Rakas matkapäiväkirja. Puerto Princesa

Rakas matkapäiväkirja. Puerto Princesa

Kotimaan terminaali 4 Manilassa muistuttaa ulkopuolelta varastorakennusta. Maksoimme taksin vasta kun olimme varmasti nähneet Air Asian logot. En tosiaankaan halunnut jäädä seisomaan väärän terminaalin eteen. Sinällään koneeseen olisi kyllä ehtinyt miten päin vain, koska lopulta se oli reippaasti tunteja myöhässä. Tekninen vika, myöhäinen saapuminen, ruuhkautunut ilmatila. Syy vaihteli aina kuuluttajan mukaan.

Kun lopulta kone boordasi alkoi järkyttävä kaatosade. Air Asian ja Cebun koneita oli rivissä 7, ja ihmiset kulkivat kentällä etsien omaansa länsimaalaisen silmin täysin hallitsemattomasti.

kalakastikkeen voisi kieltää ruumassa

Puerto Princesan kentällä matkalaukut pyörivät hihnalla ja naureskelin ilmassa leijuvaa tymäkkää tuoksua. Kuivattua kalaa, kalakastiketta, tai kalasäilykkeitä. Vaikea määrittää lajiketta, mutta selvästi jonkun paketti oli ruumassa rikkoontunut ja levinnyt muiden matkalaukkujen päälle. Nauru loppui lyhyeen kun näin oman matkalaukkuni. Päällinen kuorrutettu harmaalla töhnällä. Yäk, mikä haju. Laukku on nyt putsattu, mutta vieno kalan tuoksu seurannee minua varmasti lopun matkaa.

Puerto Princesa

Puerto Princesa jakaa matkalaisten mielipiteitä. Toiset pitävät paikasta, toiset jatkavat heti eteenpäin pienemmille saarille, tai El Nidoon. Meidän stoppi kaupungissa on vuorokauden mittainen, ja jatkamme sitten muutamaksi yöksi Dos Palmasiin, joka on kaupungin edessä oleva saari.

Baywalk Park

Baywalk Park oli karttaan merkitty kävelyalueeksi rannassa, ja se tuntui hyvältä kohteelta illaksi. Hieman ihmettelin liikkeellä olevaa ihmisten määrää, mutta Filipiineillä asuu 100 miljoonaa ihmistä, joten ruuhka on ihan normaali olotila. Paikka ei ollut mikään varsinainen kävelykatu, vaan rannassa oleva satama, kalatukku ja sen jatkeena iso pimeä alue, jonka takana kaukana näkyi joulukuusi ja valoja. Siellä täällä oli lappuja, että alueelle ei saisi mennä ilman pääsylippua, mutta miksi kalasatamaan pitäisi ostaa lippu?

Kävelimme suoraan laiturille katselemaan kalastusaluksia, ja etsimään olutkuppilaa. Yhtään juottolaa, jossa olisi ollut tilaa, ei löytynyt, ja päätimme seurailla rantaviivaa. Rannan vieressä oli omituinen porttihäkkyrä, josta pääsi aidoin eristetylle kulkuväylälle. Portin edessä ihmiset selkeästi empivät. Pimeässä minäkin löin jarrut päälle, koska en nähnyt omia jalkojanikaan, mutta Teppo jatkoi matkaansa. Tapahtui jotain omituista. Kaikki sata filipiinoakin päätti lähteä myös liikeelle. Myöhemmin tajusimme, että siinä oli lipunmyynti, ja parveilevat ihmiset eivät halunneet maksaa sisäänpääsymaksua enää niin myöhään illasta. Kun yksi eteni maksamatta, muut seurasivat perässä.

Pitkän pimeässä kulkemisen jälkeen rännistä pääsi markkina-alueella. Keskellä kaikkea oli iso joulukuusi ja lava, jossa orkesteri, kuoro ja vaikka mitä ohjelmaa. TV- autotkin olivat paikalla. Lavan ympärillä oli laaja katsomo, mutta suurin osa ihmisistä vain kulutti aikaansa istumalla, kuljeksimalla, ja tekemällä ostoksia. Kyseessä olivat joulukauden avajaiset, ja selkeästi merkittävä tapahtuma kaupungissa.

Paikka oli käytännössä täysin valaisematon hiekkakenttä, joka päättyi mereen. Edes rannassa ei ollut mitään valaistusta. Olisi luullut, että sähköä riittäisi  yleisötapahtumiin, mutta ehkäpä iso lava valoineen, ja lähetysautot veivät kaiken kapasiteetin. Pimeys oli melko täydellistä. Joimme oluet ja lähdimme suuntaamaan alueelta pois. Ohjelmassa oli tulossa ilotulitus, ja yhä lisää ihmisiä lappoi kentälle päin. Ullatus vaan, mikä härdelli oli päällä läheisillä kaduilla.

Kohtuullisen sekopäisinä ruuhkasta, metelistä, ja pakokaasuista palasimme hotelliin tricyclellä. Meteli oli alussa ympärillä niin kova, että keskustelu osoitteestakin oli kuskin kanssa mahdotonta. Ensimmäistä kertaa elämässä koin myös sen, kun poliisit ja vartijat vain työnsivät tricyclejä väkisin eteenpäin, jotta suma saataisiin purkaantumaan.

Meillä ei ollut mitään käsitystä matkan hinnasta, joten löimme vanhalle kuskille käteen 100 pesoa. Ukko oli oikein tyytyväisen näköinen. Oikea hinta olisi ollut 15 pesoa.