Tätä et tiennyt minusta – Rouva valtuutettu ja bloggaaja kertoo

by Anna

Tätä et tiennyt minusta. Ei megasalaisuuksia, mutta jotakin mielenkiintoista

Tätä et tiennyt minusta. Eli nyt käsitellään asioita, joista ei vaan ole koskaan tullut puhuttua. Ei mitään megasalaisuuksia, mutta sellaisia, että ei niistä ole blogiin (muistaakseni) kirjoitettu. Tällaisia haasteita kiertää bloggaajien keskuudessa aina silloin tällöin. Itse en lähde ketään nyt erityisesti haastamaan, mutta jos innostut, niin linkkaa juttu minulle, sillä ainahan se on kiva päästä kurkistamaan ”kulissien taakse”.

Laitetaan pari kuvaa myös omasta naamasta tähän. Yleensä kun en blogin puolelle mitään selfieitä laittele.

Vilkas mielikuvitus ja temperamenttia löytyy

Minulla on vilkas mielikuvitus, vähän liiankin vilkas. Öisin saatan herätä kesken unen ja sen jälkeen tuijotan kattoon pitkään ja yritän saada jäsenneltyä, mikä oli unta ja mikä totta. Voin myös alkaa kuvittelemaan jo etukäteen miten asiat tulisivat menemään hyvinkin yksityiskohtaisesti ja ottaen kaikki oudotkin käänteet huomioon. Jos kuvitelmissani asiat menevät niin, että vaikka lopputuloksena suutun jollekin henkilölle, voin ihan oikeasti olla hänelle jo alkujaankin hieman käärmeissäni. Saattaa siinä toinen hieman ihmetellä, kun ei ole tehnyt (vielä) mitään, mutta minä nakkelen niskojani jo.

Vähän liian vilkas mielikuvitus on monesti valmistanut minua mitä uskomattomiin lopputuloksiin. Siis sellaisiin, mitä hieman rauhallisemmin käyvä ihminen ei edes osaa ehkä ottaa huomioon. Mikään ei oikeastaan enää yllätä, koska olen jo valmistautunut kaikkeen.

Minulla on myös todella voimakas temperamentti. Ärsytyskynnys on aika alhainen ja emootiot heräävät nopeasti. Mitä teen, sen teen antaumuksella, suoraviivaisesti ja tehokkaasti. Olipa kyseessä sitten viha tai rakkaus, ei jää epäselväksi miltä minusta tuntuu.

Anna Koskela. Tätä et tiennyt minusta - Rouva valtuutettu ja bloggaaja kertoo
Anna Koskela. Tätä et tiennyt minusta - Rouva valtuutettu ja bloggaaja kertoo

Uskon kohtaloon

Uskon pitkälti kohtaloon, eli olen fatalisti. Uskon, että ihmisen tahto ja toiminta ovat lopulta sidottuja ennalta määrättyyn. Tämä ei todellakaan tarkoita, etteivätkö omat toimeni vaikuttaisi asiaan. Kyse on pikemminkin siitä, että ei pidä itse liikaa kiirehtiä tai yrittää väkisin saada jotain aikaan, sillä asiat tapahtuvat, jos niiden tarkoitus on tapahtua.

Olen korkokenkä ihminen, mutta…

Olen korkokenkä ihminen, mutta minulla on usein seuranani miehiä, jotka jäävät hieman liian lyhyiksi tällaisissa tilanteissa. Siksi saatan ihan kohteliaisuus syistä laittaa matalammat korot jalkaani. Tämä on oikeastaan ihan tyhmää käyttäytymistä ja minun ei tulisi toimia noin. Ja luultavasti olen se ainut ihminen, joka asiaa edes miettii. Olenkin nyt päättänyt, että jos siltä tuntuu, laitan jalkaani korkeat korot seurani pituudesta huolimatta.

Haluaisin kerran viikossa päivän, jolloin en tee ”yhtään mitään”

Jos mahdollista, haluan pitää kerran viikossa ”en tee yhtään mitään” -päivän. Se päivä ei aina ole sunnuntai, sillä sunnuntai käytetään usein valtuustoistunnon valmisteluun tai muuhun kokoustamiseen. Tykkään tekemisestä ja touhuamisesta, mutta jos on liian pitkään liikaa tekemistä, on vain pakko saada nollattua tilanne – tai pää ns. hajoaa. Reissut toimivat minulle myös tällaisina nollauksina. Vaikka olisi kuinka kiire aikataulu matkalla, niin voi että minä nautin.

