Kotimaanmatkailu. Se, miten kotimaanmatkailua nykyisin markkinoidaan, miten siitä kirjoitetaan ja mitä siihen liitetään, on ajoittain hieman villiä. Kotimaanmatkailusta yritetään tehdä arvovalinta, sitä valjastetaan politiikkaan ja se halutaan muuttaa synonyymiksi vastuulliselle matkailulle.
On tietenkin hyvä, että suomalaiset lomailevat Suomessa. Kesää kohti mennessä tulemmekin näkemään yhä enemmän kotimaanmatkailua rummuttavia ja hypettäviä kirjoituksia. Kuten aina, voi olla hyvä miettiä, onko juttu totta, mitä sen taustalta löytyy ja mihin sillä halutaan vaikuttaa.
Mitä erilaisten kampanjoiden takana oikein on?
Moni miettii nykyisin omaa hiilijalanjälkeään hyvinkin pitkälle ja tekee valintojaan ilmastotalkoot mielessään. Siksi uskon ihmisten innolla lähteneen esim. erilaisiin Instagram-kampanjoihin, joiden tarkoitus todennäköisesti heistä on ollut edistää kotimaanmatkailua ja vähentää näin lentämistä ulkomaille.
Kun esim. TEM lanseeraa kotimaanmatkailua kirittäviä 100 syytä -kamppanjoita (#lomahaaste, #suomi100), he eivät tee sitä Suomen hiilijalanjäljen pienentämiseksi, vaan kyseessä on suurella rahalla rakennettu kampanja, jonka tarkoitus on luoda uuden polven Suomi-fiilistä ja tehdä kotimaanmatkailusta ilmiö. Selkokielellä saada siis ihmiset käyttämään rahaa matkaillessaan Suomessa, eli tukemaan matkailuelinkeinoa.
Suomen matkailulla menee lujaa
Matkailun merkitys Suomen kansantaloudelle on nyt 2,6 prosenttia Suomen bruttokansantuotteesta ja sen halutaan kasvavan. Matkailuteollisuus on Suomen viime vuosien menestyneimpiä ja dynaamisimpia toimialoja ja samaa kokoluokkaa kuin maa-, metsä- ja kalatalous yhteensä, ja puolet suurempi kuin elintarviketeollisuus.
Joku saattaa myös muistaa kuinka vuonna 2017 elinkeinoministeri Mika Lintilän tuli ulos varsinaisella aivopierulla. Kansalta juuri lomarahoja leikannut keskustalainen ministeri keksi syyllistää kevälaitumille kirmanneita suomalaisia ulkomaan matkoista. Espanjan aurinkoon karkaaminen ei ollut hänestä suotavaa, vaan lomailla olisi pitänyt Suomessa, mieluiten yöpyen iglussa Rovaniemellä (vain 809 euroa /yö), koska: jos jokainen suomalainen tekisi yhden kotimaanmatkan, se toisi 800 miljoonaa euroa lisää alalle ja noin 7 000 työpaikkaa.
Matkailuteollisuuden kasvua eivät kasvata pelkästään kotimaassa matkailevat kansalaiset, vaan vuonna 2018 ulkomaiset yöpymiset nousivat uuteen ennätykseen, 6,8 miljoonaan. Finavia investoi lentokenttien laajennukseen ja valmistautuu vuoteen 2030 mennessä vastaanottamaan 30 miljoonaa matkailijaa. Suomen matkailuteollisuuden visio 2025 on saada Suomesta Pohjois-Euroopan ykkösmatkailukohde. – Business Finland 6.3.2019*.
On hyvä tajuta, millaista politiikkaa kotimaanmatkailulla tehdään ja että kaikki toimet eivät tosiaankaan tähtää esim. lentoliikenteen vähentämiseen. Toinen hyvä kysymys voisi olla kenen ehdoilla matkailua kehitetään. Esim. Ravintolapalvelualan MaRa on tullut tulokseen, että Suomi on kallis suomalaiselle. (Suomessa ostovoima ei ole kehittynyt vuosina 2008–2016, ja senkin jälkeen vain hiukan. Kotimaan matkailupalveluiden veroja on samaan aikaan korotettu useastikin.)
Kaikki kotimaanmatkailu ei ole vastuullista matkailua
Kotimaanmatkailu esitetään yleensä vastuullisena matkailumuotona, mutta kaikki kotimaanmatkailu ei ole vastuullista matkailua. Ilmaston kannalta helsinkiläisen hiihtoloma lentäen Lapissa on ihan yhtä huono juttu, kuin piipahdus Berliinissä. Jotta kotimaanmatkailu olisi ilmaston kannalta parempaa matkailua, tulisi liikkuminen tehdä julkisilla maata pitkin.
