Jerusalem, Pyhän haudan kirkko

Pyhän haudan kirkko – ikuinen kiistankohde

Pyhän haudan kirkko (Church of the Holy Sepulchre) on yksi kristittyjen pyhimpiä paikkoja. Kaikki kuusi kristinuskon suuntausta kiistelevät jatkuvasti sen hallinnasta: kreikkalaiskatolinen, roomalaiskatolinen, itä­syyrialainen, Armenian apostolinen, koptilais­kristillinen ja Etio­pian ortodoksinen kirkko, haluavat kukin kirkon hallintaansa.

Pyhän haudan kirkko on nykysin jaettu seuraavasti: kreikkalaiset ortodoksit pitävät hallussaan keskilaivaa, fransiskaaneilla on ylösnousemuskappeli, rotundan takana rukoilevat koptit, ovensuussa on Jerusalemin arabiankielisen ortodoksisen seurakunnan kirkko. Etiopialaiset munkit taas ovat katolla, jonne heidät ajettiin jo 150 vuotta sitten.

Vuonna 1852 Jerusalemin tuolloinen hallitsija kyllästyi riitoihin ja määräsi kirkon rauhoitetuksi: mitään siinä ei saa muuttaa. Tämä määräys on saanut aikaan jopa hieman koomisia piirteitä. Esim. kirkon julki­sivuun nojaavat tikkaat ovat peräisin vuodelta 1852. Kun ne hajoavat, ne vaihdetaan samanlaisiin tikkaisiin, jotka asetetaan samaan paikkaan.

Pyhän haudan kirkon avaimet ovat muslimiperheellä

Keväällä 1834 Pyhän haudan kirkossa 400 pyhiinvaeltajaa sai surmansa kirkon sisällä raivoissa mellakassa turkkilaisten sotilaiden rauhoitusyrityksistä huolimatta. Tästä on säilynyt paikalla olleen englantilaisen matkailijan Robert Curzonin kertomus. Hän kertoo, miten kirkon lattia alkoi tuntua kummallisen pehmeältä.

”Jalkojeni alla oli itse asiassa iso kasa ihmisiä, kaikki kuolleita. Monet heistä olivat mustuneet tukehtumisesta ja muut olivat veren ja sisälmystensä peitossa, joutuneet väkijoukon rikki tallomiksi. Sotilaat tappoivat pistimillään suuren joukon pyörtyneitä raukkoja, seinille oli roiskunut verta ja aivokudosta miehistä, joiden nahka oli kuoriutunut irti kuin häränvuodat.”

Osataan sitä nykyisinkin. Vuonna 2006 munkit tappelivat tuntikausia lyömällä toisiaan valtavan suurilla kynttilänjaloilla.

Vuonna 1192 kirkon avaimet oli riitelevien osapuolten takia pakko luovuttaa asiassa puolueettoman muslimi­suvun haltuun. Nykyisin avaimia hallitsee kaksi eri muslimiperhettä.

Ovien avaus seremonia on mielenkiintoinen. Muslimisuvun edustaja koputtaa kirkon oveen ja sisältä kirkosta työnnetään hänelle ovessa olevan luukun kautta tikkaat. Tikkaita pitkin hän pääsee avaamaan jonkinlaiset työntösalvat, joilla ovi on teljetty ulkoapäin. Avain ei ole mikään perinteinen avain, vaan sellainen 20 cm pituinen metallinen puikko, joka avaa lukituksen.

Pyhän haudan kirkko on sokkelikko

Pyhän haudan kirkko on jaettu vuosisatojen saatossa yhä uusilla seinillä sokkeloiseksi tilaksi, jossa on vaikea hahmottaa mitä missäkin on. Päälle vyöryy hikisien ihmisten tuoksu, joka sekoittuu kynttilöiden ja suitsukkeiden savuun. Kirkossa on hämärää, osin liki pimeää ja ajoittain tungoksessa ahdistavaa.

Tiedän, että paasi, jolle Jeesus asetettiin voideltavaksi heti ristiltä ottamisen jälkeen, sijaitsee kirkon pääovia vastapäätä. Sen päällä makaa ihmisiä. Osa kostuttaa nenäliinoja paaden päällä olevassa vedessä. En ymmärrä mistä vesi tulee kiven päälle? Osa on tuonut kassissa vaatteita, joita he hierovat kiveen.

Polvistun koskettamaan kiveä. Kivi itsessään on täysin sileän tuntuinen, liki öljyinen. Steariini, noki sekä ihmisten kyyneleet ja kädet ovat tehneet siihen oman kerrostumansa vuosisatojen saatossa. Kaikista näkemistäni ja koskemistani pyhistä alttareista tai pyhäinjäännöksistä tämä on konkreettisin. Jos kivi voi säteillä ympäristöönsä tai siirtää jotakin ihmiseen, tämä paasi tekee sitä.

