3,K

Via Baltica Bulgariaan. Kulut ja kilometrit. 15 ajopäivää, 13 maata ja 8400 km.

Via Baltica 2025 Bulgariaan. Kulut ja kilometrit | Mukaan on laskettu polttoaine, lautat, sillat, moottoritiemaksut, vinjetit, parkkimaksut ja hotellit. Henkilökohtaisia kuluja kuten ruokailuja, tuliaisia ym. ei ole otettu mukaan, sillä ihmisen pitää syödä myös kotimaassa olleessaan ja tuliaisten suhteen jokainen voi itse aina päättää miten paljon tekee ostoksia.

Matkakumppanina on edelleen ”Wanha rouva”, eli vuoden 2010, 320K ~ km ajettu Audi. Uskollisesti tuo jaksaa pysyä minun mukana.

Via Baltica – muuttuva legenda.

Eurooppatie E67, eli Via Baltica, kulkee Viron pääkaupungista Tallinnasta Puolan pääkaupunkiin Varsovaan. Pituutta tällä osuudella on 970 kilometriä. Monelle voi tulla yllätyksenä, että E67 jatkuu Varsovasta vielä aina Prahaan asti.

Legendaarinen Via Baltica on silti enää vain muisto. Puolassa virallinen E67-reitti kulkee nykyään Augustówin, Białystokin ja Zambrówin kautta – reittiä, jota ei juuri kukaan enää aja.

Olen itse ajanut Tallinna–Varsova-välin kokonaisuudessaan vuosina 2017, 2018, 2021, 2022, 2023, 2024 – ja nyt 2025.

Liikenne on vuosien varrella siistiytynyt huomattavasti, mutta yhä edelleen Baltiassa ohitukset ovat usein yhteispeliä: yksi lähtee ohi, muut väistävät. Ohituksiin lähdetään usein myös silloin, kun tilaa ei oikeasti ole. Pientareella ajaminen kannattaa opetella – sinne nimittäin päätyy ennemmin tai myöhemmin. Liettuassa ne kohdat, joissa hitaampien toivotaan väistävän oikealle, on merkitty katkoviivoin.

Puolan ja Tšekin moottoriteillä ajetaan kovaa – 160–180 km/h ei ole poikkeus. Kun vaihdat kaistaa vasemmalle, katso tarkkaan sivupeiliin, ennen kuin liikautatkaan ajoneuvoasi sivusuuntaan. Vasemmalle kaistalle ei ole syytä jäädä roikkumaan. Jos et pysty ajamaan lujaa, väistä. Sinulla ei ole mitään varausoikeutta vasemmallasi olevaan asfalttiin. Oikeastaan sinulla ei ole edes yhtään mitään oikeuksia, vaan ainoastaan ja vain velvollisuuksia.

Suomalaiset kuskit ovat valitettavan usein sekä itsekkäitä että huonoja havainnoimaan ympäristöään. Ja kuten tapoihin kuuluu, suomalaiset kuvittelevat, että he tietävät miten muuallakin pitää ajaa.

Käytimme Wazea ilmoittamaan keskinopeusvalvonta-alueista ja poliisin tutkista. Myös vastaantulijat vilkuttelivat kiitettävästi. Muualla Euroopassa varoitetaan kanssa-autoilijaa – Suomessa lähinnä toivotaan, että kovempaa ajava jäisi kiinni ja saisi sakot.

Via Baltica Bulgaria | Su 22.6 Oulu – Helsinki – Tallinna, Viro (lautalla yötä).

• 595 km
• Keskinopeus 64 km/h
• Keskikulutus 7,3 litraa/100 km
• 9:21 h

Matkan aloitus ei mennyt aivan kuten suunnittelimme. Emme osanneet ottaa huomioon juhannuksen paluuliikennettä. Alkumatka meni käytännössä ilman hidastuksia, mutta Heinolan kohdalla tökkäsi. Meidän olisi tullut olla viimeistään tunti ennen satamassa. Olimme siinä vaiheessa vielä tukevasti Lahden tien ruuhkassa.

Siinä oikealta ohitellessa ja mielessäni manaillessa mietin, mikä show tulee, jos emme ehdi. Kelpaako matkavakuutukseen matkalta myöhästymisen syyksi se, että on lähtenyt ajamaan 600km juhannuksen paluuliikenteessä 7 tuntiin? Pete kuukkeloi seuraavia laivayhteyksiä huolestunut ilma naamallaan. Sain onneksi kirittyä aikataulua kiinni, kun ruuhka Kehä III jälkeen purkaantui.

