Ludvig II, satumaailmassa elävä kuningas
Kuningas Ludvig II oli vuonna 1864 Baijerin valtaistuimelle noustessaan vasta kahdeksantoistavuotias. Kahden vuoden jälkeen Baijeri ajautui mukaan Preussin ja Itävallan väliseen sotaan. Koska Ludvig oli läheisissä väleissä Itävallan keisarihuoneeseen, hän oli käytännössä pakotettu liittymään sotaan Itävallan puolella.
Otto von Bismarckin johtama Preussi voitti väistämättä. Ludvig sai kuitenkin pitää kruununsa ja Baijeri oman armeijansa. Käytännössä kuningaskunta menetti itsemääräämisoikeutensa ulkopolitiikassa ja Baijerista tuli osa Saksaa.
Baijerin tulevaisuuden sijaan Ludvig keskittyi taiteeseen. Ensitöikseen kuninkaana hän ryhtyi suojelemaan talousvaikeuksissa kamppaillutta säveltäjä Richard Wagneria. Wagner oli kuitenkin skandaaleihin taipuvainen elostelija, joka pian sai niskoilleen kaupunkilaisten vihat.
Musiikin jälkeen Ludvig rupesi panostamaan arkkitehtuuriin. Kuningas oli aina ihaillut Ranskan linnoja ja palatseja ja päätti rakentaa samanlaisia omaan kuningaskuntaansa.
Schloss Linderhof
Schloss Linderhof, Linderhofin linna on pienin kolmesta kuningas Ludvig II:n itselleen rakennuttamista palatseista ja ainoa, joka valmistui kuninkaan elinaikana ja jossa hän oikeasti asui. Schloss Linderhof on ulkoa vaatimattomampi kuin esimerkiksi Neuschwanstein, mutta sisältä se on täynnä kultaa ja norsunluuta, peilejä ja kattokruunuja.
Tässä linnassa Ludvig teki yöstä päivän. Hän heräsi iltapäivällä ja nautti aamiaisen. Kello kahdeksalta (illalla) saapui hallitussihteeri. Sitten seurasi päivällinen, joka katettiin keittiössä pöydälle ja nostettiin lattian alta saliin. Koska kuninkaalle kelpasi vain paras lounasseura, hän usein seurusteli mielikuvitusvieraidensa kanssa syödessään. Nukkumaan kuningas kävi kello kolmen aikaan yöllä.
Kuninkaan käytös muuttui hiljalleen omituiseksi. Hän vaati palvelijoitaan pukeutumaan 1600-luvun ranskalaiseen hovityyliin ja noudattamaan 1600-luvun käytöstapoja. Hän keskusteli myös säännöllisesti Ranskan kuningas Ludvig XIV:n patsaan kanssa.
Linnat koituivat kuninkaan kohtaloksi
Oli selvää, että kuningas oli vähintäänkin neuroottinen, ellei kokonaan mielisairas. Tapahtumasarja, joka johti hänen ennenaikaiseen kuolemaansa liittyy nimenomaan hänen linnoihinsa. Valtion velkataakka kohosi yhtäaikaa yhä uusien linnojen kanssa. (Kuningas teki kuitenkin lukemattomia tilauksia müncheniläisiltä käsityöläisiltä ja toimi näin laajamittaisena työllistäjänä, mikä usein unohdetaan, kun häntä syytetään valtion kassakriisistä).
Kahdelta lääkäriltä tilattiin lausunnot, joissa kuningas määriteltiin mieleltään häiriintyneeksi ja paranoiaa sairastavaksi.”Tämän johdosta on majesteetin päätöskyky kokonaan lamaantunut ja hän on estynyt hallitsemasta.”
Ludvig vangittiin ja suljettiin Starnbergin linnaan kotiarestiin vuonna 1886. Sijaishallitsijaksi nimettiin prinssi Luitpold. Vain muutama päivä vangitsemisen jälkeen Ludvig ja häntä hoitanut tohtori Gudden eivät palanneet takaisin aamulenkiltä ja heidät löydettiin myöhemmin hukkuneina järvestä. Itsemurha vai murha. Asiaa ei sen kummemmin selvitelty.
Ludvigin kuoleman jälkeen kuninkaaksi tuli hänen veljensä Otto, joka toisin kuin Ludvig, oli täysin yksiselitteisesti mielisairas ja kykenemätön hoitamaan virkaansa. Sijaishallitsijana jatkoi prinssi Luitpold. Hän määräsi kaikki Ludvigin rakennusprojektit välittömästi keskeytettäviksi, ja niinpä sekä Herrenchiemseen palatsi että Neuschwansteinin linna jäivät keskeneräisiksi.
Neuschwanstein avasi ovensa vierailijoille vain seitsemän viikkoa Ludvigin kuoleman jälkeen, jotta rakentamisesta kertyneet velat saataisiin maksettua. Siinä käytössä se, sekä muut linnat on vielä tänäkin päivänä.
Sisätiloiltaan yllättävän pieneen linnaan pääsee tutustumaan vain 40 hengen ryhmissä. Varaudu jonottamaan.
Lähteet: www.suomenwagnerseura.org, www.schlosslinderhof.de sekä useat matkaoppaat
11 comments