Pohjois-Norjan Hamningberg – tienpää Barentsinmeren rannalla

586

Pohjois-Norjan Hamningberg – tienpää Barentsinmeren rannalla

Pohjois-Norjan Hamningberg – tienpää Barentsinmeren rannalla | Varangerin itälaidalla tie kapenee, meri käy rajummaksi ja maisema muuttuu kivien ja tuulen hallitsemaksi autioksi maailmaksi. Reitin päätepisteessä odottaa Hamningberg – paikka, jossa Norja tuntuu yksinkertaisesti loppuvan. Seuraava saariryhmä tästä itään, Novaja Zemlja, tulee vastaan reilun 700 km päässä. Yhtä kaukana pohjoisessa ovat Huippuvuoret.

Tie, joka on osa tarinaa

Jos tällä reitillä on yksi varsinainen nähtävyys, se on itse tie. Kyseessä on osa jäämeren rantoja myötäilevästä Varanginvuonon maisematiestä, joka kulkee noin 160 kilometriä Varangerbotnista Hamningbergiin. Täällä tie kulkee halki basalttikivikenttien, meren muovaamien rantakallioiden ja avoimen Barentsin maiseman.

Matkaa Vuoreijasta Hamningbergiin on hieman yli 40 kilometriä, mutta ajallisesti se tarkoittaa vähintään tunnin ajoa suuntaansa. Tie on kuitenkin pääosin hyvässä kunnossa, ja alku sujuu vaivattomasti. Viimeiset 28 kilometriä ovat vain noin kolme metriä leveää tietä, joten vastaantulevien kanssa saa olla tarkkana. Talvella tie suljetaan kokonaan, ja kesälläkin se voidaan joutua hetkellisesti sulkemaan, jos sää muuttuu liian rajuksi.

Hamningberg hylättiin virallisesti vuonna 1964, mutta se ei koskaan kadonnut

Hamningberg oli aikoinaan vilkas kalastajakylä, jossa eli parhaimmillaan yli kaksisataa asukasta. Kun kalastus ja palvelut siirtyivät toisaalle, vakituinen asutus väheni ja loppui lopulta kokonaan. Kylä hylättiin virallisesti vuonna 1964, mutta se ei koskaan kadonnut – taloja on kunnostettu ja monet niistä toimivat nykyisin kesämökkeinä.

Pomorikaupan aika

1700–1800-luvuilla Varangerin rannikko eli poikkeuksellisen vilkasta aikaa pomorikaupan ansiosta. Pomorit olivat Venäjän pohjoisrannikon karjalais-venäläisiä merenkulkijoita ja kauppiaita, jotka kävivät vuosisatojen ajan vilkasta vaihtokauppaa Norjan ja Barentsinmeren rannikoilla. Joka kesä Vienanmeren rannoilta purjehti venäläisiä kauppiaita Varangerin kyliin mukanaan vilja, suola ja puutavara – tavaroita, joita Pohjois-Norjassa tarvittiin kipeästi. Vastineeksi vietiin kalaa, alueen tärkeintä vientituotetta.

1900-luvun alkuvuosina Hamningbergissä asui noin 250 ihmistä, ja kalastus piti kylän elinvoimaisena. Barentsinmeri antoi saaliinsa anteliaasti, ja pienillä veneillä saattoi vielä rantautua suoraan hiekalle. Kun alukset kasvoivat ja meriliikenne muuttui raskaammaksi, tarvittiin suojaa meren voimilta. Satamaan rakennettiin aallonmurtaja vuonna 1925, mutta sekään ei lopulta riittänyt turvaamaan kalastajien arkea.

Kyläläiset kävivät kauppaa Vienanmeren rannoilta saapuneiden pomorien kanssa vielä 1920-luvulle saakka ja monet talot rakennettiin venäläisten toimittamista valmispalkeista. Siksi kylän rakennuskannassa on yhä nähtävissä selviä vieraita vaikutteita – arkkitehtuuria, jota ei juuri muualta Finnmarkista löydy.

Hamningberg säästyi sodan tuhoilta

Toisen maailmansodan lopulla saksalaisten vetäytyessä alueelta Hamningberg säästyi poikkeuksellisesti tuholta. Tarinan mukaan tykistöaseman saksalaisjoukoilla oli niin kiire paeta, että ainoaksi poltetuksi asiaksi jäi tulella kiehunut kalakeitto.

Hyvitykseksi valtio rakennutti Hamningbergiin koulun, toi sähköverkon ja rakensi kylään kapean tien, joka valmistui vuonna 1966. Ironista kyllä, juuri tuo tie teki lopun kylän pysyvästä asutuksesta – heti kun se valmistui, ihmiset lähtivät sitä pitkin töihin ja uusiin koteihin muualle.

Partisaanien Varanger

Saksan miehityksen alettua osa itäisen Varangerin asukkaista pakeni meren yli sumussa Neuvostoliiton puolelle. Monet miehistä koulutettiin tiedustelijoiksi ja radiomiehiksi, ja heidät pudotettiin tai kuljetettiin takaisin Norjan rannikolle pienissä ryhmissä. Tyypillinen ryhmä koostui kahdesta tai kolmesta henkilöstä, joista joku vastasi lähetinlaitteesta – usein nainen. Tehtävä oli selkeä: seurata saksalaisten joukkojen, asemien ja laivaliikenteen liikkeitä ja välittää tiedot Murmanskin suuntaan. Useampi saksalaisalus kohtasi loppunsa näiden havaintojen perusteella.

Kesällä 1943 Saksa käynnisti laajan vastaiskun, joka mursi partisaaniverkoston. Paikallisia auttajia pidätettiin, osa teloitettiin ja kymmeniä vietiin vankileireille. Sodan jälkeen aiheesta vaiettiin pitkään – varjo jäi elämään niihin kyliin, joista miehiä ja naisia oli lähtenyt.

Vasta 1990-luvun alussa Norjan valtio tunnusti julkisesti itäisen Finnmarkin partisaaneille tehdyn vääryyden ja pyysi anteeksi. Poliitikot palauttivat kunnian niille ihmisille, jotka sodan vuosina elivät rannikon raoissa, piilokojuissa ja kivien välissä – ja tekivät sen, mitä katsoivat oikeaksi.

Tien päässä odottaa uusi campingalue

Kesällä 2025 Hamningbergiin valmistui uusi, maisemareitin päähän rakennettu camping- ja levähdysalue. Alueella on 13 paikkaa matkailuautoille, muutama telttapaikka, uudet WC-tilat ja penkeillä varustettu istuskelualue Barentsinmeren äärellä. Käydessäni paikka oli parkkipaikan osalta vielä keskeneräinen, mutta silti jo aivan täynnä matkailijoita. Talvikaudella palvelut ovat suljettuina.