Kun olimme vihdoin laivassa Pete totesi melko stressaantuneena: “Sovitaanko, että tällä reissulla ei pidetä enää näin kiirettä?” Minä vastasin aivan pokkana: “Mikäs kiire tässä oli?”

Viking Linellä on näppärä yhteys, jota olen käyttänyt liki aina Via Balticaa ajaessani. Illasta joko klo 18 tai klo 21 ajetaan laivaan Helsingissä (riippuu päivästä) ja klo 0600 viimeistään pääsee ulos Tallinnassa. Olimme niin väsähtäneitä, että laivan buffan jälkeen uni koitti enemmän kuin nopeasti. Ensimmäiset ajopäivät väsyttävät aina jotenkin enemmän. Sitten rytmiin alkaa hiljalleen tottua.

Via Baltica 2025 Bulgariaan | Ma 23.6 Tallinna, Viro – Suwalki, Puola.

• 718 km
• Keskinopeus 85 km/h
• Keskikulutus 5,8 litraa/100 km
• 8:29 h

Tämä ajopäivä oli vain noh, ajopäivä. Olisimme jaksaneet jatkaa vielä pidemmälle, mutta olin varannut hotellin etukäteen. Ja joskus on hyvä pitää kiinni suunnitelmasta.

Yöpaikkana Hotel Loft 1898, 88 euroa aamiaisineen. Auton saa parkkiin suoraan hotellin eteen, ja ravintolakin osoittautui erinomaiseksi. Voin suositella – erityisesti, jos kaipaa vaivatonta ja toimivaa yöpymispaikkaa pitkän ajopäivän jälkeen.

Aamiaisella tarjolla valikoima erilaisia leikkeleitä, kalaa, pikkelöityjä kasviksia, tahnoja ja pateita. Paljon suolaa, savua ja etikkaa.

Marijampolen ohitus ja Liettua–Puola-raja-alue tilannepäivitys.

Tulimme etelän suuntaan ohi Marijampolesta ja rajasta yli noin klo 16. Kaikki sujui täysin normaalisti – sekä Waze että Google Maps ohjasivat mutkattomasti läpi. Alueella on kaksi hiekkapintaista kiertoliittymää, jotka eivät aiheuta ongelmia. Salatsin siltatyömaalla ei ollut jonoja.

Palatessa 4. heinäkuuta tilanne oli sama. Tällöin olimme Salatsin liikennevaloissa noin 5 minuuttia. Uusi Salacgriva-silta tulisi olla valmis marraskuussa 2025.

Via Baltica Bulgariaan | Ti 24.6 Suwalki, Puola – Mala Ida, Košice, Slovakia.

• 885 km
• Keskinopeus 95 km/h
• Keskikulutus 6,7 litraa/100 km
• 9:18 h

Tiistaina takana oli jo 2260 kilometriä. Matka eteni varsin rivakasti, sillä Puolassa moottoriteitten rajoitus on 140 km/h ja Slovakiassa 130 km/h — käytännön matkavauhti minulla oli 160–170 km/h, kuten keskinopeudesta huomaa. Tatra-vuoriston mutkapätkillä paikalliset ajoivat sellaista rytmiä, ettei Audilla ollut mitään asiaa mukaan. Tuntui välillä että mummut ja papat ajoivat mutkat kartan mukaan, ei näkyvyyden.

Siinä vignettejä ja tietulleja maksellessani mietin, voisimmeko pyytää rahaa EU:lta moottoriteihin ja laittaa niille maksut ulkomaisille autoille!

Majoituimme Kroatian ja Unkarin rajalla, Košicessa. Paikka valikoitui aivan sattumalta. Ilmassa alkoi olla hienoista ärsyyntymistä kumppaniin, joten oli hyvä pistää auto parkkiin ja rauhoittua.

Hotellissa kohtasin hauskan kielimuurin. Piti ottaa jotain tuttua: dumpling kuulostaa aina hyvältä. Siis sellaisia pieniä täytettyjä nyyttejä, joita syödään Aasiassa soijakastikkeen ja Balkanilla smetanan kanssa. Slovakiassa Steamed Dumpling (Parená Knedľa) tarkoitti yhtä isoa höyrytettyä pullapalloa. Täyttämätöntä. Liha ja kastike vieressä, maku kuin tillilihassa.

