Spice Spoons by Anantara Phuket kokkikoulu on Anantara-ketjun konseptia ja tarjolla useissa Anantaran hotelleissa ympäri maailman.
Yhteistyössä Anantara Layan Phuket Resort
Chef Hongin ilme on tuima. Mrs. Anna, carefully! Hän nappaa veitsen kädestäni ja kuorii inkiväärin nopesti. Stup, stup ja inkivääri makaa pilkottuna tasaisiksi suikaleiksi. Kokkia selvästi pelottaa, että asiakas loukkaa itsensä.
Ensin kielenpäälläni on mutinaa veitsen tylsyydestä, sekä halu ilmoittaa, että on sitä tähän ikään mennessä muutama vihannes paloiteltu. Sitten tajuan, että pääsen pois kuuman kaasulieden äärestä, jos annan puuhakkaan kokin hoitaa homman.
Spice Spoons by Anantara Phuket kokkikoulu | Viiden tähden kokkikoulu
Spice Spoons by Anantara Phuket kokkikoulu ei rasita oppilasta turhaan. Kaikki mahdollinen on tehty valmiiksi. Joku on keitellyt naudanposkia 6 tuntia etukäteen, perannut äyriäiset, paloitellut mangot ja sienet, sekä asetellut kaikki kymmenet yrtit ja mausteet pikkuisiin kippoihin valmiiksi. Oppilaan ei tarvitse kuin hieman silputa sipuleita ja pilkkoa näön vuoksi muutama yrttipuska.
Kokin lisäksi lähellä pyörii vallan ihastuttava poikatarjoilija, joka kantaa suurta huolta siitä, että meistä saataisiin edes yksi hyvä kuva. Valitettavasti me emme osaa poseerata kunnolla, josta hän ilmaisee mielipiteensä mutristelemalla alahuultaan. Lopun aikaa hän keskittyy hoitamaan käytetyt kipot ja kupit pois, asettelee tehdyt ruuat tarjoiluastioihin, kantaa ne pöytää ja tarjoilee juotavaa. Näppärää. Tällaisesta ruuanlaitosta minä pidän.
Kokkikoulut kasvattavat suosiotaan edelleen
Yksi suosiotaan jatkuvasti kasvattava loma-aktiviteetti Thaimaassa on thaimaalainen kokkauskurssi. Kursseja on tarjolla kaikissa suurimmissa matkailukohteissa.
Itse en ole kokkikouluista ollut kovin innostunut. Luin aikanaan paljonkin kirjoituksia ja katsoin videoita aiheesta. Näkemäni ei oikein vakuuttanut. Blogien kuvissa osallistujat näyttivät pukeutuneen suurin osa narutoppiin ja kokkailu suoritettiin jossain keskellä slummia. Höh, minä en halua kokkailla puolialastomien ihmisten keskellä huonommassa keittiössä, kuin itselläni on.
Toinen vaihtoehto oli vetää koko kurssi täysin överiksi ja keräillä kananmunia kanalasta ja yrttejä jostain puskasta hipsteri tyyliin. Ihan varmaan kivaa, mutta vähempikin fiilistely raaka-aineilla riittää minulle. Etenkin kun ne Suomessa on hankittava ihan lähi Cittarista.
Liki kaikki suosituimmat kokkikoulut näyttivät olevan kytköksissä johonkin eläinsuojeluprojektiin tai muuhun yleishyödylliseen. Erilaiset hyväntekeväisyyshommelit Aasiassa ovat kuitenkin usein vain ulkokuorta, joilla turisteja houkutellaan ”tekemään hyvää”, vaikka kyseessä onkin täysin puhdas liiketoiminta. Tuotot menevät jonnekin muualle, kuin ”yhteisöjen tai löytöeläinten” hyväksi.
Anantarassa pyritään ehkäisemään hotellikuolemaa
Vieraillessamme Anantara Layan Phuket Resortissa, meillä oli mahdollisuus valita erilaisista aktiviteeteista testiin muutamia. Jotta resortin asukkaat eivät tekisi hotellikuolemaa, hotellissa on tarjolla lukuisien maksuttomien harrastusmahdollisuuksien lisäksi myös maksullisia, kuten ”tonttujoogaa” (oikeasti Thai Hermit), thainyrkkeilyn alkeita, erilaisia Wellness-kursseja, hierontaa ja Spa-hoitoja, sekä kokkikurssi. Kokkikoulu ja hieronta voittivat meillä.
