Sisareni Afrikka – Tansanian kutsu

by Anna | TÄMÄ MATKA

Otan blogiini seuraavien päivien ajaksi vieraskirjoittajan. Kerta on ensimmäinen, koska olen tähän asti halunnut pitää blogin nimenomaan itseni kuvana ja vierastanut pyynnöistä huolimatta ulkopuolista ääntä. Kunnian saa Tansanian safarien konkari, jolla on takanaan neljä pitkään safaria maan kansallispuistoissa. Matkoillaan häntä on reittivalinnoissan ja järjestelyissä avustanut Tansanian erikoisasiantuntija, dosentti ja kirjailija Olli Marttila.

Nämä safarit ovat aivan jotain muuta, kuin muutaman päivän huitaisu suurella ryhmällä suosituimmissa turistipaikoissa ja tarjoavat kokemuksia poikkeuksellisista safarikohteista suojelualueiden parhailla paikoilla. Luotan kirjoittajan arvioihin ja tietoihin täysin, sillä hän on sisareni.

Tansania Arusha safari4

Sisareni Afrikka – Tansanian kutsu

Tällä tammikuuhun ajoittuvalla matkalla vierailtiin Tansanian pohjoisissa puistoissa:

  • Mkomazi national park, special campsite
  • Arusha national park, Momella lodge
  • Ngorongoro, Ndutu, special campsite
  • Serengeti, Kirawira, special campsite
  • Serengeti, Lobo wildlife lodge
  • Ngorongoro, Nasera rock, special campsite
  • Ngorongoro, caldera, Ngorongoro wildlife lodge

Matkalla mukana olivat safariopas Elias, leirivastaava Thomas ja kokki Faustin.

Tansania KIA lodge – Mkomazi national park, special camp site

Olimme saapuneet puoliltaöin majapaikkamme. Aamusta lähdimme ajamaan kohti Mkomazin kansallispuistoa. Pysähdyimme Moshissa, josta ostimme vettä ja paikallista alkoholijuomaa Konyagia. Matkamme jatkui kohti Samea ja sieltä ostimme hiiliä ja hedelmiä. On hyvä, että tuotteita ostetaan kansallispuiston lähellä olevista kylistä, jotta paikallisväestökin hyötyy safarituristeista.

Mkomazin portilla meitä tultiin puistohenkilökunnan toimesta kättelemään. Puisto ei ole kovin suosittu ja olimme ainoat vierailijat. Saimme erityisleirintäalueen Dinderasta. Myös näköalapaikalla olisi ollut mahdollista yöpyä, mutta varjoa ei päiväsaikaan olisi ollut missään. Lisäksi mielestämme olisi ollut epäreilua varata niin hieno paikka vain yhdelle leirikunnalle. Toisaalta portin vieraskirjan mukaan edelliset vieraat ovat olleet täällä noin viikko sitten

Leirielämä

Leirissämme on 3 safaritelttaa, messiteltta, vessa- ja suihkuteltta. Ruoan valmistukseen on nuotio, kaasukeitin ja pari pöytää. Tavaroiden purkamisessa auton katolta on pitkä ja voimakas turisti avuksi, mutta perustoiminnoista vastaa aina henkilökunta. Kävelyiltä voi tuoda leiriin polttopuita leirinuotiota varten. Puita pitää kuitenkin ensin paiskoa maahan mahdollisten skorpionien karkottamiseksi.

Leirin purkamisessa ei turistista ole paljon hyötyä, mutta tavaroiden kantamisessa voi koittaa auttaa. Kun leiristä poistutaan varmistetaan, että kaikki roskat on varmasti kerätty mukaan, nuotion hiillos lapioitu kuoppaan ja peitetty hiekalla. Usein vielä nuotiopaikan päälle laitetaan heiniä, jotta paikka vaikuttaisi seuraaville leiriytyjille koskemattomalta. Viimeisessä kuvassa luonnontilaan palautettu leirialue.