Hotel Slamený Dom & SPA osoittautui ihan kelvolliseksi yöpymispaikaksi. Toki ilmastointi olisi ollut mukava, mutta ilman sitäkin pärjäsimme. Hinta aamiaisineen 108 euroa.

Via Baltica Bulgariaan | Ke 25.6 Mala Ida, Slovakia – Unkari – Sighişoara, Romania.

• 594 km
• 6:39 h

Katsellessani karttaa ja pohtiessani reittiä Mustallemerelle, mieleeni palautui Romanian reissu vuodelta 2019. Silloin kiersin useita Romanian kauneimpia kaupunkeja. Niistä yksi, Sighişoara, jäi erityisesti mieleeni. Oli siis aika verestää muistoja.

Saapuessamme Romanian rajalle, aiheutti rajakaupunki hienoisen järkytyksen minulle. Paikka oli kuin bordelli. Pidin Petelle luentoa siitä, miten emme todellakaan halua joutua onnettomuuteen täällä ja miten mitkään liikennesäännöt eivät välttämättä enää päde. Mies naureskeli moottoriteiden hevoskärry kieltomerkeille, kunnes ensimmäinen koni bongattiin liikenteen seasta. Teiden kunto vaihteli 600 km matkalla täysin priimasta melko järkyttävään.

Sighişoaraa ei voi olla rakastamatta. Pastellisävyisten talojen reunustamilla mukulakivikaduilla tuntuu kuin siirtyisi satukirjan sivuille. Vuoden 2019 vierailun jälkeen vanhaa kaupunkia on siistitty paljon ja nyt paikka on todella tyylikäs. Lisää kaupungista pääset lukemaan alta:

Romanian kiertomatka | Sighisoara on taianomainen

Illalla iloni vain lisääntyi, kun tajusin hotellin ravintolan olevan kaupungin paras. Hanhenmaksaa konjakissa marinoituna, haudutettuna rypäleiden ja tryffeliöljyn kanssa. Rapeaa patonkia, makeaa sipulichutneyta rinnalla. Juuri tällaisia hetkiä varten kannattaa matkustaa.

Hotelli Hotel Central Park Sighisoara 91 euroa erinomaisella aamiaisella. Auton sai parkkiin hotellin takapihalle, jonne ajo tosin tapahtui melko hyhmäisen sivukujan kautta. Pete yritti hoputta minua ajamaan nopeammin, mutta laihoin tuloksin. Kulkureitti takapihojen kautta näytti juuri siltä, että sieltä hyppää seuraavaksi lehmä eteen.

Via Baltica Bulgariaan | To 26.6 Sighişoara – Transfăgărășan – Mustanmeren rannikko Constanța.

• 587 km
• 8:54 h

Torstain ajo alkoi Transfăgărășanin huiputuksella. Olen ajanut reitin vuonna 2019 jolloin tie oli valtavan ruuhkainen. Tällä kertaa jonoja ei ollut.

Transfăgărășan – ”Best road in the world”

Transfăgărășanin karhut – Eivät aina niin ystävällisiä.

Transfăgărășanin karhut olivat liikkeellä. Näimme 8 aikuista ja 3 pentua. Nallet eivät ole pelkästään kiva juttu. Vain viikko vierailumme jälkeen moottoripyörällä matkailemassa ollut italialainen Omar Farang Zin, 38, kuoli karhun raatelemana. Mies oli noussut moottoripyöränsä päältä, yrittänyt ruokkia karhua ja ottaa sen kanssa sitten selfien. Karhu kuitenkin hyökkäsi miehen päälle, raahasi hänet rotkoon ja mies kuoli vammoihin.

Itse suhtaudun villieläimiin hyvin pelokkaasti ja en välttämättä pitänyt Peten tavasta videoida ikkuna auki, kun karhu oli muutaman metrin päässä autosta. Sormeni olikin ikkunannostimella koko ajan.

Romanian ympäristöministeriön mukaan karhut ovat tappaneet lähes 30 ihmistä Romaniassa kahden viime vuosikymmenen aikana. Syypää häirikkökarhuihin on ihmisten oma toiminta. Karhujen elintila kapenee ja ihmiset ruokkivat karhuja kielloista huolimatta.

Iltapäivästä ajoimme Mustanmeren rannikolle Constanța nimiseen kaupunkiin. Ihailimme hetken merenrannan betonibrutalismia.