Spice Spoons by Anantara Phuket kokkikoulu alkaa ruokatorilta
Spice Spoons by Anantara Phuket kokkikoulu alkaa aamuvarhaisella käynnillä ruokatorilla. Chef Hong teki heti selväksi, että emme oikeasti hankkisi mitään. Anantara Layan Phuketille ruoka-aineet tulevat valituilta toimittajilta, jotka pystyvät takaamaan korkealuokkaisen laadun, kylmäketjun, sekä mahdollisimman paljon luomua. Ihan lupauksessa kokki ei pysynyt, vaan hän osti ison kasan vihreää papaijaa mukaansa. Taisivat mennä hänen omaan kotiinsa.
Torilla Chef Hong kertoili, mikä mikäkin vihannes tai hedelmä oli nimeltään ja miten sitä olisi parasta käyttää. Usean tuotteen kohdalla hän halusi myös tietää, mitä se maksaisi Suomessa. Hän ei mitenkään ollut uskoa, kun kerroimme, että ei Suomessa guavaa, pikkuisia munakoisoja tai papaijaa kasva ja katkaravutkin ovat tuontitavaraa. Ilme kasvoilla vaihteli huolestuneesta surulliseen. Luultavasti hän luulee nyt kaikkien suomalaisten elävän pelkällä perunalla ja lihalla.
Mainitsin hänelle yrityksistäni kasvattaa korianteria Suomessa. Korianterinhan saa kyllä kasvamaan avomaallakin, mutta pohjoisen valoisassa kesässä se kukkii liian aikaisin. Tämä aiheutti keskustelun yöttömästä yöstä. Kun kerroin, että Oulun korkeudella keskikesän juhlan aikaan aurinko laskee kello 00.20 ja nousee taas kello 2.20, sain osakseni kohteliasta nyökytystä.
Yhtä vaikeaa kuin kunnon pakkasen tai kaamoksen kuvaaminen, on myös yöttömän yön määritelmä. Eivät ihmiset tajua mitä sillä oikeasti tarkoitetaan. Kuinka kertoa uskottavasti, että Suomen pohjoisimmassa kohdassa, Nuorgamissa aurinko on horisontin yläpuolella yhtäjaksoisesti toukokuun 16. päivästä heinäkuun 29. päivään saakka, eli 74 päivän ajan?
Parhaimmat muistot ovat makumuistoja
Parhaimmat muistoni Thaimaasta ovat ruokaan liittyviä ja ruoka selittää sen, miksi matkustamme Thaimaan lämpöön aina vain yhä uudestaan.
Olen syönyt Thaimaassa niin tulista vihreää currya, että makuaisti katosi ensimmäisestä lusikallisesta. Olen pureskellut Satay-vartaita, joiden kastike on kuin kinuskia ja tuntenut Soft-shell crab:in kuoren murtuvan kieleni alla. Metsästän edelleen sitä parasta Som Tamia ja haikailen Chiang Maissa syömäni kokonaisena friteeratun kalan perään, jota täydellisempää en ole koskaan enää saanut. Kun katukeittiön yrttien ja vuorokausia keitettyjen liemien tuoksut leijailevat ensimmäisen kerran reissulla nenääni, on kuin saapuisi henkiseen ruokakotiinsa.
Thaimaalainen ruoka tuli keittiööni heti ensimmäisen Thaimaan matkan jälkeen vuonna 1991. Silloin sitruunaruohon, kaffirlimetinlehtien, galangalin, inkiväärin, tamarindin ja erilaisten maustetahnojen ja yrttien hankinta oli hankalaa, jopa mahdotonta. Nykyisin kaikkea on saatavissa.
Thairesepteistä puuttuu usein sokeri
Olennaisinta thaimaalaisessa ruuassa on saada samaan annokseen kaikki perusmaut tasapainoon: suolaisuus, tulisuus, happamuus ja makeus. Makeuden läsnäoloa ei välttämättä edes ajattele, mutta sen aistii suloisena tasapainottavana tekijänä. Monissa suomalaisissa thairesepteissä ei sokeria ole kuitenkaan mainittu, ja siksi kotikokkaukset eivät usein maistukaan yhtä hyvältä kuin reissussa syödyt.
