Thaimaa, ikisuosikki myös lautasella

Thaimaa, ikisuosikki myös lautasella

tammikuu 25, 2016

Thaimaa, ikisuosikki myös lautasella

Miksi aina Thaimaa? – Viimeksi tämän kysymyksen esitti sisareni. Ihan aiheellinen kysymys. Thaimaa on ollut minulle kohde seitsemän kertaa. Teppo on käynyt maassa viisitoista kertaa. Joten selkeästi maahan joku meitä vetää.

Niin, miksi Thaimaa? Lämpöä, ystävälliset ihmiset, hyvät hotellit ja edelleen kohtuullinen hintataso. Mutta ennen kaikkea ruoka! Thaimaa on ikisuosikki myös lautasella.

En voi sille mitään. Thaimaalainen ruoka saa minut sekaisin. Aasialainen ruoka ylipäätänsä on suuhuni sopivaa, mutta kyllä thaikeittiö on parhautta.

Olen syönyt niin tulista vihreää currya, että makuaisti katoaa ensimmäisestä lusikallisesta. Satay-vartaita joiden kastike on kuin kinuskia ja Tom yum-keittoa, jossa katkaravut ja munakoisot tönivät toisiaan.

Olen tuntenut Soft-shell crab:in kuoren murtuvan kieleni alla, porsaan rasvan valuvan pitkin leukaani sekä snowfish:in lumivalkoisen lihan ja täydellisen rapean paistopinnan kontrastin hampaissani.

Mutta enemmän kuin syönyt, olen kurkinut katukojujen kippoihin ja kattiloihin. Ahminut sisääni yrttien ja vuorokausia keitettyjen liemien tuoksuja. Havainut erilaiset raaka-aineet, tuntenut grilleistä huokuvan lämmön ja nähnyt värit sekä kokkien käsien kiivaat liikkeet.

Wokkikokki

Erityisen eufooriseen olotilaan minut saa vajoamaan iltatori, jossa kymmenistä kattiloista nousee tummuvaan iltaan höyryäviä tuoksukiemuroita. Kun kaasuliekki wokkipannun alla räiskäyttää kunnon tulet kohti taivasta, lapsellinen innostus valtaa minut. Noin minäkin haluaisin tehdä ruokaa.

Suomessa wokkaaminen on hankalaa. Sähkölevyn maksimiteho on 2000W, ja kaasulla wokkaaminen vaatii minimissään 3000W polttimen. Kaasumoduleita liesiin harvan kotikeittiössä on, ja vaikka olisikin, palohälytin ulvahtaa heti, kun hiiliteräspannua alkaa käyttää kunnon kokin tapaan.

Mökillä minulla on pieni Moo Kata Pan. Siis sellainen barbeque grilli, jonka päällä voi käristellä kaikenlaista hyvää. Haaveilen viritelmästä, jonka reunoille saisi lientä kiehumaan. Jonkinlainen Hot Pot siis.

Kassi täyteen kaffirlimenlehtiä

Tuskin olen ainoa foodie, jonka lomamatkojen suurta huvia on paikallisten ruokakauppojen ratsaaminen.

Nyt palatessamme Bangkokista, toimme ison kassillisen sitruunaruohoa, okraa, kaffirlimenlehtiä, galangaa, inkivääriä, tamarindia ja erilaisia maustetahnoja. Etenkään kaffirlimenlehtiä en tuoreena ole Oulusta löytänyt. Hankala ajatella, että Thaimaassa se kasvaa keskikokoisena puuna ihan yleisesti.

Kaikki nuo mainitut kestävät hyvin pakastamisen, ja varastoa onkin pakkasessa moneen curryyn.

Thairuuan pyhä kolmiyhteys

Thairuuan pyhä kolmiyhteys on sitruunaruoho, kafferilimetti sekä galanga-juuri, joka on inkiväärin sukulaiskasvi. Tällä kombolla maustetaan tom yam -keitot, curryt, thaisalaatit ja oikeastaan melkein kaikki muutkin thairuoat.

Myös basilikaa käytetään paljon. Se ei ole Thaimaassa hento yrtti, vaan vahvalehtinen pensas. Pyhää basilikaan tutustuu usein pad kra pao -nimisessä ruuassa (se, mihin kuuluu paistettu kananmuna mukaan). Thaimaalainen basilika taas on tuo ihanasti lakritsin makuinen, mitä saa suomestakin ajoittain, ja joka tuo ruokiin makeutta.