Kun ennen mentiin ruskaretkelle Lappiin ja kesämökille Päijänteelle, nämä ovat nykyisin monien mielestä vastuullisia ilmastotekoja. Vastuulliseksi valinta kuitenkin muuttuu vasta sitten, kun se on todellinen vaihtoehto lentäen tehtävälle reissulle.
Kotimaanmatkailun glorifiointi ei ilmastokysymyksissä ole kaikkien tutkijoiden mukaan välttämättä edes oikein. Lähimatkustaminen on tietenkin aina vähempipäästöinen valinta, kuin pidemmälle matkustaminen, mutta lähimatkustaminen ei ole synonyymi kotimaanmatkalle (esim. Tallinnan-risteilyn, Ruotsin-matkat, junareissu Pietariin jne.) Eli tarkkana eri väitteiden ja termien kanssa.
Jos joku perustelee kotimaanmatkaa vastuullisena valintana siksi, että raha jää Suomeen, niin tulee muistaa, että esim. telttaretki, mökkimatka, omien eväiden syöminen, omalla autolla ajo, ilmaisten aktiviteettien hyödyntäminen jne. eivät siirrä rahaa suomalaiselle yrittäjälle tai yhteiskunnalle. Eli VISA vinkumaan ja hotelliin yöpymään, ravintolaan syömään, ostamaan lippuja Muumimaailmaan ja oopperaan jne. Vasta matkailu joka parantaa paikallisten hyvinvointia, työllistymistä tai työolosuhteita, on vastuullista matkailua.
Matkustathan myös Suomessa vastuullisesti?
”Matkustathan myös Suomessa vastuullisesti” – otsikot tuntuvat juuri siltä, mitä ne ovatkin, eli hotellien mainoksia. Hotellit pyrkivät nyt kesäkauden kynnyksellä markkinoimaan staycationeita (lähilomailua omassa kotikaupungissa tai lähiseudulla) ”vastuullisena valintana”. On totta, että staycation säästää aikaa ja on vaivatonta toteuttaa. Staycation kuormittaa myös vähemmän ilmastoa ja voi olla myös budjettiystävällinen valinta.
Staycationin väittäminen vastuulliseksi matkailuksi on kuitenkin kiinni siitä, toimiiko loma kotikaupungin hotellissa oikeasti korvaavana tekona piipahdukselle Euroopassa, vai mennäänkö molempiin. Lisäksi hotellin ja käytettyjen palveluiden tulee lisätä ns. matkailijan positiivista jalanjälkeä. Eli staycation ei todellakaan automaattisesti ole vastuullinen valinta.
Kraanaveden juominen, sähkön säästäminen ja vaikka kestokassin mukana kantaminen lienee arkipäivää suurimmalla osalle lukijoista. Herääkin kysymys, miksi tällaisia itsestäänselvyyksiä edes enää jaksetaan mainita ”vastuullisen matkailun listauksissa”? Vai onko olemassa ihmislaji, josta kuoriintuu heti hotelliin astuttua kaksi kertaa päivässä kylpevä vedentuhlaaja, joka ei voi nukkua kuin päivittäin vaihdetuissa lakanoissa?
Vastuullisuuden olettaisi olevan sitä arvostavalle ihmiselle kaikkea toimintaa ohjaava arvo, niin kotimaassa, kuin ulkomaillakin. Hieman haastankin nostamaan rimaa ja toivoisin keskittymistä vaikeampiin asioihin, kuin vain pyyhkeen vaihtamatta jättämiseen. Aiheita kyllä löytyy.
Turisteja haalitaan, mutta esim. kierrätys voi olla ratkomatta
Turisteja, niin kotimaisia kuin ulkomaisia, halutaan Suomeen, mutta millä tasolla on kuntien ja matkailutoimijoiden vastuullisuus? Itselleni esim. oli järkytys nähdä Levin keskustan roskia pursuavat jätekeräysastiat (joiden seurauksena kuskasin omat kierrätettävät jätteet auton takakontissa kotiin), mutta vielä suurempi shokki oli tajuta, kuinka vähän Lapin hiihtokeskuksissa oikeasti välitetään kierrätyksestä.