Chef Hong piti meille pitkän puheen tästä aiheesta. Hänestä vain palmusokeri, (joka valmistetaan siis sokeripalmun kukintojen mahlasta), on kelvollista. Maultaan palmusokeri on aromikas jopa karamellimainen, sekä väriltään melko ruskeaa. Väri johtuu siitä, että palmusokeria on käsitelty mahdollisimman vähän.
Suomessa palmusokeria saa erikokoisina kovettuneina kakkuina, joista se pitää raastaa ruokaan, tai sitten pehmeämpänä versiona tiiviissä rasioissa. Ravintola Farangin nimikkoreseptin karamellipossun sokerisiirappi on muuten tehty aina palmusokerista.
Thairuoan pyhä kolmiyhteys
Thairuoan pyhä kolmiyhteys on sitruunaruoho, kafferilimetinlehdet sekä galangal. Tällä kombolla maustetaan tom yam -keitot, curryt, thaisalaatit ja oikeastaan melkein kaikki muutkin thairuoat. Myös näiden ainesten käytöstä Chef Hongilla oli neuvonsa.
Sitruunaruoho sisältää paljon eteerisiä öljyjä, joten sitä tulisikin hänestä käyttää myös teenä. Sitruunaruoholla voi Chef Hongin mukaan hoitaa kaikki päänsärystä väsymykseen. Itse satun rakastamaan sitruunaruohon hienostunutta tuoksua ja ostelen sillä tuoksutettuja öljyjä ja voiteita aina Aasiasta kotivarastoon. En tiedä onko vain uskomushoitoa, mutta minusta laadukas situunaruohon tuoksuinen hierontaöljy jaloissa ehkäisee suonenvetoa. Ainakin sillä saa sääret hyvältä tuoksuviksi.
Sitruunaruohosta hienonnetaan tai leikataan ruokaan se osa ruohoa, jonka sisus on violetti. Kun väri muuttuu vihreäksi muserretaan loppu ruoko veitsen lappeella ja pilkotaan 5 cm paloiksi. Näitä paloja ei ole enää tarkoitettu syötäviksi, vaan ainoastaan tuomaan makua ruokaan.
Sitruunaruohon voi saada kasvamaan myös Suomessa. Se on kasvutavaltaan kuin ruohosipuli, mutta kasvaa korkeutta liki metrin. Jos sen saa lähtemään kasvuun, ei sitä tapa enää mikään. Muutamat tuntemani viherpeukalot talvettavat sitruunaruohonsa huoneenlämmössä. Mikään sisustuselementti se ei kuitenkaan ole.
Kafferilimetinlehtiä käytetään thaimaalaisessa ruoanlaitossa tuomaan ruokiin hapokkuutta. Näitä sitruksen makuisia lehtiä käytetään erityisesti kookosmaitoa sisältävissä ruokalajeissa. Suomessa kafferilimetinlehdet ovat kuivattuja, eli niitä käytetään laakerilehden tavoin. Thaimaassa lehdet ovat tuoreita ja usein niistä poistetaan keskiruoti ja lehti revitään tai silputaan pieniksi paloiksi ruuan sekaan syötäväksi.
Galangal on inkiväärin sukuinen kasvi, joka muistuttaa sukulaistaan myös ulkonäöltään. Laatuja ja kokoja on useita. Maku on galangal-juuressa inkivääriä hieman voimakkaampi, eikä se ole yhtän kuituinen kuin inkivääri koostumukseltaan. Suomessa galangalin löytäminen tuoreena on edelleen aika vaikeaa.
Tuskin olen ainoa foodie, jonka lomamatkojen suurta huvia on paikallisten ruokakauppojen ratsaaminen. Näitä kaikkia kolmea tuotetta voi ostaa ihan hyvin reissusta mukaan ja heittää Suomessa pakkaseen. Thaimaassa myydään myös valmiita pakkauksia mistä nämä perusaineet löytyvät, aivan kuin Suomessa keittojuureksia.
Opimmeko aidon thairuoan salat?
Valmistimme kurssilla kolme ruokaa.
Tom Yum Goong keiton teimme sekä kirkkaana, että kookosmaitoon. Limetinmehun ja kalakastikkeen Chef Hong neuvoi lisäämään vasta valmiiseen Tom Yum -keittoon, koska hänestä niiden ei tulisi kiehua lainkaan. Hän oli myös hyvin tarkka siitä, että katkarapujen lisäämisen jälkeen lientä ei saanut enää hämmentää, vaan ainoastaan hieman nostella.