Yritin kasvattaa thaibasilikaa itse, mutta tulos oli kovin mitätön. Nykysin olenkin luopunut kaikista haastavista yrttiviljelyistä. Ruohosipuli, minttu, tinjami, rosmariini ja normaali basilika onneksi kasvavat ilman huolenpitoakin. Korianterin saan myös viihtymään, mutta pohjoisen valoisassa kesässä se kukkii liian aikaisin. Korianterin juuret voi muuten myös käyttää ruuanlaittoon.

Thaikeittiössä erittäin tärkeässä roolissa on myös sokeri. Sokerin läsnäoloa ei välttämättä edes ajattele, mutta sen aistii curryissakin suloisena tasapainottavana makeutena. Monissa suomalaisissa thairesepteissä ei sokeria ole kuitenkaan mainittu, ja siksi kotikokkaukset eivät usein maistukaan yhtä hyvältä kuin reissussa syödyt. Olennaisinta on saada samaan annokseen kaikki perusmaut: suolaisuus, tulisuus, happamuus ja makeus.

Yksi minulle vaikeimmista mauista on ollut katkaraputahna. Sen eltaantunut maku menee kyllä täydellisesti ”en tykkää”-puolelle. Sen sijaan pienet kuivatut katkaravut, mitä käytetään mm. somtam papaijasalaatin mausteena, ovat aivan ihania.

Paistamiseen liittyvä asia, joka kannattaa hyväksyä thairuokaa tehdessä, on öljyn suuri määrä. Öljyä ei laitat ruokalusikallista, vaan ihan oikeasti puoli desiä. Tarkoitus ei ole öljytä pannua, vaan paistaa ruuat öljyssä.

Thaimaa ruoka 1

Vessapaperi käy servetiksi

Ravintolakäyttäytyminen on mutkatonta. Ruokaa syödään sitä mukaa, kun sitä pöytään kannetaan. Monessa paikassa ei englantia välttämättä puhuta lainkaan, mutta ”menumenu” -huudolla saa ruokalistan pöytään. Jos se sitten sattuukin olemaan thaiksi, niin rohkeasti vaan osoittelemaan naapuripöydän annoksia.

Merenrannan kalakuppiloissa homma toimii niin, että valitaan esim. puolikiloa katkoja, simpukoita, kala tai vaikka hevosenkenkärapuja. Mammat osaavat kyllä grillata tai höyryttää ne hyväksi ilman yhteistä kieltäkin, ja pian annokset ovat pöydässä maustekastikkeiden kera.

Näissä paikoissa kiertää myös usein kauppiaita, jotka myyvät erilaisia keitettyjä munia, kalakakkusia, hedelmiä jne. Pöytään voi tuoda myös omia eväitä ihan luvallisesti. Osa paikallisista perheistä istuu koko päivän lepotuoleissa, tilailen ruokaa aina lisää sitä mukaa kun nälkä tulee.

Cha Amissa törmäsimme pitkästä aikaa myös siihen, että tilaukseen ei kuulunut edes lautasia. Ongelma oli kuitenkin helposti hoidettu, koska pian pöydän vieressä oli myyjä joka sopuhintaan myi vessapaperirullan servetiksi, sekä lautaset ja haarukat. Mukeja emme onnistuneet saamaan/ostamaan vaikka kuinka yritimme. Ilmeisesti ne olivat sitten loppu, ja meneehän se olut pullostakin.

Oman viskipullon voi kuppiloihin myös tuoda niin halutessaan. Tarjoilijat tuovat jäitä ja lantrinkia sen kaveriksi. Myös oluelle voi pyytää jäitä, mutta kannattaa yrittää näyttää, että haluaa ne jäät ämpäriin. Muuten ne löytyvät lasista.

Ruokailu on maakunnissa naurattavan edullista verrattuna Bangkokin hintoihin. Puolikiloa isoja tiikerirapuja, sekä kokonainen kala maksoivat valmistettuna oluen kera 10 euroa.

WP_20160109_13_51_26_Pro

IMG_4477

IMG_4492

IMG_6932

IMG_7041

Thaimaa ruoka 3

IMG_4355

IMG_4353

IMG_4308

IMG_4183

IMG_4351

Suosikkini

Kaikki ruuat eivät ole tulisia, ja useat ruuista voi tilata mietoina mai phet tai tulisina phet. On kuitenkin ruokia, joiden tuleekin polttaa huulia ja nostaa hiki otsalle. Yksi näistä on jo kertaalleen mainittu somtam. Se on ehdoton suosikkini. Sen kanssa tarjotaan usein tuoretta kaalia lautasen reunalla. Uskokaa tai älkää, kaalin pureskelu lievittää chilin poltetta.