Ruokapaikkaa ei löytynyt, joten haimme illallistarpeet kaupasta – mutta siellä kortti hylättiin kolme kertaa. Meillä ei ollut paikallista valuuttaa, ja ostokset jäivät kassalle. Appsi ilmoitti, että kortista oli mennyt veloitukset, mutta kaupan päällikön mukaan he eivät olleet saaneet maksua, joten hyvitystäkään ei voitu tehdä. Meidän olisi pitänyt tulla takaisin seuraavana päivänä. Tilanne ratkesi yllättäen, kun paikallinen asiakas maksoi ostoksemme – enkä edes ehtinyt kiittää, kun en ymmärtänyt mitä kassalla tapahtui. Pankki hyvitti turhat veloitukset myöhemmin, mutta olihan siinä oma vaivansa reklamoida asiasta.

Via Baltica Bulgariaan | Pe 27.6 Constanța, Romania – Sunny Beach, Bulgaria.

Ajoimme varsin ”mielenkiintoista” rantareittiä Romaniasta Bulgarian puolelle Sunny Beachille. Päädyimme ehkäpä hieman kinastelemaan reittivalinnasta, sillä itse olisin suosinut moottoritien kautta etenemistä. Ulkolämpötila oli koko matkan korkein, eli 39°C, mutta Audi toimi moitteetta.

Perillä kohtasimme jälleen pienen pysäköintiongelman. Minulla ei ollut paikallista valuuttaa, jolla auton pysäköinti olisi pitänyt maksaa. Kun 15 euron hintaisen parkkimaksun hoisi pois kuleksimasta 20 euron setelillä, eivät eurot enää olleet minkäänlainen ongelma.

Perillä meitä odotti ihan kiva hotelli, jonka uima-altaalta emme poistuneet loppu päivänä, vaan otimme hetken lepoa. En voinut olla ihmettelemättä miten jäätävässä humalassa erään saarivaltion naispuoliset hotelliasukkaat kykenivätkään olemaan.

Perla TUI Suneo All inclusive maksoi yöltä 147 euroa.

Via Baltica Bulgariaan | La 28.6 Sunny Beach – Rilan luostari, Sofia, Bulgaria

• 632 km, josta 400 km 160 km/h lasissa ja loput 200 km taas… no, enemmänkin rytkyttävää kärripolkua kuin tietä.
• 8:30 h

Kun oli yhden iltapäivän syönyt ja juonut kuin pikkuinen possu, olikin aika siirtyä hengellisten asioiden ääreen. Suuntasimme halki yllättävän suuren Bulgarian kohti Rilan luostaria, joka on paitsi Unescon maailmanperintökohde myös maan tärkein ortodoksinen pyhättö. Teen Rilan upeasta luostarista oman postauksen. Jo pelkästään ajo sinne oli omanlaisensa elämys.

Katselimme kartassa sopivaa yöpymispaikkaa luostarin läheltä ja ajoimme hyvin uneliaan kylän läpi. Ensimmäinen mahdollinen paikka meni ohi, kun emme tajunneet että sinne olisi pitänyt ajaa navetan ja hevostallin välistä. Toisessa paikka oli siivousta vailla, mutta päätimme jäädä. Ajatus oli, että kyllä emäntä siivoaa sillä välin kun käymme syömässä. No juu… Kylän ainoa ravintola ja tarjolla kolme ruoka-annosta: Frittikalaa, lihapullia eli kotletteja tai ranskalaiset raastetulla fetajuustolla?

Syötyämme tajusimme, että vaihtoehto ei sitten kuitenkaan ollut jäädä kärpästen keskelle, luikimme autoon kuin varkaat ja kaasutimme pois. Polkaisin vielä 100 km eteenpäin pääkaupunki Sofiaan. Sofiassa sitten tutustuimme muun muassa nupukivikatujen tärinäterapiaan ja kaistajärjestelyihin, joiden logiikka ei koskaan avautunut.

Ja taas edessä oli myös parkkipaikkasekoilua. Ei hotellilla parkkipaikkaa ollut tarjota, vaikka esittelyssä sellainen luvattiin. Peruuttelin sitten harvinaisen hankalaa tietä taaksepäin ja tungin auton parkkiin tienpätkälle, missä peilit piti kääntää, jotta vierestä sopi ajaa ohi. Yllättävää kyllä, auto oli naarmuitta ja kolhuitta kun aamusta lähdimme.

