3,1K

Prangli ja Viimsin niemimaa on tuntematonta Viroa

Prangli ja Viimsin niemimaa. En kyennyt mitenkään sijoittamaan paikkoja mielessäni kartalle. Oli pakko kaivaa Google Maps esiin ja ruveta navigoimaan. Viimsi löytyy 20 kilometrin päästä Tallinnasta itään ja Viron saariin kuuluva Prangli se edustalta. Olisivatko paikat muuten napsahtaneet kohdilleen sinulta?

Tallinnan keskustasta Viimsiin pääseen helposti omalla autolla ja eteenpäin Prangliin kuljetaan vuoroaluksella, joka lähtee Leppneemen satamasta. Kuusi kilometriä pitkälle Pranglille ei omaa autoaan kannata tuoda. Saarella on nimittäin ajettavaa tiestöä vain muutama sata metriä. Veneilijöitä kiinnostanee tieto, että jos lähtee Harmajalta suoraan pitkin 25. pituuspiiriä, päätyy Prangliin 20 meripeninkulman päästä.

Pranglin päiväretki on vaivaton vaihtoehto

Pranglin Kelnasen satamaan kuljettava suuri vuoroalus Wrangö lähtee Viimsin niemestä, Leppneemen satamasta. Liput täältä. Lipun saa ostettua näppäränä e-lippuna, mitä kokeilin jo aiemmin Hiiunmaan kohdalla. Laivalta löytyy kohtuu siisti vessa, kansipaikkoja, sekä suurehko sisätila sateen sattuessa.

Jos tulet isomman porukan kanssa, kulkee mantereen ja saaren väliä myös postialus Helge, jonka voi vuokrata käyttöönsä. Tiedustelut täältä. Käytimme Helgeä saarelta poistumiseen, mutta henkilökohtaisesti en tätä alusta lähde suosittelemaan. Se on pieni, sotkuinen, kaikilla tavoin epämukava ja siellä on kymmenittäin hämähäkkejä.

Liikkuminen saarella tapahtuu kävellen, pyörällä tai opastetulla 2-3 tunnin kiertoajelulla. Helpoin tapa on varata koko päivän valmisretki, joka maksaa ohjelmineen ja ruokineen noin 70 euroa ja sisältää kyydin Tallinnasta Pranglille ja takaisin.

Anteeksi, nenäni edessä on tappajahämähäkki 🕷🕸

Merimatkan jälkeen ryhmämme hörppäsi kahvit satamassa ja tarkasteli kiinnostuneena neuvostoaikaista kuorma-autoa, jonka lavalla istuen kiertoajelu toteutettiin. Itse päädyin hyttiin istumaan. Autoon noususta tuli pienehkö ongelma, sillä eihän armeijan autoissa mitään astinlautoja ole. Siitä vaan jalkaa vanteen keskiosalle ja ponnistamaan ylös. Seuraavaksi ongelmaksi tuli kuljettajan odour, joka vaati välittömän ikkunoiden avaamisen. Kolmas ja ratkaisevin ongelma viihtymiseni kannalta olivat hämähäkit. Yksi sellainen vaani minua kulmaikkunan kohdalla, mutta välimatkamme pysyi kuitenkin suht siedettävänä. Kun oppaamme loikkasi hytin katolle ottamaan ryhmäkuvaa lavalla istuvista, putosi jostain kattomuoveista järkyttävän kokoinen hämähäkki suoraan eteeni. Siis kääk ja iik!

Pranglin historia on hylkeenpyyntiä ja kalastusta

Prangli mainitaan eri lähteissä jo vuonna 1387. Silloin saari tosin oli nimeltään Rango. Aikojen saatossa saarella on ollut myös muita nimiä, kuten: Wrangelsholm, Wrangö ja Rangelus. Aluksi asukkaat olivat lähinnä virolaisia ja suomalaisia hylkeenpyytäjiä, myöhemmin kalastajia ja talonpoikia. Saarelaiset pyytävät hylkeitä edelleen. Alimmaisessa kuvassa on hylkeenpyyntiin käytettävä pikkuvene, jossa on matala köli ja johon voidaan kiinnittää kaksi jalasta helpottamaan jään päällä kulkemista.

1400-luvulla Prangli kuului alkuun Maardun mahtikartanolle ja siirtyi joskus 1600-luvulla Haljavan kartanon omistukseen. Saaren peltomaa on aina ollut huonoa. Karjaa kuitenkin pidettiin ja veronsa talonpojat maksoivat kaloina.