Somtam on tehty suikaloidusta vihreästä, eli vielä kypsymättömästä papaijasta. Sen seassa on ravun palasia, paahdettuja maapähkinöitä, papua, chiliä, kuivattuja katkarapuja, ja kuten minulla yhdessä kuvassa, paistettua porsasta. Somtamin erikoisuus on siinä, että kaikki salaatin ainekset nuijitaan. Salaattia hakataan oikein kunnolla, jotta kaikki makuaineet varmasti irtoavat ja salaatin pohjalle kertyy ihanaa lientä.

Vihreä papaijan voi korvata Suomessa varhaiskaalilla tai lantulla. Jotta salaatin tekoon ei menisi koko päivää, suosittelen julienne-raudan hankkimista. Sillä saa muutkin salaatit tekaistua näppärästi. Somtam –reseptejä löytyy netistä kymmenittäin, mutta jos sinulla on ehdottomasti se parhain, kerro tai linkkaa se alle kommenttikenttään. Kokeilen varmasti!

  •  
  •  
  •  
  •  
21 comments

21 comments

Katja J helmikuu 10, 2016 - 8:38 am

Oletteko muuten kokeilleet Lemon grass -ravintolaa Helsingin Kolmannella linjalla? Minun mielestäni ruoka siellä on lähimpänä Thaimaassa saamaani. Itse asun tien toisella puolella ravintolasta, joten siellä tulee vierailtua luvattoman usein.

Hakaniemessä on muutenkin se hyvä, että galangat ja sitruunaruohot saa ostettua tuosta Hämeentien varrelta.

Reply
Anna| TÄMÄ MATKA helmikuu 10, 2016 - 9:12 am

Pitääpä käydä kokeilemassa tuo, kun Helsingissä käydään seuraavan kerran.
Kiitos vinkistä!

Reply
Maikheli tammikuu 27, 2016 - 12:46 am

Aijai mikä ruokapostaus.
En ole itse vielä kokeillut tehdä thaikkuruokaa, mutta pitää kyllä kokeilla.

Yksi suosikkini on mussaman curry jonka valmistus käytiin viime talvena erään hotellin keittiössä vaklaamassa kun sitä itellemme tilattiin. Sattusko joku tietämään mitähän siihen laitetaan, semmosta hieman hunajamaista makeaa tahnaa joka valmistetaan kuulemma jostain palmun osasta? Ravintoloitsija ei oikein osannut kertoa sille nimeä. Sitä pitäisi hakea jostain thai ruokakaupasta niin vois kokeilla tehdä kotonakin tuota herkkua.

Onneksi päästään kuitenkin pian paikanpäällekin herkuttelemaan. 🙂

-M-

Reply
Anna Koskela tammikuu 27, 2016 - 7:43 am

Jos et ole aikaisemmin tahikkuruokaa kokkaillut, kannattaa alkaa matalammalla kynnyksellä valmistamaan sitä. Massaman Currn saa näppärästi itselleen käyttämällä ihan valmiita pastoja.

Kun haluat liemeen syvyyttä, paista tahna ensin öljyssä, jotta maut piristyvät, ja lisää sitten kookosmaitoa ja anna kiehua tunnin verran hiljalleen. Lisäile sitten lihat, ja hauduttele taas useita tunteja. Itse lisään lihat isoina paloina, jotka sitten hiljalleen hajoavat liemeen. Sitten kasvikset mitä haluat käyttää vasta mukaan. Itse käytän vain perunaa ja porkkanaa, koska ne imevät maut ihanasti ja kestävät pitkän keittoajan. Maistele rauhassa pitäisikö sokeria tai kalakastiketta lisäillä.

Pointi on siinä, että curry vaatii usein koko päivän keittämisen, jotta siitä tulee oikeasti hyvää. Puolituntia ei oikein riitä : )

Veikkaan, että kyseessä on palmusokeri. Palmusokeri valmistetaan kookospalmun kukinnon medestä. Sitä kerätään kukinnoista ja keitetään, kunnes se on sokeria. Itse käytän ihan normisokeria, ja ole havainnut maussa mitään eroa.

