Turkish Airlines Business Class ja CIP Lounge

Turkish Airlines Business Class ja CIP Lounge

joulukuu 26, 2015

Turkish Airlines Business Class ja CIP Lounge

Reitti: Helsinki (HEL) – Istanbul (IST)- Manila (MNL)

Odotimme Tepon kanssa Helsinki-Manila lentoa mielenkiinnolla, sillä kumpikaan meistä ei ollut lentänyt Turkish Airlinesilla aikaisemmin. Lentoliput oli ostettu jo helmikuussa hyvin sponttaanisti tarjouksesta.

Luin muiden matkabloggaajien kokemuksia ”Turkkilaisesta”, ja ne olivat kaikki positiivisia. En pidä pitkistä lennoista, mutta 18 tunnin lentoputki ei tuntunut mahdottomalta ajatukselta, jos tarjoilu pelaisi ja tilaa löytyisi jaloille riittävästi. En kuitenkaan osannut edes ajatella, millaiseksi nautinnoksi lentomatka voisi muuttua. Kun seisoin Helsingissä boarding pass kädessäni, nousi hymy kasvoillani varmasti korviini asti. Upgrade!

IMG_2614

IMG_2609

IMG_2607

Almost@home lounge

Helsingissä Turkis Airlines käyttää Almost@home loungea. Tätä loungea käyttävät myös mm. BA, Diners Clubin ja Priority Passin asiakkaaat, sekä rahalla ovelta sisääpääsyn (48 €) ostaneet matkustajat.

Vierailu Almost@home loungessa oli minulle ensimmäinen, koska Finnairin Premium Lounge non-Schengen puolella on se, mitä normaalisti käytämme. Vähän erilainen konsepti kuin mihin olen tottunut. Ymmärrän, että tässä on tavoiteltu kodinomaisuutta, mutta esim. aterimien hakeminen keittiölaatikosta menee mielestäni turhaksi kikkailuksi. Muutenkin lounge tuntui jotenkin ainakin näin ensimmäisellä kerralla jotenkin sekavalta ja kovin pieneltä.

Turkish Airlines Lounge Helsinki

Helsinki – Instanbul

Heti koneeseen nousun jälkeen saapui iloinen Sky Chef kyselemään, kelpaisiko raikas limonadi. Kyllä, kiitos! Sky Chef on hieno yksityiskohta loppuun asti viritetyssä ruokailukonseptissa. Turkish Airlines on tehnytkin lentokoneruokailusta todellisen elämyksen.

Sitten vuorossa oli kuuma pyyhe virkistäytymiseen, ihanan ylimakea turkkilainen makeinen, ja tilaus juomalistalta.

Turkish Airlinesin samppanja on Gosset Brut Grande Reserva, ja me todellakin halusimme nostaa maljan samppanjalla tälle lennolle. Gossetin samppanjaan liittyy kohdallamme hyvin romanttinen muisto, joten ilahdun tavattomasti aina kun tämän merkin näen.

Juoman kanssa napoteltavaksi tuotiin pähkinäseos, jossa oli saksanpähkinöitä, manteleita ja pistaasipähkinöitä. En haluaisi vertailla, mutta monessakin lentoyhtiön businessluokassa on nakattu eteen tässä vaiheessa suolatikkuja muovipussissa. Tai kuten AA:lla pähkinäpussi, missä lukee ’may contain peanuts’.

IMG_2726

IMG_2734

Turkish Airlines businessluokan istuin on Euroopankin lennoilla kuin nojatuoli. Mahtuu isompikin ihminen mukavasti siihen. Kaikki tarpeellinen lukuvalosta USB-porttiin löytyy. Teppo tutki viihdekeskuksen tarjontaa, minä ruokalistaa.

Kauniisti taiteltu menu kertoi, että ruokana tarjoiltaisiin vihersalaatti, juustosalaati, pääruoka, juustolautanen ja jälkiruoka. Minä söin pääruokana kananrintaa okran kera. Teppo valitse kalkkunaa munakoisolla.

Matka Istanbuliin ei kestä kovin montaa tuntia, ja ruuan jälkeen nukahdin tyytyväiseen uneen. Heräsin, kun koneen pyörät koskettivat Atatürkin lentokentän kiitorataa. Teppo oli jaksanut kahlata viihdetarjontaa läpi, ja sitä kuulemma oli hyvin riittävästi.

IMG_2611

IMG_2619

IMG_2632

Turkish Airlines CIP Lounge

Turkish Airlines CIP Lounge Istanbulin Atatürkin lentokentällä on yksi suurimmista ja vaikuttavimmista lentokenttien odotustiloista maailmassa. Sen tiloista voivat nauttia Turkish Airlinesin businessluokan matkustajat, Miles & Smiles Elite Plus, ja Star Alliance Gold tasokorttilaiset. Loungeen pääsee vilauttamalla boarding passia portin lukijaan. Erillistä rekisteröitymistä ei tarvita.

Loungella on kokoa 3000 neliömetriä. CIP Lounge palvelee uskomatonta neljää tuhatta matkustajaa päivässä. Paikkoja löytyy yli tuhannelle vieraalle kerrallaan.

Ensimmäinen vaikutelma on avaruus. Katto on korkealla, ja kaikkialle avautuu yhä uusia saleja, joista  voi valita tunnelmaltaan itselleen sopivimman. Haluatko vain lepäillä sohvalla pianomusiikkia kuunnella, vai tarvitsetko tuolia ja pöytää työskentelyä varten?

Sisustus on moderni, mutta näyttää silti ihastuttavan arabialaiselta. Varsinainen wow-hetki syntyy, kun näkee atriumin keskellä olevan kierreportaan, jotka yhdistävät loungen kaksi kerrosta. Portaikon ympärillä on hämmästyttävä pallomainen metallinen rakenne, jonka päällä on kultainen Turkish Airlinesin logo. Ensimmäiset neljä kuvaa lentoyhtiön sivuilta.

6c4984f2-930e-46ba-8e39-85dc13693ad5

cip_gorsel_01

cip_gorsel_02

cip_gorsel_05

IMG_3775

IMG_2641

IMG_2646

IMG_2647

Palveluja enemmän kuin ehtii käyttää

Kaikki peruspalvelut löytyvät, mutta niiden lisäksi löytyy niin paljon enemmänkin. Epäilen, että suurin osa jäi minulta huomaamatta ahkerasta kiertelystä ja kurkistelusta huolimatta. Koko paikka on ladattu täyteen erilaisia ajanviettotapoja, ja välilaskun pitäisi olla vuorokauden mittainen, jotta kaikista ehtisi nauttimaan.

Loungesta löytyy mm. rukoushuone, biljardi-pöytä, kirjasto, elokuvateatteri, pelikonsoleita, golf-simulaattori, autorata, hierontaa ja kylpyhuone suihkuilla. Naisten WC tilat olivat kauneimmat koskaan loungessa näkemäni. Itse jumituin seuraamaan TV-seinän lähetyksiä eri puolelta maailmaa. Langattomien kuulokkeiden avulla voi kuunnella ääntä valitulta kanavalta.

IMG_2668

IMG_2654

IMG_2656

IMG_2658

IMG_2662

IMG_2659

Hetki herkutteluun

Ruokaa ja juomaa on tarjolla valtavasti. Alkoholijuomien lisäksi löytyy virvoitusjuomia, hedelmämehuja, irtoteetä, kahvia tai vaikka jugurttijuoma ayrania. Pientä naposteltavaa löytyi erilaisten salaattien, juustojen, oliiveiden, pähkinöiden, shipsien, suolarinkilöiden ym. muodossa.

Kokit valmistavat lämpimiä ruokia, ja näin erilaisten pastojen, paniineiden ja wokkiruokien lisäksi myös turkkilaisia erikoisuuksia: Pide on hieman kuin ohut pitsa, mutta kapea ja pitkä. Siinä on monia täytteitä, ja reunat on käännetty osittain täytteen päälle. Toinen perusturkkilainen vaihtoehto oli gözleme, eli juustolla ja muilla suolaisilla täytteillä täytetty puolikuun muotoon taitettu tortilla.

Jälkiruoaksi kenties kakkuja ja leivonnaisia, jotka olivat esillä kuin parhaimmassa wieniläisessä konditoriassa.