Massaman Nuea, eli Beef Massaman Curry tehtiin naudan poskilihoista. Sinällään hyvä muistutus siitä, että usein sitkeälle paistille löytyy muitakin korvaavia ruhonosia. Tässä versiossa lihat oli keitetty meille etukäteen kypsiksi. Itse keittelen ne liemessä lähelle murenemispistettä, mutta aikaahan tuollaiseen menee se 4-6 tuntia.
Chef Hong näytti, että kookosmaitoa kannattaa lirauttaa valmiin curryn päälle pehmentämään annoksen makua ja mutta myös ihan ulkonäönkin takia.
Kurssin varsinainen löytö tuli tämän ruuan yhteydessä. Löysimme aivan täydellisen makean chilitahnan, jota tuli ostettua marketista myös kotiin. Thaimaalaiset laittavat itse tätä makeaa chiliä aamiaisella paahtoleivänkin päälle.
Jälkiruuaksi tehtiin perinteinen Khao Niew Ma Muang, eli Mango Sticky Rice. Tai no tehtiin ja tehtiin. Höyrykeitin teki riisin ja tarjoilija pilkkoi mangot valmiiksi. Meidän ei tarvinnut kuin imeyttää riisiin maito ja sokeri.
Itse olen foodie henkeen ja vereen ja Teppo on asunut aikanaan pitkään Aasiassa ja pitää ruuanlaitosta. Ehkäpä meille olisivat sopineet hieman vaativammatkin reseptit.
Todennäköisesti Chef Hong on joutunut opettamaan myös melkoisia tumpeloita. Kuten edellä jo kirjoitinkin, kokkikurssit ovat erittäin suosittuja Thaimassa turistien keskuudessa ja niille osallistuvat myös nuoret. Monelle parikymppiselle ruuanlaitto kotona voi olla yhtä kuin tonnikala ja makarooni. Lisäksi kokeneempikin ruuanlaittaja voi olla tottumaton paikallisiin aineksiin. Siksi on ymmärrettävää, että kurssi on tehty hyvin helpoiksi.
Kenties haluat tutustua yhteen suosikkipostaukseen. Niin uskomattomalta kuin se kuulostaakin, yksi tilastollisesti blogimme luetuimpia artikkeleita on ohje thaimaalaiseen punaiseen curryyn.
https://www.tamamatka.fi/se-paras-thaimaalainen-punainen-curry/
18 comments
Olipa hienoja kuvia, melkein nälkä tuli katsellessa ja lukiessa😊. Olen itse menossa ensi kesänä Thaimaahan ensimmäistä kertaa ja kokkikurssi on pyörinyt myös meidän idealistallamme. Katsotaan, miten käy!
Kiitos Henna
Ihanaa Thaimaanmatkaa. Uskot, että tulet viihtymään.
Kokkikoulu olisi varmasti mahtava tapa tutustua paikalliseen ruokakulttuuriin, mutta usein ne on suunnitelty enemmänkin viihdykkeeksi, kuin että oikeasti joutuisi hommiin. Vaikka monelle, itseni mukaanlukien, juuri se itse tekeminen olisi viihdykettä.
Kiitos Annukka
Jep – totta! Se on enemmänkin sellainen show, kuin varsinainen oppimisympäristö. Mutta jäi tuostakin muutama hyvä neuvo mieleen.
