Tel Aviv ja ruoka – Ota venyvä vyötärönauha mukaasi

Tel Aviv ja ruoka – Laihtumaan et pääse

אני מקווה שהבאת. איתך תיאבון on hepreaa ja tarkoittaa: Toivon, että toit ruokahalusi tullessasi. Itse toivoin, että olisin ottanut myös housut, joiden vyötärönauhaan saisi taiottua lisää tilaa muutenkin kuin napin avaamalla.

Tel Aviv on täynnä ruokapaikkoja hipsterimäisistä trendipaikoista aina Fine Dining-paikkoihin. Monta nähtyä tunnelmallista paikkaa jäi kokeilematta, sillä ei ihminen voi syödä loputtomasti. Uskokaa, yritin kyllä!

Onneksi israelilaiset osaavat yhden asian, josta pidän erityisesti, eli napostelun. Löytyy mehukojuja, kahviloita, jäätelöbaareja, leipomoja ja katuruokakojuja. Milloin vain halusi ”jotain pientä”, sitä kyllä löytyi.

Tel Aviv ja ruoka on yhtä kuin Lähi-idän keittiö

Hummus, falafel-pyörykät, couscous, tahini, Baba Ganoush -munakoisotahna, lammaskebabit, tabbouleh-salaatti, jugurttikastike lehtipersiljalla ja mintulla, harissa-dippi, bulgur, khubz ”arabileipä”, shawarma, täytetyt munakoisot, pitaleivät, etikkaiset kasvikset, halva, baklava, riisivanukas jne. Tässä vain osa siitä etnisestä ruokalajien valikoimasta, mikä Israelissa on tarjolla.

Mitkään näistä ruokalajeista eivät ole pelkästään israelilaisia ruokia, vaan ne kuuluvat Lähi-idän keittiöön. Jokainen Lähi-idän valtio taas omaa näistä ruuista omat versionsa, jotka luonnollisesti ovat juuri kyseisessä maassa maailman parhaita. Monien ruokien alkuperästä kiistellään hyvinkin sotaisesti maiden kesken.

Erehdyin Jordaniassa vertaamaan syömääni hummusta israelilaiseen ja sain oppaani ja autonkuljettajan nousemaan välittömästi puolustuskannalle. Siis eihän hummusta edes osata tehdä muualla kuin Jordaniassa! Varovaisesti peräännyin keskustelusta ja totesin sovintona jordanialaisen hummuksen olevan varmasti parempaa kuin israelilaisen. Minulle jäi tunne, että autonkuljettaja vahtasi vielä aamiaisellakin minun varmasti syövän KAIKEN hummuksen.

Tel Aviv ja ruoka – Vegaanin unelma?

Kasvisruuan ja erilaisten vegaani-paikkojen runsaus yllätti täysin. Amerikkalainen Conde Nast Traveler -matkalehti julisti viime vuonna Tel Avivin maailman parhaaksi kaupungiksi kasvissyöjille. Arviolta kahdeksan prosenttia kaupunkilaisista on kasvissyöjiä ja viisi prosenttia vegaaneja. – HS 29.4.2016

Shakshuka

Shakshuka oli minulle täysin tuntematon. Vaikka Lähi-idän keittiö on nykyisin kuuminta hottia, tämä trendiherkku oli minulle kokematon suuruus ennen matkaani Israeliin.

Tuijottelin Margosa Hotel Tel Aviv Jaffan aamiaispöydässä kahta erilaista pannua hyvin epäluuloisesti. Intialainen mummo perääntyi niiden luota jupisten jotain. Toisessa pannussa näytti olevan papuja ja kananmunaa, toisessa tomaattia ja kananmunaa. Paistokset olivat oikeastaan melko vastenmielisen näköisiä. Koska kaikkea oli kuitenkin urheasti maistettava, lapoin lautaselle kumpaakin. Ja yllätys! Maku oli hyvin lähellä todellista lohturuokaa. Voisin hyvin kuvitella tämän sopiva krapula-aamuun loistavasti.

