Vuoden ärsyttävin blogipostaus?

Kun Suomen Cicion listauksen TOP10 ykköspaikkaa pitävä matkabloggari julisti että: ”Vastaan tuli vuoden ärsyttävin blogipostaus”, niin tietenkin se alkoi kiinnostamaan. Klik, ja lukemaan.

Luin Visual Diary kirjoittajan Saaran tekstin #GIRLBOSS VAI #MIEHENELÄTTÄMÄ ja hämmästyin? Tämäkö oli vuoden ärsyttävin blogipostaus? Siis, mikä kirjoituksessa ärsytti? Suosittelen koko tekstin lukemista. Tässä kuitenkin keskeinen sisältö:

• On paljon ihmisiä, jotka puhuvat julkisesti kovalla innolla siitä, miten omia unelmiaan pitää seurata, ei kannata jäädä sellaiseen työhön josta ei tykkää ja kuinka kaikkien pitäisi olla oma pomonsa.
• Annetaan sellainen mielikuva että päivätyön jättäminen olisi helppo ja sankarillinen teko ja yrittäjyys ja oman bisneksen pyörittäminen olisi superhelppoa ja rahakasta heti alusta alkaen.

Vuoden ärsyttävin blogipostaus, vai tiukkaa asiaa?

Kyseessä ei tosiaankaan ole ”vuoden ärsyttävin blogipostaus”, vaan kirjoittaja osuu todelliseen ongelmaan. Jokaisella on toki oikeus päättää bloginsa sisällöstä, mutta blogit eivät kuitenkaan saisi välittää väärää viestiä lukijoilleen. Mitä suositumpi blogi ja nuorempi lukijakunta, sen suurempi vastuu.

Blogeissa eletään usein ”unelmaa” ja annetaan hyvin herkästi kuva, että tässä menestytään helposti itse itsensä pomona, ihan omin avuin ja helpolla. Vaihdetaan vaan vanha väsynyt elämä uuteen ja unelmoituun silmänräpäyksessä.

Huonoinkin aamu kirkastuu superfood-luomu-enkelipöly-smoohtiella. Maailma on täynnä tuskaa, mutta aina voit kipaista ostamassa Victoria’s Secretin kuoret passiisi ja kasan vaaleanpunaisia tulppaaneita.

Enemmän elämänkokemusta omaavat oivaltavat kyllä, että busineksen vuoksi on suotavaa pitää yllä kulissia**. Yritystoiminnan uskottavuutta ei lisää se, että valittaa rahojen riittämättömyyttä laskujen maksuun tai sitä, kuinka palkkaa ei saa nostettu ulos firmasta vuoteen.

Nuorille taas saattaa tulla todellinen yllätys, kun bloggareiden luomat epärealistiset mielikuvat rysähtävätkin yhteen todellisuuden kanssa. Vuokraa ei pystykään maksamaan näkyvyydellä ja oman yrityksen pyörittäminen vaatii osaamista. Harva pystyy Suomessa elättämään itsensä bloggaamalla ja Saaran huumorilla ehdottomat hashtagit #pappabetalar #mieskustantaa #mummonperinnölläeläen tekisivätkin blogeista paljon todellisemman.

Sosiaalinen media on kuin elokuva. Se näyttää hyvältä, mutta koostuu tuhansista otoksista, erikoisefekteistä, meikistä ja käsikirjoituksesta. Ethän ala unelmoimaan elämästä, joka muodostuu muiden ihmisten huolella valituista parhaista hetkistä.

Unelmien saavuttamisesta toitottaminen somessa on mennyt täysin yli

Unelmien saavuttamisesta toitottaminen somessa on mennyt täysin yli. Bloggari uskalsi unelmoida isosti – ja istuu nyt #Girlbossina Kallion kivassa vaaleassa kulmahuoneistossa, esitellen päivän asua ja juosten pressitilaisuudesta toiseen.

”Unelmointi on paras tapa luoda tulevaisuutta”, sanoi Victor Hugo. Se mikä jää monelta oivaltamatta unelmahötössä leijuessaan on, että unelmien pitää konkretisoitua visioiksi, jotka tehdään todeksi kovalla työllä. On täysin realistista ja tervettä ymmärtää, että kaikkia unelmiaan ei voi saavuttaa. Et menetä mitään, vaikka et unelmoisi vuoren kokoisesti. Myös pienille unelmille on tilaa.

Unelmien tavoittelusta on hyötyä elämässä. Etenkin se, että ei anna muiden vaikuttaa unelmiinsa on tärkeää. Unelmien ei ole koskaan tarkoitus muuttua ihmisten normien mukaiseksi tai taantua sellaisiksi mitä pitää olla, mikä on yleisesti hyväksyttyä tai järkevää.

Unelmoida pitää uskaltaa ja avautua itselleen siitä, mikä oikeasti tekee sinut onnelliseksi. Tärkeintä on mennä kohti omaa unelmaansa, ei muiden.

