Užupisin tasavalta ja Vilnan juutalaiset

3,5K

Užupisin tasavalta, eli Užupisin taiteilijakaupunginosa näyttää nykyisin ihastuttavan boheemilta ja romanttiselta, mutta toisen maailmansodan jälkeen sen hylätyissä taloissa ei asunut kukaan. Asukkaat, Vilnan juutalaiset, olivat kuolleet holokaustin uhreina, mutta eivät saksalaisten toimesta. 70 000 juutalaista kuoli Vilnassa liettualaisten käsien kautta ja viranomaiset, jotka mahdollistivat murhat, olivat myös liettualaisia. Aihe on edelleen tabu.

Užupisin tasavalta, eli Užupisin taiteilijakaupunginosa

Užupisin tasavalta, eli Užupisin taiteilijakaupunginosa oli ennen 2. maailmansotaa vilkas työläiskaupunginosa. Vuonna 1940 Neuvostoliitto miehitti Liettuan ja kaikki alkoi mennä pieleen. Seuraavana vuonna tulivat saksalaiset ja maahan pystytettiin saksalainen miehityshallinto. 1944 neuvostojoukot saivat työnnettyä saksalaiset pois Liettuasta ja neuvostovalta palautettiin.

Sodan jälkeen alueella oli jäljellä vain autioita taloja, joihin muutti pian asunnottomia. Liettua kuului Neuvostoliittoon lähes 50 vuotta ja Neuvostoliiton aikana sähköttömiä taloja asuttivat työläisistä köyhimmät.

Samaan tahtiin kuin Neuvostoliitto murtui, myös alue meni yhä huonompaan kuntoon ja tyhjeni. Talojen laasti alkoi murentua, muurit sortuivat ja parrut mädäntyivät. Neuvostoliiton vastaiset protestit alkoivat Vilnassa vuonna 1987 ja rahattomat vastakulttuurin edustajat valtasivat nyt vuorostaan hylättyä asuntoja. Alueen tunnelma rakentuu nykyisin pitkälti siellä toimivan Vilnan taideakatemian tempausten varaan.

Tammikuussa 1990 Mihail Gorbatshov kohtasi Vilnassa 300 000 mielenosoittajaa, jotka vaativat Liettualle riippumattomuutta Neuvostoliitosta. Kun Liettua julistautui itsenäiseksi, Užupisin alue oli Vilnan laiminlyödyimpiä. Hiljalleen olot siellä alkoivat kuitenkin kohentua. Vuonna 1997 Užupis julistautui leikkimielisesti itsenäiseksi tasavallaksi. Užupisin tasavalta viettää itsenäisyyspäiväänsä aprillipäivänä. Tällöin “rajavartijat” leimaavat passeja. “Maalla” on oma lippu, valuutta, perustuslaki ja 12 hengen aseeton armeija.

… 10. Jokaisella on oikeus rakastaa kissaa ja pitää siitä huolta.
11. Jokaisella on oikeus huolehtia koirasta, kunnes jompikumpi kuolee.
12. Koiralla on oikeus olla koira.
13. Kissan ei ole pakko rakastaa omistajaansa, mutta sen täytyy auttaa hädässä…

Nyt tämä ”taitelijoiden” aikakausi on jo päättynyt, sillä Užupisin taloja on alkanut asuttaa uusi eliitti. Užupis profiloi itseään edelleen boheemiksi taiteilijakaupunginosaksi, mutta todellisuudessa Užupis on kuin Helsingin Kallio. Vielä semisti rähjäinen, mutta hyvää vauhtia vaurastuva ja siistiytyvä. Alue on Vilnan toiseksi kallein osa vanhankaupungin jälkeen, joten pitää olla varsin kuuluisa taiteilija, jotta sieltä voi asunnon itselleen ostaa.

Vilnan katutaide

Vilnassa on yllättävän paljon katutaidetta. Katutaidetta syntyy joka vuosi syyskuussa uutta, sillä silloin järjestetään Vilnan katutaide festivaalit.

Ylimmäisen graffitin on tehnyt katutaiteen kuuma nimi Os Gemeos. Kyseessä on veljesten, Otávio ja Gustavo Pandalfon kokoonpano Sao Paolosta.

Donald Trump – Vladimir Putin graffitti on nimeltään ”a true local superstar”. Alunperin Trump ja Putin suutelivat kuvassa, mutta taideteos tärveltiin ja sitä hieman muutettiin. Graffittia on hehkutettu mm. New York Timesissa. Tekijöinä ovat Mindaugas Bonanu ja Dominykas Ceckauskas.