Pranglin fiilis on varsin neuvostonostalginen

Neuvostoaikana Pranglin lähisaaret Aksi, Rammu, Aegnal ja Naissaari muutettiin sotilasalueiksi. Toisilta saarilta asukkaat häädettiin mantereelle, mutta pranglilaiset pakotettiin kollektiivitalouksiin. Vaihtoehdot olivat melko vähissä. Jos talonpojat eivät halunneet työskennellä osana suurta ja mahtavaa Neuvostoliittoa, tuli maanviljelijöistä Marxismi-leninismin luokkavihollisia, joiden omaisuus lähti takavarikkoon ja perhe Siperiaan.

Saarella aloitti toimintansa osa Kirovin kalastuskolhoosia, joka myöhemmin oli Neuvostoliiton suurimpiin kuuluva osuuskunta. Kolhoosin johtaja Oskar Kuul oli varsin kunnioitettu toveri. Hänen ideastaan kirovilaiset mm. hankkivat junalasteittain pakastettua kalaa Vladivostokista 20 kopeekan kilohintaan, ja myivät sitä sitten eteenpäin muualle Neuvostoliittoon kahden ruplan purkkihinnalla. Tavallisen kansalaisen kohdalla käytäntö taas olisi ollut vitsin kaltainen: Vieraileva opettaja opetti luokalle matematiikkaa. ”Jos ostan laatikon omenoita 25 ruplalla ja myyn sen 50 ruplalla, mitä saan?”, hän kysyi. ”Kolme vuotta vankeutta”, luokka vastasi kuorossa

Vielä vuonna 1990 Helsingin silakkamarkkinoille tuli Neuvostoliiton luvalla kaksi alusta Tallinnasta myymään juuri tämän kolhoosin tuotteita.

Nykyisin saarella on pieni kauppa, posti, kirjasto sekä matkamuistomyymälä. Koulun viittä lasta opettaa seitsemän opettajaa. Ilmapiiri on varsin neuvostonostalginen. Ympärivuotisia asukkaita on noin sata. Kesäisin väkimäärä moninkertaistuu.

Viims – Rantakansan museo

Pringin rantakylässä Viimsissä sijaitsevassa Rantakansan museossa on juuri nyt meneillä kolhoosin toiminnasta kertova näyttely. Jos olet autolla liikenteessä, kannattaa koukata tätä kautta. Näyttely oli varsin riemastuttava aikamatka menneisyyteen. 1970 syntyneenä moni lapsuudesta ihan normaali ja tuttu, mutta jo unohtunut asia, muistui heti mieleen.

Pranglin Pyhän Laurentiuksen puukirkko

Pranglin saaren Pyhän Laurentiuksen puukirkko on vuodelta 1848. Se on rakennettu Sipoosta tuoduista lankuista. Samalla paikalla oli kappeli todennäköisesti jo muutamaa vuosisataa aiemmin. Tarinan mukaan suomalaiset hylkeenmetsästäjät Kajagan Joost ja Räsin Mikk joutuivat merihätään Laurin päivän myrskyävällä merellä. He olivat jo varmoja kuolemastaan, mutta kohtalo päätti toisin, ja kalastajat kulkeutuivat pienen jäälautan kuljettamana turvaan Pranglin saarelle. Siitä kiitokseksi päätettiin rakentaa kappeli, jonka kohta valittiin mielenkiintoisella tavalla. Paikasta päästiin yksimielisyyteen kantamalla seulalla vettä – sinne, jossa seula laski eniten vettä lävitse, pystytettiin kappeli.

Maailman suurin merikatastrofi tapahtui Suomenlahdella

Pranglin saarella on itse asiassa kaksi hautausmaata. Ensimmäinen sijaitsee kirkon yhteydessä ja toinen Eestirand nimisessä paikassa. Luulin ensin, että paikka on nimetty sijainnin mukaan (Viron manner näkyy horisontissa), mutta siitä ei ole kyse. Historiafriikkinä minun oli pakko selvittää asiaa hieman tarkemmin:

Tapahtumasarja alkaa, kun Saksan operaatio Barbarossa käynnistyi vuonna 1941. Neuvostoliiton puna-armeija mobilisoi kovalla vauhdilla virolaisia miehiä joukkoihinsa. Avomerikalastuksen tukialus Eestirand oli suuri höyrylaiva, johon sullottiin noin 3300 enemmän tai vähemmän vastentahtoista virolaista. Laiva lähti kohti Kronstadtia (Pietarin edustalla oleva saari) 23. elokuuta 1941, eli joitakin päiviä ennen Jumindan niemellä tapahtunutta maailmanhistorian tuhoisinta merisotaoperaatioita.

Jumindan tapahtumat 28.-29. elokuuta 1941 ovat luultavasti monelle täysin tuntemattomat, vaikkakin 12 000-16 000 ihmiseltä hengen vienyt operaatio tapahtui Suomenlahdella. Kysymys oli evakuoinnista, jossa Neuvostoliitto yritti meritse tuoda turvaan Tallinnaan mottiin jääneet neuvostosotilaat ja -virkamiehet perheineen. Saattueeseen haalittiin kaikki mahdolliset alukset jäänmurtajista pieniin kalastusaluksiin ja sen lopullinen vahvuus oli noin 200 laivaa.