Turkish Airlines CIP Lounge 1

Turkish Airlines CIP Lounge2

Turkish airlines CIP lounge

Istanbul-Manila

Kun kone Manilaan boordasi, löysimme portin, mutta siihen eteneminen tyssäsikin. Yksi ainut nainen tarkastamassa koneeseennousukortteja sekä passeja – ja Boeing 777 – 300 täytettävänä. Sitten huomasimme miten muut tekivät. Jos kädessä oli businessluokkaan oikeuttava lippu, oli myös oikeus marssia kaikkien muiden editse. Tuntui melko oudolta ruveta irroittamaan köysiä, ja kiilailemaan satojen ihmisten eteen, mutta näin se homma näköjään toimi.

IMG_2683

IMG_2684

IMG_2700

IMG_2830

Turkish Airlines Business Class ja Boeing 777-300

Businessluokassa istuimet oli sijoitettu 2+3+2. Me saimme kärkipaikat reunasta. Nyt osasin jo ottaa Sky Chefin tarjoaman limonadin vastaan kuin vanha tekijä.

Penkin edessä oli laatikko, johon sai sijoitettua kenkänsä. Vaihdoin tilalle hauskat tossut, jotka odottivat virkistyspussukan kanssa valmiiksi penkillä.

Jaguar Design on suunnitellut Turkish Airlinesille hienon mustan “pussukan”, joka  sisältää huulirasvan, hammastahnaa ja hammasharjan, käsivoiteen, silmäsuojukset, sukat ja paljon muuta. Normaalisti nämä hygieniapakkaukset jäävät noukkimatta mukaan, mutta tämä päätyi jatkokäyttöön tabletin suojaksi.

IMG_3967

IMG_2706

IMG_2711

IMG_2717

IMG_2719

Turkish Airlines Business

Mitä haluatte aamiaiseksi?

Saimme jälleen myös kauniin ruoka- ja juomalistan, sekä kyselyn aamiastilauksesta. Kaavake oli samanlainen kuin huonepalvelussa. Nimi oli täytetty etukäteen lomakkeeseen ja asiakkaan tehtäväksi jäi valikoida, mitä aamiaisella haluasi nauttia.

Koneessa on viihdetarjonnan lisäksi käytettävissä myös Wi-Fi. Pystyin lähettämään liikaakin kuvia illallisesta Instagramiin ja Facebookiin iPhonella. Tepon Nokialainen taas ei suostunut kytkeytymään verkkoon. Pojille lähettämäni Hyvää yötä taivaalta-viestini ei saanut toivomaani suurta ihmetystä aikaan. Nuorille Wi-Fi lentokoneessa tuntuu olevan jo oletusarvo.

IMG_2728

IMG_2730

IMG_2748

Kynttiläillallinen taivaalla

Nousun jäkeen vuorossa oli tulikuumaksi lämmitetty pyyhe virkistäytymiseen ja yleellinen Godivan suklaa. Juomapuolella pysyttelimme Gosset Brut Grande Reservassa. Kun tuota herkkua on saatavilla, ei ole tarvetta vaihtaa sitä viiniin tai teräviin. Aperitiivin kanssa tarjoiltiin lajitelma pientä naposteltavaa.

Illallisella eteen katettiin kulho voita, oliiviöljy, mausteita ja ihanat miniatyyriset suola- ja pippurisirottimet. Ne kiinnittyivät alustaansa mangneetilla. Ei ollut pelkoa, että mausteet löytyisivät pitkin ruokalautasta, vaikka kone keikkuisikin.

Alkupaloja oli valittavana useampia, mutta me kumpikin päädyimme ottamaan savustettua lohta, tabbuboulehin ja aurinkokuivattujen täytettyjen paprikoiden kanssa.

Pääruuaksi valitsin kalalautasen, jonka king prawn ja kalafileet olivat kypsyydeltään juuri oikeat. Hämmästyttävää, että tähän pystytään lentokoneessa, kun usein ravintoloissa juuri tässä joutuu pettymään. Tepon valinta oli Dolma lautanen, jossa oli perinteisiä turkkilaisia ruokalajeja.

Erityisen upea yksityiskohta on hämärässä matkustamossa pöydälle tuotu LED kynttilä. Illallinen oli todellakin ”Candlelight dinner high above the clouds”.

Ruokailun jälkeen olisi ollut mahdollisuus vielä hemmotella itseään makealla. Vaikka jäätelö, baklava, juustot ja tuoreet hedelmät näyttivätkin aivan ihanilta, ei vatsaan yksinkertaisesti mahtunut enää yhtään mitään. Jos aivan rehellisiä ollaan, niin peite ja tyyny alkoivat tässä vaiheessa näyttää houkuttelevimmalta vaihtoehdolta. Olo oli eufoorisen väsynyt. Istuin vain hiljaa paikallani, ja pidin Tepon kädestä kiinni.

IMG_2736

IMG_2763

Makuuasentoon nukkumaan

Lentoemäntä kävi avaamassa penkkimme makuuasentoon ja petaamassa ne. Olisin toki osannut myös itse tehdä sen, mutta avuttomaksi heittäytyminen on välillä ihan mukavaa. Jos matkustaa vieraan ihmisen vieressä, voi penkkien väliin näkösuojan, ja oma rauha on taattu.

Reuna- ja keskipaikoilta joutuu paikaltaan lähtiessään ylittämään vierustoverin jalat, joten pariskunnasta kannattaa laittaa se notkeampi osapuoli tälle paikalle. Huomasin tämän, kun nukuksissa lähdin vessaan, ja gasellimainen loikkani aamutossuissa jäi hieman lyhyeksi. Onneksi vieressä nukkui Teppo, ei vieras mies. Tilanne olisi saattanut olla joko koominen, tai kiusallinen, henkilöstä riippuen.

Herääminen vaakatasossa lentokoneesta tekee minut aina hyvin onnelliseksi. Teppo nukkui vielä tukka pörrössä omalla paikallaan. Loikoilin pitkään ja vain kuuntelin koneen ääniä.

Illalla tilaamamme aamiaiset tarjoiltiin ihanan auringonpaisteen valaistessa tarjotinta. En edelleenkään halua vertailla, joten vain mainitsen, että aamiaista ei tarvinnut kaivella esiin kuuman folion alta. Leipiä ja leivonnaisia. Leikkeleitä, juustoja, munakasta, kasviksia, erilaisia tahnoja, jugurttia, tuoremehua jne. Tähän tasoon ei moni hotelli pysty, saati lentoyhtiö.

IMG_3765

IMG_2778

Palvelukokemus

Palvelu oli moitteetonta. Henkilökuntaa oli riittävästi, ja he kaikki jaksoivat pitkästä lennosta huolimatta ottaa matkustajat loistavasti huomioon iloisen reippaalla palveluasenteella. Vaikka konsepti olisi kuinka loppuun asti hiottu, voi yksi ynseä lentoemo pilata helposti asiakkaan palvelukokemuksen.

Matkustamo pidettiin koko ajan himmennettynä, mitään turhia kuulutuksia ei tullut koko matkan aikana. Vain kapteenin lyhyt tervehdys, sekä turvallisuusoheet. Kukaan ei halunnut myydä mitään, tai kertoa etukäteen lennon kulusta. Kaikessa pyrittiin siihen, että häiriöitä oli mahdollisimman vähän. Veikkaan, että asiakastyytyväisyys nousisi monessa lentoyhtiössä pelkästään sillä, että tarpeettomat kuulutukset poistettaisiin.

Yhteenveto

Kun kone lähti laskuun kohti Manilan Ninoy Aquinon kansainvälistä lentoasemaa, mielessä pyöri mitä kaikkea uutta ehtisinkään kahdessa viikossa nähdä. Mistä pitäisin, mihin pettyisin. Nyt kotisohvalla istuessani ja Filippiineistä jo koosteen kirjoitettuani, voin todeta, että nämä pilvien päällä vietetyt 18 lentotuntia eivät suinkaan olleet ne matkan huonoimmat hetket.

Turkish Airlines on tehnyt valtavasti työtä, jotta lentäminen heidän koneillaan olisi jokaiselle asiakkaalle hyvä matkustuskokemus. Kun muut lentoyhtiöt supistavat ja muuttavat palvelujaan maksullisiksi, Turkish Airlines on pitänyt myös economyn palvelunsa maksuttomina ja kehittänyt niitä jatkuvasti. Turkish Airlinesin Suomen markkinointivastaava Ersin Sola  onkin todennut – ”Kun annat enemmän, saat enemmän.

