Tower Club at lebua oli aikoinaan hienoin, korkein ja suurin
Tower Club at lebua on yksi Bangkokin ikonisimmista hotelleista. 67-kerroksinen hotellitorni oli avautuessaan vuonna 2006 hienompi, korkeampi ja suurempi kuin muut vastaavat luksushotellit. Viimeistään paikan siivitti kuuluisaksi ja maailmanmaineeseen Hangover II elokuva. Ja siinä se ongelma piileekin. Hangover II sai ensi-iltansa vuonna 2011, eli liki kymmenen vuotta sitten…
Tower Club at lebua – yövyt aina sviitissä
Tower Club at lebuan kaikki reilut 200 huonetta ovat sviittejä, niiden koko on minimissään 66 neliömetriä ja ne sijaitsevat 51.-59. kerroksen välissä. Alapuolella sijaitsee lebua at State Tower, joka on halvempi hotellikokonaisuus. Päädyimme tähän hotelliin ihan hinnan takia. Yö aamiaisineen maksoi 130 euroa.
Sisäänkirjaantuessa henkilökuntaa pyöri jaloissa enemmän kuin riittävästi. Toiset pitävät siitä, että erilaisia pikkupomoja ja avustajia on pörräämässä ympärillä ja tuomassa kylmää pyyhettä, mehulasia, juttelemassa niitä näitä ja ”esittelemässä” huonetta. Minä pidän siitä, että saan avainkortin odottelematta ja laukut huoneeseen ASAP (yleensä vien laukkuni itse).
Tower Club at lebuan huone oli tilava ja hyvin siisti, mutta myös tylsän tavallinen. Orkideat huoneessa sentään olivat aitoja ja kahvikone teki hyvää kahvia. Parasta olivat maisemat. Lattia oli kuopalla kokolattiamaton alla vessan kohdalla ja makuuhuoneen puoli haiskahti hieman homeiselta. Kauniisti sanoen aika on ajanut hiljalleen tämän hotellin ohi. Kuvat alla ovat hotellin sivuilta. Omani olivat niin realistisen rumia, että en kehtaa ihan viimeistä hohtoa hotellilta niillä viedä.
Kovaääninen jäähdytys kyllä toimi, mutta ne pömpelit (kaksi kappaletta) olivat parvekkeella metelöimässä, eli ihan turha oli kuvitella istuvansa siellä fiilistelemässä näkymiä. Tosin ei parvekkeella ollut edes tuoleja ja ovet olivat alkuun tiukasti lukossa. Laukkupoika sai lukon tiirikoitua auki ja rullasimme työtuolin parvekkeelle istuimeksi.
Tuo ”rikkoontunut” torni on yhden tiedon mukaan nykyisin kaikista korkein rakennus Bangkokissa.
Tämä hotellikokonaisuus on yksinkertaisesti vain liian suuri
Tower Club at lebua on valtava hotellikokonaisuus ja hissejä oli joka lähtöön. Toiset menivät yläkerroksiin, toiset vain alakerroksiin ja vain osalla pääsi ihan ylös Sky Bar:iin asti. Huoneemme oli 56. kerroksessa ja voin sanoa olleeni menossa aina juuri siihen väärään hissiin. Hotellissa olikin joukko työntekijöitä, joiden ainoana tehtävänä oli ruuhka-aikaan kysellä hissien edessä, mihin kerrokseen asiakas olikaan haluamassa. Hotelli oli minun makuuni aivan liian suuri ja sokkeloinen.
Tower Club at lebuan aamiainen oli sellainen tasainen perussuoritus, josta ei jäänyt oikein mitään mieleen. Pekonit oli paistettu grillissä kunnolla rapeiksi ja nuudelikeittoa kun itse tuunasi reilusti, niin siitä sai ihan makoisan. Onnistuimme nappaamaan pöydän uima-altaan vierestä ja siinä oli mukava istua latkimassa loputtomasti cappuccinoa. Itse uima-allas taas oli supertylsä, sillä kuten kuvasta näkee, ei sen ympärillä ole mitään muuta kuin tiilimuuri.
Sky Bar – Bangkokin korkein kattobaari?
Tower Club at lebua on ”se” hotelli, jonka katolla on oli Bangkokin korkein kattobaari. Sanon oli, koska en ole lainkaan varma mikä tornitalo on edes Bangkokin korkein, saati missä sijaitsee se korkein kattobaari. Tower Club at lebuan Sky Bar on kuitenkin hyvin korkealla – 63. kerroksessa.
Olin lukenut aika huonoja kokemuksia Sky Bar:in henkilökunnan käytöksestä ja itse baarista. Pukukoodia oli tulkittu varsin tiukasti, jonot olivat olleet pitkiä, ihmisiä käskytetty töykeästi ja drinkit olleet paitsi ylihintaisia, myös huonosti tehtyjä.
Minulla ei ollut aikomustakaan maksaa Lebuan Sky Bar :in drinkistä yli kahtakymmentä euroa. Halusin kuitenkin mennä katolle valokuvaamaan. Koska asuimme hotellissa, pääsimme kaikenlaisten jonojen ohi ongelmitta. Asuna oli caprit, musta tunika ja matalat sandaalit. Ilmeisesti tämä oli riittävän smart casual. Jos katsoo ihmisten pukeutumista kuvista, niin aika väljähän tuo tulkinta on.
