Peloponnesos on monille se todellinen Kreikka 🇬🇷

Kun useimmat ihmiset ajattelevat Kreikkaa, he ajattelevat Kreikan saaria; valkoisia taloja ja sinistä merta. Mieleen tulevat nimet Santorini, Rodos, Kreeta ja Korfu. Kreikan saaret ovatkin suomalaisille rakas kohde. Manner-Kreikasta mainitaan ehkä Ateena ja Akropolis. Kuitenkin monille kreikkalaisille Ateena on pääkaupunki, saaret mukavia, mutta Peloponnesos se todellinen Kreikka.

Peloponnesoksen Areópoli oli Kreikan ensimmäinen ottomaaneista vapautettu kylä

Peloponnesoksen niemimaalla sijaitsevat niin Olympialaisten näyttämö, kuin Kreikan tärkeimmät historiallisiset kulttipaikat. Kävin laajan kiertomatkan tällä alueella aikoinani, mutta vaikutelma oli hieman sama, kuin Karthagossa. Totisesti kaikki oli tuhottu! Päätin, että tällä matkalla keskityttäisiin enemmän eläviin kohteisiin, kuin antiikin Kreikkaan.

Peloponnesoksen niemimaalla kuuluisia ja edelleen elossa olevia kaupunkeja ovat mm. Sparta, Tripoli ja Kalamáta. Kirjoitan kuitenkin ensimmäiseksi pienestä, vain noin tuhannen asukkaan Areópolista. Siihen on syynsä. Areópoli oli nimittäin se kylä Kreikassa, joka ensimmäisenä vapautettiin ottomaaneista vuonna 1821. Jos kysyy alueen asukkailta, he katsovat olevansa ainoita kreikkalaisia, joita kukaan ei ole onnistunut alistamaan valtaansa.

Areópoli sijaitsee tarkasti määriteltynä Mánin niemimaalla, Lakonian alueyksikössä. Mánin niemimaa on Peloponnesoksen etelärannikon kolmesta niemimaasta keskimmäinen ja eteläisin. Paikan nimi, Areópoli, tulee sanasta Ares, joka oli kreikkalainen sodan ja taistelun jumala (yksi useista).

Kreikan lähihistoria on yksi suuri sekasotku

1800-luku oli Kreikassa poliittisesti varsin sotkuista aikaa. Maassa käytiin Kreikan vapaussotaa turkkilaisia vastaan, mutta käytännössä meneillään oli myös sisällissota kreikkalaisten kesken.

Kreikan sekasortoisesta sisäpoliittisesta tilanteesta 1800-luvulla luo hyvän kuvan seuraava tapahtumasarja.

Areópolin pääaukiota hallitsee Petrobey Mavromichaliksen patsas. Tämä heimopäällikkö ajoi alueellaan Kreikan irrottautumista ottomaanien valtakunnasta ja koordinoi kansannousua turkkilaisia vastaan. Heimopäälliköillä, kauppiailla, valtionjohtajilla ja ”sivistyneistöllä” oli tuolloin kuitenkin kovin erilaiset mielikuvat siitä, miten kansannousua tulisi toteuttaa. Vuonna 1831 silloinen Kreikan valtionhoitaja Ioánnis Kapodístriasin päätyikin pidätyttämään Mavromichaliksen kapinallisena. Petrobey Mavromichaliksen veli ja poika taas kostivat pidätyksen ampumalla valtionhoitajan kirkossa Náfpliossa.

Koska Kreikka oli ajautumassa kovaa vauhtia kohti anarkiaan, päättivät Britannia, Ranska ja Venäjä palauttaa järjestyksen maahan. Näiden valtioiden tärkein intressi ei tietenkään ollut itsenäinen Kreikka, vaan Osmanien suurvaltakunnan hajoamisen viimeistely. Baijerin prinssi Otto nimettiin Kreikan kuninkaaksi ja Kreikasta tuli kuningaskunta. Petrobey Mavromichalista taas tuli valtioneuvoston varapuheenjohtaja ja myöhemmin senaattori.

