Via Baltica ja Balkan autolla – Eurot ja kilometrit

3,5K

Mitä maksoi Baltian ja Balkanin kiertomatka.

Via Baltica ja Balkan autolla. Kiertomatkan kulut. Mukaan on laskettu polttoaine, lautat, moottoritiemaksut, vinjetit, erilliset vakuutukset ja hotellit. Henkilökohtaisia kuluja kuten ruokailuja, tuliaisia ym. ei ole otettu mukaan, sillä ihmisen pitää syödä myös kotimaassa olleessaan ja tuliaisten suhteen jokainen voi itse aina päättää miten paljon tekee ostoksia.

Kokonaisuudessaan kyseessä oli 16 maan kierros. Matkakumppanina oli ”Wanha rouva”, eli vuoden 2010, 280K ~ km ajettu Audi. Uskollisesti tuo jaksaa pysyä minun mukanani.

Yritin tehdä karttaa Google Mapsn tietojen avulla, mutta Kosovon kohdalla reitti on kadonnut ja Montenegrossa sekä Bosniassa Mapsi ei huomaa minun edes käyneen. Tämä epätarkkuus selittynee sillä, että minulla oli Airalon eSIM käytössä ja osin etenin Balkanilla ihan offline kartoilla, jolloin Google Maps ei tietenkään pysty paikantamaan missä kuljen. Itse olen tuota poistanut Ukrainan osuuden tarkoituksella. Mutta muilta osin kartta on suurin piirtein oikein.

Ajoreitti kulki Oulusta Tallinnan kautta Via Balticaa pitkin Puolaan. Tästä kokemuksesta löytyykin jo oma kirjoituksensa.

Arvioitu lukuaika: 18 minuuttia

Via Baltica 2023 kokemukset – Autolla Baltiaan ja Puolaan

Via Baltica ja Balkan autolla. Ukraina. Maa numero 81.

Puolasta otin suunnan kohti Ukrainaa. Saattaa olla, että vein läpiajaessani jotain hyödyllistä johonkin päin Ukrainaa ja otin jotain jollekin tärkeää kyytiin. Varmaa on se, että kukaan ei koskaan saa tietää.

Koska minulta ei ukrainalaisten viranomaisten toimesta kysytty maahantulon tarkoitusta, niin matkani ei myöskään kuulu asiana kenellekään muulle. Jokainen maa päättää maahantulon ehdoista – ei moraaliposeeraaja kotisohvalta käsin.

Syy miksi suhtaudun tähän kohtuullisen tiukasti on, että eräät ”Karpaattien nerot ja Ajatusten Tonavat” hihhuloivat ja löydettyään autoni rekisterinumeron (se ei varmasti ollut vaikeaa…) kertoivat tekevänsä ilmoituksen esim. vakuutusyhtiöön, koska olen ajanut sotatoimi alueella. Heille ei tullut mieleen, että saatoin tarkistaa asian ennakkoon mikä on auton vakuutusturva Balkanilla:

– Henkilöautolle Virossa, Latviassa, Liettuassa, Puolassa, Venäjällä, Valko-Venäjällä, Ukrainassa tai Moldovassa sattuneessa varkausvahingossa omavastuu on 20 % vahingon määrästä, kuitenkin vähintään 600 euroa.
– Suomalainen liikennevakuutus ei ole voimassa Iranissa, Venäjällä eikä Valko-Venäjällä.
– Vihreä kortti on voimassa vain Kyproksen, Azerbaidzanin ja Serbian tasavallan hallituksen valvonnan alaisilla alueilla.

Matkustajavakuutukseni oli voimassa myös Ukrainassa.

Jos Via Baltica ja Balkan autolla on suunnitelmissa, kannattaa tällaiset asiat joka tapauksessa tarkistaa.

Via Baltica ja Balkan autolla. Moldova. Maa numero 82.

Moldovan rajalla meni virkailijoiden päivä pilalle. Oli niin hankalia ja outoja papereita suomeksi ja englanniksi. Ja visaakaan ei rouva muka tarvinnut. Vieressä kannettiin toisesta autosta virkailijoille laatikoittain kirsikoita ja limukkaa. Ihan vaan ”virkistykseksi”.

