Akodessawan fetissimarkkinat
Togo ja voodoo – Akodessawan fetissimarkkinat | Oletko koskaan halunnut tökkiä nukkea neuloilla ja toivoa exälle vatsanväänteitä. Tai bussipysäkillä pakkasessa värjötellessäsi tilannetta, jossa naapurimulkeron Tesla ilmoittaa yhtäkkiä “critical battery error”? Jos, niin Lomén laidalla, Akodessawan kaupunginosassa, sijaitsee paikka, josta voit hakea toiveisiin lisävauhtia. Akodessawan fetissimarkkinat, Marché des Fétiches, ovat Togon tunnetuimpia nähtävyyksiä – ja samalla kurkistus länsiafrikkalaiseen maailmankuvaan, joka ei todellakaan avaudu länsimaalaiselle, vaikka kuinka koittaisi teeskennellä ymmärtävänsä henkien kosmista harmoniaa.
Togo ja voodoo liittyvät kiinteästi yhteen. Maassa uskotaan että luonto, henget ja ihmiset elävät samassa todellisuudessa – ja jossa ongelmia hoidetaan rytmisellä rummutus-maratonilla ja käärmeennahoilla. Myyntipöydillä on kaikkea, mitä hyvä alkuvoiman keitos vaatii: eläinten ruumiinosia, kuivattuja lintuja, nahkoja, luita ja amuletteja, joita käytetään paikallisten animististen ja vodún-uskontojen rituaaleissa.



–
Vastuuvapauslauseke.
Tästä eteenpäin postaus sisältää kuvia Togon Akodessawan fetissimarkkinoilta, joissa näkyy lähempää eläinten ruumiinosia ja rituaaliesineitä. Kyse on paikallisesta uskonnosta ja kulttuuriperinteestä.
–
Togo ja voodoo. Joulukuussa 2024 tutustuin kolmannen kerran voodoo-perinteeseen
Olen tutustunut voodoo-perinteeseen kahdesti aiemmin. Haitilla päädyin osallistumaan jonkinlaiseen voodoo-seremoniaan. Autenttisuudesta en voi mennä takuuseen, mutta rituaalin kulkuun sisältyi hetki, jossa esiintyjän silmät kääntyivät niin nurin, ettei näkynyt kuin valkoista ja elävältä kanalta purtiin pää irti. Se oli kokemus, jota ei varsinaisesti tarvitse toistaa.
Kuubassa taas vastaan tuli santeria, joka on voodoo-sukuinen uskonto. Santeriassa uskotaan ylimpään jumalaan, Oloruniin, mutta arjen tasolla keskiössä ovat orishat – henget, joilla jokaisella on oma luonteensa, värinsä, viikonpäivänsä ja jopa omat suosikkiruokansa. Jäsenet rakentavat palvontaa varten alttareita kotiinsa ja asettavat sille kukkia, rommia, kakkua ja savukkeita pitääkseen jumalat onnellisina ja avuliaina. Usein saattaa nähdä myös patsaita, joille on laitettu tupakka huulien väliin ja ryyppylasi viereen. Henget ovat osittain hyvin inhimillisiä.




Voodoo – länsiafrikkalainen luonnonuskonto
Vodun, jota lännessä usein kutsutaan voodooksi, on syntynyt juuri tällä alueella, nykyisen Togon ja Beninin rajamailla. Vodunissa uskotaan, että luonnossa ja aineellisissa esineissä voi olla henki tai voima – esimerkiksi eläimen pää, lintu sulineen, käärmeen nahka tai puu voivat toimia välineenä tai “fetissinä” (fétiche) yhteydenottona henkimaailmaan. Henkiä voi pyytää avukseen tai lepyttää rituaaleilla ja lahjoilla. Luonnonesineet, eläinosat, ritualistiset tarvikkeet ja yhteisön parantajahahmot (fetisseurs/féticheurs) ovat voodoossa keskeisiä.
Voodoo ei ole pahan hengen palvontaa, vaikka sellaiseksi sitä usein ulkopuolelta luullaan. Kyse on ennen kaikkea tasapainon ylläpitämisestä: ihmisen ja luonnon, elämän ja kuoleman, näkyvän ja näkymättömän maailman välillä.




Togo ja voodoo – Markkinat kuin pyhä apteekki
Akodessawan fetissimarkkinat ovat käytännössä luonnonuskonnon “apteekki”. Täältä haetaan parannuskeinoja sairauksiin, apua rakkausongelmiin, suojaa pahalta tai voimaa elämän haasteisiin. Myyntipöydillä on kaikkea mahdollista: käärmeennahkoja, lintujen sulkia, krokotiilin päitä, apinanluita, kuivattuja kameleontteja, simpukoita ja yrttejä. Jokaisella esineellä on tarkoitus, ja niiden käyttöä ohjaavat parantajat, jotka tietävät, millainen yhdistelmä tarvitaan mihinkin ongelmaan.
Akodessawan fetissimarkkinoilla työskentelee fetissi-pappeja, jotka kuuntelevat asiakkaan ongelman ja valmistavat sen perusteella henkilökohtaisen suojan tai lääkkeen. Toisinaan rituaali tehdään heti paikan päällä – silloin markkinoiden keskeltä voi kuulua rummun rytmi, laulua ja suitsukkeen tuoksua.


