6,1K

Safari Etelä-Afrikassa – Hluhluwe Imfolozi Park

Safari Etelä-Afrikassa. Sain yksityiskohtaiset ohjeet kokeneilta kavereiltani ennen Etelä-Afrikan safarille lähtöä. Muista pakata: makuupussi, pipo, hyvät hermot, huumoria, jeesusteippi ja otsalamppu. Lisäksi peloteltiin, että matkatavarat eivät saavu koskaan perille ja jos tulevat, niin kaikki vaatteet tuhoutuvat punaisesta pölystä. Mietin mielessäni, mihin ihmeeseen olen menossa? Minun mielikuvissani safari kun sisälsi shampanjaa, hovimestarin ja luksuslodgen. Millainen kokemus safari Etelä-Afrikassa sitten oli?

Hluhluwe Imfolozi Park

Safari Etelä-Afrikassa alkoi lennolla Johannesburgista Richards Bayhin, josta jatkoimme vielä 80 kilometriä, eli noin 1,5 tuntia pikkubussilla läpi entisen Zulumaan, nykyisen KwaZulu-Natalin provinssin.

Hluhluwe Imfolozi Park on yksi Afrikan vanhoista luonnonsuojelualueista. Liki kaikki nykyiset luonnonsuojelualueet (myös Kruger) ovat entisiä riistansuojelualuita vuodelta 1895. Näiden alueiden tarkoitus oli saada aikoinaan täysin kontrolloimaton villieläinten metsästys valvonnan alle.

Pinta-alaltaan puisto on 960 km², eli 96 000 hehtaaria. Alue on suurempi kuin Suomen pääkaupunkiseudun kunnat yhteensä (770 km²) tai Singapore (721 km²). Maastoa löytyy kuivasta puusavannista korkeisiin kukkuloihin. Tarkka sijainti näkyy alla olevista kartoista.

• 

• 

• 

Safari Etelä-Afrikassa | Umfolozi Big Five Game Reserve

Umfolozi Big Five Game Reserve on osa Hluhluwe Imfolozi Park luonnonsuojelualuetta, jossa yksityiset toimivat, kuten hotellit ja safarijärjestävät, voivat toimia. Aikaisemmin alue toimi Zulukuningas Shakan henkilökohtaisena metsästysmaana.

Safari Etelä-Afrikassa on mahdollista myös omalla autolla ja etenkin Etelä-Afrikan tunnetuimmassa luonnonpuistossa, Krugerissa, omatoimisafarit ovat erittäin suosittuja. En nähnyt Umfolozi Big Five Game Reserven alueella kuin muutaman tavallisella henkilöautolla liikkuvan seurueen ja oletan heidän olleen päiväreissulla. Yöpyminen on kuitenkin mahdollista myös ja majoitusvaihtoehtoja löytyy vaatimattomista mökeistä luksus majoituksiin. Puiston pääsymaksu on 240 randia, eli 14 euroa aikuiselta/päivä. Tarkemmat ohjeet, maksut ja aukioloajat löytyvät täältä.

Safari Etelä-Afrikassa | Mantis Biyela Lodge oli huikea kokemus

Olin katsellut kuvia majoituksestani etukäteen, mutta vasta paikan päällä kohteen upeus avautui. Mantis kokoelmaan kuuluva Umfolozi Biyela Lodge koostuu 12 luksusvillasta, joista kaikista avautuu näköala alas joelle. Kuin tilauksesta joella marssi ”viisi pientä elefanttia …” Villojen sisustus oli tyylikäs, sellainen hieman minimalistinen. Katto oli osin perinteisesti oljesta tehty ja huoneessa oli mukavasti myös Zulumaan vaikutuksia. Paikka olisi kelvannut heittämällä sisustuslehden kanteen.

Huoneeni ei ollut tilava, se oli valtava. Jättimäisen sängyn lisäksi käytettävissä oli oleskelualue, vaatehuone, suuri kylpytila, oma uima-allas ja laaja terassi. Lasiovet sai avattua ja maksimoitua näin näkymän ulos. Ja ne pienen yksityiskohdat: kun palasin illan Game Driveltä huoneeseeni, oli kylpyvesi laskettu valmiiksi odottamaan.

