Yhteistyössä Thaimaan turistitoimisto ja Cape Kudu
Koh Yao Noi ja Cape Kudu | Pieni, liki neitseellinen Koh Yao Noi sijaitsee Phuketin itäpuolella, Phang Ngan -lahden karstikalliomaisemissa. Matkaa Phuketin vilkkailta rannoilta hiljaiselle saarelle on linnuntietä vain 35 kilometriä, mutta ero tuntui paljon sitä suuremmalta. Kaikki kiire ja hälinä katosi viimeistään veneeseen astuttaessa. Kyytiin tuli lisäksemme ranskalainen pariskunta lapsineen. Loppu vene lastattiin saarelaisilla.
Koh Yao Noi ja sen sisarsaari Koh Yao Yai ovat uneliaita pakopaikkoja heille, joita Phuketin ja Krabin turistiteollisuus ahdistaa. Koh Yao Noissa on seitsemän pikkuruista kylää, alle 5000 asukasta, muutama luksushotelli ja kourallinen majataloja. Koh Yao Yailla asukkaita on vielä vähemmän, vaikka saari pinta-alaltaan onkin suurempi.
Koh Yao Noi | Saarella on oma mikroilmasto
Koh Yao Noi ja sisarsaari Koh Yao Yai sijaitsevat 35 km Phuketista ja 45 km Krabista. Niillä vallitsee mielenkiintoinen mikroilmasto, jonka ansiosta ukkospilvet eivät useinkaan tule saarten päälle, vaan jäävät kastelemaan Phuketin ja Krabin rantoja. Siksi paikalliset saapuvat tänne lomailemaan sadekauden piiskatessa jo suurempien saarten rantoja.
Saarelle kulkee päivittäin pikaveneitä (300 THB), joilla matka taittuu puolessa tunnissa. Tarjolla on myös hitaasti eteen päin puksuttavia pitkähäntäveneitä (200 THB). Veneet lähtevät Bang Rong -satamasta, jossa oli myös hotellimme lounge.
Perillä Koh Yao Noilla kysyttiin, mihin hotelliin olimme menossa, ja ohjattiin oikean lava-auton kyytiin. Vakioveloitus näytti olevan 100 THB/matkustaja kohteesta riippumatta. Ja mikä parasta – minkäänlaista sähläystä ja ylihinnoittelua ei ollut.
Cape Kudu | Todellakin Chic!
Pitkän, epätasaisen ja pomppuisan lava-autokyydin edetessä pitkin saarta, rupesin hiljalleen odottamaan oman hotellin kohdalle osumista. Auton pysähtyessä tähyilin kuitenkin tien toiselle puolelle lumoutuneena merimaisemasta ja kuljettajan piti tulla nykimään minua pois kyydistä. Oltiin perillä.
Ensivaikutelman voi tehdä vain kerran ja Cape Kudu teki sen todella tyylikkäästi. Minulla loppuivat hotellin ja fiiliksen kuvaamiseen tarvittavat adjektiivit välittömästi. Menin siis täysin pähkinöiksi tämän ihanuuden edessä!
Cape Kudu on sijaintinsa vuoksi oikea piilotettu jalokivi. Koska Koh Yao Noi on edelleen suhteellisen kehittymätön, saarelle ei ole rantautunut suuria hotelliketjuja, eikä siis suuria turistimääriäkään. Cape Kudun lisäksi laadukkaampaa majoitusta tarjoaa vain muutama hotelli.
Cape Kudu | Turkoosia ja valkoista, rannikon rentoa eleganssia
Yritin kalastella netissä sisutustietäjiltä nimeä hotellin tyylisuunnalle. Sainkin ehdotuksia, kuten Beach house Coastal style, New England style ja Key West style. Koska Cape Kudu kuitenkin sijaitsee Thaimaassa, sovitaan, että valkopestyt seinät, rustiikkiset rottinkihuonekalut ja turkoosit ovet ovat rannikon eleganssia ja aistikkuutta – Todellakin Chic!
Me majoituimme 45 m² huoneessa, jonka parvekkeelta avautuivat näkymät merelle. Hotellilla on näiden ”tavallisten huoneiden” lisäksi myös 11 kpl 60 m² villoja, joissa on oma uima-allas, sekä 90 m² sviitti nimeltä Robinson Crusoe. Tuo sviitti on erityisesti häämatkalaisten suosiossa.
Vaikka kyseessä onkin tavallista tyylikkäämpi boutique-hotelli, eivät hinnat ole mitenkään mahdottomia. Maaliskuussa yön hinta oli 230 euron. Toukokuussa, kun sesonki on jo ohi, irtoaa huone 120 eurolla. Hinta ja laatu kohtaavat Cape Kudussa niin hyvin, että tulisin tähän hotelliin myös ”omalla rahalla”.
Cape Kudu | Paviljongista tuli välittömästi suosikkipaikkamme
Uima-altaan paviljonki on yksi suosikkipaikoistamme erityisesti aamuisin. Hotellinjohtaja Timo (kyllä, suomalainen nimi – mutta ei suomalainen) kertoi, että kun Thaimaan prinsessa vieraili hotellissa, hän söi aamiaisensa juuri samassa gazebossa.