Tiesittekö muuten, että Bulgariassa elää kilpikonnia? Edessä poliisiauto pysähtyi ja kantoi sellaisen tien yli.

Hotel Kitchen59 70 euroa aamiaisella.

Via Baltica Bulgariaan | Su 29.6 Sofia, Bulgaria – Belgrad, Serbia.

• 400 km
• 5:48 h

Muista hankkia e-SIM ennen Serbiaan siirtymistä. Kaikenlaiset ”reissunetit” kannattaa unohtaa suosiolla. Ne ovat aivan rahastusta. Itse käytin Airalon liittymää. 3 Gt maksoi 8,5 euroa. Emme saaneet tuhlattua sitä loppuun vaikka parhaamme teimmekin.

Reissujeni perusteella minulla oli hyvä käsitys Serbian maksullisista moottoriteistä ja tiesin, että moottoriteiden varrella ei ole huoltoasemia mitenkään tiheästi. Tästä huolimatta en käynyt tankilla ennen rajaa ja tämä kostautui heti. Auton range oli enää noin 80 km, kun päädyimme ajamaan ulos moottoritieltä pieneen kylään. Ikävästi kylän bensa-asemaa tankattiin juuri ja miehet näyttivät, että menisi ainakin tunti ennen kuin tankkeja voisi käyttää. He viittoilivat meitä jatkamaan matkaa. Seuraava asema 20 km päässä olikin hieno ja uusi. Niin uusi, että se otettaisiin käyttöön vasta viikon kuluttua. Taas viittoiltiin vain jatkamaan matkaa. Ajelin pintakaasulle menemään ja luojan kiitos seuraavassa kylässä myytiin polttoainetta. Muuten moottoriteissä ei ole kyllä mitään moittimista. Hienoja ja uusia baanoja riittää.

Tämä oli muutenkin päivä, jonka olisi voinut suunnitella paremmin. Belgrad tuli nyt koettua ehkä liikaakin kävellen. Kuumassa säässä oli melko raskasta kiertää keskustaa ja päädyimmekin lopulta etsimään hieman kireissä tunnelmissa illallispaikkaa turhan kaukaa.

Public House Hotel maksoi 99 euroa sisältäen pysäköinnin ja aamiaisen. Hotelli oli varsin fiini ja aamiainen erinomainen. Huone oli hyvin ilmastoitu ja keskeisestä sijainnistaan huolimatta meluton. Tosin sijainti suuren ja vilkkaan tien varrella tekee autolla hotelille saapumisen ja poistumisen hieman stressaavaksi.

Via Baltica Bulgariaan | Ma 30.6 Belgrad, Serbia – Opatija, Kroatia

• 570 km
• 8 h

Tämä päivä oli yhtä jonottamista. Jonotimme Serbiasta ulos. Jonotimme Kroatiaan sisään. Sitten jonotimme tietullien lipukkeita. Jonotimme tietöissä. Jonotimme maksamaan sitä tietullin lipuketta. Ja tämä kaikki kertaa x.

Auringonotto uima-altaalla jäi haaveeksi – aurinko kyllä paistoi, mutta olimme jumissa autossa. Teimme täydellisen virhearvio matka-ajassa ja hieno hotelli uima-altaineen meni aivan hukkaan. Ehdimme juuri pulahtamaan ja sitten allasalue suljettiin.

Tänään tultiin toki kovaakin – ne hetket kun sattui kulkemaan. 170 km/h ja ylikin pitkiä pätkiä tyhjään tiehen. Lopussa oli lukuisia todella tappavia, pitkiä 6 % nousuja, joihin kuski hyytyi, auto ei.

Grand Hotel Adriatic 122 euroa aamiaisineen oli hyvin hauska hotelli. Auto piti ajaa hieman erikoisten mutkien kautta parkkihalliin, josta sitten tosin oli suora yhteys hotelliin. Hotellin respassa nainen kertoi, että heillä ei ole ravintolaa hotellissa. Kun illasta olimme jo valmistautuneet raahautumaan 10 min kävelymatkan päässä olevaan kylään, kuulimme astioiden kolinaa. Todellakin hotellissa oli ravintola ja vieläpä erittäin hyvä sellainen.

Via Baltica Bulgariaan | Ti 1.7 Opatija – Pula, Slovenia – Neurorf an der Mur, Itävalta.

