Winston Churchillin kerrotaan sanoneen Marrakeshin olevan ”maailman kaunein paikka auringonlaskun aikaan”.
Marokon Marrakesh, tuo ”punainen kaupunki”, jonka hiekkakiviset seinät ja muurit hehkuvat auringossa oranssinkeltaisina, punertavanruskeina tai hurmaavan vaaleanpunaisina. Sinne minä halusin, sillä Marrakesh oli aina ollut minulle synonyymi Marokolle.
Winston Churchillin kerrotaan sanoneen Marrakeshin olevan ”maailman kaunein paikka auringonlaskun aikaan”. Ja tuskin hän kovin väärässä oli. Marrakeshin puuterisiin sävyihin ei voi kuin rakastua. Rakennusten värillä on kauneutensa lisäksi ihan oma tarkoituksensa. Niiden mattapintaiset murretut sävyt eivät häikäisten heijasta auringon säteitä kulkijan silmille, kuten valkoinen väri tekisi.
Marokon Marrakesh – Medina on täynnä aaseja, katupölyä ja kauppiaita
Marrakesh perustettiin vuonna 1070 verottamaan kauppakaravaaneja, jotka saapuivat sen porteille Atlasvuoriston yli. Tuolloin kaupungin keskipisteet olivat Ksar el-Hajjar -linnoitus ja sen edessä oleva suuri aukio, jossa järjestettiin markkinoita ja julkisia teloituksia, sekä nykyinen Ben Youssef-moskeija. Kaupungin tärkeimmät souk-kadut kehittyivät näiden kahden kohteen väliin ja pääkatu näkyy vieläkin soukin rakenteessa.
Vielä 1900-luvun alussa Marokon alue tunnettiin nimellä ”Marrakeshin valtakunta”. Tiesitko muuten, että maan eurooppalaiset nimet: Marrocos, Morocco, Maroc ja Marokko ovat peräisin suoraan berberinkielisestä sanasta ”Murakush”, eli Marrakesh. Marokon nimi on tänäkin päivänä edelleen ”Marrakesh” mm. persiaksi ja monella aasian kielellä.
Marokon Marrakesh – Djemaa el-Fna, tarunkertojien aukio
Marrakeshin hermokeskus, Djemaa el-Fna -aukio sykkii edelleen elämää. Rakkaalla paikalla on monta nimeä ja kirjoitusasua. Voit nähdä paikkaa kutsuttavan myös nimillä: Jemaa el-Fna, Jamaa al-Fna tai Djema el-Fna.
1500-luvun loppupuolella tälle aukiolle aloitettiin rakentamaan moskeijaa. Ruton puhkeaminen vuoksi hanke keskeytyi ja keskeneräinen moskeija raunioitui hiljalleen. Sen murtuneet seinät olivat pitkälle 1800-luvulla saakka näkyvissä. Jamaa al-fna viittaakin nimenä ”pilalle menneeseen moskeijaan”. Nimi voidaan kääntää myös paikaksi missä kootaan kuolleita, ja tämä muistuttaa aukiolla 1000-luvun alussa järjestetyistä julkisista teloituksista. Mutta miksi aukiota kutsutaan tarinankertojien aukioksi?
Tarinankertojia on aina ollut, mutta maagisilla sanoilla ”olipa kerran” tarinansa aloittavat satusepät ja suurisuiset liioittelijat olivat erityisen suosittuja Lähi- idässä ja Pohjois-Afrikassa. Djemaa el-Fna -aukiolla ihmisiä viihdyttivät useat tarinankertoja, jotka kertoivat uskomattomia tarinoita ympärilleen keräytyneelle kuulijakunnalle. Tarinankerronnan perinteeseen kuuluu, että tarinoitsija katkaisee kerronnan juuri ennen loppua. Jutun loppuhuipennus kuullaan vasta kun yleisö on maksanut riittävän palkkion.
Djemaa el-Fna on täynnä jäänteitä menneisyydestä
Nykyisin ei tarinankertojia torilla enää näy, mutta Djemaa el-Fna -aukio on vuorokaudenajasta riippumatta täynnä kaikenlaista touhua. Mehu- ja hedelmiäkauppiaita, hennausta tarjoavia naisia, kaikenlaista krääsää tyrkyttäviä sähläreitä, rytmiryhmiä ja ruokakioskeja. Kaikki toiminta on suunnattu turisteille, mutta johtuen poliisin melko vahvasta läsnäolosta, torilla voi kävellä rauhassa.
Illasta kannattaa kivuta jollekin kattoterasseita ihmettemään älämölöä ja valokuvaamaan. Vaikka hotellini sijaitsikin aivan aukion kulmassa ja sillä oli oma terassi, halusin silti käydä näköalapaikoista ehkäpä tunnetuimmalla. Le grand balcon du café glacier pyytää pääsymaksuna 1,5 euroa ja sillä saa myös lasillisen minttuteetä.
Torilla on myös jäänteitä jostain sivistyksen toiselta puolelta: kahleissa kulkevia berberiapinoita valokuvausta varten ja käärmeitä, joiden suut on ommeltu kiinni ja joiden ”lumoajat” puhaltelevat epävireisesti pilleihinsä.
Istuin yhden illan yhdessä Lehtipuun Markuksen kanssa ja ihmettelimme, miten tällainen touhu sai pyöriä edelleen. Totesimme syyllisiksi aasialaiset/intialaiset ym. turistit, jotka eivät näe asiassa mitään outoa ja rahoillaan ruokkivat toiminnan jatkumista. Samalla uskoimme, että suomalaista tuskin tarvitsee asian ongelmallisuudesta valistaa, koska hommasta huomaa heti, ettei eläinten hyvinvointi ole prioriteetti ykkönen.
Heti kotiin palattuani luin ärsytyksekseni maaliskuussa julkaistun blogikirjoituksen, jossa yli sadassa maassa käynyt ”maabongari” neuvoo Djemaa el-Fnan -torilla vierailevaa seuraavasti: Jos mielii pitää käärmettä kaulalla tai apinaa olkapäällä ja ikuistaa nämä hetket kameraan, kannattaa hinta yrittää sopia etukäteen, muuten saattaa joutua tappelemaan hinnasta jälkikäteen. Jestas. Ei näin, vaan valistusta siitä, että itsensä kuvauttaminen kaltoinkohdellun apinan tai murjotun kobran kanssa ei tietenkään ole suotavaa tai vastuullista toimintaa.
Markuksen mietteitä Marrakeshista alla. Hänellä on myös paljon mukavia kuvia soukista ja ihmisistä, kun minä taas keskityin kuvaamaan enemmän rakennuksia ja tavaroita.
Paluu Marokkoon
Norwegian halpalennolla Afrikkaan, miten kaikki sujui? By Markus Lehtipuu Kirjoitin ensimmäisen Suomalaisen Matkaoppaan Marokosta. Se oli 1990-luvun alkua, ja tavoitteena oli luoda suomenkielinen matkaopassarja, joka kattaisi matkakohteita kaikilta maailman mantereilta.Tähän tavoitteeseen myös olemme päässeet, ja urakka jatkuu. Minulla oli pari viikkoa aukkoa aikatauluissa helmi-maaliskuussa, enkä halunnut jämähtää Suomen talveen, pimeään ja kylmään.
Marrakeshista riittää kerrottavaa. Tulossa vielä juttua kaupungin upeista palatseista ja puutarhoista.
22 comments