Joskus kauan sitten, konepäällikkö Koski tuijotti ajatuksiinsa vaipuneena hiljalleen aaltoilevaa merta Meksikonlahdella, kun näkökenttään osui jotakin epätavallista. Hän haki kiikarit, ja tavoitti aalloilla keikkuvan surkean lautantekeleen, joka ei kyennyt kannattelemaan siihen ripustautuneita miehiä. Laiva käännettin kohti lauttaa ja kannelle autettiin suolaveden syövyttämiä kalastajia, joiden alus oli haaksirikkoutunut päiviä aikaisemmin. Porukasta jäljellä olivat vain sitkeimmät kolme miehistön jäsentä. Muut viisi olivat antaneet periksi paahtavalle auringolle ja haiden ahdistelulle, irrottaneet kätensä yksitellen, ja antaneet kehonsa vaipua aaltoihin.
Joka joulu tästä eteenpäin, saapui konepäällikkö Kosken kotiin kiitoskirje Missisipistä. Miehistön jäsenet kuolivat yksi toisensä jälkeen, mutta perilliset jatkoivat silti kiitoskirjeen perinnettä.
Koski toimi konepäällikkönä Finnlinesin aluksella, joka kuljetti lastia Atlantin yli Yhdysvaltain satamiin. Sain kuunnella lapsena hänen tarinoitaan meriltä, ja tutkia varovasti täytettyä kaimaania, käärmeennahkoja, teräviä tikareita ja outoja vaatteita. Hän oli vaarini, ja nuo tavarat ovat nyt kotonani omien lasteni ihmeteltävänä.
Itse istun nyt Finnlines Finnstarin keulahytissä matkalla Saksaan, ja tuijotan aaltoilevaa merta edessäni. Vaikka kuinka haravoin maininkien tasaista rytmiä, en kuitenkaan tavoita kuin hitaasti laskevan auringon, ja oikealla puolella kulkevan rahtilauksen. Poikittain laivan keulan edestä lentää matalalla pitkä parvi lintuja. Ei muuta.
Meri saa mielen flow-tilaan
Meren katselu saa mielen flow-tilaan ja mielikuvituksen vapaaksi. Se on tila, missä ajatukset vaeltavat ja silmät seuraavat aaltojen jatkuvaa kulkua.
Merimatka voi parhaimmillaan olla kuin retriitti, vetäytyminen arkielämästä paikkaan, missä ei ole mitään pakollista, ei mitään häiritsevää, vain ruokailujen rytmittämä päivä, laivan unettava keinunta ja meri, johon mahtuu ajatuksia. Tarkka tietoisuus ajasta katoaa. Mikään ei kuormita mieltä millään ylimääräisellä. Tuloksena on miellyttävä tunne siitä, että kaikki vain sujuu omalla rytmillään.
Voisin fiilistellä tätä ajatusta ihanasta joutilaisuudesta loputtomiin, haaveilla ajasta, kun valtameren ylitys vei viikkoja ja miehet olivat rautaa, mutta kirjoitetaan auki myös itse menomatka. Sillä kirjoittamiseen merellä on aikaa. Tämä, jos mikä, tekee risteilystä oikea bloggarin unelmamatkan.
Merimatka Helsingistä Travemündeen. Finnlinesin M/S Finnstar
28 tuntia ja 611 merimailia
Finnlines Finnstar on rakennettu 2006 ja pituutta sillä on 218 metriä. Autoja alus voi ottaa kansilleen 133 kappaletta. 550 maksimi matkustajamäärää palvelee 30 miehistönjäsentä. Hyttejä laivalla on 201 kappaletta.
Merimatka Helsingistä Travemündeen alkaa, kun laiva lähtee matkaan Helsingin Vuosaaresta. Check In löytyi helposti Hansaterminaalista ja matkalipulla sai hyttikortit ja ateriakupongit. Muutamalla reissulla olemme autolauttoja käyttäneet, ja niistä on päällimmäisenä jäänyt mieleen jonoista toiseen käskyttäminen ja jatkuva (turha) paperien kysely. Nyt jonotus ja varsinainen lastaus sujuivat nopeasti.