Vaikka mahdollisuus siihen, että leijona pomppaa pusikosta ja syö rikkaan turistin on pieni, ei pimeällä saanut kulkea mihinkään yksin. Liikkuminen tapahtui aika henkilökunnan kanssa.

Kahden hengen huoneen hinta täysihoidolla ja muilla palveluilla noin 1000 euroa.

• 

• 

Aamiaiset, iltapäivän pikku purtavat ja illalliset olivat mainioita ja meitä hemmoteltiin myös upeilla viineillä. Pistelin poskeeni hyvällä ruokahalulla niin gudua, kuin Etelä-Afrikan kansalliseläintä springbokia (kummatkaan eläimet eivät ole mitenkään uhanalaisia). Pienet kurpitsamunkit ja makea Roobois-tee olivat pettämätön makuyhdistelmä. Ehkäpä mieleenjäävin ruokailu oli silti yksinkertainen aamiainen auringon nousua katsellen keskellä luontoa.

• 

• 

• 

• 

Safari Etelä-Afrikassa | FAQS sää, tipit, pukeutuminen, malaria, ym.

Sää

Kun Suomessa on talvi, Etelä-Afrikassa on kesä. Päivällä on kuuma, lämpötila 30 asteen kieppeillä ja ajoittain sataa. Ukkosmyrskyt ovat tavallisia.

Pukeutuminen

Kannoin ihan turhaan huolta pukeutumisesta. Mitään erityisiä safariasuja hattuineen ei todellakaan tarvittu, vaan ihan t-paidalla ja shortseilla mentiin. Monissa safariohjeissa puhutaan kirkkaiden värien sopimattomuudesta vaatteisiin, mutta rangerimme mielestä tällä ei ollut mitään merkitystä. Maanläheisissä väreissä toki hiekka ja pöly näkyvät huonommin ja voihan se olla kiva uusia garderopinsa tällä syyllä. Aurinkorasvaa kului paljon ja iltaisin hyttysmyrkky oli ehdoton parfyymi. Ennen auringonnousua tai pimeällä ohut villatakki lämmitti riittävästi. Yöilma oli kostean lämmin, ei kylmä.

Malariariski

Alueen malariariski on matala, joten estolääkitystä ei tarvita. Gin & Tonic  illasta on silti suositeltava.

Tippaus

Ajoja oli sekä aikaisin aamulla, että illan hämärtyessä. Tämän tason majoituksissa auto lähtee käytännössä liikkeelle juuri silloin, kun se vierailijalle sopii. Rangereiden kuukausipalkka on noin 400 euroa, joten tippaaminen loman loputtua on tärkeää. Sopiva määrä alkaa noin 10 eurosta/päivä/vierailija. Itse tippasin 20 euroa päivä. Netistä löytyy paljon tietoa tipeistä. Ylärajaa ei ole, mutta jokainen valitsee tietenkin itse, miten paljon haluaa maksaa.

Noudata ohjeita

Älä kuvittele tietäväsi asioita etukäteen, vaan kuuntele mitä sanotaan. Jos joku asia on kiellettyä – se on kiellettyä. Kiellettyjä asioita on erilaisia eri paikoissa, mutta ne kyllä kerrotaan selvästi. Olisi hyvä myös ymmärtää, miksi joku asia on kiellettyä. Esim. harvinaisista eläimistä ei saa ladata nettiin paikannustiedoin olevia kuvia verkkoon. Miksi? – No koska salametsästys.

Pääsäännöt ovat: laita aurinkorasvaa ja juo riittävästi, istu paikoillasi (älä nouse seisomaan autossa), älä huuda, metelöi tai kilju, älä heiluta käsiäsi, älä poistu autosta ilman lupaa ja noudata aina ja kaikkialla rangerin ohjeita.

Ovatko eläimet aitojen sisällä?

Paljon on kysytty ovatko eläimet aitojen sisällä. Tämä ei ole mikään eläintarha, sillä pinta-alaltaan koko luonnonsuojelualue on liian suuri maa-ala aidattavaksi, mutta kyllä alueella aitoja on.