Itse Sky Bar oli hiljalleen vasta täyttymässä. Valokuvailin ylätasolla kaikessa rauhassa, kun henkilökunta päätti aloittaa ohjailun. Valokuvaaminen olisi kuulemma suotavaa vasta alempana baarissa (ja siellä baarissa pitäisi tietenkin mielellään ostaa se kallis juoma). Olin haluamani kuvat kuitenkin jo saanut. Oman huoneen parvekkeelta aukesivat lähes samat maisemat kaupunkiin ja Chao Phraya -joelle.
20 comments
Miten tarkka lienee se pukukoodi? Pääseeköhän farkuissa, pikee paidassa ja siisteissä hilfiger tennareissa ylös?
Hei Kimmo
Jos farkut ovat siistit, niin kyllä pitäisi päästä. Ohje sanoo: Athletic or sports uniforms, slippers, beach sandals and flip-flops are not permitted. Gentlemen must avoid any sleeveless clothing, shorts and open shoes.
Mainiosti kirjoitettu kuvaus hotellista. Kauniita kuvia sieltä tosiaan saa, vaikka aika muuten onkin ajanut hotellin ohi. En ole usein lomaillut hotellissa, jossa olisi noin innokkaita palvelijoita (jaloissapyörijöitä) mutta voisin kuvitella, että minuakin se vaivaannuttaisi. Avainkortti käteen ja ohje mihin suuntaan lähteä huonetta etsimään, riittää mainiosti siinä vaiheessa kun pääsee perille hotelliin.
Kiitos Virpi
Tosiaan, suomalainen on useinkin niin omatoiminen, ettei tarvitse valtavaa palvelija-armeijaa ympärilleen.
Jep, parasta tuolla on maisemat. Huone oli meistäkin tylsä vaikkakin tilava, mutta parveke ja maisemat ja sieltä korvasi puutteet. Ja tosiaan allasalue myös aika tylsä. Sen sijaan me oltiin ihan innoissamme aamiaisesta täällä! Ja lounge oli kiva myös. Sky Barin maisemat oli myös huikeat, mutta ei siellä kyllä mitenkään viihtyä voi.. Yksi drinkki ja ulos. Täällä meidän kokemuksia: https://muuttolintu.com/bangkokin-lebua-tower-ja-sky-bar-kannattiko/
Kiitos Anna
Maisema oli hieno, siitä ei kyllä mihinkään pääse. Ei siinä aamiaisessa varsinaisesti mitään vikaa ollut, mutta se oli, kuten koko hotelli, tylsä 😀
Vierailin tuolla joitakin vuosia sitten, tai no itse asiassa aika hyvin monta vuotta sitten. Meidän porukalle kävi juuri niin, että mieheni ei päässyt sisään shortseissaan, joten hän jäi alakerran drinkkibaariin ja me muut menimme ylös. Itse viihdyin maisemien puolesta siellä, mutta sniiduilin kans, enkä päätynyt ostamaan drinkkiä vaan kuvailin ja ihailin maisemia vaan. Silloinkin siellä ohjailtiin ihmisiä, mutta meitä ei sieltä reunalta kukaan tullut häätämään ja koettiin, että saatiin nauttia pinkistä auringonlaskusta ihan rauhassa. Toki kokemusta miinusti se, että mieheni ei päässyt todistamaan samaa näkyä.
Me jätettiin silloin suosiolla yöpyminen välistä, kun jotenkin koin, että itse hotellin lokaatiokaan ei ole se kaikista mieluisin. Sinänsä hyvä kuulla, että ei myöskään menetetty siinä mitään. 🙂
Kiitos Sanna
Tosi monelle tuntuu tulleen ongelmia pukeutumisen kanssa. Kuitenkin tuolla oli mies shortseissa meidänkin vieraillessa. Kiinnitin siihen kirjavaan pukeutumiseen erikseen huomiota, koska olin lukenut tiukasta linjasta etukäteen.
Tuo on muuten totta, että hotelli sijaitsee hankalassa paikassa liikkumista ajatellen. Ei tosiaankaan mikään ykkös lokaatio. Me otettiin aina Grab-taksi, sillä vaikeaa olisi ollut mennä ja tulla julkisilla.