Kaikki mahdolliset paperit tutkittiin ja jopa auton runkonumero tarkistettiin. Tätä ei ole tapahtunut koskaan aikaisemmin. Hankalin osuus oli, kun piti ostaa vielä vinjetti moottoriteille. Voi sitä sedän huokailun määrää. Tuli tunne, että viranomaiset olisivat halunneet minun vain katoavan. Sitkeästi jatkoin vain hymyilyä.

Via Baltica ja Balkan autolla. Romania

Tähän mennessä maasta poistumisessa ja maahan tulossa oli ollut lähinnä sähläystä ja viranomaisten kyllästymistä, koska kyseessä oli hankala Suomi-auto. Romanialaiset ukkelit he sitten päättivät höykyttää yksinäistä naisautoilijaa kunnolla.

Moldovan rajan jälkeen ajoin autoni EU-kansalaisten jonoon. Portti avattiin ja herra näytti, että tule vaan. Auto seis ja odottamaan. Eiköhän siihen ryntää joku tirehtööri huutamaan: ”Kuka antoi luvan ajaa tähän. Kuka. Puhu englantia. Kuka antoi luvan. Meillä on vielä edellinen auto kesken. Puhu englantia.”

Olisihan sitä voinut puhua, mutta kun ei siihen huudon väliin sopinut mitään. Lopulta ukko hiljeni. Näytin herraa joka portin oli avannut ja sanoin, että hän. Alkoi uusi huuto: ”Ei ole voinut, koska ei ole vastuussa. Valahtelet nainen. Etkö tajua. Puhu englantia.”

Jaaha. No kai sitten näin omiani.

Hetken siinä sitten odottelin ja kysyin että peruutanko takaisin. Ukko puhisi. Sitten avattiin kaikki ovet ja konepelti ja puhistiin lisää. Lopulta hieltä haiseva kekkuloija otti ajokortin, passin sekä auton paperit ja häipyi koppiinsa. Arvaatte varmaan, että odotin ja odotin ja odotin.

Sitten saapui Tulli. Nuori finninaamainen virkailija oli oppinut jo tavoille. Hän tyhjennetty kaikki tavarat ulos autosta, myös takakontin kannen alta ja alkoi tenttaamaan: Oletko Suomesta? (No mitäpä arvelet). Mihin olet menossa? (Romaniaan tässä yrittäisin). Mistä olet tulossa? (Moldovasta idiootti… ). Paljonko on rahaa? Näytä. (300 euroa sulle näytän ja loppuja et löydä). Mistä päin Suomea olet? (Mitähän se sulle kuuluu).

Lopulta ensimmäinen tirehtööri tuli papereideni kanssa takaisin ja ilmoitti että ei ole Green Cardia. Että rouva menee nyt ostamaan sen. Otin papereiden joukosta printin, jossa lukee kolmella kielellä mikä paperi on kyseessä ja kysyin, että oliko se kuitenkin tässä…

Muuten en tästä nyt näin mutisisi, mutta Romania on ollut EU maa vuodesta 2007, joten aikaa olisi ollut oppia Euroopan Unionin tavoille.

Via Baltica ja Balkan autolla. Bulgaria. Maa numero 83.

Bulgarian maahantulossa päästettiin aina kolme autoa kerrallaan liikkumaan tarkastusalueelle. Jostain syystä edessäni oleva auto ei tajunnut kuitenkaan pysähtyä, vaan jatkoi suoraan läpi. Ajattelin, että nyt kuljettaja vähintäänkin ammutaan, koska viranomaiset huusivat ja juoksivat auton perään aseet esillä. Eipä mitään. Kun kuljettaja oli saatu pysähtymään, hänet tarkistettiin siinä mihin auto oli pysähtynyt ja naureskeltiin yhdessä.

