Tsampíkan luostari | Lasta toivovien kohde

by Anna

Tsampíkan luostari | Luostarin ikoni Neitsyt Mariasta on Ródoksen suojelija

Panagía Tsampíkan luostari, eli lyhyemmin Tsampíkan luostari näkyy vuoren päältä 326 metrin korkeudesta kauas joka suuntaan Ródoksen itärannikolle. Itse luostarista taas avautuvat upeat maisemat sisämaahan, Falirakiin ja Lindokseen päin. Minua, näkymiä ja Tsampíkan luostarissa sijaitsevaa Ródoksen suojelypyhimyksen kuvaa  erotti toisistaan kuitenkin 300 porrasta.

Olimme ajaneet auton niin ylös kuin pääsi ja jatkaneet sitten epätasaista betonitietä kävellen kohti portaita, joita on eri laskutavoista riippuen 298 tai 300 kappaletta. Hetken aikaa tuumailimme tilannetta. Tepolla on vain yksi keuhko ja minua vaivaa krooninen laiskuus. Kummallakin on ongelmia tasapainon kanssa. Portaat näyttivät kuitenkin melko hyväkuntoisilta ja osin niissä oli kaide apuna, joten päätimme lähteä kapuamaan.

Hyvin hikisinä saavuimme laelle ja kyllähän näiden maisemien takia kannatti hieman puuskuttaa.

Tsampíkan luostari

Tsampíkan luostari

Tsampíkan luostari

Tsampíkan luostari | Luostarille tulee kiivetä paljain jaloin

Tsampíkan luostari on bysanttilainen kirkko, jonka 1000-luvulta peräisin olevaan Neitsyt Marian ikoniin liittyy hyvin voimakas uskomus. Pyhiinvaeltajat, etenkin naiset, saapuvat tänne rukoilemaan rukoilemaan hedelmällisyyttä. Ikonin ihmeitätekeviä voimia pidetään niin merkittävänä, että luostarin Neitsyt Maria on nimetty Ródoksen suojelijaksi.

Uskomukseen takana on tarina, jonka mukaan 1000-luvulta peräisin olevan ikonin löysi vuoren huipulta lapseton pariskunta. Pariskunta puhdisti ikonin, teki sille jonkinlaisen suojan ja pian tämän jälkeen vaimo tuli raskaaksi. Tieto ihmeistä tekevästä ikonista levisi ja paikalle rakennettiin kirkko.

Ihan pelkkä rukoilu ei kuitenkaan riitä, vaan ikonia pitää hieman kunnioittaa ja lahjoa. Vuorelle kiipeäminen suoritetaan paljain jaloin ja samalla rukoillaan neitsyeltä lasta. Neitsyelle on myös luvattava nimetä lapsi luostarin mukaan Tsambikoksi, jos hän on poika, tai Tsambikaksi, jos hän on tyttö.

Meidän lapsilukumme on todellakin täynnä, joten pidimme kengät visusti jalassa. Emme nähneet yhtään paljasjalkaista naista kapuamassa, tosin yhden kengät oli jätetty puoleen väliin rinnettä. Liekö halu raskautua iskenyt juuri sillä hetkellä. Alaspäin tullessamme ohitsemme loikki paljasjalkainen mies, joten ainakin yksi potentiaalinen lapsen toivoja tuli bongattua.

Tsampíkan luostari

Tsampíkan luostari

Tsampíkan luostari

Tsampíkan luostari

Tsampíkan luostari | Uskovaisten määrä oli yllätys

Jos rinteestä ei pyhiinvaeltajia löytynytkään jonoksi asti, niin Marian uskovaisten suuri määrä luostarissa hämmensi. Istahdin kammiossa katsomaan valokuvakansiota, joka oli täynnä lasten kuvia ja perhepotretteja. Ilmeisesti ikoni oli tehnyt sen, mitä oli pyydetty.

Vielä hämmentyneemmäksi mieli kuitenkin meni, kun rupesin selaamaan paksua kirjaa. Sivu toisensa jälkeen oli täynnä pitkiä selostuksia, pyyntöjä, toiveita ja rukouksia. Liki viimeisellä sivulla oli tilaa omalle kirjoitukselleni. Kaikki kirjassa olevat kirjoitukset olivat peräisin vain ja ainoastaan elokuulta 2018.

Istuin kammiossa kymmenisen minuuttia ja rukoilijoiden virta ikonin eteen oli tauoton. Osa vain kumartui, mutta osa rukoili pitkään jopa maassa maaten. Olin ajatellut rukoilijoiden olevan pääosin naisia, mutta myös miehet kuiskivat toiveitaan neitsyelle. Kukaan ei onneksi sytyttänyt vauvavahakynttilää palamaan (näkyvät kuvan vasemmassa alakulmassa).