Jos etsit lentoyhtiötä, jossa voit kokea businessluokassa jotain todellista extraa, ja haluat vierailla yhdessä maailman parhaimmista lentokenttien odotustiloista, kokeile Turkish Airlinesia. Et pety.

Businessluokan hinta marraskuussa 2016, Helsinki-Manila 2198 euroa.

  •  
  •  
  •  
  •  
56 comments

56 comments

Anni kesäkuu 15, 2017 - 2:47 pm

Hei,
Kiva lukea tällainen postaus vielä myöhemminkin. Olisin kysynyt, missä päin kenttää tämä lounge sijaitsee? Onko sinne hyvät opasteet? Itselläni on välilasku kyseisellä kentällä ja taidan mennä katsastamaan paikan. 🙂

Reply
Anna | TÄMÄ MATKA kesäkuu 16, 2017 - 8:03 am

En nyt oikein osaa sanoa, missä kohtaa se lounge oli lentokenttää. Siis se oli tavallaan yhden siipirakennuksen päädyssä ja melkoinen matka piti kävellä sinne, mutta opasteet olivat hyvät. Eli kun vain etsii aina CIP Lounge kyltin, niin löytää varmasti perille 🙂

Kannattaa ehdottomasti käydä, oli kyllä erinomainen lounge.

Reply
Arvostelussa Finnairin uusi A350 Economy Comfort - TÄMÄ MATKA tammikuu 26, 2016 - 9:58 am

[…] kannattaisi ottaa oppia esim. Turkish Airlinesin tyylistä. Tällä lentoyhtiöllä ei ole yhtään turhaa kuulutusta. Kukaan ei halua myydä mitään, tai […]

Reply
Simo Ikävalko tammikuu 2, 2016 - 11:47 pm

Toi loungehan näyttää semmoselta, että jo sinnekin voisi jäädä lomailemaan vaikkapa viikonlopuksi! 😀

Reply
Anna Koskela tammikuu 25, 2016 - 5:12 pm

No kyllä tosiaan siellä viihtyi!

Reply
Miika ♥ Gia | matkakuume.net tammikuu 2, 2016 - 9:37 pm

No nythän tässä oikein alkaa harmittamaan ettei taannoin otettu lentoja Malediiveille Turkish Airlinesilta vaan Aeroflotilta. Lentoaika taisi olla sitä kautta parempi ja lyhyempi, mutta ehkä olisi vähän voinut kärsiäkin jos kokemus on näin paljon parempi.

Ja samperi sentään että tasokortit katosi kun rtw-lennot tehtiin ihan millä yhtiöillä sattui! 😀 Kelpaisi tuollaiseet upgradet itsellekin. Laajasti ja hyvin kirjoitettu muuten. Miten sä aina osaatkin.

Reply
Anna Koskela tammikuu 25, 2016 - 5:11 pm

Kiitos Gia!

Jos olisitte lentäneet kaikki lentonne yhdellä allianssilla, niin teillä olisi varmaan joku timanttikortti!

Reply
Pirkko / Meriharakka tammikuu 1, 2016 - 5:31 pm

Viime vuonna tulikin lenneltyä paljon Turkish Airillä ja hyvinhän tuo toimi, turistissakin. Etenkin aikataulut olivat viime vuonna kaikilla yhteensä kait 12 lennolla tuolla yhtiöllä aikataulussa!
Mikään lennoistamme ei kuitenkaan ole kestänyt yli 8 tuntia ja 6½ tuntia Istanbulista Ruandaan tai takaisin Nairobista olivat nekin päivä/iltalentoja, joten emme harkinneet businessluokkaa.
Etenkin paluulennolla Nairobista oli niin paljon tilaa jouluaattona, että sai turistissa koko penkkirivin käyttöönsä.
Kun viihdetarjonnassa luotan lähinnä omiin varastoihini ja syöminen/juominenkaan (paluulennoilla ainakin toisen pitää olla juomatta, kun on auto kentällä) ei oikein lennoilla ole se meidän juttu, niin busineksen teatterista jäisi lähinnä jäljelle se istuin, mutta ei sekään nyt muutamalla tunnilla ole hintansa arvoinen.
Ehkä jossain erikoistilanteessa ja oikeasti pitkällä lennolla tuosta voisi maksaa.

Reply
Anna Koskela tammikuu 2, 2016 - 8:38 am

Jäi muuten laittamatta tähänkin juttuu tuo, että firma tuntui pysyvän aikataulussa erinomaisesti. Siis, vaikka lentokonetillä odoteltiin nousulupaa pitkään ym. niin kone laskeutui kuitenkin ajallaan.

En minäkään olisi valmis päivälennolle ostamaan businesslippua. Jos on pistetarjouksia, niin niillä olen korottanut useankin lennon istuinpaikan verhon paremmalle puolelle. Nyt Bangkokin reissulle otin varauloskäyntipaikat, että saa jalkoja ojennella. Businessluokka tietenkin houkuttelisi, mutta en ole silti valmis maksamaan Finnairin kiskuri hintoja siitä, etenkin kun lento lähtee jo klo 16 pintaan. Nyt kun niillä on se uusi A350 ei tullut edes normaalia tarjousta korottaa rahalla viimehetkellä matkustusluokkaa.

Jos turistissa on kuvaamallasi tavalla tilaa, niin mikäs siellä on pötkötellä! Kun lennot rupeavat olemaan 13 tuntia ja yli, rupeaa business näyttämään erittäin houkuttelevalta paikalta. Tosin se kyllä vaatisi sitä lottovoittoa ensin …

Reply
Tiia/ReiseReise joulukuu 30, 2015 - 10:38 pm

Hienoa, että nautitte lennosta näin paljon. Ruoat näyttävät kyllä herkullisilta, ja palvelu vaikuttaa superhyvältä. Tuo CIP Lounge on kyllä ihan mieletön!

Reply
Anna Koskela tammikuu 1, 2016 - 2:28 pm

Tuo Lounge oli jotain sellaista, että vaikka ennen matkaa olin kuvia katsonut, en tosiaankaan voinut sitä tuollaiseksi kuvitella.

Reply
Jenna / Journey Diary -matkablogi joulukuu 30, 2015 - 9:42 pm

Mielenkiintoinen postaus! Kelpais itsellekin tuollainen luksusmatkustaminen aina sillon tällöin 🙂

Reply
Anna Koskela tammikuu 1, 2016 - 2:28 pm

Luksusmatkailu on yllättävän mukavaa ; – )

Reply
Karoliina joulukuu 30, 2015 - 5:53 pm

Ei THY turhaan ole viitenä peräkkäisenä vuonna Euroopan ykkönen <3 Itse en mielelläni enää muilla edes lennä, mikäli tämä vaihtoehto löytyy, on turreluokassakin niin hyvä palvelu. Itse asiassa niin hyvä, etten juurikaan businessiin korotuksia ota pisteilläni, mikäli hki-ist lennän – menee hukkaan hyvät pisteet 😀 Istanbulista kotiin päin sitten kyllä, siitä ja tuosta Miles&Smiles-pisteistä olenkin justiinsa juttua kirjoittamassa.

Reply
Anna Koskela tammikuu 1, 2016 - 2:32 pm

Ei tosiaankaan turhaan!

Mulle tuo Miles&Smiles-pistejärjestelmä on melko outo. Pitää tulla lukemaan se sun juttu. Vois sitten varmaan linkata sen tähänkin.

Reply
Petri tammikuu 8, 2016 - 12:35 pm

Ottamatta kantaa lentoyhtiön hyvyyteen kannattaa muistaa että niissä Skytraxin mitaleissa raha puhuu.

Finnairin hintojakaan ei kannata haukkua — suurinpiirtein jokainen yhtiö on kotimantereellaan kallis. Turkkilainen maksaa enemmän menopaluusta Istanbulista Bangkokiin TK:lla kuin suomalainen HEL-IST-BKK menopaluustaan. Pahimmillaan nuo erot ovat melkoisen suuret jos kilpailutilanne ja suorien lentojen houkuttelevuus ovat sopivassa asennossa.

