Sousse – Ahlan wa Sahlan, sähläystä Tunisiassa. Saapuminen maahan ilman käteistä on aina tietynlainen riski. Ajatuksemme kuitenkin oli vaihtaa rahaa vasta seuraavana päivänä. Siksi olimme tilanneet ja maksaneet taksin etukäteen (24€) Intui Travel Transfer -nimisestä firmasta. Tämä ennakkotilattu taksi oli myös edullisempi vaihtoehto, kuin Deturin tarjoama bussikuljetus (40€).
Meni vain sillä tavalla pieleen, että koko kuljettajaa ei näkynyt. Yritys soittaa firmaan, päätyi keskusteluun vastaajan kanssa. Aikamme ihmeteltyä päätimme lopulta ottaa jonosta taksin hotellille (15€). Asiaan luonnollisesti kuului taksikuskien kiistely siitä, kuka kyydin saisi ja muutaman asiaan mitenkään liittymättömän, mutta kiinnostuneen sivustaseuraajan koheltaminen.
Saavuimme hotelli Kaiseriin, hotelli maksoi taksin pois ja lisäsi sen huoneen laskuun. Taksifirmalle lähti pyyntö palauttaa rahat ASAP (murr). Kaikesta vastustuksesta huolimatta olimme jo sängyssä, kun loppuporukka Deturin lennolta vasta kolisteli hotelliin.
Sousse – Ahlan wa Sahlan, sähläystä Tunisiassa
Kaikennäköisiä huijareitahan nämä turistikaupungit imevät puoleensa. Kun kolmas mies tervehti, sanoi tunnistaneensa meidät, koska työskenteli hotellissamme ja halusi opastaa markkinoille, Teppo tuumaili , että miten te kaikki olette työpaikan niin pienestä hotellista saaneet? Silloin petti ”hotellimme työntekijän” pokka ja naureskellen hän tunnusti: ”Kaikki huijaa”. Niinkö? Ihan tosi? Ei yhtään oltu tajuttu…
Arabimaat ovat aina hieman hankalia, koska paikallisten tapa säätää joka jumalan asiassa tuppaa käymään hermoille. Melkoisen pitkään pinnaa vaadittiin data simmin ostamisessa. Simmillä oli gigatavuja 3-12 väliltä riippuen aina siitä, arveliko myyjä saavansa meiltä taas uudet 5 dinaaria lypsettyä. Ensin puhelimessa oli 3 gigatavun kortti, sitten 12 gigatavun. Pyydettyä 10 gigatavun data-simmiä ei koskaan saatu. Lopulta 9 gigatavua maksoi 18 euroa.
Sen verran epämääräistä touhu oli, että näin jo mielessäni, kuinka upouusi iPhone x katoaa, kuin kolme kuppia -pelissä pallo huijarin kupin alta. Puhelin oli välillä myyjän kourassa kadulla (ja minä perässä), välillä taas jossain tuolilla takkikasan päällä myyjän palvellessa muita asiakkaita. Ja aikaa simmin ostamiseen kului 30 min, kun Singaporessa asia hoituu viidessä. Jos sen YHDEN asian tekisi kerralla kunnolla loppuun…
Omanlaisensa sähläystä on myös ruuan tilaaminen. Tosin hauskaa sellaista. Toisin kuin suomalaisella nakkikioskilla, tällä kukaan ei etuile jonossa – sillä jonoa ei ole. Itselleni jää aina hieman hämärän rajamaille varmuus siitä mitä olen saamassa, siihen nähden mitä olin tilaavinani. Tälläkin kertaa se shawarma saapui syötäväksi pienen odottelun jälkeen, mutta sen _täydellisen_ shawarman metsästys jatkuu edelleen.
Sousse
Arabialaisten islamilainen aika alkoi Soussessa 670-luvulla. Silloin Oqba Ibn Naf valloitti Soussen kahden kuukauden piirityksen jälkeen. Kostoksi sitkeästä vastarinnasta silloisen Soussen asukkaat surmattiin ja kaupunki tuhottiin perusteellisesti. Tästä syystä Soussessa on hyvin vähän rakennuksia ajalta ennen islamilaista kautta.
