Melkein käyty kohde: Myanmar

Melkein käyty kohde: Myanmar

Myanmar. Monella lienee maita, jossa on ”melkein” käynyt. Maahan ei tarvitse olla maantieteellisesti kymmeniä kilometrejä, vaan joskus käytännössä näkee toiselle puolelle rajaa, mutta silti kohteeseen ei pääse.

Asialla ei ole sinällään kovasti merkitystä, mutta kieltämättä vapaaseen liikkuvuuteen tottuneena eurooppalaisena aina välillä mietiskelen, että olisihan sitä nyt tässä samalla voinut tuollakin käväistä. Itse en ole tällaisia ”melkein”-maita muistanut listata, mutta Mariharakan Pirkko kirjoitti aiheesta sopivasti juuri postauksen.

Nou piktsöö madaamm

-Nou piktsöö madaamm, pleees. Boorder. Nou piktsöö…

Tuijottelen hetken miestä joka hymyilee, ja laitan kameran pois. On kuumakin. Hetken puhummekin säästä. Hänestäkin on tavallista kuumempi päivä. Ei niin kuuma kuin voisi olla, mutta kuitenkin kuumempi kuin normaalisti.

Olen Thaimaan ja Myanmarin rajalla. En ole ihan varma, miksi en vain jäänyt ostosalueelle tinkimään thanaka-tahnaa kasvojeni hoitoon. Joku kumma ajatus päässäni pakotti minut jättämään Tepon oluelle, ja vaeltamaan kohti maiden rajaa.

Olemme ajelemassa hiljalleen kohti Bangkokia, ja näimme rajanylityspaikan kyltin päätiellä. Koska ei ollut kiire mihinkään päätimme käydä kysymässä onko ylityspaikka avoin ulkomaalaisille, ja saisiko viisumia pikana jolloin rahalla. Varsinaisessa immigration-toimistossa kukaan ei puhunut sanaakaan englantia, joten se siitä. Koska rajalla on kuitenkin usein muutakin mielenkiintoista kuin itse raja, ajoimme 10 km matkan eteenpäin. Aavistus osui oikeaan. Rajamarkkinat toimivat joka päivä.

Ensimmäisellä tarkastuspisteellä keskustelu on mielenkiintoinen. Loppupäätelmä: voi mennä ehkä, tai sitten ehkä ei voi mennä. Vastaus riippui täysin kuulijasta. Päätän, että kohdallani se on kyllä. Virkapukuisille miehille tuodaan juuri ruokaa ja papereita allekirjoitettavaksi, joten peruutan pois toimistosta häiritsemästä.

Talsin kuumaa tienvierttä ja vieressäni jolkottaa iloinen koira. Sellainen Ran-Tan-Plan. Edessäni ja takanani kävelee naisia ja miehiä kantamuksineen.

Seuraavalla tarkastuspistellä nainen ei vaivaudu edes nousemaan tuolilta, kun kyselen voinko mennä. Hän huitoo vain kädellään eteenpäin ja nostaa puomin pois. Valokuvan ottokin hoituu ilman ongelmaa.

Jos ihan vain käväisisin?

Matka jatkuu ja huomaan unohtaneeni vesipullon autoon. Minulla ei ole mitää käsitystä välimatkoista. Pitääkö ylämäkeen kävellä vielä kilometrejä? Lopulta edessä on järeämmän näköinen tiesulku, päätän napata myös siitä kuvan.

-Nou piktsöö madaamm, pleees. Boorder. Nou piktsöö…

Kun säätilasta on keskusteltu riittävästi, päästään asiaan. Mitenkäs tuonne Myanmarin puolelle pääsisi…? Seuraa mielenkiintoinen keskustelu. Onko madam yksin? Missä on madamen mies? Tai kuljettaja? Huomaan, että minuun suhtaudutaan kuin lehmään. Tasaisesti ja rauhallisesti, mutta määrätietoisesti. Selitykseni ei ole lehmän selitystä kummoisempi. Katsokaas, kun mies on tuolla jossain autonsa kanssa, ja juo fiksuna todennäköisesti kylmää olutta varjossa. Minä taas olen tässä hikisenä, sekä janoisena ja haluaisin kävellä Myanmarin puolelle. Ihan vain hetkeksi.

Oikeastaan me emme keskustele siitä, voinko mennä käymään pikaisesti Myanmarissa. Me keskustelemme siitä, että en voi kävellä Myanmarin puolelle. Matkaa on vielä kilometri, kaksi, tai ehkäpä kolmekin. Minusta tosin näyttää siltä, että raja olisi kyllä näköetäisyydellä, mutta ehkäpä mies tietää paremmin. Matka kasvaa joka kerta, kun vakuutan, että osaan kävellä kilometrin, kaksi, tai jopa kolme. Tämä on aasialainen tapa sanoa ei.

Lopulta luovutan. Tietenkin tiesin, että ilman viisumia rajaa ei voi ylittää. Ei edes hetkeksi. Kaiken lisäksi rajanylityspaikka jolla olen, on vain Thaimaan ja Myanmarin kansalaisille, ei ulkomaalaisille. Ylipäätänsä Myanmarin ja Thaimaan rajan ylitys ei ole mikään ihan yksinkertainen juttu, vaikkakin nykyisin Visa-hakemuksen voi tehdä netissäkin.

Kaivan kameran jälleen esiin, ja pyydän näyttämään missä se raja kulkee. Mistä alkaa Myanmar, tuo kultainen maa? Haluan ottaa siitä edes kuvan. Mies huitoo johonkin selkänsä taakse, ja toistaa jälleen rauhallisella äänellä: Nou piktsöö madaamm, pleees. Boorder. Nou piktsöö…