Viinitilamajoitus Unkarissa takaa unet kauniissa maisemissa
Viinitilamajoitus Unkarissa. Kun Budapestista ajaa kolme tuntia autolla itään, ollaankin jo Tokajissa, lähellä Slovakian rajaa. Tokaj on UNESCOn maailmanperintöalue, joka koostuu 27 kylästä tai kaupungista (joista yhden nimi on Tokaj) ja 5 500 hehtaarista viinitarhoja. Jos ja kun (suosittelen) alueelle suuntaa, kannattaa ainakin yksi yö viettää viinitilalla. Ei sillä, etteikö hyvää viiniä saisi kaikkialta, vaan siksi että viinitilat sijaitsevat yleensä kuvankauniissa maisemissa keskellä upeita viiniviljelmiä!
Henye Vendégház Tokajissa on osa Dereszlan viinitilaa
Dereszlan viinitila on yksi historiallisesti rikkaimmista viinitiloista Tokajin viinialueella. Kellarien ensimmäinen maininta löytyy vuodelta 1406. Tuolloin tila on lisätty kuningas Sigismundin verottamiin viinikellareihin.
Vuonna 1849 alueella sodittiin verisesti. Viinikellarin seinään osui mm. tykinammus, jonka kolo on edelleen nähtävissä. Vuonna 1944 osa viinitilasta vietiin sen silloisilta juutalaisilta omistajilta, kansallistettiin ja niistä tuli osa Tokaj-viiniyhtiötä.
Kommunismin romahtamisen jälkeen viinitiloja yksityistettiin ja ulkomainen pääoma löysi ensimmäisenä tiensä juuri Tokajiin. Etenkin ranskalaiset panostivat alueelle, mutta viinitilojen takaa löytyy edelleen myös espanjalaista, brittiläistä ja amerikkalaista pääomaa. Dereszlan viinitilan omistus liukui 90-luvulla ranskalaisille.
Vuonna 2000 ranskalaiset omistajat alkoivat elvyttää viininviljelyä ja nykyaikaistaa tekniikkaa. Konsepti selkiintyi ja nykyiseen Dereszla-konserniin kuuluva Henye Winery valmistaa pelkästään kuivaa viiniä ja kuohuviinejä. Vuonna 2016 Dereszlan viinitila ostettiin takaisin 100% unkarilaiseen omistukseen.
Viinitilamajoitus Unkarissa | Henye Vendégház
Saavuimme tilalle alkuillasta. Päivän olimme kiertäneet Tokajin viinirinteillä ja vierailleet mm. aivan ihanassa Hobit-kylässä. Ajo ylös päärakennukselle sai hieman säikäyttävän käänteen, kun mutkan takaa alaspäin tienvirkaa toimittavassa kapeassa betonirännissä syöksyi vastaan suuri lava-auto. Kuljettaja kurvasi jarruttamatta betonilaattaa ylös, siitä reilusti pellon puolelle ja takaisin tielle jättäen jälkeensä suuren pölyvanan. Liikennekulttuuri on toki Unkarissa erilainen kuin Suomessa, mutta tässä oli kyse puhtaasta typeryydestä.
Viitoitus ohjasi ajamaan läpi alueen, jossa pestiin keräysastioita. Työmiehiä ei liiemmin kiinnostanut saapuva asiakas, joten hetken aikaa ihmettelimme mistä rakennukseen tulisi mennä sisään. Kyseessä on varsin suuri tapahtumakeskus, josta löytyy viinibaaria, terassia, ravintolaa ja 5 huoneen majatalo. Touhukas rouva tuli meitä vastaan ja aloitti iloisen rupattelun – unkariksi tietenkin. Eipä siinä mitään. Hoitui se sisäänkirjaantuminen ilman yhteistä kieltäkin.
Huoneen hintaan kuului myös pullo tilan viiniä. Päätimme nauttia sen omalla terassillamme ruuan jälkeen, mutta ukkosmyrsky lopetti fiilistelyn nopeasti. Ennen kuin hämärä laskeutui, tuli terassimme lähelle joukko pikkuisia pupuja ja hieman kauemmaksi pellolle ”bambi” syömään. Näimme tuota metsäkaurista useaan otteeseen tiluksilla. Se taisi olla puolikesy, sillä esim. autoa ei lähdetty karkuun, vaan väistettiin laiskanlaisesti.
Koska oli viikonloppu, oli tehtaalla ja pelloilla hiljaista. Saapuessamme perjantaina työt olivat vielä käynnissä ja jonkin verran ääntä siitä tietenkin ympäristöön kantautui. Pakko mainita, että hetkeen ei ole tullut syötyä aamiaista yhtä hienoissa maisemissa. Huone 90 euroa, sis. aamiainen.
Illalliselle suuntasimme kylille syömään. Paistettua hanhenmaksaa ei ihan joka ravintolan listalla ollut, mutta pienellä kiertelyllä oikea paikka löytyi. Ravintolan nimi oli Lebuj Pincefogado. Annoksen nimi Roston libamáj, aszaltszilvás-vörösboros mártással, burgonyapürével, eli grillattua hanhenmaksaa, luumuja, punaviinikastiketta ja perunamuussia. Hinta 5100 HUF, eli n. 16 euroa.
Olisin toki voinut jättää tämän ruokalajin mainitsematta, mutta toisaalta kokonainen hanhenmaksa kuuluu Unkarissa paljon käytettyihin raaka-aineisiin pääruuissa, kun taas Suomessa hanhenmaksa on tuttu yleensä alkuruokana pateen muodossa.
Hanhenmaksasta voi olla montaa mieltä ja monissa paikoissa on nykyisin mahdollista ostaa myös eettisesti tuotettua hanhenmaksaa. Pakkoruokinta hanhenmaksan tuotannossa on muuten pyörinyt EU:n vakiokysymyksenä vuosia ja esim. edellisen vaalikauden aikana aiheesta kysyttiin kirjallisesti yli 50 kertaa. Komission kanta on seurata, (syödä) ja selvittää asiaa. Hanhia pakkosyötetään monissa EU-maissa, kuten Ranskassa (suurin tuottajamaa) ja Unkarissa
7 comments
Kuulostaa ihanalta! Vois ensi kesänä kokeilla tälläista viinitilamajoitusta, jos päästään reissuun. Kiva kun kerroit myös hieman Unkarin ruokakulttuurista.
Kuulostaapa ihanalta paikalta! Viinitilalla yöpyminen on ollut haaveissani jo pienen ikuisuuden, toivon että pääsisin sen lähitulevaisuudessa toteuttamaan joko Sloveniassa tai Italiassa. Miksi ei myös Unkarissa 🙂
Kiitos Suvi
Paikka oli erittäin mukava. Noita viinitilamajoituksia kannattaa kyllä suosia, sillä usein maisemien lisäksi ne tarjoavat erittäin hyvää ruokaa.
Hyvä juttu! just puhuttiin että pitäisi lähteä viikoksi vaikkapa Unkaria kiertämään vaikkapa viinitiloja. Tämä juttuhan sopii matkan alustukseen. Suhteellisen edullista — mutta hanhen (rasva)maksan jättäisin väliin.
Kiitos Jani
Meidän majoitukset oli kalliimmasta päästä. Eli jos vähänkin on valmis tinkimään tasosta, niin pääsee paljon halvemmalla : )
On kyllä majoitus omaan mieleen ja maisematkin vaikuttaa olevan kunnossa 🙂
Kiitos Jaakko
Suosittelen : )