Reply
Kiira / Lifelong Adventure joulukuu 30, 2015 - 9:29 am

Kommentoinkin jo FB:n puolella, että Turkish Airlinesilla saimme Egyptin lennoilla ihan mielettömän ensiluokkaista palvelua! Käytössä oli jopa leffat neljän tunnin lentomatkalla. Ruoka oli älyttömän hyvää ja sitä oli riittävästi. Tarviiko enempää edes sanoa, viis kautta viis! 🙂

Reply
Anna Koskela tammikuu 1, 2016 - 2:34 pm

Juu, on hieman eritasoa, kuin esim. Finnair. Juuri lennettiin Kanariansaarille 7 tuntia ja ei mitään viihdejärjestelmään käytössä. Ruuat pitää tilata etukäteen ja valikoimissa on vain tyyliin lihapullia. Vähän voisivat käydä ottamassa oppia…

Reply
Huli/Meanwhile in Longfield.. joulukuu 29, 2015 - 11:39 pm

Wow! Mies on työmatkaillut sen verran paljon, että on pari kertaa saanut upgraden parempaan luokkaan. Vihreällä naamalla olen herran kuvia katsellut ja kuunnellut tarinoita makuuasentoon menevistä penkeistä yms. Loungeen sentään pääsen herran siivellä usein mukaan meidän yhteisillä matkoilla, ekat kerrat olivat kyllä aika ikimuistoisia, nyt siellä osaa jo käyttäytyä hieman paremmin. 🙂 Matkarikasta uutta vuotta teille! Olette kyllä parikin upeaa reissua ansainneet tämän vuoden koitosten jälkeen!

Reply
Anna Koskela tammikuu 1, 2016 - 3:20 pm

Kiitos! Niin meistäkin tuntuu, että muutama kiva matka on ihan Ok, kaiken koetun jälkeen.

Muistan hyvin ensimmäisen kerran kun pääsin loungeen. En uskaltanut itse mennä edes kuohuviiniä hakemaan. Äkkiäpä siihen tottuu, nyt lähinnä ruikutan, että kuohuviini ei ole riittävän kylmään, tai se on väärän merkkistä… ; – ) Sen verran pitää kotimaista Finnairia yrittää käyttää, että tasokortti säilyy. Helpottaa kummasti etenkin lapsien kanssa reissatessa, kun pääsee loungeen.

Reply
Mia / Elämää ja Matkoja joulukuu 29, 2015 - 6:51 pm

Ai että, tämä palvelu kuulostaa siltä mihin voisi lentäessä tottua! Nykyinen lentohinnoista nipistäminen näkyy jo liiankin kanssa palveluissa, tosin arvonsa myös turvallisuudella ja lentohenkilökunnan pätevyydellä. Hienoa, että tässä lentoyhtiössä panostetaan asiakkaan huomioivaan palveluun.

CIP-lounge vaikuttaa myös erittäin pätevältä syyltä lentää pompulla, joita normaalisti vältän viimeiseen asti. Pitkällä lennolla business-luokkaan voi panostaa ihan jo jalkatilojenkin vuoksi, lyhyemmät matkat vielä jotenkin kärsii economy-luokassa jalat penkkien väliin viikattuna. Kiitos hyvästä vinkistä!

Reply
Anna Koskela tammikuu 1, 2016 - 4:09 pm

Palveluiden hinnoittelussa on menty ihan älyttömyyksiin. Kun valikoimaa karsitaan esim. koneeseen edes tilattavien ruokien suhteen, kukaan ei sitten mitään kohta edes osta. En mä tosiaankaan mitään lihapullia halua koneessa syödä : D Esim. halpisyhtiö Air Aasialla ruuat toki maksavat, mutta on myös mistä valita. Me tilaamme aina pari-kolme ruokaa ihan puolentoistatunnin lennollekin. Pääsee maistelemaan eri makuja.

Jos taas esim. Finnairin koneessa myytävienkin tuotteiden taso olisi parempi, ostaisin niitä ihan mielelläni. Nyt ostan kentältä kaiken syötävän.

Lounge oli sitä tasoa, että siellä olisi voinut notkua vuorokauden helposti.

Reply
Tanja joulukuu 29, 2015 - 3:05 pm

En ole Turkkilaisella koskaan lentänyt, mutta olen kuullut siitä pelkkää hyvää. Jos joskus tulee mahdollisuus niin ehdottomasti haluaisin heidän kyydissään lentää.
Ja tosi kivan näköisä nuo Lounget! En ole koskaan yhdessäkään Loungessa ollut, olisi varmasti mielenkiintoinen kokemus 🙂

Reply
Anna Koskela tammikuu 2, 2016 - 8:07 am

Kyllä kannattaa kokeilla.

Lounget ovat oma maailmansa. Rakastan bongailla lentokentillä eri firmojen loungeja. Hauskinta on tutkia tarjoamisia. Toisilla ne ovat ylenpalttiset. Toisilla niin huonoja, että oikeasti hävettää jo firmankin puolesta.

Reply
Ili joulukuu 29, 2015 - 3:04 pm

Hienoa, että uppgreidaus osui kohdalle. Muutama on sitä ihastellut ja joku jopa vihastellut? Ansku BCN kyseli sitä miten se onnistui. Ainakin itselläni se ei ole koskaan mitenkään ”onnistunut”. Se on vaan otollisissa olosuhteissa sattunut omalle kohdalle syystä tai toisesta sen kummemmin sitä yrittämättä. Toki tunnettu bloggari, julkkis tms. saa sen todennäköisemmin. Majoituspaikat/lentoyhtiöt saattavat esim. tarkistaa vieraiden taustaa yms. etukäteen. Eikö totta? Joskus se onnistuu kaverin siivellä. Kaverilla on etuun oikeuttava kortti, jonka eduista pääset siinä sivussa nauttimaan kuin varkain. esim. lisämatkatavara maksutta ruumaan, tsekkaus ilman jonoa tms.

Uppgreidauksen kohdalla olen muuten huomannut sen pahimman perisynnin eli kateuden iskevän melko moneen. Miten se on mahdollista? Miten just TE taas sen saitte?- kysymykset voi melkein lukea keskustelukumppaneiden tai samaan aikaan esim. autonvuokraustiskillä olevien katseista…. Kun itse hehkutat uppgreidausta ja hyvää tuuriasi, niin aina on joku sitä hyvää mieltä dissaamassa. Se on sitä angstia, mitä itsekin Anna ihmettelit. Epäilystä siitä, että tähän sisältyy jokin juoni. Pah. Hyväntahtoisuutta se useimmiten on. Joskus se on voitelua palveluntarjoajan osalta tai joskus itse ostettua pienellä välirahalla.
Meillekin on sattunut useita uppgreidauksia, mutta myös downshiftauksia. Hotellihuone ei ole se haluttu/tilattu. Onneksi niitä sattuu harvoin. Useimmiten huoneita on kuitenkin uppgradattu. Lentojakin joskus. Lentojen suhteen se ”downshiftaus” onkin sitten yleisempää. Lentoyhtiöistä tylyintä on ollut AA:n eli American Airlinesin kanssa. Siellä on ollut muutamia jälkikäteen ajateltuina hauskoja kommelluksia.

Lontoosta Miamiin välillä Heatrown checkissä meidät ja pari muuta pariskuntaa napataan yhtäkkiä jonosta sivuun ja ykkösluokan tiskille.(Kone 777-300Er) Ajattelin jo, että JEP –JEP ykköseen päästään niille upeille erillispaikoille, mutta mitä vielä. Laukkuihin liimattiin ”volunteer”-tarrat(vapaaehtoinen jäämään pois lennolta) meiltä mitään kysymättä. Whats that ? -kysymykseeni auliisti hymyilevä virkailija totesi kyynisesti: Dont worry Sir, everybody has a seat. Aivan totta, ehkä seuraavalla lennolla. Liput saatiin sitten lähtöportilla jonon kautta just ennen koneen lähtöä. Eipä ollutkaan ylibuukattu. Lucky Me.
Miamista Chigacoon välillä checkkausrobotti sijoitti meidät pitkin poikin konetta. Ainoa tapa päästä vierekkäisille penkeille oli maksaa extraa. Virkailijan tarjoama apu automaatilla? – So, its seems to be fully booked and you are kind of late here. (Paikalla parikolme tuntia etukäteen). Tylyintä AA:n virkailijan käytös oli LAX Honolulu välillä. Tiskille oli puolentoista tunnin jono kotimaan törkyisessä kulahtaneessa terminaalissa. Siitä piletti käteen, jolla pääsi turvatarkastuksesta läpi. Portilla sai lähes kyynärpäätaktiikalla taistella paikasta tiskillä, jossa erittäin ylimielinen virkailija arpoi lippuja koneeseen. Liput saatiin 10-minuuttia ennen portin sulkeutumista. Lennot oli sentään ostettu puolta vuotta aiemmin. Paikalla oltiin kolme ja puoli tuntia ennen koneen lähtöä.