• 561 km
• Keskinopeus 78 km/h
• Keskikulutus 7,3 litraa/100 km
• 7h

Apua. Olen Pulassa. Antiikissa peukku alaspäin tarkoitti gladiaattorin kuolemaa. Tänään se tarkoitti, että Pete oli nälkäinen ja kyllästynyt mun historiafiilistelyyn.

Pulan amfiteatteri sijaitsee Pulan kaupungissa Kroatian Istrian niemimaalla. Rakennus on peräisin 1. vuosisadalta jaa., keisari Augustuksen ajalta. Amfiteatteri oli keskiajalla vaarassa hajota rakennusmateriaaliksi Venetsiaan, mutta onneksi hanke pysäytettiin. Osa kiviä kuitenkin päätyi muihin rakennuksiin Pulan alueella.

Tämän nähtävyyden jälkeen auton nokka kääntyikin jo selkeästi kotimatkalle. Slovenia oli nopeasti ajettu läpi ja yöksi etsiydyimme Ala-Itävallan maaseudulle. Kuuman 7 tunnin ja yli 500 km ajopäivän päätteeksi päätimme valita hotellin huolella. Sellaisen, jossa on varmasti ravintola auki. Ja löytyihän se – jopa puolalaiset olivat netissä kehuneet, että “annokset isoja kuin Puola itse”.

Perillä vastassa oli nainen, joka ei tiennyt huoneista, ravintolasta eikä oikeastaan mistään muustakaan. Ja ravintola? Kiinni. Totta kai. Ei auttanut lähteä kuin paikalliseen ruokakauppaan kiireellä. Itävallassa pikku kylien ruokakaupat menevät nimittäin kiinni kunnollisesti klo 19. Gurmee-illallinen: valmis salaatti ja tölkki tonnikalaa. Bon appétit vaan.

Hotel Restaurant Hesch 112 euroa aamiaisineen. Itävaltalaisen täsmällisesti meille kerrottiin mihin pöytään sopi mennä istumaan ja rouva vahtasi vieressä koko ajan kun laittoi leikkeitä lautaselle.

Via Baltica Bulgariaan | Ke 2.7 Neurorf an der Mur, Itävalta – Tšekki – Wieliczka, Puola

• 700 km
• 7:30 h

700 km ja 7,5 tuntia – Itävallasta Tšekin läpi Puolaan. Tarkalle meni, sillä Itävallan vinjetti umpeutui tälle päivälle. Tšekkiin piti tietenkin hankkia oma vinjetti. Onneksi nämä saa kaikki nykyisin netistä ostettua.

Wienin ohitus oli jälleen ihan pepusta. Seisoimme muutenkin ruuhkissa ihan riittävästi, mutta silloin kun pääsi ajamaan, sai kyllä polkea ihan kunnolla. Taktiikkani oli, että Pete joutui ajamaan kaikki tylsät pätkät ja tuhannet kiertoliittymät. Itse tungen rattiin heti kun moottoritieosuudet alkoivat.

Päivän päätteeksi palkittiin itsemme kunnolla: ravintolaillallinen ja pitkästä aikaa ankkaa lautaselle.

Hotel Lenart 80 euroa

To 3.7 Wieliczka – Majdanek – Warsova

• 489 km
• Keskinnopeus 94 km/h
• Keskikulutus 5,9 litraa/100km
• 7:28 h

Tämä päivä ei ehkäpä sanoja kaipaa. Majdanek on yksinkertaisen kammottava paikka.

Majdanekin keskitysleiri Lublinissa Puolassa

Mercure Wiazowna Brant 93 euroa aamiaisella.

Pe 4.7 Warsova, Puola – Vilna, Liettua

• 516 km
• Keskinopeus 98 km/h
• Keskikulutus 6,6 litraa/100km
• 5:17 h

6650 km takana ja 13. ajopäivä starttasi. Alkaa jo haista loppumatkan arpomiselta. Pete halusi Liettuan Vilnaan. Minulle oli ihan sama. Jos olisin voinut vapaasti valita, olisin ottanut uima-altaan, kylpylän tai merenrannan ja lillunut hiljaa horisonttiin.

Huomasi kyllä, että matkaväsymys oli iskenyt. Kaistoilla seilaavat autot — ärsyttävää. Eteen pomppivat rekat — ärsyttävää. Ja sitten ne someryhmien liikennekyselijät. ”Olen ajamassa 290 km, varasin siihen kolme päivää. Miten on tie, onko koloja? Onko huoltoasemaa? Missä on vessa? Pitääkö pelätä rekkoja? Voi, voi… Euroopassa tiet ovat pääosin kunnossa, liikenne soljuu, ja ihmiset ei mene shokkiin jos auto ajaa yli 120 km/h.