Soussen vanhakaupungissa pakollisia nähtävyyksiä ei ole kuin muutama. On täysin omasta päätöksestä kiinni, kuinka kauan haluaa käyttää aikaansa tutkiakseen kauppakujia ja vanhankaupungin katujen sokkelikkoja. Nopeasti katselen tuolla ei mitään ostamisen arvoista ollut. Kultaa, kameleita (pehmoleluja ja puisia), mausteita, hennaa, nahkalaukkuja, huiveja, arabikolttuja, keramiikkaa, kenkiä ym. roinaa, jotka eivät kuulu ostoslistalleni missään. Hyvää kahvia sai kahviloista, jos vain löysi istumapaikan jostain.
Talvesta kauppiaat eivät käyneet päälle mitenkään agressiivisesti. Muutenkin paikalliset tuntuivat medinassa keskittyvät omiin Uuden Vuoden juhlintaan liittyviin perinteisiin, enemmän kuin turisteihin. Miehille tehtiin hennalla mm. koristekuviointeja rintaan ja ilmapallokauppa kävi.
Sousse | Medina ja Suuri Moskeija
Soussen vanhakaupunki eli medina, on yksi Tunisian UNESCOn maailmanperintöluetteloon kuuluvista kohteista. Ulkopuolinen Ribat-luostarilinnoitus, sekä medinan sisäpuolinen linnoitusmainen Suuri moskeija tekevät Soussen medinasta linnoituksen, mutta myös uskonnollisen rakennuskokonaisuuden.
Medinan muurit rakennettiin alunperin vuonna 859. Sen kuudesta portista on jäljellä enää kaksi: Bab el Khabli etelässä ja Bab el Gharbi lännessä.
Vuonna 851 rakennetusta Suuresta moskeijasta alkuperäisintä osaa ovat kaksi puolutustornia, joista käsin vartioitiin aikanaan satamaa. Sakaraharjaiset muurit suojaavat suurta sisäpiha-aluetta, jonka kolmella sivustolla seisoo pylväikkö. Moskeija on avoinna vieraille pääsymaksua vastaan.
Sousse | Ribat-luostarilinnoitus
Ribat-luostarilinnoitus rakennettiin luultavasti 700-luvun loppupuolella Aghlabidin hallitsijoiden toimesta. Keskiajalla luostarissa asui muslimisotureiden yhteisö, joita kutsuttiin ribateiksi, ”pyhän sodan” taistelijamunkeiksi. Tämä yhteisö harjoitti hyvin vanhoillista ja askeettista islamin suuntausta. Munkkien tehtävä oli paitsi levittää islamin uskontoa, myös suojella Soussen aluetta vihollisia, kuten Sisilian kristittyjä vastaan.
Ribatin neliskulmainen portinvartijan talo toimii ainoana sisäänpääsynä linnoitukseen. Itse luostarista on jäljellä munkkien huoneita, varastoja, sekä hevostallit. Pääsymaksu n. 2 euroa. 27 metriä korkeasta tornista on hyvät näkymät satamaan, sekä medinaan ja sinne kannattaakin kiivetä ahtaista portaista huolimatta.
Hyvä libanonilainen ravintola
Jos etsit hyvää ruokapaikka, läheltä rantaa löytyy Restaurant Dar Riani. Kävimme syömässä tuolla 14 euron hintaan illallisen. Annos sisälsi alkupaloina erilaisia hummuksia, leipäsalaattia, Baba Ghannouchia, falafeleita, kolmenlaista kebbaa ja viinilehtikäryleitä. Pelkästään tämä osuus olisi jo ollut riittävä.
Pääruokana oli kasoittain grillattua lammasta ja kanaa, kahdenlaista koftaa ja aivan järkyttävän hyvää riisiä ja valkosipulilevitettä. Etenkin nuo kaksi viimeistä veivät kielen. Riisissä oli melkeinpä enemmän manteleita, paistettua sipulia, rusinoita ja pähkinöitä, kuin itse riisiä. Valkosipulilevite taas oli vaahtomaisen valkeaa kreemiä, jonka loput rippeet olisi tehnyt mieli nuolla kupista.
Ravintola on kuiva, eli oluen tai viinin sijaan saat lasiisi minttuteetä tai vettä.
20 comments
Hei kirjoittaja ja kaikki matkaajat, nauran teille…Asuin Tunisiassa v.1994-95.Ensin Kalaa Kebirassa paikallisten keskellä vuokralla 6 kk ns. arabial.rivitalossa,sitten Sfaxissa vuokralla meren rannalla 3 kk ja myös Saharan laidalla vuokralla liki Algeriaa Neftan taatelikaupungissa(n.400 000 palmua).