Aina ei käy yhtä hyvä tuuri. Välillä on jouduttu ylibuukkauksen takia uudelleen reitittämään yms. Eikä siinä paljon anteeksi ole pyydetty. Todetaan vaan lentoyhtiön puolesta asia ja annetaan joku muutaman kympin voucheri käteen niin kuin sain Hong Kongissa silloin kun lento oli kahdeksan tuntia myöhässä kohden Helsinkiä. Nuku siinä sitten lentokentän sulkeuduttua hallin lattialla. Great.

Tai niin kuin kerran Koh Samuin sinänsä viehättävällä lentokentällä. Jos olette käyneet, tiedätte ne ”kaislamajat”. Lennot oli ostettu ja buukattu Finnmatkoilta. Kyseessä yhdistelmäpaketti Phuket-Samui. Pompulla Phuketissa yksi yö ja sitten ATR:llä Samuille ja takas samaa reittiä. Potkurikoneessa ei toiminut muu kuin palvelu ja se, että päästiin turvallisesti perille. Penkit olivat vähän sinne päin jne. Olo oli kuin olisi DC 3:n kyydissä. No loma vierähti Samuilla leppeästi, mutta pois lähtiessä lentoa ei sitten meinannutkaan löytyä Bangkok Airwaysin tietokannasta. Kas lopulta selvisi. Joku oli munannut. Kalenterikuukausi oli vaihtunut maaliskuusta huhtikuuhun. Liput kirjannut ihminen oli lyönyt paluulentomme päiväksi 5.4. sijaan 5.5. Miksen sitten itse ollut huomannut mitään? ”Teidän passinne ovat lentolippunne”, meille sanottiin Phuketin vaihdossa. Ette te mitään lippuja tarvitse. Passia näyttämällä lennoille. No matkavahvistus oli tallessa ja homma selvisi paikallisoppaan avulla. Kentältähän on lyhyt matka Chaweng Beachille. Oli siinä sitten baaritiskillä porukalla hauskaa kun jo siemailin uutta drinkkiä ja katsoin ylilentävää nousukiidossa olevaa konetta ja tokaisin. Ou shit we missed our plane. Paluumatkalle päästiin seuraavana päivänä. Korvaus? Viidenkympin voucheri johonkin raflaan.

Kerran lennettiin Spiritillä Myrtle Beachista Bostoniin. (Välilaskuna oli bussipysäkki Atlantic Cityssä. Kone laskeutui, puolet matkustajista ulos takaovesta ja lähes samanaikaisesti etuovesta uudet kyytiläiset bussiin ja sit uudelleen ilmaan. Pysähdys kesti noin 20 minuuttia ilmasta ilmaan. Halpalentoa amerikkalaisittain. Kyyditys Spiritillä on toiminut aina, mutta palvelukulttuuri ja sen taso on… no se on sinne päin). Myrtle Beachistä kyytiin nousi nainen, joka istui käytävän toiselle puolelle. Koneen kapteeni kuulutti mumisemalla määränpään vähän ennen lähtöä: Boston. Vieressäni istuva nainen huudahti hätääntyneenä vieressä olevalle emännälle : Im going to New York. No siitä lippu tarkasteluun ja kas, nainen oli kuin olikin väärässä koneessa. Lentoemo nappasi puhelimen ja soitti etuovelle kailottaen luuriin kovaäänisesti: We have a one fucking idiot in a wrong plane. Niin, sen naispolon syytähän se olikin, että hänet oli päästetty väärään koneeseen. Asiakkaan vika. Haukutaan se julkisesti nöyryyttämällä. Saman firman Nykin konehan oli viereisellä portilla.

Eli sit kun se uppgraudaus sattuu kohdalle osaa siitä myös iloita. Kerran lennettiin Espanjasta kotiin. Kone ei ollut täynnä ja meillä oli boarding passit exit-paikoille tilan takia. Stuertti oli kuitenkin epähuomiossa antanut paikkamme joillekin pitkille äijille, luullessaan ettei niihin kukaan tule. Ällistys oli ensimmäinen fiilis kun saavuimme paikoillemme, joilla siis jo istuivat ko. miehet. Aloimme rauhallisesti selvittää tilannetta. Äijät eivät halunneet väistyä. Stuertti tuli siinä sekunnissa hätiin ja totesi- Hei pahoitteluni. Kävisikö mitenkään, että ottaisitte nuo vähän paremmat paikat ja sovitaan myös siten, että tällä lennolla Teille ei sitten mikään maksa mitään. Kas uppgreidaus toteutui tällä kertaa näin. Meille suotuisasti.
Anna tämä nyt ”vähän” karkasi, mutta palataanpa asiaan. Ostin just liput huhtikuulle Kapkaupunkiin. Halvimmat liput olisi saanut TA:n kautta (18 h). Päädyimme KLM:n 15.5 h lentoihin. Sekin tuntui jo mukavalta, kun sai valita jo tässä vaiheessa omat paikkansa economyssä ilmaiseksi kaikille lentoväleille. Joskus pienikin lisäpalvelu tuntuu luksukselta, jos sen saatavuudesta on tottunut tavallisesti maksamaan extraa (One World). Ehkäpä olisin päätynyt kuitenkin TA:n asiakkaaksi, jos postauksesi olisi julkaistu paria viikkoa aiemmin. Seuraavalla kerralla sitten.

Reply
Anna Koskela tammikuu 2, 2016 - 8:19 am

Onpa teillä ollut kokemuksia. Niin hyvässä, kuin pahassa. Ihanan tyynesti nämä “pienet” vastoinkäymiset kuitenkin tunnut ottaneet. AA:n “palvelu” on kyllä jo liiankin kuuluisaa. Mies ei suostu edes sylkäisemään koko yhtiöön päin, jos ei ole viimeinen pakko.

Upgrade, mutta myös mainitsemiasi downshiftauksia tulee väkisinkin joskus kohdalle, jos lentää paljon. Upgrade on napsahtanut minulle mitä erilaisimmista syistä. Yleisin lienee se, että economy on täynnä. Tai sitten koneessa tulee joku hässäkkä, kuten juuri kohdallanne paikkkojen kanssa. Ja siis tietenkin tasokortit vaikuttavat. Yhden kerran Cathay Pacificilla korotus tuli portilla, ja silloin syy oli kyllä ihonvärissä, vaikka tätä ei tietenkään saisi sanoa. Käytännössä kaikki länkkärit istuivat busineksessa, ja muu osa konetta olikin sitten muilla käytössä. Usein syy jää hämärän peittoon, ja täytyy sanoa, että kun näen lipussa eturivin numeron, nappaan se mahdollisimman nopeasti, ja katoan paikalta. Että tilanne ei vaan muuttuisi ; – )

Luulen, että lentoyhtiöt eivät asiakkaiden taustoja niin kovin tarkista, mutta hotellit tekevät sitä. Siitä on muutamakin kokemus. Hotellit pystyvät tekemään päätöksiä myös nopeammin. Joskus kun olen laittanut käyntikortin tiskille luottokortin kanssa, on virkailija päättänyt vaihtaakin huoneen selkeästi parempaan.

“Joskus pienikin lisäpalvelu tuntuu luksukselta, jos sen saatavuudesta on tottunut tavallisesti maksamaan extraa (One World)”. Tuo on niin totta. Aivan samoin olen oikein onnellinen, jos saan valita paikan koneeseen ilmaiseksi, tai tiedän, että juomatarjoiluon ilmainen. Pieniä asioita, mutta niillä on todella suuri merkitys. Kyse ei ole rahasta, vaan edusta, joka tuntuu moninkertaiselta.

Reply
Terhi / Muru Mou joulukuu 29, 2015 - 1:48 pm

Aijai, mitä hemmottelua! Kiitos kattavasta arvostelusta, oli mielenkiintoista kuulla millaista on TK:n busineksen puolella. Lensin TK:lla ensimmäistä kertaa marraskuussa, Köpiksestä Istanbulin kautta Bangkokiin, ja olin todella tyytyväinen lentoihin ja etenkin ruokaan. Tämä teidän Sky Chef näyttää samalta tyypiltä, joka oli meidänkin jälkimmäisellä lennolla. No, varma en voi olla, sillä en nähnyt häntä kuin vain koneeseen noustessa ja ulos mennessä 🙂

Reply
Anna Koskela tammikuu 2, 2016 - 8:30 am

Hyvä, jos arvostelusta oli hyötyä. Vaikka moni sanookin, että ei ruualla ole väliä lentomatkoilla, niin kyllä hyvä ruoka koneessa kummasti piristää.

