Cuba – Ruokaa kortilla ja rannekkeella

Cuba – Ruokaa kaupasta kortilla ja rannekkeelle hotellista

Ennen Kuuban matkaa luin paljon matkailijoiden kokemuksia maan ruuasta ja sen tasosta. Yleisin kommentti oli pettymys ruuan laatuun ja mauttomuuteen. Hampurilaissukupolvi tuntui nettikirjoituksissa olevan täysin hukassa, kun joka kulmalta ei löytynytkään Starbucks:ia.

Kuuba ei vaikuttanut maalta, missä makumatkailu onnistuisi, ja valmistauduin henkisesti juomaan jäävettä ja syömään papuja ja riisiä viikon.

Kuubalainen ruoka on sekoitus espanjaa ja afrikkaa

Kuubalaisten omia perinteisiä ruoka-aineita ovat riisi, mustat pavut, bataatti, kaali, keittobanaani, maissi ja maniokki. Ruokakulttuuri on sekoitus espanjalaista ja afrikkalaista. Kyllä noista lähtökohdista leivotaan ihan kelpo ruokaa.

Havannassa söin pienessä kotiravintolassa alkuruuaksi todella hyvää kasviskeittoa ja pääruuaksi aivan loistavaa appelsiinilla ja valkosipulilla marinoitua kanaa. Voi kun osaisi itse imeyttää maut yhtä hyvin lihaan. Lisukkeena mustia papuja ja riisiä, okraa sekä paistettuja banaaniviipaleita. Yksinkertaista, maukasta ja konstailematonta.

En allekirjoita kasvissyöjien nurinaa siitä, että he eivät ole löytäneet muuta syötävää kuin riisiä koko matkansa aikana. On selvää, että maassa, jossa ruuasta on pulaa, ei oikein ymmärretä sitä, miksi joku ei halua syödä lihaa. Mutta esim. tuosta meidän Havannassa nauttimasta ateriasta olisi hyvin voinut jättää kanan pois, ja oikein hyvin olisi syönyt edelleen.

Kuubassa maustetaan varovasti

Paikalliset eivät pidä tulisista mausteista, ja joskus ruoka jäikin omaan suuhun mauttomaksi.  Kokemus oli hieman kuin 70-luvun Suomesta. Suolaa, pippuria ja varovasti jotain muuta. Yrttejä sen sijaan käytettiin taidokkaasti. Jokaisessa ravintolassa oli kuitenkin suuri määrä erilaisia maustekastikkeita tarjolla, sekä kokki, jolta löytyi aina valkosipulivoikastiketta ruuan päälle lorautettavaksi.

Kala oli kallista, mutta siitä ei käsitykseni mukaan edes oikein pidetä. Seurailin oppaiden ja bussikuskien ruokailua hotelleissa. Lautaselle ei erinomaista tarjolla ollutta kalaa koskaan valikoitu, vaan aina lihaa. Tosin, jos tarjolla oli hummeria, tai isoja katkarapuja, niitä syötiin valtavia määriä.

Kalan sijaan Kuubalaiset rakastavat possua. Kaikkialla missä ruokailimme, grillissä pyöri kokonainen porsas.  Tirisevässä rasvassa uitettiin kasviksia ja leivänpaloja, ja kaikki osat possusta syötiin. Moni pyysi nahkaa, sorkkia tai läskiä lautaselleen.

Kuubassa ruoka on kirjaimellisesti kortilla

Mistä ja miten kuubalaiset itse sitten ruokansa hankkivat. Se onkin surullisen mielenkiintoinen kuvio. Hän, joka on joskun käynyt vanhan kunnon Neuvostoliiton aikaisissa kaupoissa, kokee jonkinlaisen Déjà-vu:n Kuuban ruokakaupoissa.

Kuubassa ruoka on kirjaimellisesti kortilla. Valtion säännöstelykirjalla eli libretalla saa ostaa tietyn määrän ruokaa, hygieniatuotteita ja muita perustarvikkeita hinnoilla, jotka ovat hyvin halpoja myös kuubalaisen mittapuun mukaan. Säännöstelyannokset ovat eräänlainen perustulo kansalaisille, ja niiden tarkoitus on kattaa puolet ruokatarpeesta. Kuubassa myös osalla työpaikoista on käytössä ilmainen työpaikkaruokailu.

