Sinivalkoinen Sidi Bou Said lienee yksi Tunisian kuvatuin kohde
Sinivalkoinen Sidi Bou Said on suloinen. Bestselleristä ”1000 Places To See Before You Die” löytyy Tunisian kohdalta kaksi must-kohdetta. Ensimmäinen on pääkaupunki Tunisin Bardo-museo upean mosaiikkikokoelmansa takia. Toinen on Sidi Bou Said, jota kirja kuvaa hurmaavaksi sinivalkoiseksi kuvakirjamaisen sieväksi kyläksi korkealla rantakalliolla.
Vierailin Sidi Bou Saidissa vuonna 2018 Tepon kanssa ja uudestaan vuoden 2021 syksyllä osana Tunisian kiertomatkaa. Jos mahdollista, Sidi Bou Saidin sinivalkoinen suloisuus oli jopa lisääntynyt. Pienen kylän taianomaisuus vielä tehostui, kun pääsin näkemään sen ilta-auringon pehmeämmässä auringonvalossa.
Artikkeli julkaistu ensimmäistä kertaa 10. päivä tammikuuta 2018. Päivitetty kauttaaltaan ja lisätty hotelleita koskevat esittelyt 22.3.2022
Arvioitu lukuaika: 14 minuuttia
Sinivalkoinen Sidi Bou Said on suloinen
Muilta kuin muslimeilta pääsy Sidi Bou Saidiin oli kielletty vuoteen 1820 asti. Sitten saapuivat ranskalaiset ja meno Tunisiassa muuttui. Vuonna 1915 valtio määräsi kylän suojeltavaksi.
Tarina kertoo kuinka 1900-luvun alkupuolella kylään majoittui boheemi taiteilijayhteisö. Ryhmän ranskalainen taidemaalari ja muusikko nimeltään Rodolphe d’Erlanger halusi kohentaa talonsa julkisivua raikkaammaksi ja keksi maalata seinäpinnat valkoiseksi, sekä ovet, portit ja ikkunat sinisiksi. Hiljalleen tämä tapa levisi läpi koko kylän ja sinivalkoinen Sidi Bou Said taiteilijakylä oli syntynyt.
Sinivalkoinen Sidi Bou Said on yksi sinivalkoinen kylä maailmalla. Valkoisia kyliä, joiden ovet ja ikkunat loistavat taivaansinisinä löytyy myös Kreikassa, Sisiliassa ja mm. Andalusiassa. Varmasti takana on halua saada kylä mahdollisimman viehättäväksi, mutta myös uskonnollisia traditioita ja käytännön syitä.
Aurinkoisissa ja kuumissa maissa talot on kautta aikain kalkittu valkoiseksi, koska vaalea väri ei ime lämpöä. Ikkunankehykset, sekä ovet maalataan edelleen taivaansiniseksi arabialaisissa kylissä, sillä sinisen värin uskotaan suojelevan paholaiselta (ja joidenkin perimätietojen mukaan myös kärpäsiltä).
Sinivalkoinen Sidi Bou Said ja The Ovet
Sinivalkoinen Sidi Bou Said marssittaa eteen kattavan kavalkaadin sinisiä, mutta myös muita värikkäitä ovia. Oikeastaan osassa kohteista kyse on enemmänkin porteista, kuin ovista. Kuten muutamasta kuvasta huomaa, porteissa on pieni ovi kulkemista varten. Porttien ja ovien lisäksi kaunista katseltavaa löytyy ranskalaistyylisistä krumeluurisista ikkunakaltereista, puisista ikkunaluukuista ja koristeellisista tuuletusritilöistä.
Porttien suhteen myös muu Tunisia tarjoaa ällistyttävän määrän kuvattavaa. Portteja kannattaa vilkuilla muutenkin kuin kameran läpi. Niistä nimittäin pitäisi selvitä se, asuuko talossa beduiini, berberi vai arabi. En nyt vain enää muista mikä kenenkin tunnus oli, mutta tunnusaiheita ovat erilaiset nauhakoristeet, fatiman käsi ja arabiankieliset kirjoitukset. Sormusten tai käsien määrä merkitsee joka tapauksessa samassa talossa olevien perheiden määrää. Vihreät ovet vievät moskeijoihin.
Syömään kannattaa suunnata merenrantaan
Vuonna 2018 emme Tepon kanssa löytäneet kylästä kelvollista ruokapaikkaa, vaan päädyimme syömään naapurikylä La Marsassaan
Vuonna 2120 olin saanut vinkin, että illalliselle kannattaa suunnata alas Tunisianlahden rannalle. Ja todellakin, siltä löytyy useitakin erinomaisia kalaravintoloita. Sidi Bou Saidista voi kävellä rinnettä alas merenrantaan, mutta sateiden aiheuttamien maanvyörymien takia rinnetie oli ainakin käydessäni erittäin hankalakulkuinen.
