Tel Aviv ja Carmel Market

Tel Avivin koneessa lysähdin business-paikalla. Tahdoin vain parannella non Schengen -loungessa hyvin alkanutta nousuhumalaa, syödä, sekä nukkua lopun lentoa.

Kone jumittui kuitenkin tunniksi kentälle pienen lumipyryn takia. Talvi yllätti Finnavian jälleen. Lentoemot eivät tietenkään voineet aloittaa samppanjan tarjoilua maassa, (kuten aikasemmin ”hyvinä vuosina” tehtiin) ja businekseen oli eksynyt vuoden ikäinen ihmisentaimi, yksi känniääliö ja yksi ylisosiaalinen täti-ihminen.

Lapsi viihdytti muita kitisemällä ja huutamalla seuraavat 5 tuntia. Ruuaksi oli löllöä turskaa ja jotain mömmöä. Turbulenssit heittelivät konetta läpi lennon oikein huolella ja bonuksena kaadoin samppanjat kännykkäni päälle.

Tel Avivin kentällä passintarkistus ei vetänyt mihinkään ja ortodoksijuutalaiset kiilailivat röyhkeästi muiden ohi. Varattua hotellihuonetta ei löytynyt klo 0200 yöllä ja jouduimme naapurihostelliin, jonka homeen määrää ei hetkeen mikään ylittäne. Aamulla klo 7 alkoi remonttimeteli.

Tilanne ei olennaisesti parantunut hotellihuoneen vaihdon jälkeenkään. Kiljuvia kakaroita käytävällä, huutavia venäläisiä naapurihuoneessa, haiseva viemäri ja luultavasti täältä lähdetään joidenkin luteiden kanssa. Huomenna hotelli kuitenkin vaihtuu, joten jätetään valittaminen ja käydään itse asiaan, eli Tel Avin tutkimisen ensimmäiseen päivään.

Huoneeseenne kuuluu viihtyisä terassi.

Tel Aviv

Tel Avivin ensimmäinen ihmetyksen aihe olivat talojen raadot. Ymmärrän, että suojeltuja taloja ei saa purkaa, vaan ne tulee kunnostaa. Nämä rakennukset erottuvat kyllä katukuvasta. Mutta se lukuisa määrä muuta rakennuskantaa, jonka voisi räjäyttää pommilla ilmaan ja tehdä uutta, ihmetyttää kyllä. Tästä asiasta täytyy vielä hankkia lisätietoa.

Seuraavaksi silmiin pisti sänköpyörien määrä. Suosituin näyttää olevan pienipyöräinen menopeli, joka kulkee ihan napin painalluksella eteenpäin. Polkemista ei tarvita. Hyvä juttu tämä sähköpyörien käyttö, sillä vaihtoehtoista ja ympäristöystävällistä liikkumista ei ole koskaan liikaa. Teppo koitti saada kaupunkipyörää vuokrattua, mutta homma tyssäsi hepreankieliseen valikkoon. Pyörävuokraamoja on kuitenkin runsaasti, joten kyllä se pyörä sieltä alle saadaan.

Katselimme muutamat bauhaustalot, joita tuntuu olevan kaikkialla. Osa niistä on kunnostettu, osa lahoaa paikoilleen. Tämän jälkeen päädyimme Ha Carmel Market:in alueelle.

Tel Aviv ja Carmel Market

Carmel Market lienee Tel Avivin kuuluisin markkina-alue. Alueelta löytyy paljon krääsää, mutta myös vihanneksia, hedelmiä, halvaa, mausteita, leipää, oliiviöljyä, mehuja jne. Varsinaisten katettujen kapeiden kauppakujien viereen levittäytyy laaja katuverkosto, missä on kymmenittäin käsityöläisten kojuja, kangaskauppoja, taideliikkeitä, kahviloita ja mikä parasta – hyvää ruokaa.

Granaattiomenoita on nyt kaikkialla. Ja ne todellakin ovat tuoreita ja mehukkaita.

Jotkut väittävät, että israelilainen oliiviöljy on maailman parasta. Carmel -markkinoilta löytyy oliiviöljyä ja oliiveita hieman oudommallakin mausteella, kuten viikunalla.

Markkinat ovat perinteiset sottaiset. Torakka varoitus.

Käsityöläisten puoli on hyvin viihtyisä.

Maailman parasta hummusta?

Jos haluaa syödä 100% tuoretta ja paikallista ruokaa, varminta on etsiä sitä läheltä paikallista markkina-aluetta. Koska ollaan Lähi-Idässä, ovat oliiviöly, hummus, paikallinen leipä, sekä lehtipersiljalla ja sitruunalla raikastettu salaatti varmoja valintoja. Kävimme kurkistelemassa useammankin katukeittiöiden patoihin, ennen kuin teimme valintamme ja istahdimme Carmel Marketin ja Ha Shomer-kadun risteyksessä olevaan pieneen ravintolaan.

Koska meillä ei ollut hajuakaan, mitä ruokalistassa luki, saimme maisteltavaksi kolmea eri laatuista hummusta. Minä valitsin niistä oman suosikkini lihalla, Teppo omansa munakoison kera. Täällä hummus tarjoiltiin lämpimänä ja annokset olivat niin runsaat, että otimme osan mukaan hotellille iltapalaksi. Tuo hummus oli _erinomaista_. Hintaa herkuttelulle tuli 17 euroa.

Ruokalista oli hepreaksi

Nyt seuraa hauskin osa. Julkaisin kuvan ateriastani Instagramissa ja Tel Avivissa asuva Appelsiineja ja hunajaa -blogia kirjoittava Jael bongasi kuvan ja kysyi missä ravintolassa se oli otettu. Minulla ei ollut hajuakaan paikan nimestä, mutta Jael tunnisti paikan ja hän on kirjoittanut jutun tuosta hummuspaikasta.

Paikan omistaa Khalil Kalboni, jonka perhe asuu Jaffassa. Samalla perheen eri jäsenillä on tunnettuja hummuspaikkoja ympäri Israelia ja he valmistavat hummusta jo kolmannessa sukupolvessa. Osuimme siis täysin sattumalta yhteen parhaimmista paikoista, missä hummusta voi saada syödäkseen.

Hyvä ruoka – parempi mieli.