Määristä minulla ei ole tarkkaa käsitystä, vaikka asiaa oppailta kysyttiinkin. Heidän vastauksensa olivat tyyliä: riittävästi ja melko paljon, joten se ei mene aivan samoin kuin netistä löytyvät tiedot, joiden mukaan annokset ovat hyvin pieniä ja riittävät vain viikoksi. Kuubalainen sananlasku sanookin: ”Vallankumous on epäonnistunut kolmessa asiassa. Aamiaisessa, päivällisessä ja illallisessa.”

Kaikille (myös lapsille) kuuluu kuukausittain ainakin tupakkaa,  kahvia, kuusi kananmunaa kahden viikon välein, suolaa, pastaa, riisiä, papuja, jauhoja, öljyä, leipää, keksejä ja pieniä määriä lihaa. Lapsille taataan myös maitoa ja jugurttia.

Me kävimme kauppojen lisäksi myös kauppahallissa omin päin kääntymässä. Se oli jännä yhdistelmä kauppaa ja ruokalaa. Tarjolla oli kananmunia, joita jonottamassa oli kymmenittäin ihmisiä, oudon näköistä makkaraa, tuoremehua, sekä hyvin pieni määrä vihanneksia. En ottanut näistä paikoista valokuvia, vaikka kaikenkattava kuvauslupa kaulassa roikkuikin. Jokainen osaa itse kuvitella liki tyhjät hyllyt.

Luomua käytännön pakosta

80-luvulla Neuvostoliiton tuella Kuubassa maahan kylvettiin järjetön määrä lannotteita ja maaperä köyhtyi. Kun Neuvostoliiton tuki loppui 1990,  jäljellä oli vain hakattua metsää ja kuivettunutta puskaa. Nälissään ihmiset ympäri Kuubaa keksivät kaupunkiviljelyn. Kuubassa tuoreita vihanneksia näkee edelleen kaupoissa harvoin. Ne ostetaan suoraan viljelijältä, suoraan kärryistä tai viljellään itse.

Joissain kirjoituksissa ihannoidaan sitä, että Kuubassa viljely on säilynyt puhtaana luomuna. Se ei ole täysin totta, sillä nykyisin valtio sallii viljelijöiden käyttävän voittojaan torjunta-aineiden ja lannoitteiden ostoon. Luomulla on kuitenkin merkittävä osa Kuuban maanviljelyssä ja taloudessa. Syy on yksinkertainen. Koska lannotteita ei Neuvostoliiton romahdettua yksinkertaiseti ollut saatavilla, kehitettiin luonnonmukaisia lannoitteita ja tuholaistorjuntaa, sekä kiertoviljelytekniikoita.

Eläinten osalta Kuuba on vielä liki luomumaa. Ei tietoakaan ahtaista karsinoista tai tehotuotannosta. Kana on kanaa, ei broileria ja sika on varmasti ennen seipääseen joutumista ollut onnellisesti vapaana rypevä.

Kuuban ihanin herkku ovat trooppiset hedelmät.  Papaijaa, mangoa, guavea, ananasta, banaania, kookosta ja melooneita. Ostin hedelmiä kojuista, joita oli tienvarsilla aina maatilojen kohdalla. Kuljettajamme hamstrasivat kasseittain limea ja avokadoa kotiin viemiseksi.

Entäpä All Inclusive?

Tätä kaikkea kirjoitamaani vasten peilaten tuntuu hieman irvokkaalta kertoa All Inclusive – hotellien lihapadoista. Mutta ne ovat olennainen osa ainakin Kuuban valmismatkoja.

Rannekeasukille aukeaa ruokaöverit hotellin ruokapöytien ääressä. Mietiskelin, voisiko näitä ruokia vertailla jonkun toisen maan All Inclusive vaihtoehtoihin. Viikko ennen tätä matkaa olin mässytellyt Emiraattien yltäkylläisissä buffissa. Emiraatit ovat ”maana” kuitenkin niin eri asia kuin Kuuba, joten jätetään vertailut.

