Sisareni Afrikka – Tansania, Arusha ja Ngorongoro

Tansania, Arusha national park, Momella lodge

Safariopas Elias liittyi seuraamme aamiaiselle ja klo 8 suuntasimme puistoon. Lähdimme ensin Ngurdoton kalderan näköalapaikalle ja matkalla näimme mm. gueretsoja, paviaaneja, vaellusmuurahaisia ja yhden kotkan.

Kaikki muut autokunnat näyttivät olevan picnic-paikalla, mutta me jatkoimme matkaamme sen ohi. Tämä oli Eliakselta hyvä ratkaisu. Huomasimme Afrikan kruunukurjen ja jäimme sitä ihastelemaan. Ihmettelimme hieman kruunukurjen käytöstä ja huomasimmekin sitä vaanivan servaalin. Huvittavaa tässä oli se, että samaan aikaan kun me ihastelimme servaalia, muut turistit tuijottivat picnic-paikalla tyhjää järveä. Servaali ei ole Arushan puistossa yleinen tuttavuus.

Ilta-ajolle lähdimme klo 16. Päätimme suunnata taas järville ja se kannatti. Järvellä oli lukemattomia flamingoja, jotka välillä lennähtelivät järven yllä. Viivyimme paikalla kauan ja lopulta alkoi sataa. Saimme flamingojen kanssa samaan kuvaan myös osittaisen sateenkaaren.

Ajaessamme pois Elias jähmettyi ja sanoi edessämme olevan 2 hyeenaa. Tässä osassa Arushan puistossa hyeenat eivät ole mitenkään tavallisia.

Tansania, Ngorongoro, Ndutu, special campsite

Seuraavana aamuna oli aikainen herätys klo 05.45 ja vielä viimeisten tavaroiden pakkaus ja suihku, koska seuraavat 5 päivää olisimme leirissä Ngorongorossa. Aamua piristivät komeat kirahvit.

Käytännön toimia

Ajoimme Usa Riverin-kylään ja kokki Faustin sekä leirivastaava Thomas olivat jo siellä tavaroiden kanssa odottamassa. Autoimme auton pakkauksessa ja suuntasimme kohti Arushaa ostamaan lisää tarvikkeita.

Ensin menimme tankkaamaan. Tankkeihin meni 133 litraa dieseliä ja se maksaa 1720 tsh / l. Miehet kävivät ostamassa lähiseltä torilta myös hedelmiä. Kello oli nyt noin 12 ja kävimme vielä Arushan ainoassa iso supermarketissa ostoksilla. Mukaamme lähti 36 kpl puolentoista litran pulloa vettä, hieman punaviiniä ja Konyagia. Oppaamme Elias rupesi hieman hermostumaan viivytyksistä, koska seuraavaan leiripaikkaamme Ndutuun oli vielä pitkä ajomatka.

Söimme lounaamme jossain matkamuistomyymälän pihalla ja seuraava pysähdys oli Maku-Yunin kylässä, josta ostettiin hiiliä. Pitkään ei ajo tästäkään kylästä eteenpäin kestänyt kun taas pysähdyttiin. Nyt olimme Karatun kylässä ja auton katolla oleva iso vesitankki täytettiin. Yksi kumihihnoista, joilla tankki kiinnitetään auton katolle katkesi, ja uuden hihnan hankinnassa kesti jonkin aikaa. Tankki oli valtavan iso ja sen nostaminen oma hommansa.

Vihdoin saavuimme Ngorongoron puiston portille ja paviaanit olivat vastassa meitä. Yksi tuli hyppelemään auton konepellille ja auton ikkunat oli suljettava. Taivas rupesi harmaantumaan ja alkoi pieni tihkusade.

Ajo aikaa vastaan

Edessämme oli koko ajan suureneva ongelma.Kello oli jo 16 ja matkaa Ndutuun on yli 80 km ja viimeiset 15 km siitä on huonossa kunnossa. Rupesimme ajamaan aikaa vastaan. Valoisaa aikaa oli jäljellä enää 3 tuntia.

Ajaessamme Ngorongoron kalderaa kiertävää tietä vastaamme tuli leijonia. Ehdimme ottaa niistä vain muutaman kuvan. Muut turistit pitivät meitä kaiketi hulluina, koska leijonat olivat todella lähellä autoja ja me vain paahdoimme eteenpäin.

