Mijas on valkoinen kylä, mutta ei kovinkaan perinteinen tai rauhallinen enää. Talot ovat valkoisiksi kalkittuja, mutta ”oikeiden” Pueblo Blancojen kanssa tällä, jo 1960-luvulta saakka matkailusta elinkeinonsa saaneella kylällä, ei minusta ole enää paljoakaan tekemistä. Viehättävä Mijaksen kylä kylläkin on, ja juuri sopiva päiväretken kohteeksi vaikka Fuengirolasta.
Mijas sijaitsee 30 kilometriä Malagasta etelään ja 8 kilometrin päässä Fuengirolasta. Mijaksen sijainti näin lähellä suuria kaupunkeja, tekee siitä suositun ja helpon vierailukohteen. Mikäli omaa autoa ei ole käytössä, pääsee paikallisbussillakin perille.
Pysäköi auto suosiolla suurelle parkkipaikalle (koko päivä hintaan 1 euro) kylän sisäänkäynnin lähellä. Aikaisin aamusta pysäköintipaikan saaminen voi kylästä olla tuurilla mahdollista, sen jälkeen ei.
Kiven neitsyen kappeli
Kiven neitsyen kappeli eli Santuario de la Virgen de la Peña rakennettiin kiven sisään Friar Diego de Jesus Marian ja San Pablon toimesta vuonna 1548.
Kansantarinan mukaan 1500-luvulla kaksi pientä lasta huomasivat kyyhkyn istuvan kallion päällä päivä toisensa jälkeen. Toinen lapsista kertoi tästä muurari-isälleen, joka päätti tutkia kalliota tarkemmin. Hän huomasi kiven olevankin ontto ja alkoi kaivaa tietä syvemmälle kallioon. Täältä hän löysi neitsyen kuvan, Myöhemmin neitsyt ilmestyi hänelle käskien rakentamaan paikalle kappelin.
Toinen kirkko löytyy kylän korkeammasta osiosta. Siellä sijaitsee Iglesia de la Inmaculada Concepción. Tämä kirkko rakennettiin vuosina 1541-1565 ikivanhan moskeijan raunioihin.
Mijaksen keskipäivä
Mijaksen keskipäivä on siestan takia unelias. Me kävelimme muutaman tunnin ajan kylässä etsien laiskasti ruokapaikkaa. Lopulta tajusimme, että jos emme kohta söisi, menu del diat katoaisivat valikoimista.
Mijas ei ole mikään kulinarismin kehto, vaan tarjoilee tasapaksua turistilistaa ja perustapaksia. Onnistuimme kuitenkin löytämään ravintolan, jossa lounaslistalla oli lampaankyljyksiä, sekä grillattua kalaa. Ei Mijaksessa siis nälkäiseksi jää, mutta ehkäpä ruokailu olisi silti kannattanut jättää iltaan. Löysimme nimittäin eräältä kujalta argentiinalaisen pihviravintolan, jossa olisi illasta ollut hiiligrillissä tulet. Harmillisesti kahta isoa ateriaa ei vatsa päivässä vedä.
Mijaksen aasit
Mijaksessa käväisin ensimmäistä kertaa vuonna 2014, maaliskuun lopulla. Tämä vierailu oli vain nopea kävely aamulla, ennen turistibussien saapumista. Tuolloin otsikoihin olivat juuri nouseet Mijaksen aasien, eli burro-taxien huono kohtelu. Itselleni jäi vahvasti tunne, että kertomukset aasien huonoista työoloista eivät olleet lainkaan liioiteltuja.
Nyt helmikuussa 2018 yövyimme Mijaksessa. Sesonki ei helmikuulla ole vielä täysillä käynnissä ja näkyvillä oli vain kymmenisen burro-taxia. Valitettavasti aasit eivät osaa puhua, joten on vaikea sanoa ovatko Mijaksen aasien työskentelyolosuhteet parantuneet. On kuitenkin selvää, että näiden aasitaksien suosio ei ole laantumaan päin. Nyt Mijaksen-kylän ovat löytäneet kiinalaiset turistit. Ja he jos ketkä, rakastavat kaikenlaisia ajeluita ja eläinaktiviteettejä.
Ongelma burro-taxeissa ei ole se, etteikö aaseilla saisi ratsastaa. Sata kiloa läskiä ei kuitenkaan ole kaunista katseltavaa pikkuisen aasin päällä. Aasien lastin painoraja on 70 kg, mutta tätä sääntöä ei ole noudatettu kunnolla. Lisäksi aasien seisottaminen turpa tiukasti kiinni tankoon köytettynä kuumassa auringossa koko päivän, ei ole asiallista.
Ilmeisesti aasit eivät myöskään pääse laitumelle lepäämään työpäivän jälkeen, vaan joutuvat viettämään yönsä ahtaissa betonipilttuissa. Siksi paikallisen turistitoimiston hokema: ”Aaseista pidetään erityisen hyvää huolta ja kaikki eläimet saavat mm. vuosittain perusteellisen terveystarkastuksen”, tuntuukin jotenkin kornilta.
Hotel TRH Mijas
Valitsimme hotellin maiseman perusteella. Muuten Hotel TRH Mijas ei ole mitenkään erikoinen, mutta huoneista avautuva maisema on huikea. Tuon maiseman takia annan anteeksi tymäkän mansikkaisen huonetuoksun, päähän kopsahtaneen sälekaihtimen sekä kaksi bussilastillista kiinalaisia.
Hintaa yhden yön majoitukselle aamiaisineen tuli 89 euroa + parkkihalli 10 euroa.
Jos liikutte omalla autolla, suosittelen miettimään, voisiko esimerkiksi myös Comares osua reitillenne? Comares on liki täydellinen valkoinen kylä, jossa paikan viehätys perustuu tavalliseen kyläelämään, ei taiten aseteltuihin sinisiin kukkaruukkuihin. Paikat eivät sulje toisiaan pois, mutta käymällä jossakin hieman vähemmän turistisoituneessa paikassa, saa hieman vertailupohjaa.
26 comments