Oi, kokkikoulu minun makuuni. Ihan täydellistä, ettei itse tarvitse kuin näön vuoksi pilkkoa jotain. Pääsee suoraan keskittymään olennaiseen 🙂 Ja mahtavaa, että kurssi kuitenkin alkoi tuolta markkinoilta, vaikkette sieltä enää mitään hankkineetkaan. Nyt pitäisi vain päästä aikuisporukalla Thaimaahan 🙂 Joskin meidän 3-vuotias on maailman innokkain kokki. Keksin juuri viimeisimpänä, että herkkusienet voi pilkkoa voiveitsellä, niin hänen voi antaa pilkkoa, mutta ei tarvitse antaa sitä terävintä veistä. Ehkä thai-kokkikurssi olisi silti liikaa 😀
Kiitos Teija
Juu, tämä tyyli sopi minulle kyllä ihan hyvin. Oli hippasen kuuma nimittäin, joten ihan kamalasti ei olisi jaksanut rehkiä ; – )
Tuo veitsijuttu pikkuisten kanssa on aina vähän hankala. Leikkoa pitäisi saada, mutta mieluiten ilman vaurioiden mahdollisuutta. Itseäni tosin kauhistuttaa edelleen, kun teinit huiskii menemään isolla kokkiveitsellä…
Innokkaana kotikokkina pettyisin, jos olisin hyvässä uskossa ilmoittautunut paikallisen chefin kokkauskurssille, enkä saisi upottaa käsiäni saveen. Kokkikoulun sijaan aktiviteetin voisi ehkä nimetä tutustumismatkaksi paikalliseen ruokakulttuuriin, siihen sopii hyvin tuo torilla hengailukin. Mutta kuten sanot, keskivertoturistille tämäkin voi olla ikimuistoinen elämys.
Kiitos Pia
Tuo hotelli, jonka yhteydessä kurssi järjestettiin on 5-tähden loistoresort, jossa kaikki tehdään asiakkaalle mahdollisimman helpoksi. Luultavasti osin siksi, ja myös tietenkin siksi, että oppilaiden lähtötasoa ei tiedetä, kurssi on niin helppo. Osallehan jo tuollainenkin puuhastelu keittiössä eksoottisten aineiden kanssa on tosi elämys.
Kun vähän taustoitin tätä juttua, löysin myös kursseja, joissa oli eri tasoja. Niissä olikin sitten jo tosi mielenkiintoisia menuja ja kestokin oli puoli päivää. Tosin ne taisivat kaikki toimia Bangkokissa.
Nälkähän tätä postausta lukiessa ja kuvia katsellessa tuli! Kokkikoulu Thaimaassa kuumostaa ihanalta. Enpä ole tuollaisestakaan mahdollisuudesta kuullut.
Kiitos Minna
Nälkä tuli kun tätä kirjoitinkin. On muuten tehty thairuokaa kotonakin ahkerasti reissun jälkeen.
Täällä yksi intohimoinen taikkuruuan ystävä!
Tämmöinen kokkikoulu olisi kyllä todella hyvä. Kokkaan todella paljon kasviswokkeja kotona ja aina olisi kiva oppia
jotain uutta sekä vielä ammatti-ihmisen opastama!
Kiitos Tuulanneli
Thaikkuruoka on kyllä sellainen makuelämys liki aina, että mielummin sitä, kuin esim. kiinalasta.
Näitä ihania kuvia katsoessa minulle tuli nälkä! Kokkikoulusta on olen aina haaveilla mutta vielä ei ole toteuttamisen asteelle päästy tässä asiassa. Minusta teidän kokkailukuva hyvä! Thaimaalaisesta ruoasta pidän vaikka itse en sitä ole koskaan valmistanut. Varmasti lomalla on kiva olla tällaisia aktiviteetteja ajan kuluksi. Tuo ruokatori näyttää myös herkulliselta…
Kiitos Marjo
Me emme ole oikein valokuvauksellisia. Hyvä että tuo yksi kuva edes saatiin, jossa ei ole kummallakin silmät kiinni tai kierossa 😀
Ruokatorit maailmalla ovat helppo tapa päästä kiinni siihen, mitä ihmiset syövät. Tosin ne ei aina ole kovin siistejä…
Thai ruoka on niin herkullista, teitte myös hyvät annokset kurssillanne. Upeita kuvia, kaikenlaista kaunista siellä markkinoilla. Myös me ollaan käyty kokkikouluissa reissuillamme ja aina tykätty tosi paljon. Katsellaan parhaillaan ceviche kursseja täällä Lontoossa.
Kiitos Karoliina
Oi-joi. Ceviche olisi kyllä kova juttu oppia tekemään.
Itse en ole muilla kokkikursseilla käynyt, mutta voisin kyllä harkita just jotain tuollaista speliaalimpaa.
Hauska idea tällainen kokkikoulu! Thaimaalainen ruoka on kyllä superhyvää 🙂
Kiitos Minna
Thaimaalainen ruoka, olis se sitten itse tehtyä tai ravintolassa nautittua on kyllä ihan parhautta!