Umbrian ihanat Perugia ja Bettona
Umbria jää usein Toscanan varjoon, mutta väittäisin, että osin suotta. Jos vertaa Toscanaa ja Umbriaa, on Umbria maisemaltaan ja luonnoltaan selkeästi vihreämpää, mutta ei suinkaan yhtään vähemmän maalauksellista.
Alueen oma erikoisuutensa on etruskien aikaisien asutusten paikoille kasvaneet pienet kylät, jotka on systemaattisesti rakennettu aina kukkulan laelle. Ja näitä kyliä on paljon. Ne eivät ole Toscanan alueen mahtavia, ja turistisoituneita linnoituskaupunkeja, vaan osin hyvinkin pieniä ja söpöjä muutaman talon, sekä kirkon kokonaisuuksia.
Perugia – Queen of the Italian hill towns
Perugia on Umbrian pääkaupunki, jossa on n. 160 000 asukasta. Sen historia on pitkä ja sieltä löytyykin etruskien rakennelmia 600-luvulta eaa. Kaupunkia ympäröi kaksi muuria: etruskien rakentama noin 3 km pituinen muuri, sekä ulompana keskustaa kiertävä keskiaikainen noin 6 km pitkä muuri, joka rakennettiin kaupungin laajennuttua.
”Queen of the Italian hill towns”, kirjoitti englantilainen J. Symonds matkakertomuksessaan viettäessään Perugiassa kymmenen vuotta vuosina 1870-1880. Ja kyllä! Olen samaa mieltä.
Perugian vanha kaupunki on kaunis
Hyvä tapa tutkia Perugian historiallista keskustaa, on jättää auto parkkihalliin. Rullaportailla pääsee nousemaan Perugian vanhan linnoituksen, Rocca Paolinan raunioiden sisällä ylös kaupunkiin Piazza Italialle. Linnoituksen sisällä olevassa avonaisissa käytävissä ja saleissa pidetään usein erilaisia näyttelyitä, mutta meidän vieraillessa mitään mielenkiintoista ei ollut tarjolla. Linnoituksen alimpaan ja ylimpää osaa yhdistää 120m pitkä käytävä. Nämä käytävät olivat oikeastaan aika pelotavia iltasella. Melko valottomia ja jotenkin uhkaavia.
Kaupungin keskus on tori Piazza IV Novembre. Se on ihana paikka kuluttaa aikaa päivällä ja illalla. Paikalliset tulevat itsekin sinne ”käyskentelemään”. Kaduilta löytyy kuppilaa joka lähtöön. On selkeästi turistipaikkoja sisäänheittäjineen, mutta myös ihan vakiasukkaiden suosiossa olevia patioita. Pidin Perugiasta välittömästi. Kujat olivat juuri sopivan varjoisia, talot juuri sopivan raffeja ja ihmiset juuri sopivan ”italialaisia”.
Bettona, mikä suloisuus
Pieni ja niin suloinen Bettona, on korkealla kukkulalla keskellä Umbriaa. Vanha kaupunki on ympäröity etruskien aikaisilla, 2500 vuotta vanhoilla hiekkakivisilla muureilla. Kaupungin sisään pääsee ajamaan valtavista puisista porteista. Aikanaan ne on lämäisty kiinni kun vihulainen on uhannut. Vaikka kuvassa porttikonki näyttää leveältä, oikesti tuntui että auto olisi voinut jäädä jumiin muurien väliin. Ja ne kujat, voi mikä loppumaton ihana sokkelo.
Kylä kuin kukka
Bettonan nimi juontuu todennäköisesti etruskien sanasta vettona = ennen meitä. Eli paikalla on ollut asutusta jo ennen etruskien saapumista. Tai sitten kylän nimi tulee sanoista beth-on=avioliiton koti. Beth voi myös olla buth, jolloin se merkitseekin = viettää yötä, eli viettää yötä kotona. Jokainen voi valita esitetyistä itselleen mieluisimman tulkinnan.
Kylässä järjestettiin vierailumme aikana kukkatapahtuma. Mammat olivat somistaneet talojensa edustoja pieteetillä ja arvovaltainen tuomaristo kierteli tutkimassa somistuksia. Tämä ei ollut mitään muutaman asukkaan hommaa, vaan koko kylä, kirkot, kaupat, kuppilat, kaikki oli somistettu kukin.
Päivällä kylässä ei tapahtunut yhtään mitään, mutta illasta maajussit saapuivat pelloiltaan, joivat pullollisen viiniä kylän ainossa baarissa ja lähtivät kotiin. Autoillaan. Mutta silloinkaan ei oikeastaan tapahtunut yhtään mitään. Näin täällä on eletty viimeiset viisisataa vuotta ja eletään edelleen.
Lisää Italia-aiheisia kirjoituksia löydät täältä.
Seuraa blogia : INSTAGRAM – FACEBOOK – BLOGIPOLKU – BLOGLOVIN’
17 comments