Haimatulehdus
Joulupäivänä istuin tyytyväisenä Ko Changin paratiisissa ja nautin olostani lämpöisessä aamussa. Silmieni edessä aukeni turkoosi meri ja takana olivat upeat pari viikkoa Thaimaan ja Singaporen lämpöä, sekä erityisesti erinomaista ruokaa ja juomaa.
Olimme ottaneet kaiken ilon irti katukeittiöistä ja upeista noutopöydistä. Aamuisin herkuttelimme aamiaispöytien erilaisista rasvassa tiristetyistä, kookoskermaan upotetuista tai muuten vain siirapilla voidelluista herkuista.
Ruokamyrkytys?
Aamiaiselta palattuani en enää ollutkaan kovin tyytyväinen. Ylävatsaan kehittyi sellainen polte, että se lähenteli jo kunnon synnytyspolttoja. Ainut vain, että supistuksissa sentään on taukoa. Tässä ei ollut kuin jatkuvaa tuskaa.
Kaksi tuntia huohottelin sängyn reunalla ja sitten lensi aamiainen vessanpyttyyn. No niin. Pilaantuutta ruokaa – ei sen kummempaa.
Mutta vatsasärky ei lakannutkaan. Se kietoutui kuin käärme ylävatsan ympärille ja kiristi selkäpuolelta. Vatsapeitteet olivat laudankovat ja koko vatsa turvonnut aivan omituisen muotoiseksi. Kävely onnistui vain kumarassa.
Pohdimme tilannetta Tepon kanssa, mutta koska minua ei oksettanut, eikä vessattanut, päätimme suunnitelman mukaan lähteä paluumatkalle kohti Bangkokia. Buranaa ja Panadolia kipulääkkeeksi ja tien päälle. Olihan näitä ruokamyrkytyksiä ollut aikaisemminkin.
Meillä oli varattuna hotelli Chantaburista ja yhtään sen kauemmin en olisi autossa voinut istua. Jo ennen huoneeseen pääsyä vatsalaukun sisältö tyhjeni kokonaan puskaan. Kipu oli helvetillinen.
Vain huonoja vaihtoehtoja
Googlasin sanoilla ”akuutti vatsakipu” ja ensimmäisenä silmiin tuli tulos: haimasyöpä. Muita mukavia vaihtoehtoja olivat puhjennut mahahaava, suolitukos, umpilisäkkeentulehdus, haimatulehdus ja sappikivet. Vaikka olin vastustanut aikaisemmin lääkäriin hakeutumista suomalaisella jääräpäisyydellä, nyt ei ollut enää vaihtoehtoja.
Läheisessä sairaalassa ei mennyt kuin hetki, kun olin jo kirurgin tutkittavana. Hän määräsi tietokonetomografian, verikokeet sekä ultran. Sitä ennen piti kuitenkin saada kanyyli käteen. Kun hoitaja juoksi pakkauksesta otetun pistovalmiin neulan kanssa käytävään selittämään jotain, meinasin minä lähteä juoksemaan karkuun toiseen suuntaan.
Pistäjillä ei ollut suojakäsineitä ja neula kulki kädestä käteen, kun ensimmäinen hoitaja ei suonta löytänyt. Olin niin sekaisin, että en jaksanut edes protestoida arveluttavaa hygieniaa.
Nopeasti minut oli pumpattu täyteen varjoainetta, skannattu, ultrattu ja saatettu takaisin kirurgin luo. Söpö, nuori mieshoitaja silitteli kättäni ja varmisteli jatkuvasti miten voin.
Kielimuuri ja kulttuuriero
Keskustelu lääkärin kanssa oli äärimmäisen hankalaa, koska jouduimme hänen huonon kielitaitonsa ja meidän vajaan lääketieteen termistön vuoksi jatkuvasti arvailemaan mitä hän sanoi. Myös kulttuuriero on selkeä. Lääkäri ei selvästikään halunnut huolestuttaa, vaan pikemminkin vältteli sanomasta mitään vakavaan tai vaarallisuuteen viittaavaa. Kaikki muut sisäelimet olivat kunnossa, mutta haima oli hänestä vähäisen ärtynyt. Ct-kuva näytti minusta näytöllä siltä, kuin vatsani olisi ollut täynnä matoja. Syöpä se ei ainakaan onneksi ollut.
Hoitona oli juoda 3 litraa vettä päivässä, paastota kunnes kipu lakkaa, syödä sen jälkeen vain kevyesti kasviksia ja riisiä, sekä napsia pahoinvointiin auttavia tabletteja. Kipulääkkeitä hän ei määräisi, koska ne vain ärsyttäisivät vatsaa lisää. Tuli tunne, että hän halusi vain päästä meistä eroon.