Oldupain kohdalla matkaan tuli lisää haasteita. Taivaan hanat aukesivat oikein kunnolla.  Viimeisen 15 km tienpohjaa kutsutaan nimellä black cotton soil ja se on kastuessaan erittäin liukasta, ehkä saippuaan verrattavaa. Ajo olikin melkoista luistelua. Tarkkaavaisuuden hieman herpaannuttua vedimme luisussa 180 astetta ympäri. Tämän jälkeen neliveto kytkettiin päälle ja seuraavassa luisussa liukukäännös olikin vain 90 astetta.

Kun vihdoin tulimme Ndutun ranger postille meidän erityisleirintäalueeksi ilmoitettiin numero 5. Hankalaksi asian teki se, että kukaan ei tiennyt missä se sijaitsee ja rangereiden ohjeet olivat ylimalkaisia. Löysimme leirintäalueet numerot 3,4 ja 6, mutta leirimme tienviittaa ei löytynyt. Saimme numero nelosella leiriytyviltä jotain ohjeita, mutta ne eivät johdattaneet meitä perille.

Mitä tehdään, jos leiripaikkaa ei löydy?

Kello 18.30 hämärä alkoi laskeutua. Alkoi päämäärättömän tuntuinen ajelu pitkin hämärtyvää savannia, kunnes Elias huusi: Hold on! Ei se vauhti mitään – vaan äkkipysäys! Vauhtia ei ollut kuin noin 25 km/h, mutta ajoimme suoraan syvään kuoppaan. Kuskin puoleinen eturengas upposi siihen ja tulos oli sama kuin olisimme ajaneet seinään. Onneksi kukaan ei loukkaantunut pahasti, vain mustelmia tuli muistoksi.

Kokki pysyi takapenkillä paikallaan varmaan sen takia, että oli suunnilleen kiilattu tavaramäärän keskelle. Faustin istuu niin ahtaasti takapenkin keskellä, että se välillä aiheuttaa koomisia tilanteita. Ngorongoron portilla puistovirkailija ihmetteli, kun ei saanut tarkastusta tehdessään ihmisten määrää sopimaan ilmoitettuun. Nauraen jouduimme kertomaan, että kyllä puuttuva ihminen sieltä tavaroiden keskeltä löytyy.

Pääsimme kuopasta ylös ja sama hortoilu jatkui. Lopulta kysyimme Eliakselta mitä teemme, jos leiripaikkaa ei löydy. Elias vastasi, että sitten vaan leiriydymme johonkin. Aika pian tämä päätös tehtiinkin. Pilkkopimeään oli enää puoli tuntia, eikä valoa juuri ollut. Tavarat purettiin vauhdilla ja telttojen pystyttäminen alkoi. Messitelttaa ei pystytetty, koska ruoat oli pidettävä autossa eläinten takia.

Leiriä kasatessamme joimme viiteen pekkaan puolen litran pullon Konyagia. Se tuli varmaankin meille kaikille tarpeeseen.

Sataa, sataa ropisee…

Sateen takia leiri muistutti liejuista jalkapallokenttää. Muta tarttui lenkkareiden pohjiin usean sentin kerroksena ja siitä tuli pieni ongelma. Arushan puistossa majoituimme lodgessa ja siellä kengät voi tarpeen vaatiessa huuhtoa suihkussa puhtaaksi. Nyt kun yövyimme teltoissa, ei huuhdontaan ollut mahdollisuutta. Askartelimme pimeydessä telttaan kenkäalustan rinkasta löytyneestä Alkon muovikassista.

Hyvä illallinen syötiin kuitenkin myös tänä iltana vaikka kiire olikin. Kokki teki meille alkukeiton, spagetti bolognesese ja jälkiruuaksi saimme papaijaa. Kuvat seuraavalta päivältä.

Alkuperäiset tekstit löydät täältä.

Ja matka jatkuu…

Blogissa on äänessä nyt vieraskirjoittajan, Tansanian safarien konkari ja sisareni. Hänellä on takanaan neljä pitkään safaria maan kansallispuistoissa ja matkoilla häntä on reittivalinnoissa ja järjestelyissä avustanut Tansanian erikoisasiantuntija, dosentti ja kirjailija Olli Marttila.

Nämä safarit ovat aivan jotain muuta, kuin muutaman päivän huitaisu suurella ryhmällä suosituimmissa turistipaikoissa ja tarjoavat kokemuksia poikkeuksellisista safarikohteista suojelualueiden parhailla paikoilla.

Toivottavasti nautitte matkasta!

–