Autoja ei sidota paikoilleen, koska laiva on vakaa, mutta käsijarru täytyy muistaa laittaa päälle. Itse autokannelle ei saa mennä matkan aikana. Tämä on hyvä ottaa huomioon ja lajitella ne tarvitsemansa tavarat jo etukäteen eri kassiin.
Hyvä ja tilava hytti
Majoituimme A4 hytissä, jonka ikkunasta aukesi näkymä suoraan laivan keulan yli merelle. En ole koskaan aikaisemmin saanut keulahyttiä ja ensimmäiset tunnit kuluivatkin ikkunasyvennyksessä istuskellessa ja maisemaa ihastellessa. Tuosta ikkunasyvennyksestä muodostui merimatkan lempipaikka, ja mietin miltä tuntuisi, jos ulkona avautuisikin Itämeren sijaan Karibianmeri. Heti tuli tunne, että oma parveke voisi olla lämpimässä risteillessä tarpeellinen.
Hytti oli tilava, 20 m² . Lapset olisivat helposti majoittuneet kerrossänkyyn. Vessa ja suihkunurkkaus olivat paremmat, kuin monessa hotellissa, missä viime aikoina olen majoittunut. Hytin siisteys oli hyvä, mutta jostain syystä pölyä oli ilmassa todella paljon. Jos kohdallesi ei satu yhtä hyvää hyttiä, löytyy laivasta muutama baari ja lounge, joissa voi istuskella ja vajota ajatuksiinsa maisemasta nauttien.
Kompakti laiva matkustajalle
Päivällinen tarjoillaan ravintolassa puoli seitsemältä, joten ennen sitä oli hyvää aikaa saunomiseen, ja laivan kiertämiseen. Laiva tosin oli tutkittu nopeasti, joten itse palasin nopeasti takaisin laskemaan maininkeja, ja lukemaan hajamielisesti päivän lehtiä.
Päivällisellä sai kulutettua aikaa kello kahteenkymmeneen, ja laivan baari olisi ollut auki puoleenyöhön asti. Meille riitti päivällisen hintaan kuuluva viinitarjoilu, ja uni tuli samantien, kun sänkyyn pääsi.
Sellainen huomio, että laivan vesi on juomakelpoista. Itse varmistin asian useammalta henkilökunnan jäseneltä, koska asiasta ei ollut kunnon mainintaa missään. Vesi on Helsingin vettä, ja tankkeja pestään sekä huolletaan koko ajan, joten sitä myös uskaltaa juoda.
Meripäivä/Saapuminen:
Aamuvirkkujen aamiainen oli tarjolla jo kello kahdeksasta lähtien. En löytänyt mitään syytä nousta sängystä siihen aikaan. Brunssi alkoi puoli kymmeneltä ja jatkui kello yhteen asti. Mikä parasta, sillä sai käydä kahdesti. Me nautimmekin pitkän aamupalan, palasimme hyttiin vähän oikaisemaan ja kävimme uudestaan syömässä vähän ennen kello kolmeatoista.
Tämä aterioiden hinnoittelu oli tehty haastavaksi. Ateriapaketti Helsinki–Travemünde etukäteen ostettuna sis. 1 x brunssi, 1 x päivällinen, 1 x päivällinen (superior) * maksaa 72 €.
Laivalta ostettuna ateriat maksavat seuraavasti: aamiainen 11 €, brunssi 19 €, päivällinen 27 € ja päivällinen (superior) * 34 €. Superior-päivällinen sisältää viinin ja oluen. Päivällinen ei.
Mikäli ateriapaketti ostetaan ennen matkaa, brunssilla voi käydä kaksi kertaa saman päivän aikana tai vaihtoehtoisesti kerran brunssilla ja kerran aikaisella aamupalalla 8.00–9.30 kahvilassa.
