Chiang Mai, Pohjois-Thaimaa
Chiang Mai, Pohjois-Thaimaa. Helteisellä kentällä tuli heti selväksi, että täällä ei kiirehditä. Tavarat sai itse nostella autoon ja kuski tuli ajamaan, kunhan kuulumiset oli vaihdettu ensin kavereiden kanssa. Hyvin ponnettomasti hän tiedusteli kiinnostaako tiikeriluostari tai vaikka Zoo. No, ei tosiaan kiinnosta!
Sirilanna Hotel
Sirilanna Hotel 100 eur./yö oli ihana. Kallis, mutta niin kaunis. Valitettavasti hotelli oli aivan täynnä, ja saimme varauksen vain kahdeksi päiväksi.
Teak-lattiat, tummat kalusteet ja ovet, jotka olivat kuvioitu Apsara-tanssijoita kuvaavin upein puukaiverruksin. Erilaisia kala-altaita ja upeita patsaita kaikista tiloista. Hyttysiä torjuttiin savuilla, jotka saivat käytävät tuoksumaan ihanasti sitrukselta. Hotelli vastasi juuri mielikuvaani Lanna Livingista: täydellisesti pelkistettyä, vehreää, kaunista ja eleganttia maalaisuutta.
Lanna-sana on viittaus kuningaskuntaan, joka vaikutti 1300-1500- luvulla. Lanna tarkoittaa suoraan käännettynä miljoonaa riisiviljelmää ja kuvaa alueen viljavuutta. Maan uskottiin aikanaan olevan Pohjois-Thaimaassa niin vihantaa, ettei tarvinnut kuin heittää riisinjyviä tuuleen ja istua odottelemaan.
Lanna kuningaskunnasta enemmän jutun lopussa.
”the Rose of the North”
Chiang Main vanhan kaupungin muurin sisäpuolella jää pienten kujien ja temppeleiden rauhallisempi osuus. Etäisyyden ovat joka paikkaan lyhyitä ja raskasta liikennettä ei ole. Muurissa on viisi porttia, mikä tekee suunnistamisen helpoksi. Muurien ulkopuolella huomaa olevansa suuressa kaupungissa ja jalankulku hankaloituu.
Buddhalaisuus
Kun buddhalaisuus levisi pohjoiseen, sen asukkaista tuli myös buddhalaisia. Lähes jokaisella kylällä on oma temppelinsä ja perinteisesti vanhemmat toivovat jonkun pojistaan ryhtyvän munkiksi. Kun poikalapset saavuttavat yhdeksän vuoden iän, heidän katsotaan olevan puhtaita ja sopivia ryhtymään munkeiksi. Samanikäiset pojat vihitään munkeiksi yhtä aikaa.
Kun pojista on tullut noviiseja, he opiskelevat buddhalaisuutta temppeleissä 19-vuotiaiksi asti. Temppelit kouluttavat noviiseiksi hakeutuvia nuoria poikia yleisten oppivaatimuksien mukaisesti. Buddhalaiseen temppelilaitokseen kuuluvat myös omat yliopistot. Varattomien perheiden pojille tämä on ainoa reitti sivistykseen.
Moni nuori munkki siirtyy siviiliin loppututkinnon suoritettuaan, mikä on täysin hyväksyttävää. Munkkina voi olla pari viikkoa tai lopun ikäänsä, se on jokaisen oma valinta. Kun poika jättää munkkeuden, hän saa lisänimen ”Noi”, joka liitetään nimen eteen. Jos jatkaa temppelissä vielä muutaman vuoden ajan saa lisänimen ”Nan”.
Wat Chedi Luang
Wat Chedi Luang temppelin rakentaminen aloitettiin 1400-luvulla ja siihen oli tarkoitus haudata erään Lanna kuninkaan tuhka. Rakentaminen kuitenkin viivästyi ja temppeli valmistui vasta 1400-luvun puolivälissä. Tällöin sen itäiseen siipeen sijoitettiin kuuluisa Smaragdibuddha.
Vuonna 1565 maanjäristys tuhosi 82 metriä korkean temppelin ylimmät 30 metriä ja Smaragdibuddha siirrettiin Louang Phabangin kaupunkiin. Temppeli oli silti 500 vuoden ajan Chiang Main korkein rakennus. Sitä korjattiin voimakkaaasti 1990-luvulla Unescon ja Japanin hallituksen rahoilla. Tulos on hieman kiistanalainen. Jotkut väittävät että uudet elementit ovat Keski-Thaimaalaista tyyliä, eivät Lanna tyyliä.
Kuvissa näkyvät vaijerit eivät ole sähköjohtoja, vaan niiden avulla temppelin laelle voidaan vinsata pyhää vettä. Kun vesi valuu alas, saa pahoja tekojaan anteeksi ja paljon hyvää tulevaisuuteen. Näitä samanlaisia vinssejä näki monen Chedin luona ja niitä myös käytettiin ahkerasti.
Rukouksen saattoi myös kirjoittaa kankaaseen, joka sitten rullan täytyttyä kiedottiin Chedin ympärille.
Chiang Mai, yöbasaari
Chiang Maissa on markkinoita joka lähtöön. Valtava yöbasaari Chang Khlang-kadun ympäristössä on ehkä se tunnetuin. Markkinat pidetään joka yö, satoi tai paistoi. Valtaosa täällä myytävästä tavarasta on rihkamaa, joka tulee Kiinasta.
