Sisareni Afrikka –  Tansania, Ngorongoro Ndutu

Sisareni Afrikka – Tansania, Ngorongoro Ndutu

helmikuu 11, 2015

Ngorongoro

Ngorongoro on sana, josta minulle tulee mieleen heti romahtanut tulivuoren kraateri, kaldera. Miellän paikan ”Nooan arkiksi”, jossa 25 000 gnuantilooppia laiduntaa, leijonien, täplähyeenojen ja leopardien vaaniessa niitä. Ngorongoron luonnonsuojelualueen pinta-ala on kuitenkin 8 292 km², joten se on paljon muutakin kuin tuo kraateri.

Ngorongoron alueen itäreunassa aivan Serengetin kansallispuiston ruohotasankojen eteläpäässä sijaitsee Ndutun alue. Siellä sijaitsevat soodajärvet Masek ja Ndutu, joista jälkimmäinen on Serengetin puolella. Järvien ansiosta Ndutun alueella on kuivallakin kaudella hyvä eläinkanta. Sadekauden aikaan Serengetin suuret laumat liikkuvat Ndutun alueella. Tämä postaus on siis Ndutun alueelta – Editoijan huomio.

Tansania Ngorongoro Ndutu, special campsite

Lähdimme ensimmäiselle ajolle klo 8 ja näimme paljon kasvinsyöjiä. Pusikossa oli kuitenkin mielenkiintoisempiakin eläimiä, nimittäin juovahyeenoita. Niitä oli 3 kappaletta, mutta yksi pysyi meiltä melko piilossa. Kaksi kuitenkin pisti pystyyn oikein leikkiesityksen ja kisailivat luunkappaleesta.

Ngorongoro, Ndutu01Ngorongoro, Ndutu20

Ngorongoro, Ndutu04Ngorongoro, Ndutu06Ngorongoro, Ndutu05

Ajaessamme kohti Ndutujärveä näimme myös leijonaperheen juomassa. Lähellä oli myös iso norsu ja saimme ihastella sen näppärää syöntitekniikkaa. Ensin kärsällä puskasta kiinni ja sen jälkeen puskan juureen potkaisu ja näin rehut irtosivat.

Ngorongoro, Ndutu03Ngorongoro, Ndutu02Ngorongoro, Ndutu08

Leiri nro 5 löytyi sittenkin

Olisimme menneet Ndutujärvelle, mutta siellä näytti satavan kovasti. Lähdimme kohti tasankoja ja vastaa tuli taas erityisleirintäalueen opaskyltti. Tähän mennessä olimme löytäneet numerot 2,3,4,6,7,8 ja 9, mutta emme oman numero 5 kylttiä. Nyt kyltissä kuitenkin komeili tuo numero ja lähdimme ajamaan kyltin osoittamaan suuntaan. Oppaamme Elias totesi tyytyväisenä, että reitti vie suoraan meidän leiriämme kohti. Melkoinen tuuri, että olimme eilisen hortoilun päätteeksi pilkkopimeässä onnistuneet samaan leirimme sittenkin oikeaan paikkaan.

Jatkoimme vielä ajoamme ja suuntasimme tasangoille. Ensin näimme paljon Marabu-haikaroita ja savannikorppikotkia syömässä seepran raatoa. Sitten löytyi puun alta neljä kylläistä leijonaa. Ilmeisesti äiti ja sen kolme jälkeläistä. Ne makasivat vatsat pullollaan ja vähät välittivät meistä.

Ngorongoro, Ndutu11Ngorongoro, Ndutu12Ngorongoro, Ndutu13

Kiinni mudassa

Kun olimme lähdössä pois leijonien luota lounaalle leiriin, totesimme juuttuneemme mutaan. Ei välttämättä paras mahdollinen ajoitus, koska leijonat löhöilivät n. 10 metrin päässä. Pääsimme kuitenkin hetken taiteilun jälkeen irti mudasta.

Klo 16 oli taas aika lähteä puistoon ajelemaan. Näimme korppikotkia kuivattelemassa siipiään ja osa oli gnun raadon kimpussa. Kävimme Ndutu-järvellä, mutta Masek-järvelle ei ollut menemistä, koska sade oli tehnyt reitin liian liejuiseksi. Suuntasimme vielä tasangoille ja näimme siellä pari autoa. Missä autoja, siellä yleensä jotain mielenkiintoista. Ruohikolla makoilikin todellinen leijonakuningas ja sen kuningatar.

Ngorongoro, Ndutu14Ngorongoro, Ndutu15Ngorongoro, Ndutu10

Kiinni mudassa vol. 2

Ajoimme lähemmäksi ja kuinka ollakaan toinen etupyörämme putosi taas (!) kuoppaan, kun olimme noin 15 metrin päässä leijonista. Tällä kertaa juutuimmekin kunnolla kiinni, eikä pääsyä pois olisi ollut ilman muiden apua. Luoksemme ajoi yksi autoista ja sitä kuljetti yllätykseksemme länkkärimies. Heillä oli köysi, jonka avulla meidät saatiin kiskottua pois kuopasta. Safariopastamme Eliasta hävetti selvästi, mutta minkäs tilanteelle voi. Kyseinen auttaja oli kotoisin Amerikasta ja asunut Tansaniassa vuosia. Hän järjestää luksus-safareita ja Elias oli joskus aikaisemmin ollut hänellä töissä.

Ngorongoro, Ndutu18Ngorongoro, Ndutu19

Palatessamme leirille ihmettelimme mitä tehdään, jos juuttuu keskelle tasankoa ja leijonat löhöilevät vieressä. Ei siinä kuulemma voi tehdä muuta kuin odottaa, että leijonat lähtevät muualle ja sitten vaan kaivetaan auto pois montusta.

Ilallisella tarjosimme kaikille punaviiniä. Illallinen oli jälleen kuin hienommasta ravintolasta. Alkuruokana tuoreista herneistä tehty hernesosekeitto, pääruokana stroganoff, riisiä, pinaattia, porkkanaa ja kesäkurpitsaa. Jälkiruokakana creme caramel! Miten tuollaista voi loihtia leiriolosuhteissa?

 

Blogissa on äänessä nyt vieraskirjoittajan, Tansanian safarien konkari ja sisareni. Hänellä on takanaan neljä pitkään safaria maan kansallispuistoissa ja matkoilla häntä on reittivalinnoissa ja järjestelyissä avustanut Tansanian erikoisasiantuntija, dosentti ja kirjailija Olli Marttila.

Nämä safarit ovat aivan jotain muuta, kuin muutaman päivän huitaisu suurella ryhmällä suosituimmissa turistipaikoissa ja tarjoavat kokemuksia poikkeuksellisista safarikohteista suojelualueiden parhailla paikoilla.

  •  
  •  
  •  
  •  
2 comments

2 comments

Tiina, Kinttupolulla helmikuu 11, 2015 - 10:11 pm

Upeita kuvia ja kuulostaapa jännältä 🙂

Reply
Anna Koskela helmikuu 12, 2015 - 7:26 am

Tuo on vähän liiankin jännää, jos minulta kysyt. Ja paranee vielä 😀

Reply

Leave a Comment