Ukraina omalla autolla.
Slava Ukraini – Herojam Slava. Kunnia Ukrainalle – Kunnia sankareille.
Ukraina omalla autolla. Venäjä hyökkäsi Ukrainaan 24.2.2022, ja maahan on julistettu sotatila. Eri puolilla Ukrainaa käydään taisteluita ja maahan kohdistuu ilmapommituksia ja ohjushyökkäyksiä. Tilanne on muuallakin kuin rintamalla vaarallinen ja ehdottomasti arvaamaton koko maassa. Venäjä teki muun muassa muutama päivä Lvivissä oloni jälkeen yöllä laajan ohjusiskun kaupunkiin ja neljä ihmistä kuoli.
Ulkoministeriön viesti oli selkeä: Vältä kaikkea matkustamista Ukrainaan. Kun päätin matkustaa Ukrainaan, tiedostin kyllä riskit. Päätös perustui omaan maakohtaiseen harkintaani.
Arvioitu lukuaika: 14 minuuttia
Kyseessä oli 16 maan kierros, jossa kilometrejä tuli 7894 km.
Kokonaisuudessaan kyseessä oli 16 maan kierros. Matkakumppanina oli ”Wanha rouva”, eli vuoden 2010, 280K ~ km ajettu Audi. Uskollisesti tuo jaksaa pysyä minun mukanani.
Ajoreitti kulki Oulusta Tallinnan kautta Via Balticaa pitkin Puolaan. Tästä kokemuksesta voit lukea alta.
Kokonaisuudessaan Baltian, Ukrainan ja Balkanin kierroksella kilometrejä tuli 7894 km. Tiivistyksen matkasta voit lukea alta.
Ukraina omalla autolla. Ensimmäinen yritys Ukrainaan.
Saavuin Puolan ja Ukrainan rajalle liki tyhjää moottoritietä pitkin iltapäivästä. Kyseessä oli Korczowa-Krakivetsin raja-asema. Olisin voinut valita myös jonkun muun rajanylityspaikan, sillä niitä on useita ja ne olivat kesäkuun lopulla kaikki myös auki. Alkujaan toivoin, että tämä suuri asema vetäisi hyvin, mutta toisin kävi.
Ukrainan läntiset raja-alueet ovat ajoittain erittäin ruuhkautuneita ja tilanteita on vaikea ennakoida. Kyseinen raja-asema on pääväylä Puolasta Ukrainaan, ja sen kautta siirretään lentokoneilla Puolan Rzeszówiin lentokentälle saapuvaa kalustoa ja avustuksia rajan yli Rajalla näkyikin läpi päivän ja yön poliisiajoneuvojen vetämiä rekkasaattueita, sekä ihan kalustoa. Nämä kuljetukset ajavat kaikkien jonojen ohi.
Kun ilta alkoi hämärtää, päätin poistua jonosta. Olisin päässyt yli vasta pimeällä ja Ukrainassa omalla autolla pimeällä ajaminen ei ollut minulle vaihtoehto. Yövyin aivan rajan tuntumassa pienessä motellissa, josta minulla oli suora näköyhteys rajalle. Motellihuoneella oli hintaa 30 euroa. Mummo suostui vielä lämmittämään minulle borssikeittoa iltapalaksi. Kommunikoimme Googlen kääntäjän avulla.
Ukraina omalla autolla. Uusi yritys Ukrainaan.
Aamuyöstä klo 0400 siirryin uudelleen odottamaan rajalla pääsyä ja hitaasti etenevässä jonossa vierähti kaksi tuntia. Kun vihdoin oli vuoroni, niin ensin tarkistettiin kuinka monta henkilöä autossa on ja sain lapun mihin henkilömäärä oli merkitty. Sitten rajaviranomaiset tarkistivat passini ja auton paperit. Tämän jälkeen minut viitottiin seuraavalle kojulla, missä Tulli katsoi pintapuolisesti, mitä minulla oli autossa mukana ja pyysi avaamaan yhden laatikoista.
Tämän jälkeen ajettiin portille missä tarkistettiin, että auton matkustaja määrä täsmää lapussa ilmoitettuun. Puolan puolen täsmällisesti merkityt kaistat vaihtuivat Ukrainassa hieman vaikeasti tulkittavaan jonotusjärjestykseen. Puskin autoa vaan eteenpäin huolimatta siitä, että kovasti joku olisi halunnut eteeni tulla.