Idea on tehdä hyvänmakuinen tomaattisoossi, johon lisätään sitä mitä kaapista löytyy; makkaraa, fetaa, papuja, lihaa kasviksia tms. Lopuksi muhennokseen kaivetaan kolot, joihin lisätään kananmunat hyytymään.

Shakshuka on myös ainut alkuperäinen ”israelilainen”ruoka. Senkin tosin uskotaan tulleen juutalaisilta maahanmuuttajilta pohjoisafrikasta. Alla Beach house kitchen -blogin ohje siihen kreikkalaisittain.

Shakshukaa ja fetaa filokupeista: huomenta & kalimera!

Tel Aviv ja ruoka – Kosher

Kosher on hepreaa ja tarkoittaa sopivaa.

Juutalaisuudessa sallitut ruoka-aineet jaetaan niiden alkuperän perusteella lihatuotteisiin (basari), maitotuotteisiin (halavi) tai ei kumpaankaan (parve) kuuluviksi. Lihaa ja maitotuotteita ei saa valmistaa yhdessä tai tarjoilla saman aterian yhteydessä.

Osa eläimistä on syötäviä (lehmä, lammas, kana ja kala), toiset taas kiellettyjä (sika, äyriäiset ja hyönteiset). Tulkinta on, että eläimen pitää olla nelijalkainen märehtijä ja sillä tulee olla halkinainen sorkka. Eli hevonen tai jänis eivät ole kosher-ruoka-aineita.

Kala taas kuuluu parve-tuotteisiin. Sillä tulee kuitenkin olla suomut, evät ja selkäruoto, joten ankerias tai esim. hai eivät ole kosher. Parve-ruokaa ovat lisäksi kaikki kasvikset, hedelmät, marjat ja viljatuotteet sekä kananmuna. Niitä voidaan syödä sekä liha, että maitotuotteiden kanssa.

Matkailijan kannalta näillä säännöillä ei ole mitään merkitystä. Kosher-säännöt ovat tärkeitä uskovaisille, mutta suurin osa juutalaisista ei noudata niitä kovinkaan tarkasti. Kaupunki on täynnä ravintoloita, joista saa mitä tahansa ruokaa. Ongelmaksi muodostuukin, mitä haluaa syödä. Saisiko olla marokkolaista, jemeniläistä, intialaista vai kenties italialaista.

Tel Avivin ravintoloista löytyy vinkkejä mm. Andalusian auringossa  -blogista.

Tel Aviv ja ruoka – Carmel Market

Jos haluaa syödä 100% tuoretta ja paikallista ruokaa, varminta on etsiä sitä läheltä paikallista markkina-aluetta. Kävimme kurkistelemassa useammankin katukeittiöiden patoihin, ennen kuin teimme valintamme ja istahdimme Carmel Marketin ja Ha Shomer-kadun risteyksessä olevaan pieneen ravintolaan.

Koska meillä ei ollut hajuakaan, mitä ruokalistassa luki, saimme maisteltavaksi kolmea eri laatuista hummusta. Täällä hummus tarjoiltiin lämpimänä ja annokset olivat niin runsaat, että otimme osan mukaan hotellille iltapalaksi.

Paikan omistaa Khalil Kalboni, jonka perhe asuu Jaffassa. Samalla perheen eri jäsenillä on tunnettuja hummuspaikkoja ympäri Israelia ja he valmistavat hummusta jo kolmannessa sukupolvessa. Osuimme siis täysin sattumalta yhteen parhaimmista paikoista, missä hummusta voi saada syödäkseen.

Tel Aviv ja ruoka – Sarona

Appelsiineja ja Hunajaa -blogin Jaelin kanssa kiersimme Sarona Market -torilla ja sen ympäristössä. Paikka oli kuin urbaani keidas keskellä Tel Avivia. Itse Sarona Market käsittää 90 erilaista pientä kahvilaa ja herkkukauppaa. Jos tuolla ei mahaansa täyteen saa, niin ei sitten missään. Eväät voi napata myös mukaansa ja mennä syömään viereiseen puistoon.