Pitäisikin laittaa ihan kuvallinen ohje tänne miten minä curryn teen, siitä voisi olla apua.

Hyvää matkaa!

Reply
Maikheli tammikuu 27, 2016 - 8:38 am

Kiitokset.

Joo, en pistä yhtäään vastaan jos julkaiset thaikkuruoka reseptipostauksia jossain vaiheessa 😉

-M-

Reply
Teija / Lähdetään taas tammikuu 26, 2016 - 11:59 am

Voi mikä ihana ruokapostaus!
Minä kyllä tykkään tehdä ruokaa, mutta noissa thai-ruuissa tuntuu aina olevan niin paljon eri ainesosia, että siihen tyssää oma innostus niiden tekemiseen.
Onneksi se Thaimaa kutsuu jo reilun kuukauden päähän. Sitä ruokaa siellä eniten odotan 🙂

Reply
Anna Koskela tammikuu 26, 2016 - 1:12 pm

Kiitos Teija!

Thaikkuruoka on helppoa tehdä kun vähän oikaisee. Itse käytän valmiita maustepastoja paljon pohjana, mutta lisäilen sitten vielä sekaan inkivääriä, tamariinia, valkosipulia, chiliä, sitruunaruohoa jne. Mutta totta on, että aineita on usein silti tuhottoman paljon : )

Joo, onneksi voi mennä paikanpäälle syömään!

Reply
Jenna tammikuu 26, 2016 - 9:11 am

Naaaam! Niin herkullista 🙂 Hitsi, kun ei tajuttu ostaa kaffirinlimenlehtiä itse BKK:sta kotiin. Harmittaa! Pakko kyllä sanoa, että Thaimaan lomalla mut yllätti se, että kyllästyin thaikkuruokaan. Rakastan vihreää tulista currya yli kaiken, samoin basilikakanaa, mutta tällä reissulla thaikkuruoka tuli loppulomasta jo korvista ulos. Yksi syy oli kalakastike. Sen maku tökkii pidemmän päälle. Ehkä taas pienen tauon jälkeen thaimaalainen ruoka maistuu hyvältä.

Reply
Anna Koskela tammikuu 26, 2016 - 10:44 am

Kaffirlimenlehdet on siis niin ihania!

Totta. Kyllä mihin tahansa ruokaan voi kyllästyä. Nyt olimme niin paljon merenrannalla, että tuli syötyä paljon ihan kalaa ja äyriäisiä oikeastaan ilman mitään ihme kastikkeita. Ei päässyt tulemaan kyllästymispiste vastaan niissä.

Jännä oli myös huomata miten suuria eroja on eri maakunnissa. Joitain sellaisia ruokia, mitä söimme Chiang Maissa, ei sitten miltään listoilta löytynytkään.

Reply
Mari tammikuu 25, 2016 - 9:23 pm

Nam! Ei voi muuta sanoa kuin että onneksi kerkesin syödä ennen tämän postauksen lukemista 🙂 Mulla oli joskus Helsingissä parvekkeella kasvamassa korianteria, ja se selvisi makustamaan pääsiäislammasta. Chilit taas ei lähteneet kasvamaan, en tiedä mikä niille tuli. Harmi!

Reply
Anna Koskela tammikuu 25, 2016 - 9:27 pm

Yrtit on kyllä aika metkoja. Jotkut sellaiset joiden ei mitenkään pitäisi talvehtia ainakaan näin pohjoisessa, saattaa pukata maasta seuraavana kesänä ihan intona. Jotkut “varmat” taas katoaa täysin. Esim. kurkkuyrtti, josta tosin ei ole muuta hyötyä kuin kauniit kukat, ei kuole millään. Siirsinkin sen perennapenkkiin, koska kasvaa niin kamalan isoksi.

Reply
Ritva-Liisa tammikuu 25, 2016 - 6:39 pm

Anna, miten niin Oulusta löytyy vain turkkilaisruuan edustus? Olen töissä Asemakadun varrella ja lähilounaspaikkojani ovat intialainen, nepalilainen sekä thaimaalainen ravintola, kulman takana kiinalainen ja hiukan kauempana toinen intialainen. Sitä en kyllä osaa arvioida kuinka hyvin näiden ravintoloiden makumaailma vastaa asemamaidensa vastaavaa. Kun en ole noissa maissa käynyt niin maut ovat menneet “täydestä” mutta voihan olla että jos kävisin niin innostus paikallisiin etnisiin ravintoloihin vähenisi.