Jäin miettimään myös, miksi ihmiset pelkäävät tietulleja, kapeita katuja, parkkitaloja, ylämäkiä, mutkia, liikenneympyröitä, saksankielisiä liikennemerkkejä ja kaikkea missä pitää tehdä päätöksiä?

Päädyimme tietenkin Vilnaa, sillä minähän olen valmis joustamaan. Kävin Vilnassa ensimmäisen kerran vuonna 2016. Vuonna 2019 kirjoitin muistiin, kuinka Vilna kohentaa kasvojaan valtavalla innolla. Neuvostoajan patsaat oli tuolloin siivottu jo pois keskustasta, ja oltiin yhä lähempänä sitä hetkeä, jolloin koko neuvostovivahteinen Vilna olisi enää muisto.

Unescon maailmanperintölistalla oleva Vilnan vanhakaupunki ei ole aivan niin pieteetillä entisöity kuin Tallinnan tai Riian vastaavat kaupunginosat. Mahdollisuuksia tähän rakennuskannan puolesta kuitenkin on, sillä Vilnan vanhastakaupungista 80% säilyi kunnossa, huolimatta 2. maailmansodan pommituksista. Toisaalta tietty rosoisuus ylläpitää Vilnan tunnelmaa. Ei jää epäselväksi, että ollaan syvällä Baltiassa. Palaan tähän päivitetyllä postauksella.

Ja jälleen ihmettelimme mihinkäs sen auton oikein saakaan parkkiin. Oikea parkkipaikka löytyi sitten pienen kiertelyn jälkeen. Hintaa suolaiset 30 euroa.

Conti Hotel Vilnius, Conference Centre, Restaurant & Bar 110 euroa aamiaisineen.

La 5.7 Vilna, Liettua – Tallinna, Viro.

• 626 km
• Keskinopeus 70 km/h
• Keskikulutus 5,5 litraa/100 km
• 9h

Audi päätti aloittaa päivän pienellä yllätyksellä: kytkin jäi liikennevaloissa pohjaan. Ei ottanut vaihdetta sisään, eikä aikonut nousta omin avuin ylös. Nostettiin sitten käsin. Hetken jo mietittiin, että jääkö auto tähän – mutta kas kummaa, kytkin virkistyi!

Tallinna oli sekaisin laulujuhlien takia. Tilaisuus oli juuri loppunut ja sateiseen säähän purkaantui tuhansia ihmisiä. Jouduimme usean muun auton kanssa tekemään melko mielenkiintoisia mooveja päästäksemme satama-alueelle, mutta onnistui se, kun hiljaa hivutti.

Päivän mysteeriä oli aikaa pohtia check-in -jonossa: Miksi lautalipussa luki ”aamiaispaketti”, kun en ollut sellaista ostanut. Tarkistin vielä varmuuden vuoksi, mutta veloitusta ei näkynyt kuitissa. Kävin paketit noutamassa ja nälkäisinä söimme ne illalliseksi.

Su 6.7 Helsinki – Oulu

Puhdas ajopäivä. Hauskaa oli ajaa läpi uinuvan Helsingin.

---

Via Baltica 2024 Bulgariaan. Eurot ja kilometrit.

No mitä se maksoi? Hotelleja oli tasoltaan laidasta laitaan. Valinnassa päällimmäisenä vaatimuksena oli aamiainen, ilmastointi ja mahdollisuus saada auto johonkin lähelle järkevästi.

• Lauttamatkat 370 euroa.
• Vinjetit 131 euroa.
• Moottoritiemaksut, pysäköinnit, siltamaksut 129 euroa.
• Hotellit yhteensä 1228 euroa.
• Polttoaine 1046 euroa.

15 ajopäivää ja 8400 km.13 maata: Viro, Latvia, Liettua, Puola, Slovakia, Unkari, Romania, Bulgaria, Serbia, Kroatia, Slovenia, Itävalta ja Tšekki.

• Yhteensä: 3278 euroa.
• Kilometrejä 8400.

Vertailun vuoksi vuoden 2024 kaksi päivää lyhyempi reissu Italiaan maksoi 2669 euroa ja kilometrejä tuli tuolloin 6967.