Palasimme hieman hölmistyneinä takaisin hotellille. Kipu sai välillä voihkaisemaan, mutta tasaantui ajoittain siedettäväksi. Onneksi löysin Diapamia ja unilääkettä lääkelaukusta. Vatsa rentoutui osittain ja sikiöasennossa, tyynyillä tuettuna, pystyin oksenteluiden välissä jopa nukkumaan muutaman tunnin. En uskaltanut ottaa mitään särkylääkkeitä, sillä pelkäsin niiden vain lisäävän kipua.
Diapamin voimalla Penangiin
Seuraavana päivänä selvisin Diapamin voimalla Bangkokiin ja siellä teimme jälkikäteen ajatellen todella typerän päätöksen, mutta luotimme lääkärin sanoihin, että vaiva menisi ohi. Kiirehdimme lennolle, joka meillä oli varattuna Malesian Penangiin.
En nähnyt Penangista mitään. Makasin ihanan hotellin ihanassa huoneessa kaksi päivää oksennellen ja ripuloiden. Nesteytysjauheella terästetty vesi pysyi onneksi aina hetken sisällä, joten kuivumaan en päässyt. Kivut vain eivät kaikonneet mihinkään. Suorana seisominen ei onnistunut ja koska vatsa oli usein ihan tyhjä, pönttöön päätyi lähinnä vain keltaista sappinestettä.
Haimatulehdus
Tohtori Google antoi nyt paljon enemmän tietoa, kun tiesi mitä etsiä. Huolestuttavinta oli tieto, että haimatulehdus pitäisi aina hoitaa sairaalassa tai ainakin tarkasti lääkärin valvonnassa. Kyseessä oli tauti, joka voisi oikeasti tappaa. Osalla potilaista tulehdus kehittyy nopeasti tehohoitoa vaativaksi monielinvaurioksi, johon joka viides potilas menehtyy. Kipu johtuu siitä, että muut sisäelimet painavat tulehtunutta haimaa.
Thaimaan kokemuksen jälkeen penangilainen sairaala ei ollut luotettavalta kuulostava vaihtoehto. Maksoi mitä maksoi, minä halusin Singaporeen, jossa hoito olisi varmasti länsimaisella tasolla tai ehkäpä parempaa.
Ostimme melkoisen kalliit lentoliput ja suuntasimme lentokentälle. Pelkkä siirtyminen ja tunnin lento olivat aivan kamalaa kidutusta. Viimeistään silloin tajusin, että eihän lääkärin ohjeissa pidemmän päälle ollut järkeä. Ei ihminen voi paastota loputtomiin ja ilman kunnollista kipulääkitystä, sekä seurantaa, olisin kohta niin heikossa kunnossa, että lentäminen Suomeen tammikuun alussa kävisi mahdottomaksi.
Singaporeen hoitoon
Päätös siirtyä Singaporeen oli täsmälleen oikea. Kolme tuntia maahan saapumisen jälkeen, istuin jo Mount Elizabeth Hospitalissa kirurgin luona. Erinomaista englantia puhuva Dr Chew Soo Ping sai nopeasti selville missä vika piilee.
Hoitopolku ja diagnoosi olivat heti selvät. Muuten sisäelimet kunnossa, mutta vatsassa akuutti haimatulehdus. Se paranisi kuukauden sisällä. Lääkäri määräsi kipulääkkeet, vatsansuojalääkkeen, lääkkeet pahoinvointiin, verikokeet ja kahden päivän päähän uuden tapaamisen. Jos arvot eivät olisi parantuneet, niin sitten tippaan sairaalaan.
Lääketokkurassa, mutta kivuitta
Nyt istun melkoisessa lääketokkurassa hotellilla. Pahoinvointia estää Zofran niminen lääke, joka on tarkoitettu syöpälääkkeiden ja sädehoidon aiheuttaman pahoinvoinnin ja oksentelun estoon. Tujuin lääke on Ultracet niminen pilleri, joka sisältää tramadolia ja parasetamolia. Vastaavaa Teppo söi keuhkonpoiston jälkeen. Tuo lääke saa ”leijumaan”. Kaikki neste, minkä olen juonut, on kuitenkin pysynyt sisällä ja ennen kaikkea, olen lähes kivuton!
Kultainen mieheni hoitaa minua ihanasti. Huolimatta ”Anna minun nyt vain kuolla” – kiukutteluista, Teppo on jaksanut houkutella minua juomaan ja valvonut vointiani uskomattoman kärsivällisesti.
* Haima on ruoansulatusrauhanen, joka sijaitsee vatsaontelossa ja painaa alle sata grammaa. Haima tuottaa ruuansulatuksessa tarvittavia, välttämättömiä entsyymejä. Lisäksi haima tuottaa insuliinia.
49 comments