Chiang Mai, Sunday Walking Street Market, sunnuntaimarkkinat
Mielenkiintoisempi tapahtuma on Ratchadamnoen-kadun varrella, vanhan kaupungin muurien sisällä pidettävät sunnuntaimarkkinat. Markkinat tunnetaan yksinkertaisesti nimellä Sunday Walking Street Market. Toria varten kadut suljetaan klo 16 alkaen ja myynnissä on krääsän lisäksi myös paljon paikallisen suunnittelijoiden ja artesaanien tuotteita.
Markkinoilla näkee miang-lehtiä erilaisilla täytteillä myynnissä. Miang on täytetty teen lehti, tai betel-lehti. Lehdet hapatetaan, jolloin ne saavat hieman happaman maun. Sen jälkeen niihin laitetaan eri makuisia täytteitä ja niistä muodostetaan suupalan kokoisia kääreitä, joita sitten imeskellään. Kyseessä on siis tietynlainen mälli. Lehtiä käytetään, paitsi pureskeltavien mällien käärimiseen, myös pikkuruokiin mausteena tai kääreenä.
Toinen pahe mitä voi yrittää bongailla, ovat paksut tupakat nimeltään Ki Yo. Tupakka kääritään banaaninlehden sisää ja se on sormen paksuinen noin 8 tuuman mittainen käärö.
Hotelli keskeltä markkinoita
Sattumalta uusi hotellimme sijaitsi juurikin iltatorin keskellä. Parasol Inn Hotel maksoi 20 eur./ yö. Huoneesta oli ikkuna vessaan, josta oli ikkuna 20 cm päässä olevaan seinään. Kokemus tämäkin.
Asemoin itseni hyvissä ajoin hotellin terasille seuraamaan kojujen pystytystä. Tasan klo 18 kajahti kovaäänisistä vakavaa lausuntaa ja sen jälkeen kansallislaulu. Kuuntelin sen seisaaltaan, kuten jokainen muukin. Paikalliset lauloivat ja osa piti kättään sydämellä.
Alkuillasta kaduilla oli vielä väljää. Hiljalleen tunnelma tiivistyy. Aina väillä kovaäänisistä kuului ärhäkkää puhetta. Oletettavasti sääntöjen kertausta myyjille.
Hieman ennen ilta kymmentä kadut olivat aivan täynnä. Ostosalue kattaa kaikkiaan yhden pitkän kadun ja kaikki sen pistot kumpaankin suuntaan monen korttelin matkalta. Kymmeneltä tuli valomerkki ja käsky ruveta tyhjäämään myyntipaikkoja. Aamulla markkinoinoista ei ollut jälkeäkään.
Lanna valtakunta
Kuningas Meng Rai hallitsi Ngoen Yangin kaupunkia alkaen vuodesta 1261. Vuonna 1290 hän oli laajentanut alueensa nykyisen Lamphuunin alueelle ja rakensi Wiang Khum Kham kaupungin vuonna 1292. Se kuitenkin joutui tulvien alle ja niinpä hän rakennutti Chiang Main (Uusi Kaupunki) kaupungin vuonna 1294. Chiang Maista tuli myöhemmin Lanna valtakunnan pääkaupunki. Kuningas Meng Rai hallitsi valtakuntaansa Chiang Raista (Rain Kaupunki) käsin.
Lannan suuren kukoistuksen aika oli 1355-1525. Tämä jaksoi alkoi Kuningas Kue Na´n valtakaudella ja kesti Kuningas Kaew´n hallintokauteen asti, yhteensä 170 vuotta. Jaksoa pidetään koko Lannan mahtavimpana jaksona. Valtakunta ulottui Praen ja Nanin alueelle ja sen vaikutusvalta ulottui Shan valtion ja Luang Phrabangin alueille.
Rappion ja hajoamisen aika 1525-1558 alkoi Kuningas Ket Chettaratin hallinnolla ja kesti siihen asti kun burmalaiset valloittivat alueen Kuningas Mae Kun´n aikana. Burman Kuningas Brengnong otti Chiang Main tuolloin haltuunsa ja burmalaiset hallitsivat aluetta yli 200 vuotta.
Lanna oli jaettu hallinnollisesti kolmeen pääryhmään:
1. Pääkaupunkiseutu, joka käsitti Chiang Main ja Lamphuunin. Kuninkaalla oli absoluuttinen valta täällä. Tämä oli myös hallituksen sijaintipaikka.
2. Kaupungit joita johtivat virkaanasetetut korkea-arvoiset virkamiehet tai kuninkaallisen suvun jäsenet. Näillä oli läheiset yhteydet pääkaupunkialueeseen, mutta heillä oli absoluuttinen oikeus hallita alueensa kansalaisia.
3. Valloitetut kaupungit, jotka olivat kaukana pääkaupungista. Näiden kaupunkien hallitsijoiden täytyi suostua antamaan lahjoituksia suuremmille kaupungeille, osoittaen näin olevansa näiden vallan alla.
Alueen hallintojärjestelmä perustui arvoihin. Korkeampi arvoiset kaupungit omistivat isompia maa-alueita. Maan yksikköä nimitettiin sanalla Phannaa eli tuhat riisipeltoa. Esimerkiksi Chiang Railla oli 32 phannaata. Jokaista Phannaata hallitsi Muen Naa, Lamna, Phannaa Lung ja Saen Naa arvoiset virkamiehet. Phannaan osayksikkö oli nimeltään Paaknaa ja se koostui 500 perheestä (noin 500 taloa.) Phannaan kontrollointi sisälsi kaksi asiaa, ensimmäinen oli lahjoitusten antaminen hallitsevalle kaupungille ja toinen sota- ja työvoiman lähettäminen valtakunnan hallinnon käyttöön.
Lähde: Thaimaa – tuhansien hymyjen maa (Osmo Hupli)
21 comments