Kun minä ojentelin papereita ja avasin auton ovia valmiiksi viranomainen kysyi, että mitä teen? Sanoin, että ajattelin sinun haluavan tarkastaa auton. Ukkeli vaan availi paidan nappeja ja sanoi, että ei jaksa.

Rajan jälkeen piti älytä ostaa vinjetti pienestä kopista. Katselin, että mikähän hämminki siinä on menossa, sillä pysähtyneenä oli kaksi Romanian kilvissä olevaa autoa, mutta matkustajat olivat venäläisiä. Myyjä kyseli mitä kieltä vinjettiä jonottavat ihmiset puhuvat. Venäläiset eivät osanneet kuin venäjää, jolloin myyjä vain tyynesti työnsi heidät pois jonosta.

Sitten oli minun vuoroni. Sanoin, että kokeillaan englannilla, mutta suomellakin käy. Herra totesi että hyvä juttu, sillä hän ei myy venäläisille. Sitten selviteltiin maksuvaihtoehtoja, sillä kortti ei käynyt. Tarjosin euroja, jotka herra otti vastaan kertoen, että vain naisilta hän ottaa euroja, muilta vaaditaan maksu bulgarian levailla.

En tietenkään tiedä heittikö hän vain vitsiä siitä, että ei myy vinjettiä venäläisille, mutta sinne se venäläisten seurue jäi ihmettelemään. Balkanilla ei ainakaan pelätä näyttää mitä mieltä siellä ollaan venäläisistä.

Kuvissa Bulgarian ja Serbian rajaa.

Via Baltica ja Balkan autolla. Serbia. Maa numero 84.

Bulgariasta suuntasin Serbiaan, josta ajoin Pohjois-Makedoniaan. Navigaattori aiheutti minulle pienen seikkailun. Serbiassa maksulliset moottoritiet ovat uusia ja erittäin hyviä ajaa. Tieltä poistumisen jälkeen en ollut tarkkana, vaan ajoin mihin navi ohjasi. Muutaman käännöksen jälkeen tie kapeni ja muuttui aidatuksi. Olin siis rajavyöhykkeellä. En tiedä olisinko voinut huristella sitäkin pitkin (autoja tuli kyllä vastaan), mutta arvelin paremmaksi kääntyä.

Via Baltica ja Balkan autolla. Pohjois-Makedonia, maa numero 85

Serbian ja Pohjois-Makedonian rajalla oli kaikenlaista kerjäläistä koputtelemassa lasiin ym.

Pohjois-Makedonia oli hyhmäinen paikka jopa Itä-Euroopan asteikollakin. Nyt oltiin jo todella syvällä Euroopan kaakkoisosassa. Pääkaupunki Skopje, jossa asuu noin 600 000 ihmistä tuntui paikalta, josta vain kannatti lähteä nopeasti eteenpäin.

Kaikkialla oli roskaa ja lisää roskaa. Mikä siinä on, että tietyissä kulttuureissa kaikki vaan dumpataan tielle? Risteykset olivat täynnä kerjäläisiä, autojen seassa näki piiskattua laihoja koneja ja kapisia koiria. Joku kai sanoi aikoinaan, että: ”Kansakunnan sivistyksen taso näkyy siinä, miten se kohtelee eläimiään”.

Toki myös positiivista löytyi. Radiosta kuuluva mustalaismolli ja pentatoninen sävelasteikko oli europopin jälkeen ihanaa kuultavaa ja suomalaiselle kevyt hintataso miellytti kukkaroa.

Kosovo. Maa numero 86.

Kosovon jälkeen olen käynyt Euroopan maista 45/46. Viimeiseen, eli Valko-Venäjään voi mennä tovi.

Kosovoon piti lunastaa 15€ liikennevakuutus. Green Card on voimassa vain Kyproksen, Azerbaidzanin ja Serbian tasavallan hallituksen valvonnan alaisilla.

Vaikka oltiinkin Balkanilla, niin hämmästyi miten karmea Kosovon ajokulttuuri. Taajamissa väki ajoi kuin idiootit. Liikenne on erittäin arvaamatonta. Toki uudenkarheat moottoritiet olivat hienoja ajaa.