Tarjolla on eurooppalaisten herkkujen lisäksi vasikkaa ja lammasta Golanilta, kalaa Välimereltä, paikallisia viinejä, upeita leipiä, käsintehtyä suklaata, kotitekoista mehujäätä jne. Vom FASS taas oli kauppa, jossa kymmeniä erilaisia oliiviöljyjä sekä liköörejä ja viinoja sai ostaa omaan kanisteriin. Tätä ei taatusti minun elinaikana saada Suomeen. Ehkäpä kuitenkin mielenkiintoisin oli Halva Kindom. Kaupassa pääsi maistelemaan erilaisia halvoja, siis seesamitahnasta tehtyjä herkkuja, ja näki koneen millä halvaa valmistetaan.

Tel Avivissa on paljon ruokaan liittyviä tapahtumia ja tapoja. Kuvien alla linkki Tel Aviv My Love -blogin juttuun valmisruokatoreista.

http://telavivmylove.matkabloggaajat.fi/tel-avivin-valmisruokatorit/

Shawarma kainaloon ja rannalle

Useampana iltana olimme retkien takia niin väsyneitä, että ajatus ruokailusta pitkän kaavan mukaan tuntui mahdottomalta. Silloin ratkaisu oli hakea muutama pussikalja kioskista, shawarma katukojusta ja suunnata Tel Avivin pitkälle rantabulevardille istumaan.

Tel Avivin rantabulevardilla on kuntoilijoita heti kuuden jälkeen auringon noustua. Paikalliset painelevat lujaa viritetyillä sähköpyörillä, joissa ei selvästikään ole nopeusrajoittimia, eikä polkemisen vaivaa – niitä käytetään kuin sähkömopoja. Rantakadulla on mittaa vajaa 10km pohjoisen venesatamasta Jaffan satamaan.

Rannalla on muutaman sadan metrin välein Citybike-telineitä, joista satunnainen matkailija saa pyörän ranta-ajeluun. https://www.tel-o-fun.co.il/en/ Rekisteröinti onnistuu luottokortilla ja puhelinnumerolla netissä. Rekisteröinnissä kysytään hämäävästi pakollisena tietona myös asuinkylää hepreankielisellä valikolla –  tuon kohdan voi kuitenkin ohittaa.

Näkymä Jaffan vanhastakaupungista kohti Tel Avivia.

Shawarma <3

Kumpikin meistä rakastaa shawarmaa. Olemme omistaneet useammankin illan sen täydellisen shawarman metsästykselle ja ahtaneet tätä syntisen hyvää katuruokaa suuhumme kastikkeen valuessa pitkin ranteita ja tapellen viimeisistä paloista. Meistä on hiljalleen kuoriintunut oikeita shawarma-haukkoja. Bongaamme välittömästi juuri oikeanlaisen lihatornin ja vaadittavat kastikkeet tiskiltä. Millään hutiloidulla versiolla ei ole mitään mahdollisuuksia päästä mahaamme.

Shawarmaa ei tule koskaan verrata johonkin ”karvan verran parempaan” naudanlihamassasta tehtyyn paksuun pitaleipä viritykseen, joita kaikki känkkypaikat Oulussakin ovat täynnä. Oikea shawarma on katukeittiön taidonäyde, joka lammas-, falafel-, tai kanatäytteisenä, ohueen leipärullaan käärittynä se vie kastikkeineen syöjän makutaivaaseen.

Tutki ennen tilausta ravintolan kartionmuotoinen lihavarras. Vain kokolihasta koottu torni, jossa hiljalleen ylhäältä alaspäin valuva rasva voitelee alemmat lihakerrokset, on kelvollinen.

Jaffa – Kaupunki, ei appelsiini

4 000-vuotias Jaffa on osa Tel Aviv-Jaffa kaksoiskaupunkia. Yhdessä Tel Aviv ja Jaffa muodostavat runsaan 10 kilometrin pituisen, hiekkarannalle ja kolmelle rinnakkaiselle hiekkakiviselänteelle rakennetun kapean rannikkokaupungin.

