Rakas matkapäiväkirja – Manila
Saapuminen Manilaan sujui varsin mutkattomasti. Edessä oleva venäläinen jumautti tosin immigration jonon, koska ei osannut nimetä yhtään kaupunkia, jossa aikoo vierailla? Viikon vinkki: Mikähän mahtoi olla se paikan nimi johon 5 min. sitten saavuit? Kokonaisuudessaan yllätyin kuitenkin todella positiivisesti kaiken toimivuutta. Alle 15 minuutissa olimme taksissa – Istuaksemme siinä seuraavat 1,5 tuntia.
Hieman erilaista kuin odotin
Hotellille junnattiin ruuhkassa mm. Finlandia nimistä katua pitkin. Taksin ikkunasta näki työläisiä, katulapsia ja ilotyttöjä. Moottoriteitä, toimistokortteleita ja ruokalähettejä. Iso katolinen hautausmaa tuli myös sivutettua. Korkeita kerrostaloja, siistejä teitä, yllättävän hyvä autokanta, sekä hauskoja Jeepneyitä. Vähän erilaista kuin olin odottanut.
Mielikuvissani kadunvarret olivat olleet täynnä hökkeleitä ja avoviemäreitä, sekä kulkupeleinä vanhoja romuja. Manilahan omaa kyseenalaisen kunnian olla Kaakkois-Aasian karmaisevin pääkaupunki, ja moni ei käy edes koko kaupungissa, vaan suuntaa heti saarille. Ensivaikutelmasta tuli väsymyksestä huolimatta kuitenkin positiivinen, ja vaikutelma pysyi loppuun asti.
Valtava rakennusbuumi hallitsee Manilan siluettia
Kaupungissa on valloillaan mieletön rakennusbuumi, ja maan hinta on tuplaantunut muutamassa vuodessa. Metro-Manila kasvaa ylöspäin. Rakennustyömaat ovat todella massiivisia, ja niitä on paljon. Katsoo mihin päin vain, löytyy siluetista nostureita.
Jokaisella sisäänkäynnillä, käytävällä, parkkihallilla tai kaupalla on oma vartijansa, aseistuksenaan pistooli ja etälamautin. Tämän lisäksi kaduilla kulkee pitkien automaattiaseiden kanssa partioivia vartijoita. Näkyyn tottuu nopeasti, mutta väkisinkin miettii, kuinka tehokas tositilanteessa olisi 12-tuntista työvuoroa tekevä vartija. Etenkin, kun monessa paikassa he eivät varsinaisesti vahdi ketään, vaan availevat ovia jne. Toisaalta kaupunki on näin saanut kadulla lorvailevia nuoriamiehiä hyvin töihin.
Vapaapäivinä isot kehätietkin ovat liki autioita autoista. Muuten liikkumiseen kannattaakin sitten varata aikaa. Lentokentältä Makatiin menee ruuhkasta riippuen 0,5-1,5 tuntia. Hallitsemattoman rakentamisen tuloksena kaupunki on maanteiden viidakko, jossa torvet soivat koko ajan, ja pakokaasu haisee. Kaupunki ei hiljene edes yöksi, vaan liikenne on jatkuvaa.
Rockwell Makati ja punaiset palmut
Rockwell Makati oli punaisiin jouluvaloihin kiedottuine puineen ja vartijoineen kuin mikä tahansa kaupunginosa ydinkeskustassa. Tai oikeastaan montaa eurooppalaista ydinkeskustaa huomattavasti turvallisempi ja siistimpi.
Makati Avenue taas oli tylsä ”tyttö”-katu, mutta silti hyvin rauhallinen. Yllätyin tästä, koska kirjoittelu Manilan turvallisuudentunteesta oli etukäteen luettuna todella negatiivista. Tietenkin tiedän, että kokemani ei ole totuus koko Manilasta. Vaikka itse kävelin turvallisesti klo 23.00 kadulla, ei se tarkoita, että se olisi kaikkialla järkevää.
Automaateista ei ulkomaalaisilla korteilla saa rahaa juhlapyhinä tai palkkapäivinä ( 15. ja 30. päivä). Automaatteja oli ostoskeskuksen aulassa rivissä kymmenen, mutta tulos oli 0 pesoa. Onneksi olimme vaihtaneet rahaa kentältä reilummin, ja rahanvaihtopisteitä oli kaupungilla hyvin. Ulkomaalaisella kortilla nostoraja oli naurettavan pieni per päivä. Vain 10 000 pesoa. Muuten ei rahan kanssa tullut mitään sähläystä. Vaihtorahat olivat oikein ja taksit eivät ylilaskuttaneet.
Ei mikään wow-kokemus
Muutama päivä Manilassa meni todella nopeasti. Kaupunki ei nyt varsinaisesti ollut mikään wow-kokemus, mutta ei myöskään mitenkään epämiellyttävä. Hauskinta oli paikallisen kielen kuuntelu ja ihmisten tarkkailu. Tagalogissa puolet sanoista on englannin lainasanoja. Keskusteluiden seuraaminen oli kohtuullisen helppoa.
People watching oli aivan huippua. Ostoskeskuksessa ihmettelin jonoa, ja hetken ajattelin jo siellä jaettavan ämpäreitä, mutta ei… Kyseessä olikin messu.
Ruokakaupassa katselin vanhemman rouvan ympärillä pyörivää kaupan henkilökuntaa ja palvelijoiden armadaa niin lumoutuneena, että osa työntekijöistä luuli minulla olevan joku hätänä.
Parkkipaikalla seurailin kuinka joku ”tärkeä” saapui, seisautti koko liikenteen pysäköimällä auton keskelle ajorataa, soitti ihan rauhassa vielä muutaman puhelun, ohjeisti autonkuljettajan, ja lähti sitten ostoksille, asistentin roikottaessa rotankokoista koiraa mukanaan.
Aruga by Rockwell Makati
Asuimme huoneistohotellissa, jossa oli aivan liikaa tilaa kahdelle. Toisaalta oli mukavaa, että käytössä oli mm. pyykinpesukone ja täysin varusteltu keittiö. Eilen en esim. viitsinyt lähteä alas aamiaiselle, vaan söin mielummin mangoa ja papaijaa huoneessa.
Hotelli sijaitsee alueella, jossa asuu hyvin toimeentulevaa kansanosan ja länsimaalaisia. Ravintoloiden hintataso ei täällä ole halpa, mutta ne ovat hyviä, ja jokainen ilta on tullut syötyä ulkona.
Löysin uima-altaankin talojen keskeltä. Täälläkin paikallisten tapojen seuraaminen on hauskinta ajanvietettä. Nannyt tuovat lapsia altaalle vilvoittelemaan joka päivä. Eräs äiti tuli myös itse – kahden nannyn kanssa. Eihän sitä nyt itse kaikkea jaksa.
10 comments