Cape Kudu | Hotellikuolemaa ehkäistään hillitysti
Vaikka Koh Yao Noin idea tavallaan onkin se, että siellä ei ole mitään väkisin tekemistä tai pakollisia nähtävyyksiä, on Cape Kudu ideoinut auringonoton lisäksi jokaiselle päivälle pienen aktiviteetin. Me osallistuimme kokkareihin ja harkitsimme elokuvaa tähtitaivaan alla.
Hotellikuolemaa ehkäistään hyvin hillitysti. Ylipäätänsä henkilökunta antaa vierailijan olla ihanan rauhassa. Toki ajoittain kysytään, onko kaikki kunnossa, tuodaan vettä, kylmiä pyyhkeitä ja välipalaa altaalle, mutta muuten asiakas saa vain ”olla ja möllöttää”.
Jos kuitenkin haluaa lähteä kiertämään saarta, onnistuu se taksilla tai mopolla helposti. Ilman pysähdyksiä Koh Yao Noin ympäri pääsee autolla alle tunnissa. Kovin paljoa nähtävää ei Koh Yao Noilla kuitenkaan ole. Meriretki onkin paljon kiinnostavampi vaihtoehto. Miksi tyytyä vain yhteen neitseelliseen saareen, kun 600 THB hintaan pääsee kiertämään monta paratiisia lisää!
Naapurisaari Koh Yao Yain lisäksi löytyy mm. Mu Koh Hongin -saaristo, joka koostuu kahdestatoista pienestä saaresta. Koh Pak Bia, Koh Lao La Ding (Paradise Island), Koh Lao Laddin (kaunis laguuni) ja Ko Pak Ka (autiosaari) ovat nekin tyypillisiä kohteita. Me emme nyt lähteneet viettämään meripäivää, sillä olimme vain kuukausi aikaisemmin risteilleet Star Clipperillä, juuri noissa superkauniissa Andamaanienmeren maisemissa.
Cape Kudu | Hornbill ravintola
Aamiainen oli hyvä yhdistelmä hedelmiä, tuorepuristettuja mehuja, aasialaisia ruokia ja perinteisiä eurooppalaisia aineksia. Jätin munapisteen nyt kokeilematta ja keskityin tilailemaan Nutella-lettuja. Oikeastaan kyseessä on Thai Banana Roti -niminen herkku, jota myydään myös kadunvarsien pienissä katukeittiöissä.
Hotellin Hornbill-ravintola oli saanut kehuja, joten illallistimme siinä kahdesti. Osin tosin siksi, että meitä laiskotti, ja emme jaksaneet enää illasta lähteä muualle. Jos ei halua syödä hotellilla, löytyy saarelta paljon muitakin hyviä ruokapaikkoja ja suuri valikoima erilaisia kahviloita.
Hornbill-ravintolan ruokalistalle oli kerätty valikoima Thaimaan eri aluille tyypillisiä ruokia. Massaman curry ja som tam -papaijasalaatti olivat loistavia. Thaimaan koillisen osan, eli Isanin ruokia esittelevä platteri oli hyvä, mutta liian kalavoittoinen minulle. Ravintola suosii paikallisia tuottajia ja esim. muovisia vesipulloja ei käytetä hotellissa lainkaan.
Kaksisarvinokka, Hornbill
Kaksisarvinokka, Hornbill, esiintyy hotellin mainoksissa ja ravintolan nimessä. Mielikuvissani näin jotakin jättimäistä Keisarisarvinokan tyyppistä (siipikärkiväli 150 cm). Henkilökunta selitti auliisti, että klo 0530 lintuja näkisi aivan varmasti lentämässä suurina parvina puusta toiseen. Olin varma, että vuoden luontokuva napattaisiin tällä reissulla.
Klo 0530 oli täysin pimeää, mutta se ei estänyt minua hiipimästä lintujahtiin. No ei näkynyt Hornbillejä, eikä paljon muutakaan. Toisaalta olin taatusti ensimmäinen kuvaamassa auringonnousua.
Uusi yritys auringonlaskiessa ja ainut ”saalis” oli joku räkättirastas. Sama toistui seuraavana päivänä ja iltana. Ei linnun lintua, mutta tuhat kuvaa auringosta, uima-altaasta ja terassista.
Olin jo luopunut toivosta, kun näin jotakin isompaa lentävän ohi. Äkkiä tutkimaan, olisiko tuo nyt The Hornbill. Kävi ilmi että oli, mutta hippasen eri alalajia kuin olin kuvitellut. Tipu oli kooltaan juuri ja juuri kotivariksen kokoinen ja ei nyt erityisen hieno. Ja tietenkin se saapui keikuttelemaan oksille juuri silloin, kun kunnon kamerakin oli huoneessa. No tulipa nähtyä.
Cape Kudu on boutique-hotelli, joka kuuluu thaimaalaiseen Cape & Kantary -ketjuun. Hotelli on mukana myös mm. Small Luxury Hotels of the World -listauksessa.
14 comments