Thaimaa, ikisuosikki myös lautasella

Thaimaa, ikisuosikki myös lautasella

Miksi aina Thaimaa? – Viimeksi tämän kysymyksen esitti sisareni. Ihan aiheellinen kysymys. Thaimaa on ollut minulle kohde seitsemän kertaa. Teppo on käynyt maassa viisitoista kertaa. Joten selkeästi maahan joku meitä vetää.

Niin, miksi Thaimaa? Lämpöä, ystävälliset ihmiset, hyvät hotellit ja edelleen kohtuullinen hintataso. Mutta ennen kaikkea ruoka! Thaimaa on ikisuosikki myös lautasella.

En voi sille mitään. Thaimaalainen ruoka saa minut sekaisin. Aasialainen ruoka ylipäätänsä on suuhuni sopivaa, mutta kyllä thaikeittiö on parhautta.

Olen syönyt niin tulista vihreää currya, että makuaisti katoaa ensimmäisestä lusikallisesta. Satay-vartaita joiden kastike on kuin kinuskia ja Tom yum-keittoa, jossa katkaravut ja munakoisot tönivät toisiaan.

Olen tuntenut Soft-shell crab:in kuoren murtuvan kieleni alla, porsaan rasvan valuvan pitkin leukaani sekä snowfish:in lumivalkoisen lihan ja täydellisen rapean paistopinnan kontrastin hampaissani.

Mutta enemmän kuin syönyt, olen kurkinut katukojujen kippoihin ja kattiloihin. Ahminut sisääni yrttien ja vuorokausia keitettyjen liemien tuoksuja. Havainut erilaiset raaka-aineet, tuntenut grilleistä huokuvan lämmön ja nähnyt värit sekä kokkien käsien kiivaat liikkeet.

Wokkikokki

Erityisen eufooriseen olotilaan minut saa vajoamaan iltatori, jossa kymmenistä kattiloista nousee tummuvaan iltaan höyryäviä tuoksukiemuroita. Kun kaasuliekki wokkipannun alla räiskäyttää kunnon tulet kohti taivasta, lapsellinen innostus valtaa minut. Noin minäkin haluaisin tehdä ruokaa.

Suomessa wokkaaminen on hankalaa. Sähkölevyn maksimiteho on 2000W, ja kaasulla wokkaaminen vaatii minimissään 3000W polttimen. Kaasumoduleita liesiin harvan kotikeittiössä on, ja vaikka olisikin, palohälytin ulvahtaa heti, kun hiiliteräspannua alkaa käyttää kunnon kokin tapaan.

Mökillä minulla on pieni Moo Kata Pan. Siis sellainen barbeque grilli, jonka päällä voi käristellä kaikenlaista hyvää. Haaveilen viritelmästä, jonka reunoille saisi lientä kiehumaan. Jonkinlainen Hot Pot siis.

Kassi täyteen kaffirlimenlehtiä

Tuskin olen ainoa foodie, jonka lomamatkojen suurta huvia on paikallisten ruokakauppojen ratsaaminen.

Nyt palatessamme Bangkokista, toimme ison kassillisen sitruunaruohoa, okraa, kaffirlimenlehtiä, galangaa, inkivääriä, tamarindia ja erilaisia maustetahnoja. Etenkään kaffirlimenlehtiä en tuoreena ole Oulusta löytänyt. Hankala ajatella, että Thaimaassa se kasvaa keskikokoisena puuna ihan yleisesti.

Kaikki nuo mainitut kestävät hyvin pakastamisen, ja varastoa onkin pakkasessa moneen curryyn.

Thairuuan pyhä kolmiyhteys

Thairuuan pyhä kolmiyhteys on sitruunaruoho, kafferilimetti sekä galanga-juuri, joka on inkiväärin sukulaiskasvi. Tällä kombolla maustetaan tom yam -keitot, curryt, thaisalaatit ja oikeastaan melkein kaikki muutkin thairuoat.

Myös basilikaa käytetään paljon. Se ei ole Thaimaassa hento yrtti, vaan vahvalehtinen pensas. Pyhää basilikaan tutustuu usein pad kra pao -nimisessä ruuassa (se, mihin kuuluu paistettu kananmuna mukaan). Thaimaalainen basilika taas on tuo ihanasti lakritsin makuinen, mitä saa suomestakin ajoittain, ja joka tuo ruokiin makeutta.

Yritin kasvattaa thaibasilikaa itse, mutta tulos oli kovin mitätön. Nykysin olenkin luopunut kaikista haastavista yrttiviljelyistä. Ruohosipuli, minttu, tinjami, rosmariini ja normaali basilika onneksi kasvavat ilman huolenpitoakin. Korianterin saan myös viihtymään, mutta pohjoisen valoisassa kesässä se kukkii liian aikaisin. Korianterin juuret voi muuten myös käyttää ruuanlaittoon.