Ukrainan puolella tarkistettiin jälleen passi ja auton paperit. Mitään syytä maahan tuloon ei kysytty. Tulli tiedusteli mitä minulla oli laatikoissa, mutta kun kerroin, niin niitä ei lähdetty sen enempää availemaan.
Ukraina omalla autolla – Sota näkyy vain paikoittain.
Heti rajan jälkeen huomasi, että sotaahan täällä valitettavasti käydään. Tien vierustoilla oli armeijan mainoksia ja tauluja, joissa presidentti Volodymyr Zelenskyi kuvataan suojelijana. Kylissä oli kuvia kaatuneista ja uusia hautoja. Kaikki muistokuvat tosin eivät ole ole viimeisiltä vuosilta, sillä Krimillä ja Itä-Ukrainassa on taisteltu helmikuusta 2014.
Rajalta Lvivin kaupunkiin saakka sotilasliikennettä oli tuolloin kesäkuun lopussa paljon. Rajaa lähellä sijaitsee Javorivin varuskuntakaupunki, joka selittää sotilaskolonnat. Tämän jälkeen Dubnoon saakka joukkoja liikkui kumpaankin suuntaan 20-30 ajoneuvon ryhmissä. Dubnon jälkeen sotilaskaluston liikkuminen tiellä väheni yksittäisiin miehistönkuljetusvaunuihin. Paikallisia ambulansseja, eli valkoisia pakettiautoja joiden ikkunassa oli punainen risti, näkyi kaikkialla.
Liki kaikkiin suuriin risteyksiin oli tuotu panssariesteitä ja erilaisia betonisia palkkeja. Paljon näkyi myös puolustusasemia. Jääköön arvuuttelun varaan olivatko oikeita vai vain hämäystarkoitukseen rakennettuja. Tienvierustojen puskiin oli upotettu bussinraatoja kasvillisuuden suojaan ja sotilaita oli siellä tarkkailemassa. Sillanpäädyissä näkyi naamioinnin alta erilaista aseistusta. Isompiin kaupunkeihin joutui ajamaan tarkastuspisteiden kautta. Tarkastuspisteissä ei yhdessäkään pyydetty minulta passia, vaan katsottiin vain autoon sisään. Nämä tarkistukset liittyvät haluun löytää armeijaa vältteleviä, sekä tietenkin tarpeeseen tarkistaa, ketä noin ylipäätänsä tiellä kulkee.
Olen nähnyt paljon näitä risteyksien ja suurempien teiden vartiointeja mm. Tunisiassa, Egyptissä, Isrelissa, Jordaniassa, Marokossa, Bahrainissa jne. Näissä maissa lukuisissa ei ole ulkopuolista uhkaa, vaan partiointi liittyy maansisäiseen tilanteeseen. Näihin nähden ukrainalaisten esteet, esillä oleva kalusto, linnoittamiset, vartiopisteet ym. vaikuttivat aika vaatimattomilta ja vanhanaikaisilta. Mutta tämä siis on vain ihan huomio, kun vertaan muualla maailmalla näkemääni. Ei arvostelu.
Valokuvaaminen oli hyvin hankalaa.
Kaupunkien väliset valtaväylät olivat ruuhkautuneet ja liikenne välillä melko kaoottista johtuen raskaasta liikenteestä. Infra oli pitkälti huonossa kunnossa. Opasteita tai tienviittoja ei välttämättä ollut lainkaan. Etukäteen varoiteltua polttoainepulaa en missään havainnut. Ukraina omalla autolla ei ole mikään huviretki, mutta ei kyseessä ole myöskään mikään mahdoton taival.
Järjestelmäkameralla ja pitkällä putkella kuvaaminen oli aivan no-no. Esimerkiksi kun yritin kuvata Dniester-jokea ja sen upeaa kanjonia, niin nuori sotilas seurasi minua hetken ja saatuaan käskyn esimieheltään saatteli minut kohteliaasti takaisin autoon. Koska he eivät puhuneet englantia, oli todella vaikeaa selittää, että voin vaikka näyttää jokaisen ottamani kuvan todisteeksi, ettei mitään naamiointeja ja sillanpäädyn puolustuksia ole kuvaan eksynyt. Näissäkin kuvissa vain muutamassa näkyy ns. Espanjalaisia ratsuja ja betoniesteitä. Kuvia minulla kyllä olisi lisää, mutta niiden julkaisemiselle ei ole syytä.
