The Temples of Angkor, Angkorin upea temppelialue on rapistumassa. Mene siis nyt, ennen kuin hiekkakivet lopullisesti murenevat ja jäljelle jääneet laitetaan lasilaatikkoon.
”Isoimpana ongelmana temppelin säilymiselle on muodostunut alueen khmerien rakentamien vesijärjestelmien rapistuminen 1300-luvulla. Alueen vedenpinnan vaihtelu oli muuttunut hallitsemattomaksi. Maan sisäinen savikerros on ohentunut, koska se ajoittain paljastuu monsuuneille. Tämä on vaarallista Angkor Wat tyyppisille painaville rakennuksille vajoamisen takia. Rakennuksessa käytetyn hiekkakiven huokoisuuden takia vesi pääsee nousemaan kapillaarisesti rakenteita pitkin. Veden haihduttua jäljelle jäävä vahingollinen suola tuhoaa huokoista kiveä. Lisäksi temppelin rakenne toimii niin, että kova kivi toimii suojakuorena sisällä olevalle huokoisemmalle hiekkakiville. Kun poistetaan päällyskivet, vaikka korjauksen ajaksi, vedenohjaus katkea ja vesi pääsee sisärakenteisiin. (WHL 1992:5) Paikoittain korjausjäljet ovat yhtä tuhoisia kuin luonnon tekemät vahingot temppelin arkkitehtuurille.
Lippupolitiikka
Yhden päivän lippu maksaa Angkorin alueelle 20 dollaria, kolmen päivän lupa 40 dollaria ja seitsemän päivän lupa 60 dollaria. Ota passi mukaan ja loppu on helppoa. Kuva otetaan lippua hakiessa ja sitten vaan lupa pitää muistaa pitää myös mukana. Ilman lupaa löydetyt saavat 100 dollarin pikavoiton. Lupa kysytään aina alueelle mennessä ja joka temppelin kohdalla uudestaan. Tuk-Tuk kuskit muistuttavat myös aina, että olihan se lupa olemassa kun alueelle lähdetään, joten ei sitä ainakaan hotellille voi unohtaa.
Mielestäni tälle alueelle kannattaa antaa se kolme päivää ajastaan. He, jotka suorittavat alueen päivässä, kokevat varmasti kivikasaähkyn ja väitän, että mielikuvat eivät ole kovinkaan selvät siitä, mikä mikin temppeli oli.
Liikkuminen ja alueeseen tutustuminen
Angkorin alue käsittää kymmenittäin temppeleitä ja ne eivät sijaitse vieri vieressä. Unohda siis polkupyörä jos et ole huippukunnossa, sillä päivittäinen matka voi nousta kymmeniin kilometreihin. Pyöräily pimeällä takaisin on myös vaarallista. Unohda myös auto, joka maksaa n. 45 dollaria päivä ja valitse Tuk-Tuk. Se maksaa 12 dollaria puolipäivää, 18 dollaria kokopäivä.
Tuk-Tuk kyydissä aistii myös ihanasti tuoksut. Oli aivan mahtavaa huristella pimenevässä illassa viidakkotietä takaisin hotellille päin, kun kosteus nousi ja päivän polttava kuumuus muuttui yötuulen lempeäksi kosketukseksi. Täällä Tuk-Tukit ajavat rauhallisesti, eli kyyti on miellyttävää, ei suinkaan kaahailua.
Valmiit retket ovat, jos suoraan sanotaan – törkeän kalliita. Puolipäivää, englantia puhuva opas ja auto 65 dollaria kahdelta. Kokopäivä, 90 dollaria kahdelta. Hinnat eivät pidä sisällään lippua alueelle.
Jos otat oppaan, kuulet ehkä jotain sellaista mitä ei voi matkaoppaasta lukea, mutta samalla joudut sen ongelmallisen tilanteen eteen, että temppeleitä kierretään tiukasti valmiiden askelmerkkien ja kulkusuuntien mukaan. Itse en sellaisesta pidä lainkaan. Haluan edetä omaan tahtiini, tutkia sitä mikä kiinnostaa kauan ja jättää jotain vähemmän kiinnostavaa kokonaan huomiotta.
Angkorin alueella myydään pullotettua vettä ja ruokaa, joten nääntyminen ei uhkaa. Vessoja löytyy ja ne ovat ilmaisia. Vesipullo saattaa kuitenkin maksaa dollarin tai enemmänkin, joten me toimme hotellilta mukanamme omat isot vesipullot, joihin olimme sekoittaneet valmiiksi ORS jauheet. Ostimme me toki muutaman oluen myös aina välillä. Kauppiaat osasivat hyvin odotella hikisiä asiakkaitaan juuri oikeissa kohdissa aluetta.
Tuk-Tuk kuljetajalle voi mielestäni hyvin jättää ylimääräiset juomapullot ja muut kantamukset valvottavaksi. Turha kaikkia tavaroita on ympäri temppeleitä raahata.