Jos aivan tarkkoja ollaan, niin tuossa kammiossa oleva kuva neitsyestä ei ole ”se”ikoni. Wikimedia Commonsista löytyy kuva oikeasta pahoin vaurioituneesta ikonista (toinen kuva alaspäin), joka on nyt luultavasti joko tuossa uuden maalauksen takana, tai sitten kirkkosalissa peitettynä. En saanut asiaa ihan selväksi. Ehkäpä joku lukijoista tietää? Alimpana kuva myös siitä, miltä ikoni näyttäisi, jos se olisi kunnossa.

Tsampíkan luostari

Tsampíkan luostari

Tsampíkan luostari

Tsampíkan luostari

Tsampíkan luostari

Tsampíkan luostari | Pistä jalkaan kunnon kengät

Alaspäin kävely oli melkein kiipeämistä vaikeampaa. Kiviset askelmat kallistelevat joka suuntaan ikävästi ja osa oli hyvin liukkaita. Lopussa oikea reisi kramppasi ikävästi, mutta siitä selvisi venyttelyllä.

Tsampíkan luostari on avoinna joka päivä, ja sinne on vapaa pääsy. Viisas tulee tänne aikaisin aamusta, sillä puolitapäivin kuumuus rupeaa olemaan rasittavaa. Paikalliset eivät kapua luostarille kesäkuukausina mielellään lainkaan, vaan odottavat viileämpää keliä. Vesipullon saa täytettyä ylhäällä ilmaiseksi täyteen.

Tsampíkan luostari

Tsampíkan luostari

Tsampíkan ranta

Tsambikan ranta, joka näkyy luostarilta erinomaisesti sijaitsee suojaisessa poukamassa. Tsambikan rannalla hiekan sanotaan olevan pehmeää ja hienoa, eikä sen seassa ole ilmeisesti pieniä kiviä lainkaan. Ranta on matala ja loivasti syvenevä. Me emme rantaa testanneet, mutta kuten kuvasta näkee, niin ainakaan aurinkotuolit eivät ihan heti lopu kesken.

Tsampíkan luostari

Lisää kirjoituksia samalta maantieteelliseltä alueelta

7 comments

Anu / Matkataan Mutkitellen 7 syyskuun, 2018 - 2:35 pm

Lukeminen meinäsi tyssätä heti otsikkoon, koska lapsiluku on todellakin täynnä. Mutta onneksi uskaltauduin pidemmälle. Viehättävä paikka, upeat maisemat ja toiveisiin liittyviä paikkoja yhdistää tietty positiivisuus, josta pidän. Paikka ptää laittaa ehdottomasti mieleen, jos tännepäin jossain vaiheessa vielä ehtii. Ohjeeseesi ”Pistä jalkaan kunnon kengät” sisältyy ihana kaksoismerkitys 🙂

Reply
Anna 8 syyskuun, 2018 - 4:45 am

Kiitos Anu

Joo. Kannatta pitää tiukasti tennarit jalassa. Jos on hyvä sikiämään muutenkin, niin ei kannata ottaa riskiä 😀

Reply
Pirkko / Meriharakka 7 syyskuun, 2018 - 9:26 am

Tuo paljain jaloin kiipeäminen on kyllä meillekin vähän nou-nou – ei sillä, että ”pelkäisimme” enää tässä iässä niitä lapsia saavamme, mutta jotenkin …
Myanmarin reissua varatessamme päätimme jättää Popa-vuoren väliin – ei satojen portaiden takia vaan lähinnä siksi, että jossain mainittiin, että sinne(kin) pitäisi kiivetä avojaloin ja lisäksi, että portaat ovat todella likaiset, apinoiden ulosteista! Juu, ei todellakaan siis …

Reply
Anna 8 syyskuun, 2018 - 4:47 am

Kiitos Pirkko

Hyi, apinoiden ulosteita. Oli kengät jalassa, tai ei, niin kiipeäminen kakkakasojen litsiessä jaloissa ei ole varsinaisesti se, mitä haluaisin tehdä…

Reply
Lindos - Rodoksen kaunein kylä? - TÄMÄ MATKA 5 syyskuun, 2018 - 3:28 pm

[…] Siitä ei pääse mihinkään, että kaupunki on liikuntaesteisen painajainen. Portaita, tasoeroja, liukkaita liuskoja ja lisää portaita. Jalat huusivat armoa, etenkin kun samana aamupäivänä olimme kiivenneet Stampikan luostarille 300 porrasta. […]

Reply
marre 30 elokuun, 2018 - 7:19 am

Kauniita kuvia ja vaikuttava paikka. Pitää laittaa muistiin jospa joskus Espanjan koluamiselta ehditään.. 🙂

Reply
Anna 2 syyskuun, 2018 - 7:25 am

Kiitos Marre

Paikka oli näkymiltään erittäin kaunis.
Tosin, ehkäpä sinne kannattaisi kiivetä hieman viileämmällä ilmalla…

Reply

Leave a Comment