Le Golfe -ravintola La Marsassa oli tyylikäs paikka illallistaa. 50 eurolla pöytään kiidätettiin valkoviinipullon lisäksi mm. grillattuja sardiineja, päivän kalana sea bass:ia, täydellinen sisäfilepihvi ja jälkiruuaksi aivan ihana panna cotta. Ravintola sijaitsee upeasti meren rannalla ja sisäänkäynti tapahtuu kauniin sisäpihan kautta, jota koristavat useat oliivipuut.
Sidi Bou Saidin hautausmaakin on soinnutettu samaan siniseen kuin kaupunki
Etsiessämme vuonna 2018 löysimme itsemme navigaattorin ohjeiden perusteella hautausmaalta, jossa olisi ollut ruumispaarejakin (sinisiä) tarjolla pötköttelyyn. Emme kuitenkaan vielä kokeneet olevamme valmiita viimeiseen lepoon. Tätä samaa hautausmaata ja etenkin sen sinisiä ruumispaareja kuvailtiin myös Meriharakka -blogin postauksessa Sidi Bou Said loistaa kilpaa auringon kanssa.
Lopulta hotellimme sisäänkäynti löytyi erään taidegallerian takaa, sen jo löydetyn hautausmaan vierestä, mutta talon toiselta puolelta. Kylttien laittaminenhan ei ilmeisesti sovi boutique-hotellien tyyliin. Koko paikan nimi oli kirjoitettu ainoastaan postiluukun nimikyltin kokoiseen tauluun ja sekin sijoitettu maan rajaan. Auto saatiin tuurilla parkkiin melko lähelle hotellia.
Sidi Bou Said tarjoilee loistavan kattauksen boutique hotelleja ja sitten yhden, johon ei kannata mennä
La Villa Bleue on kaunis 5-thden boutique hotelli jonka ravintolan terassilta, sekä osasta huoneista avautuu suoraan näkymä Tunisianlahdelle. Tässä hotellissa en yöpynyt, mutta kävin drinkillä. Samalla minulle esiteltiin ainut vapaana oleva huone. Loppusyksystä 2021 Sidi Bou Said oli hämmästyttävän täynnä matkailijoita, vaikka korona jylläsikin edelleenkin maailmalla. Perushuoneen hinta oli 129 euroa yö.
Hotel Dar Said
Hotel dar Said on ehkäpä yksi kauneimmista hotelleista missä olen vieraillut. Puutarha, yleiset tilat, huoneet, kaikki miellytti silmiäni. Ja montaa muutakin vierailijaa. Hotelli kerää hyviä arvosanoja kaikilla hotellivaraus sivustoilla. Huoneet ovat pieniä, mutta sitäkin söpömpiä. Sijainti aivan keskustassa on mitä parhain.
Sisääntulo puutarhoineen on niin kaunis ja terassilta avautuivat näkymät huimat. Olihan se mukavaa siemailla minttuteetä ja lasilliset valkoviiniä pahimman auringonpoltteen laannuttua. Aamulla noussut voimakas tuuli teki aamiaisen syömisestä toivotonta ulkona. Harmillista, sillä paikka olisi ollut kuin tehty kiireettömälle aamukahville. Hinta 140 euroa yö.
Dar Fatma-hotelli – vältä
Vuonna 2018 varasin huoneen Dar Fatma nimisestä pienestä boutique-hotellista, jonka terassilta myyntikuvissa Tunisianlahti näkyi kauniisti. Huoneen hinta aamiaisineen oli 108 euroa.
Olkoonkin maisema terassilta kaunis, niin huone ei sitä ollut. Olen kyllä tottunut askeettisiin ja ahtaisiin luostarimajoituksiin, mutta 108 euron hintaan voisin haluta huoneen, jossa kaksi ihmistä mahtuu liikkumaan ja josta löytyisi naulakko vaatteille. Lämmityksen virkaa toimittava kovaääninen ilmalämpöpumppu valvotti pitkin yötä, joten heräsin aamuun pahantuulisena.
Aamiainen oli yhtä kuin kuorittu mandariini ja yksi nahkea croisantti. Kun ennakkotiedoista huolimatta emännälle ei kelvannut kuin käteinen, petti minun pinnani.
Kysehän on näissä tapauksissa liki aina perinteisestä *usetuksesta, jolla majoituspaikat haluavat kiertää korttien käyttömaksuja ja lypsää rahat asiakkaalta käteisellä. Jos Booking.comissa näkyy selkeä maininta siitä, että majoitus on maksettava käteisellä, asia on minulle tietenkin OK. Jos taas kerrotaan, että MC hyväksytään ja varauksen voi sillä taata, niin silloin kortilla tulee saada maksaakin.
Kuten aina, henkilökunnan kielitaito katosi kokonaan ongelmatilanteessa. Erittäin näppärää mongertaa ranskaa menemään, kun tietää asiakkaan osaavan siitä tasan kolme sanaa. Kaivoin lopulta mummolle rahat käteen. Au revoir vaan. En suosittele.
19 comments