Alueella on myös kiinteän teltta-lodgeen nimeltään Babu’s camp. Kiinteitä telttoja oli 6 kpl joista yksi hienompi ja tarkoitettu häämatkalaisille tai muuten luksusta kaipaaville.

Tansania safari blogi14Tansania safari blogi13Tansania safari blogi15

Ruokapolitiikka

Safarilla syödään hyvin. Tässä esimerkkikooste muutamasta tarjoilusta.

Aamiaisella/brunssilla ananasta, papaijaa, banaania, pekonia, kananmunia, paatoleipää, paistettua perunaa, papuja ja peruna-sipuli-juustohöystöä.

Illallisella alkuruokana tomaattikeittoa ja leirissä leivottua sämpylää. Pääruokana kukkakaaligratiini, vihreitä papuja, porkkana-papu-kesäkurpitsalisuke, pihvit ja keitettyä perunaa. Jälkiruokana friteeratut banaanit. Aivan mielettömän hyvää ruokaa, varsinkin kun uunina toimii peltilaatikko, joka isketään nuotioon.

Tansania safari blogi03Tansania safari blogi08Tansania safari blogi09

Kolmen ensimmäisen päivän ajoja

Aamuajolla näimme hämärässä kirahveja ja pian koko aamu-usvaisen savannimaiseman kauneus alkoi paljastua nousevan auringon myötä. Itse auringon nousu tapahtui noin 2,5 minuutissa ja se oli hyvin vaikuttava näky.

Päivällä Elias huomasi kiikareillaan alhaalla laaksossa karjalauman. Koska Mkomaz on kansallispuistoksi, ei karjanlaiduntaminen täällä ole sallittua. Puiston opas soitti portille ja ilmoitti riistanvartijoille asiasta. Pian vastaan tuli auto, jossa oli 6 puistonvartijaa matkalla laittoman karjanlaiduntajan luo.

Tansania safari blogi11Tansania safari blogi10

Kisimassa sijaitsee savannikoirien ja sarvikuonojen suojelusäätiö. Eläimiä kasvatetaan säätiön suojissa ja palautetaan myöhemmin luontoon. Säätiön perustaja on Tony Fitzjohn ja useille tuttu George ja Joy Adamsonin kirjoista mm. Elsa vapaana syntynyt. Säätiön projekteihin saattaa päästä tutustumaan jos on sopinut asiasta etukäteen. Me emme olleet näin tehneet, joten luulimme asian jäävän haaveeksi.

Meille kerrottiin, että sarvikuonoja emme pääse katsomaan, koska ne ovat hajallaan isossa aitauksessa, mutta villikoiria pääsimme katsomaan. Koirat pysyivät suurimmaksi osaksi piilossa, koska 2 päivää sitten paikalla oli ollut eläinlääkäri, joka oli rokottanut koirat. Paikalle pyydettiin eläinten ruokinnasta vastaava mies lihakimpaleiden kanssa ja näitä lihoja heitettiin aitaukseen. Pääsimme näkemään koirat hyvin läheltä. Viimeksi olimme nähneet savannikoiria Seloussa vuonna 2008. Lahjoitimme suojelusäätiölle kohtuullisen summan rahaa suojelutoiminnan tukemiseen. Koiria on kuulemma palautettu luontoon yli 40 kpl. Hienoa työtä.

Tansania safari blogi06Tansania safari blogi07

Tansania safari blogi12

Eläimiä puistossa oli aika vähän. Mkomazi oli aikaisemmin riistansuojelualue, jossa metsästäminen oli sallittua. Kansallispuiston statuksen se sai vasta vuonna 2008. Metsästyksen vuoksi eläimet hupenivat ja osa siirtyi Kenian puolelle Tsavon kansallispuistoon, joka on suorassa yhteydessä Mkomaziin. Toivotaan, että jossain vaiheessa eläimet uskaltavat palata takaisin Tansanian puolelle.