Jo muinaiset egyptiläiset käyttivät kaupunkia satamana. Jaffan muurit laskeutuvat lähes suoraan veteen ja kaupunki onkin kuin merestä syntynyt.

YK:n vuoden 1947 jakosuunnitelmassa pääasiassa arabien asuttama Jaffa kuului arabivaltioon. Juutalaisten taistelujärjestö Etzel oli kuitenkin toista mieltä ja hyökkäsi Jaffaan, jolloin suuri osa arabeista pakeni. Itsenäisyyssodan jälkeisissä neuvotteluissa pääministeri David Ben-Gurion epäröi liittää Jaffaa Tel Aviviin ja Israeliin, mutta näin kuitenkin tehtiin. Nykyään Jaffassa on 50 000 asukasta, joista 20 000 on arabeja.

Ennen teollistumisaikakautta Jaffan kautta kuljetettiin paljon sitrushedelmiä myös Suomeen, joten meille ovat tuttuja niin Jaffa-appelsiinit kuin Jaffa-virvoitusjuomakin.

Jaffasta löytyy hyvä kirjoitus täältä.

Jaffa – Suosikkini Israelissa

Pidin Jaffan ilmapiiristä. Tel Aviv on erittäin nuori kaupunki, hieman yli 100-vuotias. Jaffa taas on 4000-vuotias. Tässä oli todennäköisiin syy siihen, että tunsin viihtyväni Jaffassa erinomaisesti. Olen ilmeisesti sellainen ”vanha sielu”.

Majoituimme Margosa Hotel Tel Aviv Jaffassa ja tämä hotelli oli oikea helmi. Kaunis, siisti huone omalla parvekkeella ja hotellivierailla kahvia, teetä, limua, kakkuja, taateleita ja hedelmiä läpi päivän veloituksetta. Hintaan kuului aivan järjettömän hyvä kasvipainotteinen aamiainen, jonka pystyi nauttimaan mukavalla sisäpihalla. Jaffan kuuluisa Fleamarket-kirpputori oli aivan vieressä ja satamaan matkaa vajaa kilometri.

Jaffan kirpputori, Fleamarket käsittää katetun basaarialueen, jonka ympärille levittyy muutaman kadun verran erilaisia käsityöläispajoja sekä kirpputoripöytien täyttämä parkkipaikka.

Yritin jaffassa erityisesti bongailla vanhoja ovia, joista paikka oli ainakin aikoinaan kuuluisa.

Jaffan vanhakaupunki ei ole kovinkaan suuri, mutta ympäristössä riittää silti tutkittavaa muutamaksi tunniksi. Kuvassa Pyhän Pietarin kirkko. Koska suuri pyhättö on rakennettu lähellä merenrantaa olevalle kukkulalle, hallitsee kirkon profiili Jaffan kaupunkikuvaa. Kun aiemmin Israeliin tultiin paljon laivoilla Jaffan satamaan, toimi Pyhän Pietarin kirkon korkea kellotapuli kuin majakkana pyhiinvaeltajille ilmoittaen, että Pyhä maa on lähellä.

Jaffan satama – Sopii chillailuun

Jaffan satama on yksi maailman vanhimpia. Täällä Joona meni Jafoon astuakseen Tarsisiin lähtevään laivaan (Joona 1:1–3). Jafo oli satama, jonka kautta Salomo ja myöhemmin Serubbabel toivat Libanonin setrimetsistä tukkeja temppeliensä rakentamiseen (2. Aik. 2:15; Esra 3:7). Täällä Pietari sai myös näyn puhtaista ja epäpuhtaista eläimistä. Siitä hän tiesi, että hänen piti aloittaa palvelutyö pakanoiden keskuudessa (Ap. t. 10). Jaffassa vaikutti myös apostoli Pietari, joka asui hetken aikaa lähellä satamaa olevassa nahkuri Simonin talossa.