Peloponnesos | Areópolin vieressä Limenin kylässä kannattaa syödä lounasta

Otimme ensikosketuksen Areópolin alueeseen Limenin kylässä, joka sijaitsi noin 5 km päässä hotellistamme. Hotellimme omistaja suositteli, että lounas syödään täällä, eikä Areópolissa. Minulle tuli vahva mielikuva siitä, että kylät ovat sopineet ohjaavansa turistit lounaalle Limenin turkoosin veden ääreen ja illalliselle kauniisti valaistuun Areópoliin.

Aivan hurmaava taverna Τάκης tarjoili koko reissun parhaimman kreikkalaisen salaatin ja grillatut sardiinit meren äärellä. Ravintolan työntekijä perkasi kaloja sitä mukaan kun niitä tilattiin pöytiin ja heitti perkuujätteet veteen. Katselin vettä ja satoja siinä uiskentelevia pikkukaloja, kun paikalle ilmaantui jostain kaksi isoa kilpikonnaa. Oli aika huippua syödä ja seurailla samalla kilppareiden touhuja.

Tässäkin kylässä oli ajojärjestelyt tehty niin, että rantakatu on yksisuuntainen. Asia voi olla monelle itsestäänselvä, mutta itseäni tuo aina hämää. Päästäkseen kylään voi lähestymissuunnasta riippuen joutua ajamaan tavallaan kylän ohi, ennen kuin liittymä tulee vastaan.

Peloponnesos, Areópoli | Ktima Karageorgou, varsin kreikkalainen juttu

Ktima Karageorgou oli varsin kreikkalainen kokemus. Tulimme paikan päälle ilman varausta ja olimme katsoneet, että Booking .comissa huoneen hinta aamiaisineen olisi 95 euroa. Emäntä tuumaili hetken ja tarjosi huonetta hintaan 85 euroa. Kun lähtiessä tarjosimme korttia maksuksi kävi ilmi, että käteisellä (ilman kuittia) hinta olisi 75 euroa. Kun muistaa Kreikan velkakriisin, satojen miljardien eurojen takuupaketit ja sen, että Suomen myöntämää lainaa Kreikka alkaa maksaa takaisin aikaisintaan vuonna 2020, tällainen kuitittomuus hieman hymähdyttää. Tule Kreikkaan – rahasi ovat jo täällä -pitänee edelleen paikkansa.

Muuten paikka oli kyllä mainio. Hiljainen, siisti ja aamiainen viimeisen päälle laitettu. Jos haluaa illasta ”kylille”, kannattaa ajaa auto parkkipaikalle vanhankaupungin viereen. Matkaa ei ole kuin 400 metriä, mutta kyseessä on täysin valaisematon tie keskellä puskaa ja peltoa. Näimme alueella muutaman yliajetun puolitoistametrisen käärmeen, joten auto tuntui siksikin ihan hyvältä idealta.

Peloponnesos | Areópoli on taiten tehty kulissi, mutta kaunis sellainen

Areópolin kivistä rakennetut kaksikerroksiset talot olivat hieman karun näköisiä harmaanruskeine julkisivuineen ja pienine ikkunoineen kovassa päivänvalossa. Niitä katsellessani ihmettelin muutaman kansainvälisen bloggaajan hehkutusta kaupungista. Ihmettelin myös hotelliemännän topakkaa suositusta vierailla kylän keskustassa vasta illasta.

Kun aurinko alkoi laskea, oivalsin mistä oli kyse. Vanhankaupungin kapean pääkadun rakennukset ja vanhat kirkot muuttuivat hetkessä aivan toisen näköiseksi, kun niiden julkisivut ja pihat valaistiin sadoin kynttilöin, lyhdyin ja pienin kohdevaloin. Vaikka kyseessä onkin tietynlainen iltaisin eloon heräävä kulissi, on paikka varsin viehättävä ja kuvauksellinen.

Me vaeltelimme muutamaa katua edestakaisin aikamme ja päädyimme juomaan lasilliset viiniä ja syömään moussakan Taxiarchis-kirkon aukiolle. Kun lähtee vanhankaupungin pääkadulta pois, löytää kymmenittäin muita ravintoloita, joissa paikalliset istuvat iltaa. Koko alue on fiksusti suljettu iltaisin autoliikenteeltä.

Savolaisviritys?