Tämä Sky Chef oli kyllä varsinainen hymypoika.

Reply
Kohteena maailma / Rami joulukuu 28, 2015 - 11:16 pm

Mielenkiintoista luettavaa! Toki jos olisi mahdollisuus, niin voisi aina matkustaa tuolla tavoin 🙂 Omat kokemukseni Hava Yollarista on pelkästään positiivisia, joten voin vain kuvitella, miten paremmin Business ja Lounget on suunniteltu palvelemaan matkustajia. Kaiken kaikkiaan upea tuo Ataturkin kentän lounge, tulisi ainakin itse pelattua biljardia ja ajettua autoradalla 😀

Reply
Anna Koskela joulukuu 29, 2015 - 10:28 am

Rahalla saa, ja hevosella pääsee. Sitä Lottovoittoa tässä edelleen odottelen…

Autorata oli muuten hyvin varattu. Isot miehen väänsi kisaa ihan tosissaan. Se oli ilmeisesti jonkun kuuluisan suunnittelijan tekemä rata.

Reply
RIMMA + LAURA -matkablogi joulukuu 28, 2015 - 10:59 pm

Olipas mukava lukea kokemuksia yhtiöstä, jolla en ole vielä koskaan lentänyt! Aika luksuksesta tosiaan näin budjettimatkaajan silmin näyttää 🙂 Vieläkin vähän kaivelee, että itsellä nuo edukkaat liput Filippiineille jäi ostamatta.

Reply
Anna Koskela joulukuu 29, 2015 - 10:36 am

Kyllähän nuo luksuksen mittapuut rupeaa jo täyttämään.

Lippuihin tuli muuten varmasti 3 tai 4 aikataulumuutosta. Rupesi jo mietityttämään, että jos kovasti vielä muuttuvat, niin menee liittymälennot alta. Lopulta olin jo aivan sekaisin, mikä on lopullinen ja oikea lähtöaika. Supersaverin käyttöliittymä, mistä lennot siis ostin, kun ei ole se kaikista selkein.

Reply
Erja/ Andalusian auringossa- ruokamatkablogi joulukuu 28, 2015 - 7:24 pm

No ooh <3 Olisin viihtynyt tuolla minäkin. Itseltä löytyy muutama kokemus turkkilaisesta ja nekin useamman vuoden takaa. Lensin tosin ihan turistiluokassa, joka ei kyllä jäänyt mieleen kovinkaan kummoisena kulinaristisena ilotulituksena 🙂

Tuo turhien kuulutusten puuttuminen ja sen tuoma matkustusrauha on kyllä jotain, jota nykyään kaipaan kovastikin…

Reply
Anna Koskela tammikuu 2, 2016 - 8:28 am

Olisit nauttinut joka hetkestä : )

Miksihän lentoyhtiöt ei ymmärrä, että ei kukaan kaipaa meteliä enää koneeseen. Sitä on muutenkin lentokontillä ja matkustaessa riittävästi.

Reply
Ansku BCN joulukuu 28, 2015 - 2:27 pm

Kelpais! Joku aika sitten juttelin yhden turkkilaisen tutun kanssa ja hän paukutteli henkseleitään ja kehui Turkish Airlinesia minkä ehti. Minulla ei ole TA:sta kokemusta ja minun Finnair-kokemukseni ovat aina olleet aika vaisut, joten pidin suuni kiinni enkä alkanut vertailla :P. Tammikuussa on edessä itse asiassa ensimmäinen Finnair-lento yli neljään vuoteen, ihan vaan turreluokassa tosin. Miten te muuten onnistuitte saamaan upgreidauksen?

Reply
Anna Koskela joulukuu 30, 2015 - 9:32 pm

Ei turhaan kehunut tämä sinun ystäväsi.

Finnair kokemuksian vaisuus ei ole ihme. Olen muutamia kertoja lentänyt mannertenvälisiä lentoja Finnairilla busineksessa (upgreid myös, ei rahalla ostettu), ja vaisu on kyllä hyvä sana kuvaamaan niitä. Tasaisen tylsää, ei mitään extraa…

Upgreidia ei oikein voi saada pyytämällä, se vaan annetaan joskus. Vaikea on tietää syitä. Usein Economy on täynnä, ja tasokorttilaisia siirretään businekseen. Tällaisia kokemuksia meillä on paljon, etenkin ajalta kun Tepolla oli kaikki mahdolliset kortit Nokia reissutyön takia. Tai sitten koneessa tapahtuu jotakin (joku vaikka istuu paikallasi) ja helpointa on vain antaa paikka verhon toiselta puolelta. Tai siis voi sen saada myös rahalla. Nytkin olen tarjonnut Bangkok Helsinki välistä rahaa. Tuskin kuitenkaan sitä saan.

Reply
Maarit Johanna joulukuu 27, 2015 - 9:53 pm

Olipa ihana makustella tämä postaus ajan kanssa! Lounge näyttää ihan mielettömältä. Tänä aamuna istuttiin Finnair Loungessa non-Schengen puolella ja eihän noista voi samassa lauseessakaan puhua.
Itse en ole matkustanut TK:lla, mutta Markku on työmatkaillessa. Hän ei melkein koskaan kiinnitä huomiota palveluihin tai muuhun, mutta tuo yhtiö sai heti kotiin palatessa kiitosta jo economy-luokastaan.
Jos joskus tulee lennettyä Istanbulin kautta, vois kyllä harkita business-lippujen ostoa! Tosin Emirates ja Qatar kiinnostelee myös. Niiden kautta vain harvemmin pääsee niihin kohteisiin mitkä meillä kiinnostaa.

Mutta ihan oikeasti. Kolmella sadalla lentoliput Filippiineille ja upgrade. Voiko olla parempaa lottovoittoa 😀

Reply
Anna Koskela joulukuu 30, 2015 - 9:16 pm

Lounge ON mieletön. On selvästi haluttu tehdä jotakin niin suurta ja hienoa, että muilla menee hetki ennenkuin pääsevät samaan.

Olin hyvin skeptinen TK:n hehkutukseen. Ajattelin, että joo, moni on tyytyväinen vähään, jne. Mutta oikeassa olivat. On kyllä hyvä yhtiö.

Emirates ja Qatar ovat meillä myös listalla. Tuossa alempana käytiinkin keskutelua Dohasta, joka menee nyt kyttäykseen.

Joo. Tuli joulu ajoissa.

Reply
Petri joulukuu 27, 2015 - 4:04 pm

Mielenkiintoista luettavaa, meillä TK on jäänyt altavastaajan asemaan kun ei ole oikein koskaan osunut sopivalle reitille. Kerran ollut alla HEL-IST välillä ja jäi positiivinen perusfiilis, pitää jatkossa kiinnittää enemmän huomiota.

Tuo 2+3+2 layout on kyllä pieni-iso miinus vuonna 2015 mutta kaikenkaikkiaan tuo kokonaisuus loungeineen kuulostaa varsin toimivalta jos hinta on kohdallaan. Kiva nähdä että TK on ottanut mallia isoilta pojilta palvelun yksityiskohdissa, pähkinöistä tarjoilukärryihin. Nuo pähkinäpussit ja foliossa tarjotut ruuat kun eivät ole nykypäivää Euroopan ja Yhdysvaltojen ulkopuolella.

Tuo lounge taitaa muuten olla puolta pienempi, Turkish itse sanoo sen laajentuneen 2400 neliöstä 3500 neliöön ja tuo 5900 löytyy vain Daily Mailin sivuilta — olisiko brittipölhöt sekoilleet omien mittojensa kanssa? Iso jokatapauksessa ja palvelut näyttävät olevan kansainvälistä mallia kivalla turkkilaisella twistillä.