Alueen vieressä kulkee rautatie ja radan ja puiston väliin on asennettu jykevä sähköaita turvallisuuden vuoksi. Junarata ja norsu kun eivät ole hyvä yhdistelmä. Tosin tämäkään aita ei pystyisi pidättelemään norsulaumaa, mikäli eläimet juuri tuosta haluaisivat kulkea. Muuten aluetta on aidattu osin, lähinnä teiden ja asutusten ympäriltä, mutta käytännössä norsulaumat, kissaeläimet ja Afrikan villikoirat kulkevat miten haluavat. Suuret norsulaumat käydään jotenkin johdattelemassa takaisin puistoon, mikäli ne poistuvat sen alueelta. Suurimmalla osalla eläimistä ei ole mitään aikomustakaan vaeltaa yhtään mihinkään muualle.

Safari Etelä-Afrikassa | Game Drivet

Olin varannut pahaltahaiseville eläimille slotin aperitiivin ja illallisen välillä. Kirahvit ja kamelit voisivat tulla näyttäytymään eteeni auringonlaskussa, kun istuskelisin lodgen terassilla kylmä juoma kädessäni. Valitettavasti eläimet olivat kovin huonosti koulutettuja ja niitä piti lähteä itse etsimään.

Oikeasti Game Drivet olivat ihan parhautta. Hämmästyin siitä, miten lähelle eläimet tulivat. Ajoneuvo pysyi tarkasti ajourilla ja eläimet saivat lähestyä ja kävellä vierestä – jos halusivat. Sitä tuntee itsensä aika pieneksi, kun ohi tallustaa 5000 kg painava norsu tai 5 metriä korkea kirahvi.

Pelastakaa sarvikuonot

Hluhluwe Imfolozi Park on äärimmäisen harvinaisen pensassarvikuonon, eli mustasarvikuonon suojelualuetta. Tällä hetkellä pensassarvikuonoja arvioidaan olevan koko Afrikassa vain vähän yli 5 000 yksilöä. Sarvikuonojen salametsästys on todellinen ongelma myös tässä puistossa. Eläimiä seuraavat aina vartijat.

Tunsin suurta halua maastoutua auton lattialle, kun kohtasimme tämän eläimen. Ilkeänoloinen pensassarvikuono tuijotti minua pienillä tihrusilmillään pusikosta. Olkoonkin vaan harvinainen eläin, niin minusta se oli vaarallisuutensa lisäksi myös ruma ja kaiken lisäksi äänteli kuin pieni porsas. Tilannetta ei auttanut mitenkään rangerimme muistelut omasta vähän tiukemmasta kohtaamisesta sarvikuonon kanssa. Toivon yksilölle pitkää ikää ja paljon jälkeläisiä, mutta siitä ei nyt tullut suosikkieläintäni.

Pensassarvikuonojen lisäksi Hluhluwe Imfolozi Park alueella asuu myös isosarvikuonoja, eli valkoisia sarvikuonoja (etelänleveähuulisarvikuonoja). Sen yli vuosisadan jatkunut suojelu on onnistunut hyvin ja kanta on saatu elvytettyä hieman yli 20 000 yksilöön. Tämä laji oli paljon rauhallisemman oloinen ja sen touhuja seurailinkin ilman ylimääräistä pelkokerrointa.

Sanat musta ja valkoinen ovat peräisin väärinkäsityksestä. Englantilaiset sekoittivat afrikaansin sanan weit (leveä, joka viittaa eläimen kuonoon), sanaan white (valkoinen). Nimet eivät siis kuvaa eläinten värejä, vaan kummatkin lajit ovat enemmän tai vähemmän ruskeita.

Kiimainen urosnorsu voi olla varsinainen häirikkö

Vaikka yleisesti eläinten seuraaminen safarilla Etelä-Afrikassa oli leppoisaa hommaa, niin pientä sykkeen nousua aiheutti testosteronia tihkuva kiukkuinen uroselefantti. Kohtasimme tämän paikallisen liikenneruuhkan tiellä yöaikaan ja ajoimme eläimen perässä 40 minuuttia. Urosta ei luonnollisesti voinut ohittaa. Joka kerta kun valokiila tuli liian lähelle, ärsyyntynyt otus seisahtui, kääntyi ja levitti valtavat korvansa. Selkeä signaali – ei lähemmäksi!

