Masca
Mascan kylään pääsee pitkin serpenttiinitietä Santiago del Teidestä. Masca sijaitsee Teneriffan ikivanhan tulivuoriston Teno Massifin kätkössä, kaukana saaren turismikeskuksista. Noin 600 metriä meren pinnan yläpuolella sijaitseva Masca kuuluu Tenon kansallispuistoon ja asukkaita kylässä on vain vajaa 100.
Masca ei suinkaan sijaitse alhaalla meren rannassa, kuten ensin ylhäältä saa käsityksen, vaan rinteen puolivälissä. Tie alas on juuri sellainen kapea ja kiemurainen serpenttiini, missä mutkissa pelkää joko auton syöksyvän alas rinnettä tai sitten juuttuvan kyljistään kiinni vastaantulijan kanssa. Ensimmäiset turistit vietiin kylään vuoren yli aasin selässä. Nykyinen tie on rakennettu 1991.
Paikallinen vitsi kertoo: Mascan pappi ja sinne ihmisiä kuljettaneen bussin kuljettaja Pedro sattuivat kuolemaan samana päivänä. Taivaan portilla Pyhä Pietari laski sisälle ensiksi kuljettajan. Tästä pappi närkästyi, olihan hän sentään pappi ja halusi tietää syyn Pietarin ratkaisuun. Pietari sanoi: Ihmiset kyllä kuuntelivat kirkossa kun puhuit, mutta en nähnyt monenkaan rukoilevan. Kun Pedro kuljetti ihmisiä bussillaan pitkin Mascaan vievää tietä, lähes kaikki rukoilivat!
Autot jätetään parkkipaikalle ja kylään kävellään jokunen sata metriä. Itse kylän talot on ripoteltu pitkin rinnettä ja rotkon reunaa. Näkymä tuo mieleen mini-Macchu Picchun.
Mene aikaisin, sillä parkkipaikkoja on todella vähän kohteen suosion huomioon ottaen. Jos syödä haluaa, niin Restaurante Fuenten, Menu del Dia ei ollut lainkaan huono. Ja maisema on kohdallaan.
Yö banaaniplantaasilla
Mascan jälkeen lähdimme etsimään hotellia, joka oli Los Silosissa aivan saaren luoteisosassa. Katselimme kartasta, että ajaa kannattaa Garachikon kautta, mutta hukkasimme oikean reitin ja päädyimme kurvailemaan vuoren rinnettä alas jälleen serpenttiinitietä pitkin. Meren rantaan saapuessamme löysimme sen suuremman tien, mitä kautta paikkaan olisi kannattanut ajaa koko matka.
Majapaikka oli keskellä banaaniplantaasia. Kanarian saarilla viljelty banaani on oma, normaalia pienikokoisempi lajike. Platano on lyhyt ja pullea ja sen hedelmäliha on tummemman keltaista. Yhdellä viljelmällä saattaa olla useita satoja tuhansia banaaniruohoja.
Mikäli ymmärsin oikein, banaanipuu elää kaksitoista kuukautta ja tuottaa vain yhden tertun. Omituinen juttu. Jotenkin olin ajatellut ja myös omasta mielestäni nähnyt, että puussa on monia terttuja. Kun banaaniterttu on kypsä poimittavaksi, kasvi on tehnyt tehtävänsä ja se kiskotaan juuriltaan uuden taimen tieltä. Tämäkin vähän oudoksutti. Siis tämän lajin kohdalla, vai aina? Ja miksi osa baanitertuista oli huputettu muovilla? Ei selvinnyt tämä… Banaanin elämä vaikuttaa ainakin hyvin monimutkaiselta.
Hotel Rural Casa Amarilla
Hotel Rural Casa Amarilla 75 eur./yö, sis. aamiaisen, ei ollut ihan helppo löytää, vaan neuvoa piti hakea muutamalta huotoasemalta. Paikan löydyttyä piti vielä soitella joku avaamaan porttia. Paikka oli kyllä veikeä. Banaaniplantaasin keskellä oleva päärakennus vanhahtavine sisustuksineen. Portin avannut Carlos esitteli paikat nopeasti espanjaksi ja poistui jättäen meidät kaksin keittelemään kahvia ja asettumaan taloksi.
Wi-Fi ei toiminutkaan huoneessa, joten mukavinta oli illasta siirtyä tietokoneen kanssa verannalle istumaan. Meillä on Tepon kanssa tullut tavaksi nauttia päivän päätteeksi pullo Cavaa ja kaupasta oli löytynyt isoja hyviä oliiveja.
Jossain vaiheessa tajusimme, että olimme ainoat ihmiset paikassa. Meillä oli käytössä koko päärakennus, sekä hotellisiipi. Mikäs siinä oli leikkiä plantaasinomistajaa banaanipuidenlehtien kahistessa ympärillä ja satunnaisen sammakon kurnuttaessa kosteikossa.
Illasta ei kuumaa vettä tullut ja aamustakin sitä riitti vain Tepon suihkuun. Huoneen ikkunalaudoilla oli epämääräisiä ötököitä ja lämmitys piti järjestää itse (Teppo kävi siirtämässä irtopatterin huoneeseemme aulasta). Pienistä vastoinkäymisistä huolimatta paikka oli todella ihana. Suosittelen, jos koskaan tuolla liikutte.
16 comments