Vierailuajat
Jos olet kuten me, eli allerginen ihmismassoille, koita lähteä joko a) aikaisin aamusta temppeleille (auringonnousun jälkeen kaikki lähtevät takaisin hotelliin aamiaiselle) eli yhdeksään asti on hiljaista tai, b) mene vasta lounasaikaan (ryhmät on kiikutettu alueen ylihintaisiin ravintoihin syömään). Oli kello mitä tahansa Angor Watin, Bayonin ja Ta Prohmin jälkeen tilanne helpottuu. Nämä ovat ns. TOP3 paikat ja muut alueen temppelit ovat puolityhjiä liki koko päivän.
Olennaisinta on saada Tuk-Tuk kuski ymmärtämään, että haluat kiertää aluetta oman pääsi mukaan. Ei kuten yleensä kierretään. Jos kierrät vastapäivään suuria massoja, vältyt korealaisten, japanilaisten, kiinalaisten ja intialaisten isoilta ryhmiltä. Kuljettajat myös kyselevät usein ”kuinka monta paikkaa vielä”, aivan kuin antamalla luvun antaisi samalla luvan olla pysähtymättä muualla, kuin etukäteen sovituissa. Täysin epäolennainen kysymys, jos hän on lupautunut olemaan käytettävissä seuraavat viisi tuntia.
Yksi hauskuus on kuljettajan muistiin lyhyys. Saatuaan kieltävän vastauksen halukkuuteen viereilla kivitehtaalla tai kutomolla, hän muistaa sen noin tunnin ajan. Tuk-Tukin vauhti hiljenee ja hiljenee ja kädellä viittoillaan matkamuistomyymälän tai hieronnan suuntaan. Jos sitten kuitenkin haluaisitte mennä….
Aukioloajat ovat aamu viidestä illan kello kuuteen. Tosin Angkor Watin tornit ja Banteay Srei suljetaan klo 17. Pikkulinnut lauloivat, että 5-10 dollaria avaa pääsyn aikaisin aamusta vielä suljettuihin torneihin ym. muihin mielenkiintoisiin paikkoihin. Alle 12-vuotiaat eivät pääse joka paikkaan.
Lapsien asema ja orpokotiturismi
Temppelialueella on lukematon määrä lapsia työssä tai täällä työskentelevien vanhempiensa mukana. Kambodzassa lasten työskentely koulunkäynnin ohella on todellinen ongelma, sillä se häiritsee lasten opiskelua. Paikalliset viranomaiset ovatkin kiinnittäneet näkyviin kylttejä, joissa kehotetaan olemaan ostamatta lapsilta iltaisin mitään, jotta myyjät jaksaisivat nousta seuraavana aamuna kouluun.
Edellenkään kaikki lapset eivät käy koulua ja peruskoulun jälkeisiä opintoja suorittaa vain 34 %. Kambodzan bruttokansantuote oli 2013 1007 USD/asukas, eli kyseessä on köyhä kehitysmaa.
Turisteille markkinoidaan myös orpokotivierailuja. Kambodzhassa voittoa tavoitteleva orpokotitoiminta perustuu vähäosaisten perheiden manipulointiin ja matkailijoiden hyvien aikomusten väärinkäyttämiseen. Lapset eivät ole täysorpoja, vaan noin 85 prosentilla lapsista arvioidaan olevan ainakin yksi elossa oleva vanhempi (Tourism Concern). Unicefin mukaan lähes puolet matkailijoista jotka lahjoittavat orpokoteihin rahaa (49%) uskovat, että perimmäinen syy lasten sijoittamiseen orpokoteihin on juuri se, ettei heillä ole vanhempia. Matkailijoiden lahjoitukset perustuvat siis usein harhaluuloon.
Kambodzhaan saapuvia kansainvälisiä matkailijoita oli vuonna 2013 4,2 miljoonaa. Nopeasti kasvavien kaupallisten orpokotien määrä korreloi suoraan kasvavaan turismiin. Lapsille suunnattujen kaupallisten hoitolaitosten määrä Kambodzhassa on kasvanut vuosien 2005 ja 2010 välillä 75%.
Ennen orpokodissa vierailemista matkailijoiden tulee todella pohtia vierailun eettisyyttä. Sen voi tehdä helpoiten kysymällä itseltään; vierailisinko (saisinko edes vierailla) orpokodissa tai vastaavassa hoitolaitoksessa Suomessa? Kaikki köyhyyteen nojaavat ”matkailutuotteet” tulisivat olla automaattisesti pois vastuullisen matkailijan valinnoista!
Meriharakan Pirkko kirjoitti kokonaisen jutun orpokotiturismista ja sen jutun pääset lukemaan täältä.
Lisätietoa aiheesta löytyy myös http://www.thinkchildsafe.org/thinkbeforevisiting/
Nämä kuvat lapsista on otettu heidän äitinsä luvalla. Teppo osti rouvalta kaksi ihan kelvollista paitaa ja minä jututin lapsia samalla. Koulu oli kuulemma ohi siltä päivältä ja se saattoikin pitää paikkansa, sillä kello oli jo pikällä iltapäivänpuolella.
Millaisia kokemuksia sinulla on orpokotivierailuista? Entä miten suhtaudut kaupusteleviin lapsiin?