Arusha national park, Momella lodge

Matka jatkui kohti Moshin kaupunkia ja kävimme siellä kaupassa ja söimme lounaamme jonkun kuppilan terassilla. Tilasimme kaikille juomat. 4 olutta ja yksi cokis maksoivat alle 5 $. Moshista jatkoimme matkaa ohi Arushan puiston sisäänkäynnin, paikkaan nimeltä Usa river. Täällä purettiin kaikki leiriintymiseen tarvittavat tavarat, koska niitä ei tarvita Arushan puistossa.

Arushan kansallispuisto otti meidät vaikuttavasti vastaan. Näimme heti alkajaisiksi kirahveja, seeproja, pahkasikoja ja ensimmäiset gueretsat ja ne tekivät meihin vaikutuksen mustavalkoisella turkillaan. Kiertelimme puistossa ennen hotelliin menoa ja näimme vielä ison lauman paviaaneja, lauman gueretsoja ja 8 kirahvia.

Tansania Arusha safari2Tansania Arusha safari1Tansania Arusha safari3

Arushan alueella yövyimme Momella lodgessa, joka on John Waynen tähdittämän Hatari-elokuvan kuvauspaikka ja josta avautui suora näkymä Kilimanjarolle. Kiinteissä leireissä on helpompi käydä suihkussa ja sähköjen ollessa päällä, voi laittaa akut lataukseen.

Momella lodgeen tuli illalla kaksi isoa ryhmää, toinen italiasta ja toinen hollannista, ja illallinen oli aika ruuhkainen. Elias tuli myös illalliselle, mutta söi toisten oppaiden kanssa samassa pöydässä. Tässä lodgessa oppaat pääsevät samaan ravintolaan. Useissa lodgeissa ei opas ole tervetullut ravintolan tiloihin.

Tansania safari blogi16Alkuperäiset blogitekstit löydät täältä.

Matka jatkuu…

 

Lisää kirjoituksia samalta maantieteelliseltä alueelta

4 comments

Pirkko / Meriharakka 9 helmikuun, 2015 - 2:35 pm

Meillä Tansania oli ihan erityinen kohde siksi, että isäni oli aikoinaan puhunut siitä jo lapsena ollessani, että kun pääsen ylioppilaaksi, niin sitten lähdemme sinne, Serengetiin. No ihan niin siinä ei käynyt, mutta myöhemmin lähdimme Serengetiin, Ngorongoroon ja pariin muuhunkin puistoon Tansaniassa, minä ja mieheni ja lisäksi silloin n. 14-vuotias sisarentyttäreni. Matka jäi kaikille voimakkaasti mieleen, ei vähiten sisarentyttärelleni, jota luonto-oppaamme ehti jo loppumatkasta kosiakin!
Matka oli aikaa ennen blogiammme, joten en siitä ole koskaan kunnolla kirjoittanut – ehkä pitäisi, matkapäiväkirjat ovat kyllä jäljellä!

Reply
Anna Koskela 9 helmikuun, 2015 - 3:38 pm

Kirjoita ihmeessä!

Nämä sisarenikin kirjoitukset ovat nimenomaan matkapäiväkirjaa. Siksi niitä joudutaan lyhentämään tähän blogiin, koska muuten materiaalia olisi kuukaudeksi 🙂

Reply
Laura 8 helmikuun, 2015 - 10:51 pm

Tuo lintu on kyllä äärimmäisen psykedeelisen näköinen, heh. Näissä puistoissa en itse käynyt viime kesänä, mutta Ngorongoro-fiilistelyjä odotellessa, se on musta yksi maailman taianomaisimmista paikoista!

Reply
Anna Koskela 9 helmikuun, 2015 - 12:32 pm

Tuo lintu näyttää siltä, kun sitä olisi kasteltu kaikkiin maalipurkkeihin, mitä varastosta löytyy. Tyyliin: ”Kato äiti, mä värjäsin linnun” 🙂

Reply

Leave a Comment