Mulla on samanlaiset fiilikset isoista hotelleista. Niissä ahdistaa juurikin nuo kaikki mainitsemasi seikat ja olo on kyllä kuin karjalaumassa aamiaispöydästä lähtien. Kiitos kattavasta ja realistisesta esittelystä! 🙂 Kattoterassit on aina makeita paikkoja käydä kuvailemassa auringonlaskua ja mekin se tehtiin Bangkokissa. 🙂
Kiitos Sandra
Sitä välillä päätyy isoon hotelliin ihan hinnan takia, vaikka periaatteessa niitä kaihdankin. Voihan niissä elää, mutta paljon enemmän nautin olostani jossain boutique-hotellissa tai vaikka perheomisteisessa pienemmässä paikassa
Tässäpä oli mukaana tempaiseva matkakertomus kaiketi jo ikonisesta hotellista. Harmi vain, että ei ole pystynyt säilyttämään tasoaan. Joskus sitä miettii, että missä menee ihmisen kipuraja drinkistä, että saa juoda sen ”juuri siinä kuuluisassa” paikassa. Eipä silti, kyllä maisemat tuolta on hienot, mutta jos eroa ei ole käytännössä hotellihuoneeseen, niin parempi ottaa kuvat ja lähteä etsimään viihtyisämpiä paikkoja. Näin toimin juuri Lontoossa, jossa ylihintaisilla drinkeillä ei olisi saanut kuin tuskaisen olon ihmisvilinässä – no tulipahan sekin paikka nähtyä, kokemusta ei tarvinnut vaan maan tasalta löytyi viihtyisämpi pubi 🙂
Kiitos Rami
Kyllä minun kipuraja drinkeissä on hyvin matala, etenkin jos kyseessä on joku Aasian maa, missä drinkki katutasondrinkkipaikassa ei maksa oikein yhtään mitään. Varsin moni myös on kommentoinut eri palautepalveluihin, että ne drinkit on huonosti tehtyjä. Eri asia sitten, jos drinkin tekeminen on näytös ja maku taivaallinen ja sen saa nauttia rauhassa, ilman ihmismassoja.
Upeat maisemat kieltämättä. Harmi, jos paikka on päässyt repsahtamaan. Jenkeissä ollaan huvitettu itseämme seuraamalla, miten siellä esim. liikennemerkkiä tarvitaan pitelemään ihminen ja jokaisessa kulmassa (esim. Empire State Buildingissa) on joku ohjaamalla kädellä, mihin suuntaan seuraavaksi pitää kävellä (muutenkin suht loogista reittiä). Omatoiminen suomalainen pärjäisi vähemmälläkin hössötyksellä 🙂
Kiitos
Kyllähän se aika ajaa hotellien ohi jos niihin ei mittavia remontteja tehdä 15 vuoden aikana. Siistiä tuolla kyllä oli.
Suomalainen on omatoiminen ja lähinnä kiusaantuu, jos joku ohjaa liikaa. En tosiaankaan tarvitse jotakin liki kädestä taluttamaan. Se mitä ajoittain kaipaisin (kuten tässäkin hotellissa), olisivat paremmat opasteet. Eli isommalla tekstillä ja näkyvämmälle paikalle.
Poikkesimme (siis oli tarkoitus poiketa) tuolla kattobaarissa, Bangkokissa käydessämme, luultavasti jonkun matkabloggaajan hehkuttamisen innoittamana, ja törmäsimme pukukoodiin. Minulla caprit ja sandaalit olivat ok, mutta Lassella samaiset vaatekappaleet, ehkä hiukan enemmän ”maastotyylisinä” eivät kelvanneet. No kävin sitten katsastamassa ko. paikan ja otin parit kuvat, mutta en jäänyt oikeastaan harmittelemaan sitä, että emme päässeet sinne molemmat. Enkä varsinkaan jäänyt harmittelemaan sitä, ettemme olleet valinneet hotellia hotelliksi 🙂 Tosiaan tuo muistutuksesi siitä, että hotellin ”suuruuden” ajoista on jo aikaa, tuntui minusta jotenkin siellä.
Kiitos Pirkko
Ilmeisen tiukka on tosiaan tuo pukukoodi. Mutta ei Lasse kyllä mitään menettänyt, vaikka ei tuonne päässytkään 🙂
Eräässä ryhmässä oli hyvin tiivistetty tämän hotellin ongelma: ”12 vuotta sitten Lebua ja Landmark olivat Bangkokin luksushotellit.
Tänä päivänä nuo ovat matkatoimistojen luksuslistoilla historiansa takia, eivät laadun”.
Itsekin Bangkokin lomalla luin etukäteen tuosta Sky barista jotain negatiivisia kommentteja ja päädyin varaamaan toisesta kattobaarilla varustetusta hotellista majoituksen. Tämän arvostelun perusteella taisin tehdä oikean päätöksen 🙂 tosiaan taitaa olla ylihypetetty tuon julkisuuden takia tuo paikka.
Kiitos Jaakko
Juu, et todellakaan menettänyt mitään. Meillä ei ollut edes tarkoitus mennä mihinkään kattobaariin drinkeille, mutta kun nyt sattui samassa hotelleissa olemaan tällainen paikka, niin olisi ollut sääli jättää kurkistamatta 😀
Upeita maisemakuvia sait ainakin napattua kattoterassilta! Se on aina pettymys kun kuvittelet meneväsi tosi tasokkaaseen hotelliin ja sitten todellisuus onkin jotain ihan muuta…
Kiitos Laura
Maisemissa ei ollut moittimista. Tosin osa kuvista on kyllä otettu omalta parvekkeelta.
Tuo hotelli oli kyllä ihan siisti ja henkilökuntaa pyöri jaloissa ym. mutta aika vaan on ajanut jos ohitse.