Yritin tähän poimia hieman erilaisia asioita leikkelepöytien, salaattipisteiden ja suklaaputousten lisäksi.

Smoothie-piste. Näissä valitsit itse mitä hedelmiä juomaasi halusit, ja lisäksi jugurttia, maitojauhetta ym.

Pihvien ja kalojen paistopiste. Lihat eivät ehkäpä olleet parhaimmasta päästä, mutta kaloja oli valittavana aina 4-6 eri laatua. Ja ne olivat todella laadukkaita. Tarjolla oli usein myös valmiita vartaita.

Uppopaistettuja herkkuja. Miltä maistuisi juuri friteerattu jättikatkarapu tai  taskurapukakku?

Räiskälebaari. Kenties flambeerattua mangoa tai ananasta lettusen väliin?

Jäätelöbaari. Eksoottisia jäätelöitä, kuten kookosjäätelöä, tavallisten makujen rinnalla. Päälle hilloa.

Hampurilaispiste. Tietenkin. Pitäähän se oma burgeri saada oikealla kypsyysasteella.

Churros-piste. Tiedättehän se suussa sulavat pienet käppyrät taikinapötkylät, joita kastetaan sulaan suklaaseen.

Viiniä oli, mutta valkoviini oli kaikissa paikoissa makeahkoa. Jokaisessa hotellissa oli kuitenkin hyvää espanjalaista Cavaa tarjolla.

Mojito, Cuba Libre ja Daiquiri

Kuubasta ei voi kirjoittaa mainitsematta rommidrinkkejä. Mojito on drinkki, jossa alun perin minttu, limetti ja sokeri vaimensivat huonolaatuisen rommin makua. Cuba Libre eli Vapaa Kuuba, taas syntyi vuonna 1900 Espanjan ja Yhdysvaltain sodan melskeissä, kun Kuuban puolella taistelleet sotilaat nostelivat kolajuomasta ja rommista sekoitettuja kannustusmaljoja.

Daiquiri on suosikkini. Sen kehitti vuonna 1921 El Floriditan baarimestari Ernest Hemingway kunniaksi. Heinäkuussa 1961 Hemingway tappoi itsensä haulikolla. Ennen kuolemaansa kirjailija valitteli vanhenemistaan: ”Minun latinani on hyvin huonossa kunnossa. Samoin kuin minun kreikkani, englantini, pääni ja sydämeni. Minä en osaa enää puhua kuin jääkylmää daiquiría.”

miten sujui?

Yhdynkö tämän kokemuksen jälkeen Kuuban ruuasta nurisijoiden jonoon? No en todellakaan. Suurin syy matkailijoiden pettymykseen löytyy mielestäni matkailijoiden omista valinnoista. Länsimaista ruokaa kun harvoin saa hyvin tehtynä muualta kuin Euroopasta ja Amerikasta. Ei Kuubaan pidä mennä syömään spagetti bolognesea tai pizzapaloja!

Haluaisinko maata tuollaisessa All Inclusive-paikassa kaksi viikkoa kanadalaisten kanssa termospullosta kaljaa kitaten ja syljeskellen vesimeloonin siemeniä mahdollisimman lähelle palmua? Ehkäpä en. Näihin hotelleihin voi kuitenkin mennä vain muutamaksi päiväksikin, mikä usein tuntuu unohtuvan monelta vaihtoehtoja vertaillessa. Muistaa kannattaa myös se, että tietenkin All Inclusive-hotelleista löytyy ruuan suhteen montaa tasoa. Halvalla ei saa hyvää missään maassa.

Jos etsit lomaltasi vuosikertaviinejä ja hanhenmaksapalleroita, Kuuba ei ole paikkasi. Jos sen sijaan olet valmis syömään maukasta perusruokaa ravintoloissa ja herkuttelemaan hyvissä All Inclusive-hotelleissa, mene ihmeessä käymään Kuubassa. Itse lähtisin koska tahansa uudestaan, ihan jo hedelmien ja rommin takia.