Saattueen kohtaloksi koitui laaja miinakenttä. Suomalaiset ja saksalaiset olivat laskeneet Jumindan niemen kohdalle 1800 merimiinaan ja 800 miinanraivausta haittaavaa räjähdettä, joihin laivat yksi toisensa jälkeen ajoivat. Alusten kimppuun kävivät myös Saksan rannikkotykistö, sekä Luftwaffen Stuka-syöksypommittajat. 200 aluksesta vain 65 pääsi perille. Loput upposivat Suomenlahteen. Ruumiita ajautui pitkään merivirtojen mukana mm. Porvoon Emäsalon rannoille. Stalinille uskallettiin esittää vain noin 7000 ihmishengen menetykset.

Eestirand aluksen virolaisille kävi todellinen tuplatuuri

24. päivä elokuuta vuonna 1941 Eestirand oli menossa kohti Kronstadtia ja sen matka olisi kulkenut läpi Jumindan miinakentän. Eestirandin ruumaan oli lukittu yli 3000 vastentahtoista virolaista ja heitä vartioivat puna-armeijan sotilaat. Alusta kipparoi virolainen kapteeni nimeltä Boris Nelke. Kerin saaren kohdalla Eestirand sai kimppuunsa saksalaiset Stuka-syöksypommittajat. Osa miehistä kuoli heti, toiset hukkuivat kun ruuma täyttyi vedellä. Kuolleita tuli arviolta noin 550. Kapteeni Nelke sai kyydissä olevilta neuvostoliittolaisilta sotilailta käskyn jatkaa vaurioituneella aluksella edelleen, mutta Nelke uhmasi komentoa ja käänsi aluksen kohti Pranglin saarta, jonka edustalle Eestirand lopulta juuttui pohjastaan kiinni.

Seuranneessa sekasorrossa virolaiset riisuivat henkiin jääneet venäläiset aseista. Seuraavana aamuna haavoittuneet tuotiin maihin Pranglin miesten avulla ja pelastuneet virolaiset nostivat aluksen Viron lipun ylös rannalla sijaitsevaan korkeaan mäntyyn. Saarta lähestyneitä puna-armeijan laivoja kohti avattiin konekivärituli. Mantereelta saapui virolaisia vapaaehtoisia sotilaitten ja saarelaisten avuksi. Kuolleet haudattiin heti rannan tuntumaan ja tällä paikalla sijaitsee Eestirand hautausmaa, joka on siis saanut nimensä laivan mukaan. Kaikkiaan 2762 väkisin mobilisoitua miestä välttyi melko varmalta kuolemalta miinakentällä tai puna-armeijan tykinruokana ja pääsi palaamaan takaisin Viroon. Nelke julistettiin ”kansan viholliseksi” ja hän pakeni Ruotsiin.

Pranglilaiset hyödynsivät hylkyä pitkään ja siirsivät siitä kaiken mahdollisen käyttökelpoisen koteihinsa. Tämän peruja ovat mm. monet laivan pyöreät ikkunat saaren taloissa. Lopulta alus hinattiin sodan jälkeen Koplin lahteen ja sieltä Paljassaareen, jossa se leikattiin romuksi.

Pranglilla voi grillailla maakaasulla

Saarella on myös jotain melko harvinaista, eli maakaasua. Prangli on käsittääkseni ainoa paikka Virossa, jossa kaasua maasta kumpuaa. Kaasu löytyi, kun Neuvostoliiton aikana saarella kokeiltiin porata öljyä. Terä osui kaasuesiintymään ja sai aikaan suuren räjähdyksen. Harmillisesti maakaasua ei kuitenkaan ole erityisen paljon, joten sen hyödyntäminen on jäänyt grillauksen tasolle. Maakaasulla voi keitellä perunat tai paistaa makkarat evääksi. Kuljettajamme kertoi, että kaasua on saarella parissa muussakin kohdassa ja etenkin lapsilla on tapana sytytellä kaasua palamaan. Maakaasua voi olla myös kuplina vedessä, jolloin pikku puron saa hetkellisesti leimahtamaan.

Pranglin saare-resto palvelee kesäisin

Prangli saare-resto, Pranglin saariravintolasta saa kesäisin asiallista murkinaa. Nyt valitettavasti sataa ripsi, mutta voisin kuvitella, että ravintolan terassilta avautuvat näkymät ilta-auringossa ovat upeat. Veneilijöitä palvelee vieraslaituri, joka on avoinna toukokuun alusta lokakuun loppuun.

Pressimatka: Tallink, Viking Line, Eckerö Line, Visit Estonia & Visit Tallinn