Kun yritin ottaa kuvaa kännykällä siitä, missä kunnossa tiestö osin oli, niin silloinkin pensaikosta löytyi joku sotilas torumaan.
Hupaisin tilanne oli, kun ajattelin voivani käydä puskapissillä. Juu – ei sittenkään., sillä sielläkin puskassa oli valpas sotilas.
Kirkkoja, peltoja ja koiria pystyi kuvaamaan ongelmitta ja löytyi myöskin se bensa-asema vessoineen helpottamaan hätääni.
Tankkauskäytäntö poikkeaa totutusta, eli itse et voi tankata. Sinun on odotettava henkilökuntaa, jonka kanssa sovit mitä laatua laitetaan, paljonko tankataan ja ja millä maksu tapahtuu. Tämän jälkeen tulee siirtyä kassalle odottamaan, että voi maksaa. Suurin osa ihmisistä poikkeaa myös vessassa ja suorittaa muita ostoksia. Auto seisoo koko ajan paikoillaan odottamassa, joten jonoutumista tulee. Tässä ei suomalaisittain ole mitään järkeä, mutta näin tämä tankkaus Balkanilla ja Ukrainassa toimii.
Ukrainan maaseutu on Itä-Puolaa selvästi kurjempaa.
Yksi silmiinpistävä asia olivat vanhat ”neuvostoaikaiset” kuorma-autot ja yleisesti autokannan muutos Puolaan nähden. Jos itäisen Puolan maaseutu on osittain edelleen kurjaa ja köyhää, niin Ukrainan puolella sitä olikin sitten moninkertaisesti. Varallisuus ja hyvinvointi ei ole tuolla jakaantunut tasaisesti. Jotkut kylistä olivat erittäin hyvin hoidettuja ja siistejä. Silmiin osui upeita puutarhoja talojen edustoilla ja viimeisen päälle hoidettuja puistoja ja toreja. Toiset kylät taas vaikuttivat lähinnä autioituneilta paikoilta, joissa muutama vanhus vielä sinnitteli lehmänsä ja kanojensa kanssa.
Teiden vieressä näkyi kaivoja, liekaan laitettuja lehmiä, vasikoita, lampaita ja saattoi siellä olla myös mummo lypsämässä. Talojen etupihoilla oli hyötykasvipuutarhoja tai upeita ruusuistutuksia. Ja sitä mitä oli puutarhasta saatu, olisi usein myös myytävänä. Perunoita, sipulia, vesimeloneja, hilloja, vihanneksia jne. Ostin lapsilta aivan liikaa mansikoita ja kirsikoita.
Sananen matkustamisen riskeistä.
Ukraina omalla autolla ei ole se perinteisin matkakohde ja asiaan liittyy muutama muuttuja. Voi olla, että vein auton perässä jotain hyödyllistä johonkin päin Ukrainaa ja otin jotain jollekin tärkeää kyytiin. Varmaa on se, että kukaan ei koskaan saa tietää.
Koska minulta ei ukrainalaisten viranomaisten toimesta kysytty maahantulon tarkoitusta, niin matkani ei myöskään kuulu asiana kenellekään muulle. Jokainen maa päättää maahantulon ehdoista – ei moraaliposeeraaja kotisohvalta käsin.
Syy miksi suhtaudun tähän kohtuullisen tiukasti on, että eräät ”Karpaattien nerot ja Ajatusten Tonavat” hihhuloivat ja löydettyään autoni rekisterinumeron (se ei varmasti ollut vaikeaa…) kertoivat tekevänsä ilmoituksen esim. vakuutusyhtiöön, koska olen ajanut sotatoimialueella. Heille ei tullut mieleen, että olin saattanut tarkistaa jo ennakkoon, mikä on auton vakuutusturva Balkanilla:
– Henkilöautolle Virossa, Latviassa, Liettuassa, Puolassa, Venäjällä, Valko-Venäjällä, Ukrainassa tai Moldovassa sattuneessa varkausvahingossa omavastuu on 20 % vahingon määrästä, kuitenkin vähintään 600 euroa.