Seuraavana aamuna näimme tämän häirikön kiusaamassa naaraista ja poikasista koostuvaa laumaa. Eläin pääsi hieman yllättämään kuljettajan ja tämä oli ainut kerta, kun rangerimme käski meitä istumaan aivan paikoillaan ja hiljaa. Uroksen korvat olivat jäykästi takana ja kärsä sisäänpäin kääntyneenä, eli uhka oli eleiden perusteella jollakin tasolla todellinen. Se tuijotti autoa tiiviisti pitkän tovin, mutta kääntyi sitten ja löntysteli kohti laumaa.

Meille kerrottiin, että auton peruuttaminen tai karkuun ajaminen ei ole koskaan norsun kohdalla vaihtoehto, vaan eläimen annetaan rauhassa havainnoida tilannetta ja toivottavasti huomata, ettei ajoneuvo ole sille uhka. Afrikannorsut ovat osallisena vuosittain yli 500 ihmisen kuolemaan. Tosin kyse on silloin salametsästystilanteista tai siitä, että ihminen ja norsu kilpailevat samoista maa-alueista. Paikallisia opetetaan täälläkin Hluhluwe Imfolozi Park :in ympäristössä turvaamaan satonsa viljelemällä kasveja jotka eivät houkuttele norsuja.

Täysikasvuisilla uroksilla on vuosittain kahdesta neljään kuukautta kestävä kiima, jolloin ne etsivät itselleen naarasta. Nyt naaraiden joukossa ei ollut yhtään uroksesta kiinnostuutta yksilöä ja matriarkka johdatti laumansa joelle juomaan, jättäen uroksen repimään kiukuspäissään puskia nurin.

Hluhluwe Imfolozi Park – Kirahveja, seeproja ja muita söpöliinejä

Kirahveja, seeproja, mangusteja ja kaikenlaisia söpöjä antilooppeja riitti joka aukealle. Jopa siinä määrin, että jokaista impalaa ei pysähdytty ihmettelemään. Kaikki kirahvit eivät olleet lempeäsilmäisiä rauhallisia jättiläisiä, vaan todistimme myös uroskirahvien tappelua, jossa ne löivät voimakkaasti päällään toistensa kaulaan. Olen luullut, että kirahvi ei ääntele, mutta kirahvin ääntely onkin ihmiskorvalle kuulumatonta matalaa alle 20 hertsin infraääntä.

Rangerimme näytti meille myös ilahduttavan paljon erilaisia hyönteisiä, lintuja ja paikallisia kasveja.

Hämmästyin huomatessani, että itse asiassa Etelä-Afrikan safarilla rumimmat otukset, eli pahkasiat ja puhvelit olivat kaikista hauskimpia kuvattavia.

Vaikka puhvelit tappavat joka vuosi kymmeniä ihmisiä Afrikassa, niin eivät nämä mutakylpyjä ottavat otukset kovin uhkaavilta tuntuneet. Eikä puhveleilla ole edes syytä olla kiukkuinen. Ne painavat noin 1,5 tonnia ja ihminen on oikeastaan puhvelin ainoa vihollinen. Jopa leijonat välttelevät niitä. Kun puhveliuros ei enää jaksa jahdata naisia ja tapella, se erakoituu ja hengailee satunnaisesti muiden ukkopuhveleiden kanssa. Ei välttämättä huono tapa viettää eläkepäiviä.

All You Can Eat -buffet leijonille

Luonnonvaraisten eläinten siirtäminen Etelä-Afrikan luonnonsuojelualueilla on tavallista ja sitä tehdään suojelualueen eläinlajien välisen tasapainon ylläpitämiseksi, mutta myös sukusiitosten ehkäiseminen. Aina siirrot eivät ole kovin onnistuneita. Taannoin Umfolozi Big Five Game Reserve alueelle toimitettiin suuri lauma seeproja. Harmi vaan, etteivät ko. seeprat olleet tottuneet kissapetoihin aiemmassa asuinpaikassaan. Alueen leijonilla oli hetken All You Can Eat -buffet katettuna.

---

Jos haluat lukea hieman erilaisesta safarista, vilkaise sisareni kokemuksia lukemattomilta omatoimisafareita ympäri Tansaniaa ym.

Kyseessä oli lehdistömatka Etelä-Afrikkaan helmikuussa 2020. Muut sarjan postaukset pääset lukemaan täältä.