Reply
Ritva-Liisa tammikuu 25, 2016 - 6:52 pm

Vastaan heti itselleni(kin) kun muisti palailee kai pätkittäin. Siis olenhan minä Kiinassa käynyt, Pekingissä ja Hongkongissa, ja kyllä siellä etenkin autenttisissa kansanpaikoissa mausteet olivat ihan muut -ja paremmat ja vahvemmat- kuin Oulun kiinalaisissa. Liekö niin muidenkin etnisten suhteen? Pikku Thain sapuskasta kyllä tykkään, olkoon suomalaisthaimaalaista tai ei.

Reply
Anna Koskela tammikuu 25, 2016 - 7:55 pm

Joo, siis kyllähän Oulusta löytyy joitakin “kinkki” ja “inkkari” paikkoja, mutta ei niillä ole mitään tekemistä niiden maiden ruuan kanssa. Suurin osa ruuasta on tehty vain “lounasmöttöruuaksi” ja on todella kaukana oikeasta makumaailmasta. Oikein pistää vihaksi, kun kiinalaista ruokaa edustaa kaikille Suomessa hapanimeläkana, ja intialaista Tikka Masala.

Jestas mitä ruokatykitystä löytyy mm. Lontoosta. Siellä kannattaa jättää englantilaiset pöperöt sikseen ja syödä kiinalaista, korealaista ja intialaista : )

Reply
Lotta Watia | Unagidon tammikuu 25, 2016 - 3:03 pm

Nam ja apua! Nyt tuli nälkä. Mä en ole Thaimaassa koskaan käynyt, mutta olen suunnitellut korjaavani tilanteen vielä tämän vuoeden puolella. Aasialaiset maut ovat todellakin ihania ja Thaimaa kiehtoo erityisesti siltä puolelta. Eiköhän sieltä sitä lämpöä ja upeita paikkojakin löydy. 🙂

Reply
Anna Koskela tammikuu 25, 2016 - 7:58 pm

Nam tosiaan!

Ei jää lämmöstä tai ruuasta kiinni Thaimaassa viihtyminen.

Kyllä mä tykkään japanilaisestakin ruuasta, mutta se on niin paljon oudompaa osittain. Thaikkuruuassa sentään suurinpiirtein tietää mitä syö : D

Reply
Mirka/ Reason for a Season tammikuu 25, 2016 - 12:01 pm

Nam! Mahtava ruokapostaus. Ei haittaa loppuviikosta olla Thaimaassa (taas kerran) :P.

Reply
Anna Koskela tammikuu 25, 2016 - 3:43 pm

Ai sä lähdet (taas) Thaimaaseen : D Vähänkö ihanaa. Hyvää matkaa!

Reply
Anna / Muuttolintu tammikuu 25, 2016 - 11:49 am

MMM-mmm-MMM! Thaikkuruoka on ehdottomasti yksi meidänkin suosikkeja. Somtam, kaikki curryt, tom yum, tom kha, kaikki! Voisin matkustaa Thaimaaseen ihan hyvin 15 kertaa sen ruoan takia 🙂
Täällä Melbournessa asumisessa on se hyvä puoli, että aasialaisia kauppoja, ruokakojuja ja aineksia on joka puolella. Curryissa tehdään tahnatkin nykyään itse.
Hei, en muuten tiennytkään, että somtam nuijitaan! Me ollaan tehty sitä monet kerrat, täältä kun saa vihreetä papaijaakin, mutta ei koskaan ole maistunut yhtä hyvältä kun thaikkukojuista ostettuna! Ilmankos!

Reply
Anna Koskela tammikuu 25, 2016 - 3:43 pm

Mä olen niin kade sellaisille sivistyskaupungeille, mistä löytyy parhaimmillaan jopa oma aasialainen kaupunginosansa. Oulussa etnistä ruokatarjontaa edustaa lähinnä turkkilainen osasto. Eikä tuo Helsinkikään yhtään parempi ole.

Monet hakkaa vaan chilin ja valkosipulin huhmareessa, mutta juju on se, että myös muut ainesosat saavat huhmareessa kyytiä. Kun niitä hakataan, niin että kaikki makuaineet myös irtoavat kunnolla. Käsittääkseni tähän tarkoitukseen on olemassa ihan som tam -morttelikin, mutta eiköhän maut lähde irti ihan perunanuijallakin tarvittaessa : )

Reply

Leave a Comment