Vastaan tuli myös pari ilkeän näköistä sotilassaattuetta. Sanon ilkeän, sillä siinä miten armeija liikkuu, on paljon maakohtaisia eroja. Esimerkiksi kun Suomessa armeija siirtyy, sitä tuskin kukaan voi luonnehtia sotaisan tai agressiivisen näköiseksi toiminnaksi.

Radiosta kuului tasaisesti joku julistus, missä joku vakavasti puhui ”Kosovon kansalle” ja hoki sanoja informaatio ja Serbia. Hitsit kun olisin tajunnut mistä oli kyse.

En lähtenyt Pohjois-Kosovoon, vaan suuntasin Pristinan kautta kohti Montenegroa. Kosovo on Balkanin ruutitynnyri ja esimerkiksi Mitrovicassa on ollut mielenosituksia koko alkukesän. Kesäkuun alussa mielenosoituksissa loukkaantui 30 rauhanturvaajaa ja yli 50 serbimielenosoittajaa. Kyseessä on tilanne, missä Kosovoon nimitettiin albaanipormestari. Serbimielenosoittajat vaativat hänen virasta poistoa. Tämän jälkeen sotilasliitto Nato päätti vahvistaa joukkojaan alueella.

En olisi muutenkaan voinut ajaa takaisin Serbiaan Kosovosta. Jos matkustaa Kosovoon Serbiasta, voi palata suoraan Serbiaan, mutta jos on saapunut Kosovoon Montenegron, Pohjois-Makedonian tai Albanian kautta, tulee myös poistua toisen maan kautta. Joskus harvoin Kosovon maahantuloleima passissa on voinut olla myös este rajanylitykselle Serbiaan. 

Kotimatkalle

Montenegron jälkeen kävin vielä Bosniassa ja ajoin sitten Serbian puolelle uudestaan. Sen jälkeen olikin jo aika kääntää auton keula kohti kotia. Reitti kulki läpi Unkarin, Slovakian ja Tsekin takaisin Via Balticalle.

Mitä maksoi ja paljonko tuli kilometrejä?

Lauttamatkat 130 euroa ja 48,60 euroa. Viking Linellä on näppärä yhteys, jota olen käyttänyt liki aina Via Balticaa ajaessani. Illasta klo 21 ajetaan laivaan ja klo 0600 viimeistään pääsee ulos Tallinnassa.

Tiemaksut, eli siis maksulliset moottoritiet 21,53 euroa.

Pysäköintimaksut 25 euroa.

Vinjetit ja vakuutukset

• Tšekin vinjetti 20 euroa. Tämä saa ostettua rajalta. Auton rekisteröintitodistuksen teknisen osa vaaditaan.
• Slovakian vinjetti 17 euroa. Ostin netistä.
• Kosovo 15 euroa liikennevakuutus. Maksetaan paikanpäällä. Auton rekisteröintitodistuksen teknisen osa vaaditaan. Vihreä kortti on voimassa vain Kyproksen, Azerbaidzanin ja Serbian tasavallan hallituksen valvonnan alaisilla alueilla.
• Unkarin vinjetti 15 euroa. Ostetaan netistä
• Bulgarian vinjetti. 10 euroa. Maksetaan paikanpäällä käteisellä. Auton rekisteröintitodistuksen teknisen osa vaaditaan.

Yhteensä 77 euroa.

Hotelleja oli tasoltaan laidasta laitaan. Välillä yövyin muutaman kympin motellissa, missä vessat olivat käytävällä. Välillä taas pamperoin itseni täydelliseen luksukseen. Balkanilla tämä oli mahdollista hyvään hinta-laatu -suhteeseen. Valinnassa päällimmäisenä vaatimuksena oli aina mahdollisuus saada auto johonkin muualle kuin kadun varteen.

Hotellit yhteensä 1010 euroa.

Polttoaine 620 euroa.

Yhteensä 1932 euroa.

Baltian ja Balkanin kierroksella kilometrejä tuli 7894 km.