TK lentää tuon HEL-IST välin ihan tavallisella Airbus A321:llä eli ei ole mikään isompi kone. Nuo business-jakkarat vain ovat enemmän mallia Yhdysvallat tai esim. BA:n vanhat Euroopan koneet. Myös Australiassa nuo ovat ihan vakiojuttu lyhyillä tunnin lennoilla isojen kaupunkien välillä. Volyymit tuolla ovat niin suuret että lentävät niitä myös A330-laajanrungoilla, joissa on bisneksessä nykyään flatbedit. Tunnin päivälento flatbedillä, go figure.. A320:lla lennetään yllättävän pitkiä välejä, me lennettiin kuunvaihteessa Dar es Salaamista Dohaan Qatarin A320:llä ja lento on melkein kuusi tuntia!

Dohasta sen verran että jos Anna ja Teppo saatte mahdollisuuden niin lentäkää ihmeessä Qatar Airwaysillä jos vain osuu kohdalle, varsinkin koneen etupäässä. QR hoitaa homman aika tyylikkäästi kaikin puolin (en paljasta enempää), varsinkin Dohan lounget ovat mallia “to die for” eikä niihin pääse edes Oneworld-statuksella (joille on omat loungensa). Näistä voi kiittää kun tankkaa autoa seuraavan kerran..

Itseasiassa jos sattuu lähi-itään ylipäätään niin parin päivän reissu Dohaan on vaivan arvoinen, Doha on ihan kiva nähdä kerran ja kuninkaan matkamuistomuseo on käynnin arvoinen. Alueelliset lennot ovat ykkösluokkaa (koska sheikki on bisnes-luokassa matkusta) pikkukoneillakin eli hinnat säädylliset ja maileilla puoli-ilmaiset. Ja tunnin ykkösluokan lennossa on se hyvä puoli että voi viettää ensin puoli päivää ykkösluokan loungessa.. Google “Al safwa” kertoo lisää, loungen avaus myöhästyi koska lentoyhtiön tj on tunnettu pilkun viilauksesta design-detaljien osalta. QR:n business-loungekin on mallia “wow”.

Reply
Anna Koskela joulukuu 29, 2015 - 10:19 am

Kiitos Petri jälleen pitkästä ja asiantuntevasta kommentista!

Tuo 2+3+2 voi tosiaankin olla hankalaa, jos ei matkusta kaverin kanssa. Itselleni kyllä tämäkin kelpaa oikein hyvin, mutta varmasti kaikki lentoyhtiöt joutuvat hiljalleen niitä penkkejä uusimaan vastaamaan matkustajien vaatimuksia.

Korjasin tuon Loungen mitan juttuun. Nyt kun etsin tietoja uudestaan, niin joissain jutuissa sanotaan, että oli ensin 3000 ja sitten tuplattiin -> 6000, ja joissakin, että on nyt 3000. En edes muista miltä sivulta tuon mitan tempaisin tuohon. No hieno kuitenkin oli!

Flatbed on aina mukava, mutta en itse sitä osaisi kaivata Euroopan lennoille, tai pitää sen puttumista miinuksena. Huomaan, että minun pitäisi selkeästi olla vielä vaativampi ; – ) Nyt jouluna lensimme Finnairilla A321:llä Kanarialla, ja meno oli vastatuulen takia yli seitsemän tuntia. Siinä olisi kyllä makuuasentokin ollut jo ihan kiva, tai edes jonkinlainen päätuki!

Qatar Airwaysillä olen lentänyt 2010 Soul-Doha-Moskova välin, ja kyllä oli palvelu kohdallaan jo silloin. Dohassa olimme loungessa, mihin pääsi Dinersillä, nimeä en muista, mutta ei tosiaankaan se hienoin. Tämänkin taso oli kuitenkin todella hyvä.

Kiitos vinkeistä. Doha siis listalle!

Reply
Anna Koskela joulukuu 29, 2015 - 10:23 am

Piti oikein katsoa sivuhistoriasta. Daily Mailin sivuille olen tosiaan päätynyt googlettamisen jälkeen, eli sieltä tuo virhe mittoihin oli tullut. Pitkien juttujen kirjoittamisessa on aina hankala, kun pitäisi muistaa tarkistaa monta yksityiskohtaa monesta eri lähteestä. Tämän jutun kirjoittaminen oli erityisen vaivanloista, koska en tehnyt muistiinpanoja lennolla, vaan vaan nautiskelin …

Reply
Petri joulukuu 29, 2015 - 11:29 pm

(Oli näköjään kiitettävästi kirjoitusvirheitä jutussani, noh..)

Dohaan tuli kokonaan uusi lentokenttä viime vuonna eli 2010 oli vielä vanha lentokenttä käytössä. Tuo uusi lentokenttä on tunnettu tuosta kuninkaan keltaisesti nallekarhusta, 7 metriä korkea Urs Fischerin $8 miljoonan taidepläjäys.

Qatar Airways oli meille uusi tuttavuus nyt tänä syksynä (JFK-DOH-JNB ja DAR-DOH-BAH-DOH-CDG). JFK-DOH oli ok 777:lla mutta DOH-JNB oli 787:lla, jossa oli tyypillinen reverse herringbone 1+2+1 jakkara (vastaava kuin Finnairin A350:ssa). Mielenkiintoista oli se, että vaikka ulkoisesti se näytti ihan samalta kuin muuallakin niin ilmeisesti 787:n koosta johtuen se oli hiukan pienempi mitoiltaan ja 195 senttiselle aika nafti. DOH-CDG oli Qatarin A380:n ykkösrivillä ja hallituksen mukaan pitäisi kuulemma aina matkustaa tuohon tapaan 🙂 (lento maileilla, BAH-DOH-CDG-HEL maksoi rahaa vain 30 €)

Itsekään en <4 tunnin lennoilla kaipaa flatbedia ja nuo TK:n kaltaiset turistijakkaroita paremmat penkit ovat hyvä vaihtoehto. "European business class" eli samat penkit kuin turistiluokassa mutta keskipaikka vapaana on turhankin tunnettu maailmalla.

Reply
Anna Koskela joulukuu 30, 2015 - 9:10 pm

Typoja tulee ja menee. Pääasia että saa asiasta selvää!

No niin, uusi lounge. Sitäkin suuremmalla syyllä pitää mennä käymään Dohassa. Teppo juuri muisteli, että meillä on kontakti Dohan Hiltoniin olemassa, eli majoituskin löytynee.

Qatar Airways teki kyllä vaikutuksen. Mulla on edelleen jäljellä sellainen pieni kaunis kirjottu pussukka, missä oli jotain voiteita ja sukkia ym. Kun lennettiin Dohaan, oli lentoemot tiukasti hunnutettuja ja ei alkoholitarjoilua. Kun lähdettiin Dohasta Moskovaan ja jätettiin ilmatila, lähti kaavut vaihtoon ja viina alkoi virrata. Varmasti tuohonkin on voinut tulla muutoksia, mutta jäi jotenkin mieleen.

A380 ykkösrivi. Ei huono… Itse luulin kerran saaneeni sen paikan (paikat pääsi valitsemaan itse) ja hehkutin sitä. Totuus oli sitten toisenlainen. Istuin hyvin paljon keskemmällä…

Reply
Petri tammikuu 8, 2016 - 12:52 pm

Kyllä tuolla nykyään tarjoilu pelaa alusta loppuun, lounge mukaanlukien ja henkilökunnalla on siistit, länsimaalaiset vaatteet (tunnistaa viininpunaisesta väristä).

Hiukan peittävämpiä päähineitä ja holittomuutta taitaa löytyä lähinnä Saudeilta ja Kuwait Airwaysiltä. Ramadanin aikaan tosin muillakin saattaa olla poikkeuksia.

Make joulukuu 27, 2015 - 12:49 am

Sorry.
Kutsut itseaäsi: “matkustava bloggaaja, pitkänlinjan media-ammattilainen, perustaja ja omistaja ” ja Teppoa: “businessmatkailun asiantuntija, “. Miksi vaivaudut vertaamaan “Oulu-Hki väliä autolla 6-7 tuntia”, kun saman välin voit tulla Finnairilla tai Norwegianialla tunnissa.
Istanbul sijaitsee idempämpänä ja etelempänä Euroopan ja Aasian kynnyksellä, joten sieltä ollaan puolivälisässä monia lentoja 50-50 jakaumallla kun lähdetään Helsingistä. Monia Keski-Euroopan reittejä lennetään enemmän 1/3-2/3 jakaumalla K-Euroopan kautta.. Viittaako “Ehkäpä joku Turkish Airlinesin palveluksessa oleva lukee tämän ja osaa vastata tähän kysymykseen!” kommenttisi, että TK oli sponsoroinut lippusi?
Parin belgialaisen oluen jälkeen olisin toivonut parempaa vastausta, nyt sait hieman kännisen kommentin, ei niin henkilökohtaisen.