Merellä aallonmurtajan pohjoispuolella on karikkoa, jota kutsutaan Andromedan kiviksi. Kreikkalaisen taruston mukaan Jaffan kuningas lupasi tyttärensä Andromedan merenjumala Poseidonille uhriksi tyynnyttääkseen tämän vihan. Kaunis Andromeda sidottiin Jaffan edustalla oleviin kiviin odottamaan kuolemaa. Silloin Perseus-niminen sankari tuli avuksi ja surmasi Poseidonin lähettämän merihirviön ja meni Andromedan kanssa naimisiin.

Jaffan vanhassa satamassa on paljon kalaravintoloita, baareja, pop up-gallerioita, kahviloita ja vaihtoehtoisia teatteriryhmiä. Paikka on sopivalla tavalla rähjäinen. Vanhoja halleja ei ole kunnostettu pilalle ja satama-alueella on mukava kävellä myös illalla. Kävimme notkumassa sataman baareissa useammankin kerran. Fiilis oli aaah niin rentouttava.

Old man and the sea -ravintola

Old man and the sea -ravintola on turistikohde, mutta ihan kohtuullisen hyvä sellainen. Sijainti on romanttinen – satama ja kalastusveneet keinumassa kevyesti edestakaisin, kun aurinko laskee. Tosin myös tuuli tulee terasille voimakkaasti, joten villatakki mukaan ainakin talvisin.

Oli hieman outoa, että tarjoilija toi heti tarjottimella 20 erilaista pikkukulhoa ja sitruunamehun pöytään. Tavallaan tällä ilmeisesti oletetaan, että alas istahtanut myös paikassa ruokailee. Tämä sopi meille kyllä ihan hyvin, mutta entäpä jos asiakas haluaa vain juoda jotain?

Pienet kulhot täynnä salaattia ja erilaisia tahnoja olivat osa ihan hyviä, mutta osa oli maultaan täysin samanlaisia. Suuri määrä kulhoja tietenkin näyttää hyvältä, mutta varsinaisia makuelämyksiä niistä sai hakea.

Teppo tilasi vielä pääruuaksi kalan. Hinnoittelu meni niin, että jos et tilaa pääruokaa, maksat 50 shekeliä alkupaloista. Periaatteessa ihan OK, mutta olisin halunnut nähdä minkälaiset alkupalat vain yksinsyövä olisi saanut. Veikkaan, että ihan samanlaiset. Useinhan me teemme niin, että tilaamme alkupalat ja pääruuan jonka jaamme. Tällä se siis ei käynyt.

Ravintola Puaa

Jaffan kirpputorin, Fleamarketin ympäristö tarjoaa trendikkäitä ravintoloita. Iltaisin täällä on kunnon biletyksen meininkiä. Me tosin emme siitä mitään nähneet, koska sänky kutsui klo yhdeksältä paljon enemmän kuin viinanhuuruinen baari-ilta.

Ravintola Puaa houkutteli jo päivällä istahtamaan olusille. Se sijaitsee Jaffan kirpputorikaduilla ja on sisutettu kaupunginosan henkeen sopivasti vanhoilla valokuvilla, kirjoilla ja levykokoelmilla. Astiat ovat muodikkaasti kaikki eriparia ja pöydät sekä tuolit kirpputorikamaa. Lattiaa peittävät ulkonakin vanhat matot.

Ensimmäisen ruokailun annokset olivat niin vakuuttavia, että hinasimme itsemme tähän ravintolaan uudestaankin. Uppopaistettu kukkakaali oli mahtavaa. Israelilainen tomaatti-kurkku-pinjansiemen-salaatti, jossa kastikkeena oli sitruunamehua ja hummusta, katosi suuhun nopeasti. Söimme myös vaatimattoman näköistä, mutta erinomaisen maukasta za’atar-lampaanjauheliha-riisi paistosta.

Bongasimme juomalistalta kelvollisen Cavan hintaan 70 shekeliä, siis alle 20 euroa. Näitä pulloja tulikin sitten tyhjenneltyä. Jos tuolla liikuu Puaa kannattaa ehdottomasti kokeilla. Palvelukin oli ystävällistä, mitä nyt tarjoilija kerran vain hukkasi Tepon luottokortin.