Golgata

Heti kirkon ovelta oikealla nousevat ahtaat portaat toiseen kerrokseen. Tasanne ja rakennelmat kätkevät alleen Golgatan. Tasanteen päällä on kaksi koristeltua kappelia: ortodoksinen ja katolinen. Ordodoksipappi huomaa minishortseissa kekkuloivan nuoren venäläisen teinitytön ja tarttuu hänen käteensä kovalla otteella. Tyttö vastustelee, mutta munkki pitää otteensa ja sähisee venäjäksi tytön ja hänen avukseen rientäneen isälle kiukkuista tekstiä. Pian kirkon vartijat saattavat alipukeutuneen tytön pois kirkosta.

Golgatan altarin alla on pala kalliota esillä. Se on osa Adamin alttaria. Legendan mukaan Jeesuksen veri valui kallion kolosta suoraan Adamin kallon päälle. Kiven päälle on laitettu lasi suojelemaan sitä.

Jeesuksen ristiinnaulitsemisen alttarin alla on marmorilla päällystetyssä syvennykssä reikä, joka osoittaa paikkaa, missä Jeesuksen risti seisoi. Pyhiinvaeltajat polvistuvat ja suutelevat paikkaa. Alttarin kummallakin puolella on tummalla marmorilla ja lasilla suojatut kallion palaset. Ne ovat kohdilla, missä Jeesuksen kanssa ristiinnaulittujen ryöväreiden ristit sijaitsivat.

Paikka on niin täynnä ihmisiä, että on mahdotonta nähdä oikeastaan mitään. Munkkeja istuu syvennyksissä ja aina välillä he käskevät ihmisiä olemaan hiljempaa. Maksusta voisi ostaa kynttilöitä sytytettäväksi. Harkitsen hetken Jeesuksen ristin paikan suutelua. Saisiko sillä jotakin tehtyä anteeksi tai voisinko toivoa jotakin? Ajatus tuntuu kuitenkin niin vieraalta, että luovun siitä. Polvistuminen riittää.

Jälleen kerran mielen valtaa suuri ihmetys ja tietynlainen ärtymys. Koska paikka on pyhä, miksi sinne tunkevat ihmiset, jotka eivät kunnioita paikkaa. Osa kävijöistä on kuin lastentarhalaisia retkellä. En itse ole ”uskovainen”, mutta oli kyseessä moskeija, kirkko tai luostari, niin kunnioitan paikan merkitystä muille.

Jeesuksen hauta

Kirkon ovista vasemmalle sijaitsee Jeesuksen hauta erikoisessa rotundassa ”kioskissa”. Koska oli sapatti, hautaan haluavien määrä oli mahdollisesti vielä suurempi kuin muina päivinä. Minulla ei ollut mitään mahdollisuutta jäädä jonottamaan, sillä paluukyyti Tel Aviviin odotti.

Jeesuksen hautaa peittävästä rotundasta ”kioskista” on vaikea saada minkäänlaista kuvaa. Sitä peittävät remontin takia nyt osittain rakennustelineet ja erilaiset näkösuojat. Edellisen kerran kammio restauroitiin 1810 tulipalon jälkeen. Vuonna 2015 Israelin poliisi sulki kirkon lyhyeksi aikaa sen jälkeen kun Israelin museovirasto totesi kammiorakennuksen vaaralliseksi. Tämä sai riitelevät kirkkokunnat suostumaan nykyiseen remonttiin.

Onko tämä oikea Jeesuksen hauta?

Onko ”kioskissa” Jeesuksen hauta? Teologisesti asialla ei ole merkitystä. Paikkaa tärkeämpi on itse asia: Jeesus joka kuoli ristillä, nousi kuolleista kolmantena päivänä ja elää tänään. Silti Jeesuksen haudan paikka on aiheuttanut kiistoja vuosisatoja.

Historioitsijat ovat pitkään uskoneet, että alkuperäinen hautaluola olisi tuhoutunut jo vuosisatoja sitten. Arkeologit kuitenkin havaitsivat erilaisilla tutkilla ja kaikumittauksilla, että Pyhän Haudan kirkon marmoripaneeleiden takana luolan seinät ovat yhä pystyssä. Tänä vuonna arkeologit ovat vihdoin saaneet luvan kaikilta kirkkokunnilta tutkia hautaa. Tosin kaivaukset piti suorittaa 60 tunnissa.

Marmoripaaden, jonka oletetaan peittävän Jeesuksen hautaa ja sen alla olevan roskakerroksen alta paljastui toinen ristein koristeltu marmorilaatta. Tämä laatta on ilmeisesti peräisin 1100-luvulta. Laatta on murtunut keskeltä, ja sen alta näkyi vaalea kivikerros, joka saattaa olla kalliohaudan alkuperäinen hautausalusta. Tämä ei varsinaisesti todista yhtään mitään, mutta nyt arkeologeilla on edes mahdollisuus tutkia Jeesuksen haudan sijaintia uusien todisteiden valossa.

Lähteet: Simon Sebag Montefiore: Jerusalem – Kaupungin elämäkerta., www.biblewalks.com, Wikiwand, HS, Peda.net, Wikipedia, Suomalainen matkaopas, Goisrael.fi, Helsinki.teol.pro, Vartiotorni, Tiede.fi, Junkkaala-Louhivuori: Raamatun maa, Historia.net, Seurakuntalainen.fi.