Historia ja perinne
Fetissimarkkinoiden juuret ovat syvällä esikolonialistisessa ajassa, jolloin yhteisöissä ei ollut kirjallista lääketiedettä. Parantajat käyttivät eläinten osia ja kasveja symbolisesti, mutta myös konkreettisina lääkkeinä. Jokaisella eläimellä uskottiin olevan oma voimansa: esimerkiksi kameleontti edustaa sopeutumiskykyä, leijona rohkeutta ja käärme viisautta.
Voodoo siirtyi orjakaupan mukana Etelä- ja Pohjois-Amerikkaan, jossa uskomukset saivat uusia vaikutteita ja eriytyivät. Voodoo-sukuisia uskontoja harjoitetaan muun muassa Yhdysvaltain Louisianassa, Kuubassa, Haitilla ja Brasiliassa (candomblé).
Kun eurooppalaiset siirtomaavallat toivat mukanaan oman uskonsa ja hallintonsa, perinteiset uskonnot siirtyivät maan alle – mutta eivät kadonneet. Nykyisein voodoo on jälleen näkyvä osa paikallista kulttuuria. Togossa, Beninissä ja Ghanassa vietetään vuosittain Vodun-juhlia, joissa tuhannet ihmiset kokoontuvat rantojen ja pyhien metsien äärelle tanssimaan ja uhraamaan hengille.
Voodoon vaikutuspiiri ulottuu Länsi-Afrikassa Norsunluurannikolta Kameruniin asti. Arviot voodoo-sukuisten uskontojen seuraajien määrästä maailmassa vaihtelevat 50–80 miljoonan välillä.

Togo ja voodoo – Turisti sai olla aivan rauhassa
Togo ja voodoo, tai tarkemminkin nämä Akodessawan fetissimarkkinat olivat kokemus, jota ei todellakaan välity kuvissa. Se herätti minussa samaan aikaan oksennuksen makua suussa, ihmettelyä, jonkinlaista kunnioitusta ja osin ärsytystä. Vaikka olisin mitä mieltä tahansa kuivatuista apinan tai villisian kalloista, ei ole minun asiani kauhistella. Kyse on paikallisten ihmisten pyrkimyksessä löytää apua ja turvaa oman maailmankuvansa kautta.
Turisti sai kävellä alueella pientä pääsymaksua vastaan täysin rauhassa. Muutama myyjä yritti laiskasti kaupata nukkea, mutta en nyt sitten kuitenkaan innostunut sellaista ostamaan. Pöly, varjon puute ja makean etova haju saivat minut suoriutumaan alueesta kohtuullisen nopealla tahdilla. Oppaani kertoi laajasti eri eläinten ja esineiden käyttötarkoituksista, mutta kuumuudessa moni asia meni kyllä täysin ohi. Osin syynä oli myös hänen vahva aksenttinsa, jonka takia sain arvuutella lauseiden merkitystä jatkuvasti.
Jos Akodessawan fetissimarkkinat osuvat matkan varrelle, kannattaa siellä ehdottomasti vierailla.
Bushmeat ja fetissit – sama eläin, eri tarkoitus
Akodessawan fetissimarkkinoiden laidalla myydään usein myös bushmeatia, eli villieläinten lihaa. Nämä kaksi ilmiötä kulkevat käsikädessä, mutta eivät tarkoita samaa asiaa. Bushmeat on ruokaa – antiloopin, apinan, jäniksen tai käärmeen lihaa, jota myydään paistettuna, savustettuna tai tuoreena. Fetissien puolella taas hyödynnetään samoista eläimistä saatavia osia: päitä, luita, nahkoja, sulkia ja kynsiä, joiden uskotaan sisältävän symbolista tai hengellistä voimaa.
Raja näiden välillä ei ole aina terävä. Yhdestä eläimestä saatetaan käyttää liha ruoaksi ja luut rituaaleihin. Toisinaan eläin tapetaan nimenomaan uskonnollista tarkoitusta varten, jolloin mitään ei heitetä hukkaan. Paikallisessa maailmankuvassa eläin nähdään kokonaisuutena, jonka fyysiset ja henkiset ominaisuudet palvelevat eri tarpeita – yhtä lailla vatsaa kuin sielua.















2 comments
Tämä kiinnostaisi itseäni valtavasti. Togo (ja Benin) on nimenomaan tästä syystä ilman muuta Länsi-Afrikassa itseäni kaikkein eniten kiinnostava kohde. Ylipäätään päiväntasaajaa pohjoisempi Afrikka kiinnostaa tällä hetkellä ja voi hyvin olla, että seuraava pidempi reissu tulee kohdistumaan tuolle alueelle.
Kiitos Mikko
Näistä Länsi-Afrikan kohteista myös Liberia jäi mieleen mukavana paikkana. Myös Sierra Leone oli OK.
Beniniin olisi ollut kiva jäädä ihan rantalomailemaankin. Harmittavasti meillä vaan meni aikaa reissussa niin paljon, että mitään ylimääräisiä päiviä ei jäänyt löhöilyyn.