Suomen Puuvenekeskus ja 12mR Blue Marlin
Suomen Puuvenekeskus sijaitsee Kotkan Merikeskus Vellamon naapurissa. Puuvenekeskuksen kaarevakattoinen ja kuparipäällysteinen veistämörakennus on todella näyttävä, mutta niin ovat sen sisällä olevat veneetkin.
En tiedä tällaisista veneistä mitään, mutta kun astuin talvitelakointihalliin tajusin heti, että edessäni oli jotakin suurta. Suomen ainoa 12mR-luokkien vene, Blue Marlin.
Kotkan-Haminan seudun pressimatka 29.-30.9.2020



Suomen Puuvenekeskus entisöi talvella 2020 mm. kahta 6mR-luokan venettä
Hallissa on tällä hetkellä kaksi kansainvälisen 6mR-luokan venettä entisöitävänä. 6mR eli ”kuutonen” on klassinen kilpapurjeveneluokka, jonka veneet on suunniteltu kansainvälisen säännön eli R-mittasäännön mukaan mittalukuun alle kuusi.
Muiden konstruktioluokkien tapaan kukin vene on erilainen; keskimäärin kuutonen on noin 11 metriä pitkiä ja painaa noin neljä tonnia. Kuutonen on rakennettu nimenomaan kilpakäyttöön ja sen kilpamiehistössä on viisi jäsentä. Kahta samanlaista venettä ei saa olla, eli mikäli joku haluaisi vaikka nyt entisöitävänä olevan veneen kopion, pitäisi alkuperäinen tuhota.

Suomen Puuvenekeskuksen ylpeys on Blue Marlin
Suomen Puuvenekeskuksen varsinainen ylpeys, ja oikeastaan koko nykyisen rakennuksen olemassaolon syy, löytyy toisesta hallista. Siellä on talvitelakoituna Suomen suurin (ja ainoa) 12mR-luokkien vene, Blue Marlin. Vene on 21,5 metriä pitkä ja 3,6 metriä leveä. Se painaa 30 tonnia ja sen maston korkeus on vedenpinnasta mitattuna 27,5 metriä.
Kuinka harmillista, että en päässyt näkemään venettä vedessä. Toisaalta nyt näin sen kölin korkeuden kunnolla.
12mR eli kahdentoista metrin luokka on tunnettu, R-mittasääntöön perustuva klassinen purjeveneluokka. Ensimmäiset klassiset 12mR-veneet rakennettiin vuonna 1907 ja viimeinen vuonna 1987. Veneet itse olivat yleensä 20–23 metriä pitkiä; eivät kaksitoista metriä pitkiä.
R-mittasääntö rajoittaa veneen purjepinta-alaa, vesilinjan pituutta, rungon muotoa ja vapaalaidan korkeutta. Muuten veneen suunnittelu oli rajoittamatonta.
L on veneen vesilinjan pituutta kuvaava luku, F vapaalaidan tehollinen korkeus, d rungon muototekijä ja S purjepinta-ala. Luokan nimi tulee kaavan arvosta, jonka tulee olla 12 metriä



Blue Marlinin historia on mielenkiintoinen
Blue Marlinin historia on todella mielenkiintoinen. Se rakennettin Camper & Nicholsonin telakalla Gosportissa Englannissa brittiläiselle asianajajalle Charles E. Hartridgelle kilpaveneeksi. Vesille vene laskettiin 1937 ja se sai nimen Alana.
Seuraavana vuonna veneen osti Sir Thomas Sopwith väliaikaiseksi harjoitteluveneeksi vuoden 1939 America’s Cupia varten. Sir Sopwith teki veneeseen pieniä muutoksia ja antoi sille nykyisen nimen Blue Marlin. Toisen maailmansodan aikana Sir Thomas Sopwithin yritys rakensi mm. Hawker Hurricane -hävittäjiä ja tästä syystä alusta voidaan nähdä kutsuttavan myös nimellä Hurricane.
Tämän jälkeen Blue Marlin vaihtoi omistajaa tiuhasti. Vuonna 1947 Blue Marlinin omistaja oli rouva Boumphrey, joka asensi jahtiin moottorin. 1948-1950 veneen omisti jälleen Charles E. Hartridge. Vuonna 1951 John Fairweather ja sitten vuodesta 1956 eteenpäin Alessandro Colussi.
Colussin-perheen omistuksessa vene pysyi lähes 50 vuotta. Perhe asui Venetsiassa, mutta piti venettä Sloveniassa. Ensin sillä kierreltiin Välimerellä, mutta hiljalleen vene rapistui ja sitä taidettiin pitää jopa ravintolanakin, mikäli ymmärsin oikein. Käytännössä vene makasi tauotta kymmenen vuotta vedessä, eikä sitä kunnostettu yli 70 vuoteen.
Suomen Puuvenekeskus syntyi halusta entisöidä Blue Marlin
Syksyllä 2006 suomalainen Evli Pankin hallituksen puheenjohtaja Henrik Andersin hankki Blue Marlinin. Vene tuotiin Euroopan halki erikoiskuljetuksella Sloveniasta Kotkaan. Koska tiedossa oli useamman vuoden entisöintityö, piti myös paikka valita huolella. Oikeanlaista remontointitilaa ei Kotkassa ollut, joten Andersin rakennutti nykyisen Suomen Puuvenekeskuksen rakennuksen.
Blue Marlinin entisöinti teki sen suorittaneesta Red Sky -veneveistämöstä maailmankuulun ja Blue Marlinista tuli käyntikortti Suomen Puuvenekeskuksen tiloissa suoritettavilla vaativille projekteille.