Opin arabian ja kuljin maassa kuin kala vedessä liftaten ja busseilla.Otin Crescent-pyöräni mukaa Suomesta.En siis elänyt turistien tapaan ja minua kutsuttiin jopa beduiiniksi ja paikalliseksi.Tozeurissa asuin paikaliisten hotelleissa tutustuessani kaupunkiin.
Kiitos Helena
Jatka vaan nauramista…
[…] olivat löytäneet Soussesta jonkun suosittelemisen arvoisen libanonilaisen ravintolankin. Annan jutussa on myös enemmän Soussen medinan historiasta, jos haluat tietää sinivalkoisesta medinasta […]
Ei ehkä olisi mulle se sopivin paikka, mä kun en jaksa oikein mitään sähläystä enkä varsinkaan silloin, kun pitäisi asioita saada hoidettua… Istanbulissa asuessakin hoidin kaikki ostokset marketeissa, en vaan jaksa mitään bazaarimeininkejä ollenkaan – haluan, että tuotteissa on selkeästi hinta esillä ja sen sitten kassalla maksan 😀 Mutta kuvissahan tuo kaikki, jonosähläyskin, näyttää oikein viehättävältä 😉
Niinpä-niin. En ole ikinä tajunnut miksi niitä mausteita ym. pitää mennä ostamaan jostain pölyisltä kujilta, kun ne saa ostettua siististä ilmastoidusta marketista, valmiiksi hinnoiteltuna ja maksettua luottokortilla 😀
Karoliina ja Anna, ei siellä tarvinnut sählätä v.1994-95.Asuin siellä vuoden yksin paikallisten keskellä.
Sähläystä nimenomaan, sitä noissa maissa riittää. Nään niin sieluni silmin tuon teidän taksitilanteen ja ulkopuolisten osallistumisen. Itse muistan Marokosta tilanteen, jossa mun piti hankkia pienelle (n. 15 hlöä) ryhmälle taksit. Se, että pieni nainen järjesti asiaa, ei tietenkään taksikuskeille käynyt! Takseilla piti mennä sitten samaan paikkaan, jonka jokaiselle kuskille näytin kartasta, se oli joku kuuluisa basaari. No, ihme kyllä meidän taksi sinne meni, mutta kukaan muu kuskeista ei sinne ajanut. 🙂
En erityisesti haikaile näihin sähläysmaihin.
Joo. Tuo on muuten tosi, että naisen sana ei erityisesti tuolla paina. Voin selittää ummet ja lammet ja silti asia kysytä Tepolta. Se vähän ärsyttää… ja toinen sähläytsä lisäävä juttu oli paikallisten surkea englanninkielentaito. Varsinaisesti kyse ei osassa tilanteista ollut sähläysestä, vaan siitä, että ne ei tajunneet mitä me haluttiin. Olisi pitänyt puhua ranskaa…
Ihana valo noissa sinitaivaisissa kuvissa, varmasti mielenkiintoinen paikka mutta kyllä muakin vähän etukäteen jo ahdistaisi kuvaamasi säätö.
Valo on täällä mieletön. Auringon valossa kaikki hehkuu. Illasta Saharasta nouseva hiekka värjää kaiken kauniin punervaksi.
Pitkääääää pinnaaaaaa vaaditaan. Mulla on kokemuksia Egyptistä ja Jordaniasta. Eli mun pitäisi noin teoriassa tietää miten sähläämistä kaikki voi olla. Silti sitä aina yllättyy, miten hankalaa kaikki tosiaan on…
Tämä Tunisia on ollut paljon esillä viime päivinä ja innostuin itsekin siitä, mutta nyt kun luen näitä kokemuksia ja muistan kaikki ne säätämiset menneiltä matkoilta (mm. Turkki, Intia, Uganda) niin taitaa jäädä vielä harkintaan. Täytyy ensin käydä joku meditaatio – tai itsehillinnänkurssi.
Heh. Itsellänikin on melko valikoiva muisti. Viimeisen Egyptin reissun jälkeen päätin, että saa taas olla hetkeen viimeinen kerta. Ei mennyt kauaa, niin olin Jordaniassa. Nyt olen täällä Tunisiassa.
Jos voisi sanoa, että säätäminen olisi vain turistialueiden ongelma, mutta ei. Kyllä se taitaa olla sisäänkasvanut ominaisuus osalle kansakuntaa. Sellainen tietty hitaus ja asioiden ihmettely. Toisaaalta näiden säätäminen on tietyllätavalla harmittomampaa, kuin täysin röyhkeä kusetus, mihin esim. Balkanilla ja Unkarissa törmää.