Anna Koskela. Tätä et tiennyt minusta - Rouva valtuutettu ja bloggaaja kertoo
Anna Koskela. Tätä et tiennyt minusta - Rouva valtuutettu ja bloggaaja kertoo

Rakastan sarkasmia ja huonoa huumoria, mutta kaikkihan eivät niistä pidä

Rakastan sarkasmia ja nautin, kun joku letkauttaa oikein sarkastisen kommentin ja huomaan, että moni ei tajua sitä. Jussi Halla-aho on puhujana aivan loistava esimerkki joka jauhottaa vastapuolen, niin että toinen ei heti edes huomaa. Ja se hetki, kun vastapuhuja sitten tajuaa! Sarkasmissa vain on se huono puoli, että se voidaan usein etenkin somessa kirjoitettuna tulkita myös ilkeilyksi tai pilkaksi. Sitähän se ei ole, vaan hyvin tilannekohtaista purevaa ivaa, jossa asioista ja henkilöistä esitetään päinvastaisia väitteitä.

Rakastan myös huonoa huumoria, vaikka joskus joudunkin näyttämään nyrpeää naamaa jonkun kaksimielisen vitsin kuullessani. Siis jos on sellaisessa seurassa, että sitä ikään kuin vaaditaan. Mutta oikeasti olen sitä mieltä, että loputtomiin ei voi tai tarvitsekaan pehmentää tai silotella. Huumorin ei tarvitse olla kaikista kivaa tai poliittisesti korrektia. Nauraa räkätän kyyneleet silmissä myös omille mokilleni.

En ole moskaan ollut moottoripyörän kyydissä, mutta omistan sellaisen

En ole elämäni aikana istunut moottoripyörän tai edes mopon kyydissä, saati sitten ajanut sellaista. Mutta omistan silti moottoripyörän. Teppo tykkäsi ajella moottoripyörällä ja pyörä siirtyi sitten minulle hänen kuolemansa jälkeen. Nyt minun pitäisi ratkaista mitä sille teen.

Kaikki Facebook postaukseni ovat julkisia

Kaikki Facebook-postaukseni ovat julkisia. Koitin aikanani pitää osan postauksia vain pienemmälle kaveripiirille kohdistettuna, mutta eihän siitä mitään tullut. Ihmiset saattoivat ottaa kuvakaappauksia ja levittää niitä sitten pitkin ”puskaradioita”. Aika nopeasti totesin, että kannattaa pitää kaikki postaukset julkisina.

Mietin joskus, onko ylipäätänsä viisasta kirjoittaa niinkin avoimesti kuin nyt kirjoitan someen. Mutta minulla on oma tyylini ja toistaiseksi en ole nähnyt mitään järkeä muuttaa sitä muuksi.

Olen äänestänyt vihreitä

Niin uskomattomalta kuin se nyt tuntuukin, olen äänestänyt vihreitä. Vuosi oli 2012 ja tuolloin voidaan sanoa olleen jonkinlainen Haavisto-huuma. Ensimmäisellä presidenttivaalien kierroksella vihreiden Pekka Haavisto sai tuolloin liki 19 prosenttia ja toisella kierroksella 1,1 miljoonaa ääntä, eli 37,4%. Niinistöhän tuon kisan kuitenkin voitti.

Myönnän virheeni suoraselkäisesti ja nykyisin edustaja Haavisto ei todellakaan nauti minkäänlaista luottamustani.

Tykkään Audistani ihan kamalasti edelleen

Vanha Audini on kuin perheenjäsen. Juttelen autolle ajaessani ja esim. talvisin olen aidosti huolestunut siitä, miten Wanha rouvani pärjää katoksessaan. Nyt autoon tehtiin iso remontti, jossa uusittiin kasa kuluvia osia. Facessa puolileikilläni pyytelin sponsoria rahoittamaan korjausta. En kuitenkaan kerännyt mitään ”kolehtia” tai saanut muuten vaan maksajaa Audin remontille. Eli ihan omasta kukkarostani makselin tämänkin pois. Järkevämpi kuluttaja olisi myynyt auton jo ajat sitten pois, mutta kun Audia ei omisteta järjellä, vaan tunteella.

Rakastan ajaa kovaa ja huudattaa radiota

Rakastan ajaa kovaa ja pistää volyymin kaakkoon. Se kutkuttava tunne kun eteen piirtyy monikaistainen moottoritie ja pääset pudottamaan niin paljon kuin sielu sietää. Ja ennen kuin alkaa älämölö siitä, että rouva valtuutettu/bloggaaja vaarantaa kaikki tielläliikkujat ja puolet maapallosta vastuuttomalla kaahailullaan huomautan nyt, että on olemassa maita, joissa nopeusrajoitukset eivät pääty sataseen. Parhaimmillaan löydät itsellesi sopivan menijän eteen raivaamaan kaistaa tyhjäksi. Olen monasti vuorotellut vetovastuusta useamman auton letkassa. Suomessa tämä ei ikinä toimisi.

Kun polkaisee kaasun pohjaan, se on parasta mitä voi tehdä housut jalassa. Tai oikeastaan parempaa kuin keskinkertainen seksi, mutta siitähän me Audin omistajat emme tiedä mitään.


Onko jotain erityistä, jota haluaisit minusta tietää. Kysy toki.

0 comment

Leave a Comment