– Suomalainen liikennevakuutus ei ole voimassa Iranissa, Venäjällä eikä Valko-Venäjällä.
– Vihreä kortti on voimassa vain Kyproksen, Azerbaidzanin ja Serbian tasavallan hallituksen valvonnan alaisilla alueilla.
Matkustajavakuutukseni oli voimassa myös Ukrainassa.
Jos ajatuksissasi on Ukraina omalla autolla (nämä ohjeet pätevät oikeastaan kaikkialle), neuvoni on: Käytä omaa (maalais)järkeäsi. Huolehdi, että sinulla on kattava matkavakuutus (näitä voi räätälöidä) ja tiedät oikeasti mitä olet tekemässä. Varmista, että luottokorteillasi riittää katetta ja että mukanasi on käteistä mieluiten usealla valuutalla. Seuraa uutisointia paikallisilla kanavilla, minimoi riskit ennakkoon hyvällä suunnittelulla sekä kontakteilla ja mikäli jotain tapahtuu, reagoi heti. Pidä huolta, että sinulla on autossa juomavettä ja energiapitoista ruokaa saatavilla.
8 comments
[…] Ukraina omalla autolla. Maa numero 81. […]
[…] Moldovaan Ukrainasta. Kyseessä oli 16 maan kierros, jossa kilometrejä tuli 7894 km. Tästä kokemuksesta voit lukea […]
Mielenkiintoinen reissu nykymaailman tilanteessa. Itse olen käynyt Kiovassa ja Tsernobylissä reilut kymmenen vuotta sitten, ja siitä jäi kyllä Ukrainasta varsin positiivinen maku kaikin puolin. Suunnittelin tossa Odessaan reissua muutama vuosi takaperin, saas nähdä, koska sinne on mahdollista turvallisti tehdä reissu. Kun se on mahdollista, niin Ukrainalle mielellään tarjoilee kaiken tuen myös matkailun merkeissä kun vain mahdollista.
Kävin Odessassa ennen pandemiaa ja se oli viehättävä kaupunki. Vaikka paikallisten kanssa ei ollut yhteistä kieltä (englantia siellä ei osannut juuri kukaan), jotenkin asiat sai hoidettua. Toivottavasti tilanne rauhoittuisi pian.
Olen käynyt Kiovassa aikanaan, kun tilanne Krimillä kärjistyi. Kiovassa se ei näkynyt mitenkään. Meiltä kyllä tullivirkailijat ihmettelivät miksi olemme menossa maahan.
Olet sä melko rohkea! Muuta en sano.
Ukrainassa ei ole tullut koskaan käytyä – enkä varmasti vielä ihan hetkeen menekään. Tsernobyl kiinnostaisi kyllä kovasti! 🙂
Suomalaiset ovat sellainen vasikoijakansa, se on hyvin alhainen piirre suomalaisissa. Olin aikoinaan ukrainalaisella Posipaka-maalitusssivustolla venäjämielisenä journalistina ja poliittisena bloggaajana. No, minusta on vähän liioittelua kutsua minua journalistiksi. Taatusti jotkin suomalaiset kiihkomielet ovat ilmiantaneet suomalaisia Ukrainan viranomaisille. Itse asiassa, tiedän näin käyneen eräissä muissa tapauksissa. Ukrainalaiset huomasivat suomalaisten vedättäneen heitä ja sivu poistui. Heillä on toinen maalitussivusto Myrotvorets. Vastenmielinen valtio.
No, minä harvemmin missään käyn sen itse maan tai sen viranomaisten tai poliitikkojen takia. Tuskaa se on, ettei mitään saa kuvata, mutta se on tietysti ihan first world problem.
Olen käynyt Ukrainassa vähän ennen pandemiaa, ja tykästyin maahan. Aion varmasti mennä sinne myös uudestaan ja tutustua maahan Kiovaa ja Tsernobylia laajemmin. Se tapahtuu kuitenkin vasta sitten, kun tilanne on rauhoittunut. Toivon todella, että se tapahtuisi pian.