Tavallisessa hotellihuoneessa kierrätystarve ei hotellin asukkaalla ole kummoinen, mutta Levillä ja Ylläksellä, missä on huoneistohotelleja ja lomamökkejä vieri vieressä, kierrätettäväksi kelpaavaa jätettä syntyy tonneittain. Kaikki jäte kipataan kuitenkin mökkien jätekeräyksissä sekajätteeseen ja ajetaan poltettavaksi Ouluun. Niin kauan kun asia ei ole hoidettu kiinteistökohtaisesti, moni huoneistoja vuokraava taho ei edes suosi erillisiä keräysastioita, koska tällöin firman tulisi itse kuljettaa lajiteltu jäte pois.
Käytännössä tunturikeskukset ovat heränneet ratkomaan jäteongelmia vasta tänä vuonna, vaikka toimintaa on ollut kymmeniä vuosia, ja tämäkin matkailijoilta tulleiden vaatimuksien pakottamana.
Tämä tunturikeskuksien kierrätysongelma on vain yksi esimerkki. Se kuvaa kuitenkin uskottavuusongelmaa hyvin. Jos perusasiat eivät ole alueella kunnossa, kaikki vastuullisuuspuheet ja vastuullisten yritystenkin sertifikaatitkin tuntuvat vain päälleliimatuilta mainoksilta.
Mitä vastuullisuus matkailussa on?
Vastuullisuus on sitä, että kaikessa toiminnassa otetaan huomioon kestävä kehitys. Jotta aihetta on helpompi käsitellä, se voidaan jakaa eri osa-alueisiin. Yleisimmin puhutaan ekologisista-, taloudellisista-, sosiokulttuurisista- ja eettisistä valinnoista. Uusimpana terminä keskusteluun on noussut ilmastovastuu. Kuten jo aiemmin kirjoitin, vastuullisuus on arvo ja monet vastuulliset teot ovat osa myös aivan normaalia elämää ja arkipäivää.
Olen tähän alle kopioinut Mood of Finland sivuilta (kirjoittaja toimii vastuullisen matkailun kouluttaja mm. Visit Finlandilla) muutaman rivin luettavaksi heille, joille aihe on uusi.
Ekologiset valinnat rasittavat mahdollisimman vähän ympäristöä ja kuluttavat vähän luonnonvaroja.
Säästämme energiaa, emme tuhlaa vettä ja sähköä
Suosimme vaihtoehtoisia ja vähän päästöjä aiheuttavia energiamuotoja
Lajittelemme ja kierrätämme roskat
Kaikki se, mitä voidaan hankkia Suomessa tai lähialueella tuotettuna, valitaan muualla tuotetun sijaan
Kuljemme jalan, pyörällä tai julkisilla kulkuneuvoilla aina kun mahdollista
Arvostamme luontoa ja sen tarjoamia mahdollisuuksia
Huomioimme alueen kantokyvyn, pyrimme matkailemaan sesonkien ulkopuolella
Kuljemme merkityillä reiteillä
Taloudellisesti kestäviä valintoja
Teemme laadukkaita hankintoja; ostamme tuotteita, joiden käyttöikä on mahdollisimman pitkä ja joita voi korjata
Vältämme kertakäyttötuotteita
Sosiokulttuurinen vastuullisuus näkyy toiminnassa paikallisuuden arvostamisena ja tukemisena
Suosimme pieniä, paikallisia palvelujen tuottajia
Menemme sinne, minne matkailijat ovat tervetulleita
Osoitamme kunnioitusta paikallisia kohtaan ja toimimme heidän ehdoillaan
Eettinen toiminta huomioi kaikki samanarvoisina
Emme mene kohteisiin, joissa eläimiä käytetään hyväksi toiminnassa, joka ei ole niille luontaista tai niiden hoito on puutteellista
Jos huomaamme hyväksikäyttöä missä tahansa toiminnassa, ilmoitamme siitä viranomaisille
Matkailupalveluissa kerrotaan onko palvelu esteetön
Jos haluat tietää mitä mietteitä matkailun poikkihallinnollisella asiantuntijaryhmä MiniMatka:lla on ehdotukseksi tulevaan hallitusohjelmaan Suomen matkailuteollisuuden kasvun edistämiseksi, lue 2/2019 julkistettu raportti: Matkalla kohti vastuullista kasvua.
*https://www.businessfinland.fi/ajankohtaista/uutiset/2019/visit-finland/suomen-matkailuvienti-kasvoi-miljardilla-eurolla-vuodessa/
12 comments