Säätäminen lentokentällä väsyneenä ei kyllä ole kivaa, oli vastassa mikä tahansa maa, joten mielelläni itsekin varaan kuljetuksen etukäteen, varsinkin jos olen yksin reissussa. Mutta kyllähän sitä säätöä silti aina reissuissa tuppaa olemaan, joissakin maissa enemmän ja joissakin vähemmän.
Ei näitä säätämisiä voi mitenkään 100% estää. Tänäänkin heattiin vuokra-autoa kahdesti (koska ei vaan nyt ole autoa) ja täyteltiin lippusia jossain rautatieaseman nurkalla, vaikka olikin ihan kansainvälinen autofirma kyseessä.
Nuo Tunisian pojat ovat kyllä kieltämättä aikamoisia säätäjiä. Ostopäätös on jos katsoo jotain myyntitavaraa ja serkun kissan kaimalla on aina jokin liike josta saa tavaraa superalennuksella.
Minun mielestäni käymisen arvoisia paikkoja olivat El Jem ja Matmatan luolat, no niin, koko retki Saharaan oli ihan onnistunut.
Jep. Juuri palasimme keskustassa, ja nyt on lopultakin auto alla. Olihan sekin säätö, saada mutama vuokrauspaperi täytettyä…
Kiitos tämän autosählingin (ei siis saatu aamusta, kuten oli luvattu), menee meillä nyt aiakataulut uusiksi. El Jem jäänee pois, sillä voi tulla pimeää ennen kuin sinne ehdittäisiin. Kairouan olisi nyt ensimmäinen kohde.
Kairouan oli mun lempipaikka 6 vuoden takaisellani Tunisian matkalla. Sidi bou Saïd kannattaa ehdottomasti käydä ihailemassa. Karthago oli valitettavasti aika lailla rauniota. Tunis oli myös ok. Parasta oli myös 2 yön reissu Saharalle, Star Wars Matmataan, Chebika-keitaalle ja suolajärvelle. Kaikessa yritettiin huijata ja jos kysyi neuvoa jonnekin, niin siitäkin sai lopulta maksaa. Kuitenkin kävin pari kertaa maassa saman vuoden aikana, joten paljon
hyvää nuo matkat sisälsivät ☺️. Kivaa Tunisiaa!
Kiitos 🙂
Kairouan olisi tänään vuorossa, jos/kun vuokra-auto nyt saataisiin joskus alle… Samalla ajateltiin katsoa El Jem.
Karthago näyttää tosiaan valokuvissa vain kasalta kiviä. No sama se on monessa muussakin paikassa. Tuleepahan nyt käytyä silti. Sahara jää meiltä väliin, mutta jonkinlaisen kuvan aavikolla yöpymisestä olen saanut Egyptin reissuilla.
Deturin lentokenttäkuljetus maksaa 15 euroa nuppi, meno-paluu, eli yhteensä kahdelta 30 euroa molemmat suunnat.
Mutta hotellista riippuen taksi voi toki olla nopeampi vaihtoehto – meillä tosin oli tuuria, sillä Mövenpick taisi olla ensimmäinen hotelli Soussessa.
Joskus nämä pakettimatkojen bussikuljetukset ovat edullinen vaihtoehto, esimerkiksi Mallorcalla aikoinaan kyselimme hotellilta pohjoisrannalla kuljetusta kentälle ja myivät liput Tui:n bussiin muihin vaihtoehtoihin nähden edullisesti, etenkin ajatellen sitä, ettei tarvinnut vaihtaa bussia Palman bussiterminaalissa vaan se meni suoraan kentälle. Menomatkan olimme tulleet paikallisbussilla, sillä asuimme silloin ensin Palmassa ja bussiterminaali oli silloin ok.
Kiitos korjauksesta. Mulle jäi jostain syystä 20 euroa/henkilö muistiin. Me ei otettu sitä kuljetusta siksikään, kun arvottiin ja arvotaan edelleen mistä tullaan kentälle. Eli ei siis välttämättä hotellilta.
Yleensä otetaan auto alle heti kentältä, jolloin ei tarvitse säätää kuljetusten kanssa. Tämä on oikeastaan ihan poikkeus, että auto ei ole käytössä koko lomaa. Tosin ei näitä pakettimatkoja edes kovin montaa vuodessa ole, joissa joku kuljetusvaihtoehto olisi edes tarjolla. No joskus joku hotelli saattaa ehdottaa noutopalvelua 🙂