Menestyminen on vertailua muihin. Onnistuminen on vertailua itseen

Vaikka itse elän syvällä sosiaalisessa mediassa, jopa minä jään välillä kiinni siitä, että pieni kateuden säde työntyy ajatuksiini katsoessani toisten bloggareiden ”työuria”. Silloin tärkeintä on muistuttaa itselleen Pekka Seppäsen kiteytys: ”Menestymisellä ja onnistumisella on suuri ero. Se, joka tavoittelee menestystä, tavoittelee aivan eri asioita kuin se, joka tavoittelee onnistumista. Menestyminen on vertailua muihin. Onnistuminen on vertailua itseen.”

Koska lause on hieman kryptinen, sitä sietää avata. Menestyminen blogimaailmassa on sitä, että blogia luetaan valtavasti, se saa palkintoja ja bloggari paljon julkisuutta. Onnistuminen blogimaailmassa taas on sitä, että blogitekstistä tuli niin hyvä kuin se tekijän itsensä kannalta, hänen omien tavoitteidensa ja kykyjensä kannalta, juuri nyt oli mahdollista saada aikaan.

Menestynyt saa osakseen ihailua. Onnistuminen on sitä, että tietää tehneensä hyvin ja oikein.

Seppänen varoittaa myös aiheellisesti siitä, että menestyksen tavoittelu houkuttelee vilppiin. Ja näinhän se on. Jos bloggari himoitsee vain menestystä, hän sortuu onnistumista tavoittelevaa todennäköisemmin esim. ostamaan Instagram tai Facebook seuraajia.

Ärsyyntynyt matkabloggari

Haluan palata vielä tähän ”vuoden ärsyttävin blogipostaus” -julistuksen takana olevaan matkabloggarin viestiin. Statuspäivityksessä hän kertoi kuinka on itse lähettipalvelua käyttävä kauniissa kahviloissa palaveeraava läppäri kainalossa reissaava itsensä pomo. Ei siinä mitään. En usko, että kukaan sitä epäileekään.

Häntä ärsytti se, että Saara kehtasi ylipäätänsä lähteä pohtimaan sitä, onko joku #Girlboss* vai #miehenelättämä. Hänestä tulisi mieluiten vain keskittyä siihen miten unelmat tavoitetaan, ei siihen kuka ne maksaa. Tästä asiasta nyt saattaa monikin olla toista mieltä.

Ärsyyntynyt matkablogari ei ilmeisesti ymmärtänyt, että alkuperäisellä kirjoitajalla oli huoli: ”Minua ahdistaa suunnattomasti niiden medialukutaidottomien teinityttöjen puolesta, jotka kuvittelevat että vaikkapa pääkaupunkiseudulta asunnon ostaminen, ja muutenkin siellä itsensä elättäminen, luksuslomat ja kaunis koti aina täynnä tuoreita leikkokukkia olisi jotenkin helposti tavoitettavissa sellaisilla titteleillä kun vaikkapa vapaa kirjoittaja tai bloggaaja” 

Sen sijaan, että julistaa jonkun toisen bloggarin tekstin olevan ”vuoden ärsyttävin blogipostaus”, voi itse kirjoitaa omansa. Se, että itse julkisesti kovalla innolla kertoo, kuinka on toteuttanut omia unelmiaan, menestynyt hyvin ja haluaa kannustaa muitakin yrittämään, on OK. Se ei muuta sitä tosiasiaa, että kaikilta tuo ei vain yksinkertaisesti onnistu. Jos ja kun, joku kirjoittaa siitä, että yrittäjyys ja oman bisneksen pyörittäminen eivät aina ole superhelppoa ja rahakasta, kyseessä on täysin asiallinen mielipide, ei ”vuoden ärsyttävin blogipostaus”.

Valitettavasti tämä keskustelu päättyi siihen, että statuspäivitys poistettiin. PR Social Media ja Influencer Marketing #Girlbossista alkoi ilmeisesti tuntua, ettei päivitys saakaan aikaan sellaista keskustelua, kuin hän haki. Kaikki kun eivät olleetkaan hänen kanssaan samaa mieltä. Kriittisen palautteen antajana allekirjoittanut poistettiin myös kaverilistalta. Tällaisessa toiminnassa piilee aina tietynlainen nolousriski.

 

*#girlboss ei sinällään ole paha viesti, vaan voi toimia jopa voimaannuttavana tekijänä nuorelle naiselle. Jatkuva itsensä bossaaminen taas on noloa.

** vai onko? Pitääkö brändäyksen ja todellisen elämän sensuroinnin kulkea käsikädessä.

• Käsitys siitä, että ko. matkabloggaajan yksityisyyttä olisi jotenkin rikottu, kun Facebook keskustelua on käsitelty avoimesti luettavissa olevassa blogissa, on väärä. Oman henkilökohtaisen profiilimmekaan sisällä laki ei turvaa meille yksityisyyttä. Ns. kirjesalaisuuden kun voi rikkoa kuka tahansa viestintään osallistunut.