Ovet on tehty avattavaksi, tiet tallattavaksi, elämä elettäväksi.
Ovet on tehty avattavaksi | Kenen käsi on kolkuttanut tätä ovea? Keiden kädet kuluttaneet kahvan patinoituneeksi. Onko ovesta kuljettu tuntien odotusta ja iloa, vai menty sisään pelko sydämessä ja raskain mielin? Onko ovi aina avautunut myös toiseen suuntaan halutessasi – Tuskin. Tätä mietin etenkin haaremeissa ja naisille tarkoitetuissa osissa palatseja.
”Edessä on sata ovea, tuhat tietä. Valitse sydämelläsi, punnitse tunteella, käytä hiven järkeä. Ovet on tehty avattavaksi, tiet tallattavaksi, elämä elettäväksi. Jos erehdyt, uskalla itkeä, uskalla nauraa, uskalla muuttaa suuntaa. Ei mikään kasva ilman vettä, ei ihminen kypsy kyynelittä. Mutta silti odota parasta, äläkä pelkää pahinta, niin saat mitä ansaitset.”
-tuntematon
Ovet ja ikkunat antavat suojaa ja yksityisyyttä
Katsellessani Intian ja Nepalin matkan kuvasaldoa havahduin siihen, että olen kuvannut enemmän ovia ja kulkuaukkoja, kuin itse rakennuksia. Intian palatsit olivat täynnä raskaita massiivipuuovia, joita koristivat mitä upeimmat messinkikoristeet. Nepalin puolella taas oltiin lähempänä tavallista ihmistä ja huomioni kohdistui etenkin porttihoveihin.
Alla olevat ovet on kuvattu Pritam Niwas Chowk -nimisellä sisäpihalla Intian Jaipurissa. Aikanaan pihaa on käytetty kuninkaallisiin tanssiesityksiin. Kuninkaalliset naiset katselivat esitystä porttien yläpuolella olevista jharokhanien, ei kivisten ikkunoiden läpi. Naiset näkivät hyvin pihalle, mutta heitä ei voitu nähdä lankaan.
Osa ovista avautuu vain käskystä
Suurissa linnoituksissa katse kiinnittyy usein jyhkeisiin muureihin ja vartiotorneihin. Ne ovat olleet todistajina taistelujen ryskeille, kun kohtaloita ratkottiin miekoilla. Vanhat ovet seisovat vähintäänkin yhtä arvokkaasti sodan jäljiltä. Usein mietin millainen melu ja aseiden pauke on kuulunut ovien takaa. Miltä on tuntunut sotilaista, kun he ovat astuneet niiden läpi kohti taistelukenttiä.
Jaipurin Amber Fort -linnoituksessa ovet ovat mahtipontisia. Niistä on kulkeneet hallitsijat ja yhteiskunnan yläluokka. Tavallinen ihminen ei ole niihin saanut koskea, vaan ne on avattu vain käskystä hänelle.
Voi kun ovet voisivat puhua!
Nyt nämä Nepalin Kathmandussa kuvatut kulkuaukot ja ovet ovat auki vieraan astua, mutta kiinni ollessaan ne ovat tarjonneet suojaa ja turvaa. Suurin osa näistä ovista on kuvattu erilaisissa luostareissa ja temppeleissä.
Nämä upeat nepalilaiset vanhat ovet seisovat edelleen äänettöminä, kätkien tarinoitaan menneiltä päiviltä. Voi että, kun ne osaisivat puhua. Kuinka monta vierasta onkaan ovista kulkenut, ja miten heidän matkaansa jatkanut.
9 comments