Reply
Anna Koskela joulukuu 27, 2015 - 10:13 am

Make, kannattaa kommentoida siihen oman ensimmäisen kommenttinsa jatkoksi, muuten nämä kommentit ja jatkokeskustelu eivät koskaan kohtaa toisiaan.

Ihme angstia taas ilmassa? Joskus autolla ajaminen on ihan hyvä vaihtoehto. Tiedät varmasti, että lentomatkaan liittyy olennaisesti myös kentälle siirtyminen ja koneen odottelu. Joten aivan turhaa avautumista sinulta.

Voin hankkia kyllä sinulla vastaukset, jos teet täsmällisiä kysymyksiä. Ei siihen mitään muuta tarvita kuin sähköposti lentoyhtiön markkinointiin. Mutta mielipiteesi Turkish Airlinesistä on kyllä tullut jo selväksi.

Näillä lipuilla on tosiaankin tarina. Voit lukea sen täältä. Saatat yllättyä. http://tamamatka.pallontallaajat.net/2015/10/01/filippiinit/

Reply
Jani joulukuu 26, 2015 - 8:44 pm

Mielestäni Turkish Airlines on yksi parhaimmista jollei jopa paras Eurooppalainen lentoyhtiö. Kuusi kertaa lentänyt TK:n lennoilla (economyssa) ja aina on palvelu ollut erinomaista, jopa lyhyellä Istanbul-Skopje iltalennolla (1h) oli viiniä ja iltapalaa tarjolla. Tuo kokkipäinen tarjoilija on hauska lisä. Istanbulin kenttä on aika kaaottinen, ja jonotuksen kiitoradalle voivat olla joskus hyvinkin pitkiä, mutta se ymmärtää kun katsoo mihin kaikkialle Turkish Airlines operoi. Kuten tuossa aiemmin todettiin – kannattaa kokeilla Emiratesia. Siinä jää Turkish Airlines tuntumaan hieman vaisulta – puhumatta Finnarista ja sen ihanan töksästävästä suomalaisesta palvelusta.

Reply
Anna Koskela joulukuu 26, 2015 - 10:00 pm

Kyllä minä tämän kokemuksen jälkeen olisin valmis sanomaan, että todella erinomainen lentoyhtiö. Tosin reiluuden nimessä pitäisi toki myös käydä kokeilemassa sitä economya useammin.

Tämä kokinhattuinen hymyilevä herra, oli kyllä niin mainio osa konseptia. Aivan upea aloitus lennolle.

Istanbulin kenttä tosiaan oli hieman ruuhkainen. Kun lähdimme Manilaan, oli edessä 11 konetta ennen meitä. Tosin Manilan kenttä se vasta ruuhkainen olikin… Hauskuutimme muuten toisiamme juuri kyselemällä, missä tämä ja tämä paikka on. Todella eksoottisia kohteita oli välillä taululla.

Nyt on kyllä kohta pakko päästä testaamaan Emiratesia! Ei kestä, kun kaikki kehuu sitä.

Reply
otl joulukuu 26, 2015 - 6:52 pm

lentäkää emiratesilla ja puhukaa sitten

Reply
Anna Koskela joulukuu 26, 2015 - 8:15 pm

Sitä odotellessa puhun tästä…

Reply
Jerry / Pako Arjesta joulukuu 26, 2015 - 4:35 pm

Kiitos kattavasta arvostelusta :)! Mahtavaa, että saitte upgraden tuonne! Tuo Sky Chef -konsepti on todella nerokas ja Turkin lounge näyttää ihan mielettömältä :O. Täytyy kuitenkin sen verran sanoa, että tuon pidemmän lennon businessluokka näyttäisi häviävän Finnairin A330-koneille (ja tietysti A350) ns. “hard productin” suhteen. Istuimissa ei ole itseni kaipaamaa yksityisyyttä yhtä paljon eikä myöskään pöytätilaa. Mutta business on tietysti aina business, eli kivaahan tuossa on varmasti matkustaa :). Eli palvelu kuulostaa peittoavan monet, mutta toivoisin erilaista businessluokkaa fyysisesti.

Reply
Anna Koskela joulukuu 26, 2015 - 8:42 pm

Hyvä jos pystyin kirjoittamaan olennaiset asat. Oli aika vaikea muistella mitä kaikkea tuli koettua.

Turkish Airlinesillä on erilaisia sisustuksia businessluokassa, ja nyt kohdalle tuli tämä vanhempi versio. Osassa koneista istuimet on jo uudistettu ja sijoitettu juurikin niin, että kenenkään jalkojen ylitse ei tarvitse loikkia. Niissä matkustaa sellaisessa kuppimaisessa syvennyksessä… Voi kun vaikea selittää. Jos googlettaa, niin näkee näistä uusimmista sisutuksista kuvia. Eli siis toivomasi vaihtoehto löytyy kyllä.

Palvelu oli uskomattoman hyvää. Singapore Airlines peittoaa tämän, mutta muut jäävät kyllä lehdelle soittelemaan.

Reply
Jerry / Pako Arjesta joulukuu 27, 2015 - 11:29 am

Hyvä tietää, että lentoyhtiöltä löytyy myös modernimpaa sisustaa :)! Tajuan, mitä tarkoitat ja Google tosiaan voi kertoa loput ;).

Singapore, Cathayt yms. taitavat olla aika huippuun hiottuja palvelunsa suhteen, joten pitää käydä testaamassa niitäkin joskus.

Reply
Anna Koskela joulukuu 27, 2015 - 11:40 am

Juu. Aasiassa osataan palvelu 🙂

Sellainen hauska yksityiskohta oli Turkish Airlinesilla (ja Qatarilla), että suurin osa matkustamohenkilökuntaa busineksessa oli miehiä, kun taas Aasian suunnalla on ollut naisia suurin osa henkilökuntana. Tiedä sitten onko vaan sattunut näin, vai onko tässäkin jokin kulttuuriero.

Reply
Make joulukuu 26, 2015 - 4:28 pm

Lopun palvelu kappale: “Kukaan ei myydä mitään,”-lause kaipaa korjailua.
Muuten tarina on mielenkiintoinen ja teksti hyvää.
Itse olen sitä mieltä, että Helsinki-Istanbul on pitkä lento Euroopassa, 3:35, verrataan lentoaikaa sitten muihin isoihin vaihtoyhteyksien kenttiin, esimerkiksi Kööpenhamina tai Frankfurt. Tämän vuoksi palveluun jää noin tunti enemmän helpostikin, mikä myös mahdollistaa erilaisen palvelukonseptin rakentamisen. Miksi Turkish Airlinesilla on sitten erilaiset Business-istuimet Euroopassa? Lentävät samalla koneella myös Afrikkaan ja lähialueille alle 6 tunnin lentoja, esimerkiksi Etiopiaan ym, minne muut eurooppalaiset yhtiöt lentävät jo laajarunkokoneilla.

Reply
Anna Koskela joulukuu 26, 2015 - 8:33 pm

Heh, kiitos Make! Typo korjattu.

Juu, onhan se pitkä lento, mutta kun on tottunut ajamaan Oulu-Hki väliä autolla 6-7 tuntia, niin ei tunnu missään. Mehän lähdemme liikkeelle aina pohjoisesta, joten Oulu-Hki väli lentäenkin tuo jo monta tuntia lisää. Mutta tosi on, että Frankfurt on kyllä lähempänä, ja sieltä pääsee hyvin moneen paikkaan.

Käsitinköhän nyt kysymyksen oikein…
Tuo Helsinki- Istanbul väli lennettiin jollain pienemmällä koneella. En edes katsonut kone tyyppiä. Muualta Euroopasta muilta lentoyhtiöiltä tulee enemmän matkaa Afrikkaan, joten tarvitsevat varmaan siksi isomman koneen. Ja tietenki kiinni myös kalustosta yleisesti.

Makuuasentoon menevät istuimiin olen törmännyt mm. Hki-Delhi lennolla Finnairilla, kesto 6:45.
Ehkäpä joku Turkish Airlinesin palveluksessa oleva lukee tämän ja osaa vastata tähän kysymykseen.

Reply

Leave a Comment