Tolox
Jos haluat viettää erilaisen päivän lomaillessasi Espanjan Aurinkorannikolla, valitse tie A355 pohjoiseen Marbellan “La Canada” -ostoskeskuksen kohdalta ylös vuorille ja aja kohti valkoista Ojenin kylää. Tämä tie tarjoaa mielettömiä maisemia ja valkoisia kyliä painautuneena vuorenrinteen kainaloon. Muutaman kymmenen kilometrin koukkaus sisämaahan kannattaa erityisesti kirkkaalla säällä, kun vuorenhuiput ja oliivipuuviljelmät näkyvät esteettä. Laita navigaattoriin kohteeksi Tolox, varaa aikaa kolmesta tunnista puoleenpäivään ja nauti.
Ojenista Coinin suuntaan ajettaessa voi kurkata Coin linnoitusta ja itse pikkukylää. Tietä reunustavat oliiviviljelmät ja rinteet, joilla näkee lammaspaimenia lampaineen, aaseja kantamassa oliiveita jyrkissä rinteissä ja mantelipuita täydessä kukassa.
Hotel de Montana Cerro del Hijar
Tolox:n pikkukylä ja Guadalorcen laakson yläpuolelle rakennettu Hotel de Montana Cerro del Hijar, on hieno yhdistelmä. Jos olet päiväreissulla, kiertele ensin Tolox ja suuntaa sitten ylös hotellille syömään ja nauttimaan maisemista.
Reitti on monen moottoripyöräilijän suosiossa, mutta hoituu matka myös mopollakin. Matka-aika Marbellasta tänne on noin tunti, ja maisemista nauttii varmasti myös palatessaan. Jos haluat kiertää pidemmän reitin, voit palata Malagaan Alozainan ja Casarabonelan kautta, ja jatkaa sieltä sitten moottoritietä eteenpäin.
Hotellin ympärille levittäytyy luonnonsuojelualue ja yö siellä maksaa 60 euroa. Pidin erityisesti huoneen Kelim-matoista. Minulla on kotona Kelim Sumak -mattoja, ja nämä matot olisivat sopineet omien koristeellisempien mattojeni rinnalle makuuhuoneeseen. Mattokaupoille ryhtyminen kuitenkin jäi, ja nyt jälkikäteen asia hieman harmittaa.
Siveltimellä -blogin kirjoittajat ovat muuten olleet samassa hotellissa. Hauska yhteensattuma, sillä hotelli sijaitsee niin etäällä kaikesta, ja niin kiemuraisen tien päässä, että sinne ei vahingossa eksy.
Hotel Montanan takapihan terassilta avautuvat ”kohtuullisen” upeat näköalat yli Toloxin kylän, Sierra de las Nieves-luonnonpuiston ja vuoriston. Maisema oli hetken ennen auringonnousua aivan sinipunainen.
3/2015
9 comments
[…] säällä, kun vuorenhuiput ja oliivipuuviljelmät näkyvät esteettä. Laita navigaattoriin kohteeksi Tolox, varaa aikaa kolmesta tunnista puoleenpäivään ja […]
Tuttuja maisemia vuoden takaiselta Andalucian reissulta <3.
Ai sinäkin : )
On se mahtava paikka!
Oih, nyt tuli kyllä polttava ikävä takaisin tuohon hotelliin. Olet saanut upeasti kuviin tuon oikean tunnelman, wau!
Hauska sattuma todellakin, että ollaan oltu samassa hotellissa 🙂
Silloin käydessämme ei meistä kumpikaan patikoinut, mutta muistan kyllä ne useat polut jotka tuosta hotellilta lähti. Tästähän tuli nyt oiva idea alkaa kaipaamaan takaisin Toloxiin 😉
Ja kiitos linkkauksesta, hahaha, onpas minun kuvat kovin kehnoja paikan kauneuteen nähden tuossa vanhassa postauksessa 😀 Onneks nämä sinun kuvat, varsinkin tuo auringonlasku on aivan huikeita!
Tuo on kyllä todella sattuma, sillä kun muistaa hotellin sijainnin, niin ei sinne moni suomalainen eksy, saati sitten bloggari : )
Tuolla on todella hyvä patikoida, ja etenkin alkukeväästä, kun ilma on vielä siedettävä lämpötiloiltaan. Ei mekään mitään kymmenien kilometrien kävelyjä tehty. Teppo käveli enemmän, minä lähinnä valokuvailun ja ihmettelin kukkia.
Vanhat postaukset on vanhoja (ja oikeasti en edes halua katsella omia vanhoja tekeleitäni). Mehän kehittytään koko ajan paremmiksi ja ollaan kohta huippu ammattilaisia! : D
Sähan olet pyörinyt melkein mun entisillä kotihuudeilla 😀 Coinissa käytiin monesti pyörälläkin, kun oli Alhaurin el Grandesta lyhkäsen matkan päässä. Toloxiin pyöräily jäi suunnitelman tasolle, mutta patikoimassa tietty käytiin. Nyt tuli pieni ikävä Espanjan kotia 🙂
Ei ole totta : ) Maailma on pieni. Täytyy sanoa, että komeat ovat olleet teillä ”kotihuudit”!
En yhtään ihmettele, että tuonne kaipaisi takaisin. Tosin ei ole valittamista teidän nykyisessä paikassakaan.
Onpas hulppeita maisemia! Tuli mieleen oma Andalucian matka muutaman vuoden takaa. Oltiin mun ystävän kanssa reissussa junalla ja bussilla ja kilvan huokailtiin maisemia. Nuo oliivipuiden rivit kukkuloilla, valkoiset kylät ja vuoret, niin tuttuja ja ihania! Hyvin sait Andalucian tunnelman vangittua kuviin, tuli hyviä muistoja mieleen!
Lila kukkulakuva on kuin sadusta. Epätodellinen, upea.
Nuo maisemat on tuolla jokapuolella niin mielettömiä. En yksinkertaisesti kyllästy niihin mitenkään. Aina uusi valkoinen kylä ja uusi oliivipelto odottamassa kulman takan. Ihan uskomatonta.
Kiitos kuvakehuista. Oli vähän säätöä ilmassa. Menin parvekkeelle pimeässä odottamaan aurinkoa, ilman kenkiä ja ulkona oli lämpötila nollassa. Kameraa tuin parvekkeen kaiteeseen. Kun sitten tepastelin takaisin huoneeseen, huomasin, että varpaat oli ihan pulun kakassa. Hyi…. Vahinko, jos tämä latistaa kuvan fiiliksen ; – )