Suosittelen nyt vahvasti, että ateriapaketin hankkii etukäteen, ja käy syömässä aina, kun tarjolla on jotain. Laivalla ei yksinkertaisesti ole mitään muuta tekemistä kuin syöminen ja ruoka on sitä paitsi poikkeuksellisen hyvää.
Tepon ’SLOW FOOD’ lohileipä
Teppo rakenteli itselleen erilaisia lohileipiä ja julisti lopulta löytäneensä sen parhaimman kombon. Tarvitset:
Unikonsiemensämpylän tai pätkän patonkia, josta koverretaan höttö, eli turha pehmeä osuus pois. Käytä leipä paahtimessa ja levitä päälle voita. Poimi salaattipöydästä vihreää salaattia pohjille ja kipaise punasipulia kreikkalaisesta salaatista kaveriksi. Sipaus wasabia löytyy sushipöydästä. Leikkaa graavilohesta puhtaat palat leivän päälle. Nouda smetanaa mätipöydästä ja koristeeksi tilliä sillipöydästä. Nauti.
Varaa mukaan kirja tai kaksikin
Ruokailun jälkeen ei ole jälleen mitään muuta tekemistä, kuin lukea, katsella televisiota tai tuijottaa jälleen merta. Pari lapsiperhettä pelaili seurapelejä, jokunen matkustaja innostui laivalla esitettävistä elokuvista ja muutama seurua lätki korttia. Persoonasta riippuen tappavan tylsää tai ihanan rauhallista.
Mietin tilannetta, että mukana olisi ollut kaksi omaa varhaisteiniä, ja hieman hirvitti asetelma. Koska laivan Wi-Fi noudattaa samaa hitauden periaatetta, kuin itse matkakin, kannattaa varmistaa, että mukana on paljon ilman verkkoa toimivia pelejä.
Kohti Travemündea
Puoli seitsemältä alkoi jälleen päivällinen, mutta nyt sen hintaan ei kuulunut alkoholi. Jos oikein keskittyy maisemiin, saattaa ruokailun saada venytettyä kello kahteenkymmeneen asti. Sen jälkeen on vielä kolme tuntia aikaa, ennen kuin laiva saapuu Travemündeen.
Tässä vaiheessa oma menojalka rupesi jo vipattamaan ja tähyilin uteliaana koska maata näkyy. Travemündeen sisäänajo oli poikkeuksellisen komea ja nyt pääsiäisen aikaan paloivat isot kokot rannoilla. Kannattaa kiivetä yläkansille seuraamaan kapteenin taidonnäytettä, kun alus käännetään ja pakitetaan paikoilleen pieneen koloon.
Mikä on paras alus?
Finnlinesillä on tällä reitillä kolme alusta, Finnstarin lisäksi Finnlady sekä Finnmaid . Koska minua kiinnosti, mikä näistä aluksista on paras, esitin kysymyksen kolmelle henkilökunnan jäsenelle. Odotin latteita ja korrekteja: ”Kaikkihan nämä ovat hyviä”- tyyppisiä vastauksia, mutta jokainen rouva ilmoitti napakasti: ”No, tämä tietenkin!”. Tässä heitettiin ilmaan selkeä haaste. Finnstar onnistui hyvin myös henkilökunnan puolesta luomaan leppoisan merimatkan. Katsotaan mihin Finnlady pystyy.
Tiivistetysti
Finnlinesin aluksilla ei laulella karaokea tai riekuta yökerhossa. Sen sijaan niillä syödään hitaasti, lueskellaan raukeasti ja nukutaan päiväunia. Kun laiva irtoaa satamasta, edessä on kolmekymmentä tuntia ilman kiirettä, puheluita ja sosiaalista mediaa. Kestää hetken, että mielen saa virittymään oikeaan rytmiin. Sen jälkeen flow on taattu.
25 comments