Kapkaupungin Bo-Kaap halutaan säilyttää malajiyhteisön hallinnassa
Kapkaupungin Bo-Kaap on ihastuttavan värikäs kaupunginosa vain viiden minuutin kävelyn päässä kaupungin keskustasta. Signal Hillin rinteelle rakentunutta paikkaa kutsutaan toisinaan myös nimellä Malay Quarter, malajilainen kortteli, sen alkuperäisten asukkaiden mukaan.
Kapkaupungin kehittyessä ja apartheidin loputtua Bo-Kaapin kiinteistöistä on tullut hyvin kysyttyjä. Sijainti lähellä keskustaa ja rinteiltä aukeavat näkymät merelle houkuttelevat rakennuttajia. Alkuperäinen malajiyhteisö puolustaa kuitenkin aluetta kiivaasti.
Oppaanamme toiminut Zayed kertoi paljon omasta lapsuudestaan alueella, mutta myös siitä, millainen Kapkaupungin Bo-Kaap oli ollut aikaisemmin. Paikallinen opas on erittäin suositeltava tietojensa vuoksi, mutta myös siksi, että näin tuet alueella asuvia ihmisiä, et jotain monikansallista ”hop on-hop off” -firmaa.
Instagram-kuvat mielessään saapuvan on ehkäpä hyvä tiedostaa, että täällä talojen väriin sävytetyt vaatteet päällä poseeraviin vaikuttajiin ei suhtauduta välttämättä positiivisesti. Malajiyhteisö värikkäine taloineen ei halua olla vain kulissi vaikuttajien valokuvissa.
Kapkaupungin Bo-Kaap sai alkunsa 1760-luvulla
Etelä-Afrikan siirtomaahistoria alkoi ensimmäisten hollantilaisten saapuessa maahan vuonna 1652. Kapkaupungin alueen heimot kieltäytyivät kaupankäynnistä ja kaikenlaisesta yhteistyöstä, joten Hollannin Itä-Intian kauppakomppania alkoi tuoda orjia tarpeisiinsa Kaakkois-Aasiasta, lähinnä Indonesiasta, Sri Lankalta, Intiasta ja Malesiasta.
Kapkaupungin Bo-Kaap sai alkunsa 1760-luvulla, kun Jan de Waal niminen hollantilainen hankki maata Signal Hillin juurelta. Jan de Waal rakensi alueelle useita pieniä huurhuisjes-taloja, eli vuokra-taloja orjilleen. Orjat olivat suurelta osin muslimeita, etniseltä taustaltaan osin malaijeita ja he puhuivat malaijia joka oli yhteinen kieli mm. Indonesiassa, Malesiassa, Sumatralla ja Borneolla. Tämän takia aluetta alettiin kutsua nimellä Malay Quarter.
1700-luvun puolivälissä Kapmaassa oli enemmän orjia kuin vapaita kansalaisia, eli eurooppalaisia siirtolaisia (määrä noin 15 000).
Bo-Kaapin värikkäät talot ja vapautetut orjat liittyvät yhteen
Jos jollakin entisellä siirtomaa-alueella on paljon värikkäitä taloja, voi olla melko varma, että niiden historiaan liittyy orjakauppaa. Se mikä tapahtui Bo-Kaapissa, on tapahtunut myös muualla Afrikassa ja esim. monilla Karibian saarilla. Legendan mukaan orjien asuttamien talojen julkisivujen piti aina olla vitivalkoisia. Kun vapautetut orjat pystyivät ostamaan taloja itselleen, he usein maalasivat valkoiset julkisivut kirkkaan värisiksi symboloimaan vapauttaan.
Vuonna 1795 britit valloittivat Kapmaan ja brittien mukana alueelle saapui lähetystyöntekijöitä. Lähetystyöntekijöiden vaikutuksesta vuonna 1828 siirtokunnan värilliselle väestölle taattiin täydet kansalaisoikeudet ja kiellettiin lakiin perustunut syrjintä. Orjuus lakkautettiin vuonna 1834, mutta entisten orjien asema ei kuitenkaan oleellisesti parantunut vapauttamisen jälkeen.
Kapkaupungin Bo-Kaap kiinnostaa rikkaita ja rakennuttajia
Kapkaupungin Bo-Kaapin kiinteistöt ovat nykyisin hyvin kysyttyjä. Keskeinen sijainti ja näkymät merelle houkuttelevat rakennuttajien lisäksi myös huijareita. Näin mm. ilmoituksen, jossa myytiin tontteja muslimien hautausmaalta.
Malaiji-yhteisö haluaisi säilyttää alueen yhtenäisenä, mutta mm. hyvin korkeat tonttivuokrat hankaloittavat tilannetta. Turismin tuomat tulot ovat olennaisessa osassa, kun alueen elinvoimaisuutta kehitetään. On kuitenkin aina myös heitä, jotka ovat valmiita myymään talonsa ulkopuolisille. Yhteisöjen välisiä konflikteja onkin syntynyt säilyttämistä haluavien asukkaiden vastustaessa myyntiä.
Vuonna 2019 Kapkaupungin kaupunginvaltusto hyväksyi 600 rakennuksen suojelun. Alueelle on myös haettu hyväksyntää UNESCOn maailmanperintöluetteloon. Alkuperäisiä Jan de Waalin rakentamia taloja on edelleen jäljellä ja yksi niistä toimii Bo Kaap-museona osoitteessa 71 Wale Street.
”Auntie” Zainie Misbach ja Cape Malaiji Cuisine
Tulimme Bo-Kaapin alueelle perinteiselle Cape Malay -lounaalle ”Auntie Zainie” luo, mutta ennen herkuttelua ohjelmassa oli kävelyretki. Väriterapiaa tarjoavat talot ja jyrkät mukulakivikadut tekivät tehtävänsä hyvin ja lounaalle marssittiin nälkäisenä.
”Auntie Zainie”, eli täti Zainien pitää kokkikouluaan ja pientä lounaspaikkaa kotitalossaan keskellä Bo-Kaapin aluetta. Zainie Misbach on Cape Malaiji kokkikurssien pioneeri ja pyörittänyt aikaisemmin myös ravintoloita alueella. Nyt iättömän oloinen nainen on keskittänyt energiansa alueen suojeluun ja laajentanut toimintaansa yhdessä poikiensa kanssa kattamaan alueen historialliset kierrokset.
Cape Malaiji -ruoka on sekoitus Lähi-idän, Kaakkois-Aasian ja Hollannin makuja. Ruokaan käytetään runsaasti hedelmiä ja mausteita, ja sen perusmakuja ovat erilaiset curryt, roti-leipä ja samoosat. Jälkiruokana on usein koeksister, joka on kanelilla, aniksella, inkiväärillä, kardemummalla ja mandariinilla maustettu ”taikinapallo”, joka ensin friteerataan ja sen jälkeen kypsennetään loppuun kiehuvassa siirapissa. Pintaansa koeksister saa kookospähkinähiutaleita.
Jos suunnittelette Bo-Kaapin alueella käymistä, ”Auntie Zainien” kävelykierros + lounas on paitsi mukava, myös vastuullinen tapa tutustua ympäristöön. Näin maksetut rahat jäävät yhteisöön, eivätkä valu ulkopuolisille retkenjärjestäjille.
The Bo-Kaap Cooking Tour – Home
The Bo-Kaap Cooking Tour, Cape Malay Cooking Classes
Kyseessä oli lehdistömatka Etelä-Afrikkaan helmikuussa 2020. Muut sarjan postaukset pääset lukemaan täältä.
20 comments