Blue Marlin tähtää satavuotiseen elinkaareen
Saapuessaan Suomeen Blue Marlin oli todella huonokuntoinen. Käytännössä sitä piti kasassa vain maali. Kaikki sen metalliosatkin olivat ruostuneet lähes pitsimäisiksi. Alusta kunnostettiin Red Sky -veistämön johtaja Allan Savolaisen alaisuudessa kuusi vuotta ja siihen asennettiin nykyaikaista merenkulkutekniikkaa ja erilaisia mukavuuksia, kuten suihku, jääkaapit ja lämmitys.
Veneen teräskaarien korvaaminen pronssilla kertoo paljon projektin yksityiskohtaisuudesta. Pronssin lujuus on erilainen kuin metallin, joten kaikki metallikaaret ja niiden koot piti suunnitella uudelleen. Koska piirustukset olivat tuhoutuneet, uudet tehtiin lasermittauksilla. Alkuperäinen galvanoitu teräs ei kestäisi suolavettä, mutta pronssi on ikuinen. Blue Marlin tähtää vähintään satavuotiseen elinkaareen.
Yli 26-metrinen masto puomeineen on tehty Alaskasta tuodusta Sitka-spruce -kuusesta. Maston suunnitteli saksalainen Juliana Hempel ja puomin David Pedrick. Takila on ¾-osainen, eli etustaagi ei yllä aivan maston huippuun. Maston tukena ovat vanttien ja staagien lisäksi barduunat.
Purjeiden täysi pinta-ala on 183 neliötä ja keulaan saa yli 300-neliöisen spinaakkerin, pallopurjeen. Sen lennättämiseen tarvitaan pelkästään etukannelle kuusi miestä, muutoin sitä ei uskalla nostaa.
Kilpailuissa purjeita on yhdeksän: 160 prosenttinen genua, kevyt ja raskas ykköspurje, kakkos- ja kolmospurjeet, myrskypurje ja isopurje. Loput ovat spinaakkereita eri tuuliin ja erilaisille radoille. Blue Marlinissa on myös rullagenua.
– KL 27.6.2014
Kauppalehden artikkelissa 27.6.2014 Andersin ei kerro, kuinka paljon alkuperäinen 1,6 miljoonan euron korjausbudjetti ylittyi, mutta Yhdysvalloissa rakennetaan parhaillaan aivan uutta 12mR-venettä. Blue Marlinin entisöinnin suunnitellut David Pedrick arvioi, että sen budjetti on 4-6 miljoonaa euroa.
Suomen Puuvenekeskus on avoinna kaikille veneistä kiinnostuneille arkisin klo 8-16. Vieraat voivat seurata veneenveistäjät töissään ja ihailla veneitä yleisöparvelta. Tiloissa toimii neljä puuveneveistämöä, pressuneulomo, valokuvaamo, moottorihuoltofirma ja kahvila. Käyttämällä lounaskahvilan palveluita kannatat syrjäytymistä ehkäisevää nuorisotyötä (kahvilaa pyörittää paikallinen nuorten työpajatoiminta).
Itse nautin suunnattomasti telakkamestari Taneli Hakkaraisen kerronnasta. Vaikka Suomen Puuvenekeskuksen keskimääräinen vierailija onkin miesvaltaisen kerhon varttuneempi jäsen, pursiseura kommodoreineen tai liuta erilaisia (mies)insinöörejä, suosittelen kohdetta todellakin myös Kotkassa käyville naisille. Olihan tämä nyt aivan mainio paikka maakravulle päästä ihmettelemään upeita lakkapintaisia veneitä ja etenkin nähdä se intohimon palo, millä näihin veneisiin omistaudutaan!
5 comments
[…] sekään tietenkään. Mutta sittemmin luin viime kesänä muutamankin jutun Kotkan puistoista ja Kotkan puuvenekeskuksesta ja ajatus paluusta Kotkaan alkoi itää. Sekin jäi sitten talven yli itämään, erityisesti […]
Entisenä purjehtijana ja purjeveneiden ystävänä – kuten myös lievästi toisten ylläpitämien puutarhojen/puistojen ystävänä – Kotkaan täytyy ehdottomasti palata ensi kesänä, sillä viimeksi poikkesimme siellä vaan Merikeskuksessa. Noiden puistojen takia pitänee odottaa vähintään kevääseen, en oikein usko marraskuisiin puistoihin 🙂
Mielenkiintoinen postaus, Itsestäni ei olisi purjeveneilemään. Aivan liian hidasta ja vaivalloista touhua. Itse moottoriveneellä paikasta A paikkaan B siirtyvä veneilijä tuntee purjeveneet lähinnä haastavina…. niitä pitää väistää, mutta kun ei oikein aina tiedä mihin ne on menossa niin sitten vaan kytsit ja kattelet… hidastaakko vai kaasuttaakko… mut joo, perän kautta aina koitan kiertää/ohittaa 🙂
On hienoa, että käsityöammatteja vaalitaan. Upeaa työtä veneen entisöijät ovat tehneet. Itselleni suurin osa noista venetermeistä on täyttä hepreaa. Ihmetyttää myös nuo veneenrakennusluokkien kriteerit, mistä ne oikein juontavatkaan juurensa. Tai no, ehkä nuo ovat olennaiset määreet veneen nopeuden kannalta…
Mielenkiintoinen idea tällaisessa paikassa vierailu, ei olisi itselle tullut mieleen. Eli vallan tarpeellinen ja erittäin informatiivinen kirjoitus, kiitos siitä 🙂