Italialaisen Millon graffitti koristaa kokonaista kerrostalon seinää.

Jos Vilnan katutaide kiinnostaa, suosittelen lukaisemaan Lähtöportti -blogin Mikan erinomaisen kirjoituksen Katutaidetta ja nostalgiaa Vilnassa, jossa vierailun kohteena on poikkitaiteellinen Loftas Open Gallery.

Vilnan juutalaiset ja heidän kohtalonsa on edelleen tabu

Liettualaisten toimet juutalaisia kohtaan Saksan miehityksen aikana ovat asia, jota harvoin tuodaan esille matkailuesitteissä. Jotta juutalaisvainojen maakohtaisista eroista saisi jonkinlaisen kuvan ja asian laajuuden tajuaisi, yritän aina selvittää miten vierailemassani kohteessa on natsien toimintaan suhtauduttu.

Ennen toista maailmansotaa Vilnassa asui 70 000 juutalaista – kolmannes kaupungin väestöstä. Koko maassa juutalaisia oli 200 000. Synagogia oli yli sata ja heprean- ja jiddishinkielisiä lehtiä kuusi. Juutalaisten asuinalueella oli useita rukoushuoneita, kirjastoja sekä kauppoja ja sen keskellä sijaitsi Suuri synagoga, jossa säilytettiin kahdeksaatoista Toorakääröä ja jonka pilareiden väliin mahtui jopa viisi tuhatta uskovaista. Vilnaa kutsuttiin nimellä Yerushalaim d`Lita, eli Liettuan Jerusalem.

Kun Saksalaiset valloittivat Liettuan 22.6.1941, alkoivat jo samana päivänä juutalaisten joukkomurhat. Innokkaimpia olivat puna-armeijaa metsässä pakoilleet liettualaispartisaanit, mutta myös muu köyhempi kansanosa liittyi juutalaisten vainoihin ilman mitään pakkoa. Liettuan kohdalla silmiinpistävää onkin nimenomaan liettualaisten halukkuus auttaa natseja hoitamaan ns. “juutalaisongelma”. Toisin kuin muualla Euroopassa, Liettuan juutalaisia ei lähetetty erillisille keskitysleireille tapettavaksi, vaan heidät tapettiin lähelle kotipaikkojaan. Liettuan kieleen ilmaantui jopa juutalaisten ampujaa tarkoittava sana žydšaudys.

Saksalaismiehityksen aikana Liettuan siviilihallinnossa työskenteli 600 saksalaista ja 20 000 liettualaista. Suurin motiivi ja selitys liettualaisten juutalaisvainoihin lienee ollut juutalaisten mittava omaisuus, toinen merkittävä tekijä oli juutalaisten yhteistyö Neuvostoliiton kanssa Liettuan miehitysaikana 1940–1941, mutta antisemitismi oli myös hyvin vahvaa liettualaisten joukossa jo ennen saksalaisten saapumista.

Liettuassa tapettiin juutalaisia suhteessa oman maan väestöön kaikkein eniten Euroopassa. 200 000 juutalaisesta 95% tuhottiin. Vilnan juutalaiset, ne harvat joita oli enää jäljellä, aidattiin ghettoon, jossa nälkä ja taudit harvensivat juutalaisten lukumäärää tehokkaasti. Vilnan geton tuhoaminen 23.9.1943 oli yhteisölle lopullinen kuolinisku.

Vilnassa asuu nykyisin noin 3500 juutalaista. Synagogia on jäljellä yksi, joka löytyy Pylimo-kadulta numerosta 39.

Liettuan liittäminen Neuvostoliittoon pelasti paljolti maan natsirikolliset. Jos Liettua olisi ollut länsimainen itsenäinen valtio, olisivat holokaustiin osallistuneet saatettu oikeuden eteen. Nyt viranomaisia arvostellaan edelleen haluttomuudesta selvittää natseja myötäileiden kansalaisten tekoja.

Mikäli aihe kiinnostaa, kannattaa lukaista tämä blogikirjoitus. Siinä käsitellään mm. liettualaisen toimittajan ja kirjailijan Rūta Vanagaitėn kirjaa Musiskiai – Meikäläiset ja sitä tabua, että juutalaisten tappajat olivat liettualaisia ja viranomaiset, jotka mahdollistivat murhat, olivat myös liettualaisia.