Thaikeittiössä erittäin tärkeässä roolissa on myös sokeri. Sokerin läsnäoloa ei välttämättä edes ajattele, mutta sen aistii curryissakin suloisena tasapainottavana makeutena. Monissa suomalaisissa thairesepteissä ei sokeria ole kuitenkaan mainittu, ja siksi kotikokkaukset eivät usein maistukaan yhtä hyvältä kuin reissussa syödyt. Olennaisinta on saada samaan annokseen kaikki perusmaut: suolaisuus, tulisuus, happamuus ja makeus.

Yksi minulle vaikeimmista mauista on ollut katkaraputahna. Sen eltaantunut maku menee kyllä täydellisesti ”en tykkää”-puolelle. Sen sijaan pienet kuivatut katkaravut, mitä käytetään mm. somtam papaijasalaatin mausteena, ovat aivan ihania.

Paistamiseen liittyvä asia, joka kannattaa hyväksyä thairuokaa tehdessä, on öljyn suuri määrä. Öljyä ei laitat ruokalusikallista, vaan ihan oikeasti puoli desiä. Tarkoitus ei ole öljytä pannua, vaan paistaa ruuat öljyssä.

Vessapaperi käy servetiksi

Ravintolakäyttäytyminen on mutkatonta. Ruokaa syödään sitä mukaa, kun sitä pöytään kannetaan. Monessa paikassa ei englantia välttämättä puhuta lainkaan, mutta ”menumenu” -huudolla saa ruokalistan pöytään. Jos se sitten sattuukin olemaan thaiksi, niin rohkeasti vaan osoittelemaan naapuripöydän annoksia.

Merenrannan kalakuppiloissa homma toimii niin, että valitaan esim. puolikiloa katkoja, simpukoita, kala tai vaikka hevosenkenkärapuja. Mammat osaavat kyllä grillata tai höyryttää ne hyväksi ilman yhteistä kieltäkin, ja pian annokset ovat pöydässä maustekastikkeiden kera.

Näissä paikoissa kiertää myös usein kauppiaita, jotka myyvät erilaisia keitettyjä munia, kalakakkusia, hedelmiä jne. Pöytään voi tuoda myös omia eväitä ihan luvallisesti. Osa paikallisista perheistä istuu koko päivän lepotuoleissa, tilailen ruokaa aina lisää sitä mukaa kun nälkä tulee.

Cha Amissa törmäsimme pitkästä aikaa myös siihen, että tilaukseen ei kuulunut edes lautasia. Ongelma oli kuitenkin helposti hoidettu, koska pian pöydän vieressä oli myyjä joka sopuhintaan myi vessapaperirullan servetiksi, sekä lautaset ja haarukat. Mukeja emme onnistuneet saamaan/ostamaan vaikka kuinka yritimme. Ilmeisesti ne olivat sitten loppu, ja meneehän se olut pullostakin.

Oman viskipullon voi kuppiloihin myös tuoda niin halutessaan. Tarjoilijat tuovat jäitä ja lantrinkia sen kaveriksi. Myös oluelle voi pyytää jäitä, mutta kannattaa yrittää näyttää, että haluaa ne jäät ämpäriin. Muuten ne löytyvät lasista.

Ruokailu on maakunnissa naurattavan edullista verrattuna Bangkokin hintoihin. Puolikiloa isoja tiikerirapuja, sekä kokonainen kala maksoivat valmistettuna oluen kera 10 euroa.

Suosikkini

Kaikki ruuat eivät ole tulisia, ja useat ruuista voi tilata mietoina mai phet tai tulisina phet. On kuitenkin ruokia, joiden tuleekin polttaa huulia ja nostaa hiki otsalle. Yksi näistä on jo kertaalleen mainittu somtam. Se on ehdoton suosikkini. Sen kanssa tarjotaan usein tuoretta kaalia lautasen reunalla. Uskokaa tai älkää, kaalin pureskelu lievittää chilin poltetta.

Somtam on tehty suikaloidusta vihreästä, eli vielä kypsymättömästä papaijasta. Sen seassa on ravun palasia, paahdettuja maapähkinöitä, papua, chiliä, kuivattuja katkarapuja, ja kuten minulla yhdessä kuvassa, paistettua porsasta. Somtamin erikoisuus on siinä, että kaikki salaatin ainekset nuijitaan. Salaattia hakataan oikein kunnolla, jotta kaikki makuaineet varmasti irtoavat ja salaatin pohjalle kertyy ihanaa lientä.

Vihreä papaijan voi korvata Suomessa varhaiskaalilla tai lantulla. Jotta salaatin tekoon ei menisi koko päivää, suosittelen julienne-raudan hankkimista. Sillä saa muutkin salaatit tekaistua näppärästi. Somtam –reseptejä löytyy netistä kymmenittäin, mutta jos sinulla on ehdottomasti se parhain, kerro tai linkkaa se alle kommenttikenttään. Kokeilen varmasti!