Otetaan tähän loppuun eläinpäivitys. Alueella on apinoita (myös koiria, kanoja ja kukkoja, sekä lehmiä) joka puolella kuvattavana ja myös ruokittavana. Tiedän, että monet rakastavat apinoita ja koska niistä sai upeita kuvia, tässä muutama otos jakoon. On ne apinat aika vekkuleita eläimiä.
4 comments
Onko muutos ollut parempaa vai huonompaa suuntaan sitten 2002:n? (Meidän matka oli 2009, taisimme olla jonkinlaiseen low season aikaan kun oli varsin rauhallista kaikin puolin — mikä tietysti tarkoitti paikallisille että asiakkaita on vähän, onneksi tuollapäin ovat vähemmän aggressiivisia kauppamiehiä..)
Tuo paikkojen järjestyksen miettiminen on hyvä vinkki ja sopii matkailuun missä tahansa.
Meillä oli lyhyt käynti Kairossa matkan varrella aikoinaan, joten bookattiin kuski ja opas (taisi olla FlyerTalkista poimittu kontakti). Opas oli entinen liikkeenjohdon konsultti Australiasta, joka oli sydänkohtauksen jälkeen päättänyt vaihtaa alaa, kulttuuria, kieltä ja maata. Kävimme pyramidit yms. eri järjestyksessä kuin normaalit kierrokset, ratsastimme turistikamelien sijaan poliisikameleilla (aseineen kaikkineen) parin pyramidin ympäri paikassa, jonne turistibussit eivät pysty ajamaan, ja toisaalla kävimme pyramidissa sisällä kaksistaan, ilman muita turisteja (opaskaan ei viitsinyt kiivetä sisäänkäynnille asti). Ns. pakolliset sfinksit ja muut käytiin siinä välissä hiljaisempaan aikaan, jolloin oli jo opittu millä käsimerkillä kauppiaat eivät tuputa mitään. Yksi parhaimmista opaskierroksista ikinä kun opas ymmärtää mitä länkkäri oikeasti haluaa ja tuntee kuitenkin paikalliset olot.
Pääsiäissaarilla ensimmäisen ja viimeisen turistikierroksen jälkeen bookkasimme chileläisen antropologin, joka teki keikkaa työnsä ohella (harrastuksena taisi olla kiinnostunut lisäksi alueen kukista). Tiedon määrä oli aivan valtava ilman höpöhöpö-juttuja, kävimme paikat läpikotaisin läpi ja vähän enemmänkin. Angkor Wat, Machu Picchu tai joku vastaava paikka voisi olla aika mielenkiintoista kiertää läpi jonkun todella asiaan vihkiytyneen kanssa..
Huonompaan. Ehdottomasti.
Aasialaisten invaasio on käsittämätön. Tuitui, että vaikka paikkoja kuinka suojataan ja laitetaan kieltotauluja ja köysiä, niin mikään ei pidättele näitä turisteja istumasta, lääppimästä ja kiipeämästä raunioille. Ei mikään paikka kestä tuollaista.
Turismi Siem Reapissa lisääntyy koko ajan ja alueelle kaavaillaan yhä lisää hotelleja. Hotellit vaativat lisää vettä. Vesi pumpataan alueen pohjavedestä ja tämä alkaa pikkuhiljaa näkyä Angkorin temppeleiden vakaudessa. Temppelit alkavat sortua, koska pohjaveden vähentyessä maa alkaa vajota niiden alta.
Juu, kannattaa aina uhrata hetki siihen missä järjestykssä aluetta kannattaa kiertää ja parasta tietenkin on, jos saa hyvän oppaan. Siis jos ei ole kuin hetki aikaa olla alueella.
Ns.perus turistikierrokset ovat kyllä syvältä.
Tuohan on ollut teillä aivan ihana tilanne. Mistähän omille reissuilleen saisi antropologin oppaakseen. Ihan mahtavaa!
Haluaisin kyllä kovasti Angor Watille käymään. Mies siellä on käynyt ja sanoi sen olevan yksi älyttömimmistä ihmisen rakentamista paikoista. Tosin hänen mukaansa yksi päivä on kuulema ihan tarpeeksi. Se on niin ihmisestä kiinni kuinka kauan kukakin jaksaa temppeleitä könytä.
Varmasti päivässäkin ehtii ”kaiken”, mutta se on kyllä todella rankkaa. Törmäsin kahteen suomalaiseen poikaan jotka oli aloittaneet 5.30. Olivat melko sipin näköisiä jo kahden aikaan.
Tuolla on aika kuuma, joten minä mielummin olin kolmena päivänä aina puolipäivää alueella. Ei tullut illasta sitten itkupotkuraivareita väsymyksestä.
Olin alueella myös 2002 ja paljon on kyllä muuttunut siitä. Silloin kiersin liki jokaisen temppelin ja vielä oppaan kanssa. Nyt menimme sinne mihin mieli teki ja vailla suorittamista. Ehdottomasti kivempi kokemus oli tämä jälkimmäinen 🙂