Patarein nimi on symboli terrorille
Patarein vankila, Tallinnassa. Patarein linnoitusta ympäröivät edelleen piikkiaidoilla päällystetyt muurit. Linnoitus oli osa Venäjän tsaarin Pietarille laatimaa puolustussuunnitelmaa. Puolustukseen sitä ei kuitenkaan koskaan käytetty – Patarein linnoituksesta tuli vankila.
Patarein vankila on toiminut pääasiallisesti rikoksiin syyllistyneiden eristyspaikkana, jonne kansanviholliset ja porvarinationalistit teljettiin. Paterein selleihin joutuivat kuitenkin myös kuolemantuomiotaan odottavat juutalaiset saksalaismiehityksen aikana, Siperiaan kuljetustaan odottavat tuomitut neuvostomiehityksen aikana, sekä virolaiset poliittiset vangit kummankin miehityksen aikana. Patarein nimi on symboli terrorille. Autenttisempaa historiallista vankilaa saa etsiä.
Vankila sulki ovensa vuonna 2002. Vankilan tiloissa sijainnut sairasosasto jatkoi toimintaansa vielä vuoteen 2005 asti.
Patarein vankila on Tallinnan ainoa nähtävyys, jossa neuvostomiehityksen aikaisen väkivaltakoneiston puitteet näkee vielä selvästi. Ei ole lainkaan varmaa kuinka kauan tämä valtion kannalta ongelmallinen rakennelma on enää auki ihmettelijöille. Linnoitus rapistuu voimakkaasti käyttämättömänä ja on osittain jo vaarallisen heikossa kunnossa.
Tässä huoneessa Sofi Oksanen on kuvauttanut itsensä Kun kyyhkyset katosivat – romaanin julkaisukuvaan.
Pimeää ja homeista
Paikan piti olla suljettu sähkötöiden takia. Pihan perällä kojussa kutova mummo kuitenkin sanoi, että voi mennä. Jäi epäselväksi oliko paikka auki vai kiinni, koska muita turisteja en nähnyt. Mutta sisälle pääsin. Annoin mummolle 4 euroa ja hän näytti tyytyväiseltä.
Ongelmaa aiheutti pimeä portaikko. Oma taskulamppu olisi ollut hyvä mukana. Kännykkä onneksi valaisi hieman. Osasta selleistä, kyykkykäymälöistä jne. tuli vain huonoja kuvia. Etenin käsi homeisessa seinässä portaita ylös. Mukana oleva vanhempi poikani empi hetken aulassa, mutta kiipesi sitten perääni.
Vaikka rakennukset ovat olleet tyhjinä jo yli kymmenen vuotta ja paikassa on järjestetty taidenäyttelyitä jne. näyttää edelleen siltä, että täältä olisi lähdetty kamalalla kiireellä. Mappeja, puhelimia, vaatteita ja kenkiä lojui röykkiöinä ympäri käytäviä ja sellejä. Löysin helposti myös ns. vihreän huoneen, missä Sofi Oksanen on kuvauttanut itsensä ”Kun kyyhkyset katosivat” -romaanin julkaisukuvaan.
Vaikuttavin paikka on kuitenkin sairaalaosasto. Vankilan sairaalasiivessä on edelleen jäljellä vanhoja lamppuja, hoitopöytiä ja laitteita. Irralliset instrumentit, vanhat lasipurkit ja paperit ovat osittain lähteneet matkamuistoiksi ihmisten mukaan. Paikalla on kuvattu myös erilaisia kauhuvideoita, joten veriset rätit ja vaatteet lienevät niiden rekvisiittaa.
Viereisen rakennuksen alakerrassa sijaitsee hirttohuone, jonka katosta näkee edelleen vanhan hirttokoukun paikan. Viimeinen teloitus suoritetiin 1991. Tuoli lienee myös jonkun siihen tarkoituksella asettama.
Paterein vankila – Ei kammotava, vaan surullinen
Koska minulla oli lapsi oli mukana, en viettänyt paikassa tunteja. Tietyn ajan jälkeen tyhjiin selleihinkin turtuu ja mieli alkaa kaivata takaisin raikkaaseen ulkoilmaan. Elokuun sateessa ja +12C asteen lämpötilassa pystyi hyvin kuvittelemaan, kuinka kylmä rakennus on ollut talvella.
Patarein vankila ei ole mitenkään kammottava tai aavemainen paikka, vaan pikemminkin surullinen. Viimeiset Patarein mielipidevangit ovat nyt noin nelikymmenvuotiaita. Kun ihminen pääsee määräämään toisen ihmisen elämästä ja kuolemasta, silloin ei ihmisen raakuudella ole äärtä eikä rajaa.
Useamman vuoden ajan Patareihin pääsi vierailemaan ainoastaan ryhmissä, mutta nykyisin kesäaikana myös ilman ryhmää. Vankilan yhteydessä toimii myös vankilamuseo.
Patarei suljettiin pian tämän kirjoituksen jälkeen syksyllä 2016 ja rakennus on ollut kiinni siitä lähtien.
Toukokuussa 2019 Patarein vankila avautui osittain uudestaan. Tiloissa on tilapäinen “Kommunismi on Vankila”-näyttely, joka käsittelee kommunistista ideologiaa ja kommunismin rikoksia. Näyttelyn siivellä myös vanhan vankilan tiloihin pääsee osittain tutustumaan kolmen vuoden tauon jälkeen. Näyttely on avoinna syyskuun loppuun.
Patarein vankila on avoinna tiistaista sunnuntaihin kello 10.00-18.00 ja liput näyttelyyn maksavat 5 euroa per henkilö. Lisätietoja museon nettisivuilta.
14 comments
Paradoksaalista että siinä missä Virossa kommunismin rikokset ja kauhut tuodaan avoimesti nähtäville, Suomessa Neuvostodiktatuurin alkuunpanijan Leninin muistoa vaalitaan patsain ja museoin.
Kotkassa kannetaan kukkia Leninin pään patsaan juurelle, huolimatta siitä että tuo tyranni perusti gulag-keskitysleirit toisinajattelijoille ja valtionpoliisi Tsekan joka masinoitiin kiduttamaan ja teloittamaan kaikkia joita edes vähän epäiltiin bolshevismin vastaisiksi. Lenin järjesti tahallaan miljoonien ihmisten hengen vaatineen nälänhädän Venäjälle.
1970-luvulla suomalaislapsilla laulatettiin balladia Lenin-sedästä.
Hyh miten surullisen näköinen paikka – mielestäni ehkä vähän ahdistavankin näköinen. Absurdia että syntymävuotenani on vielä teloitettu ihmisiä näin Virossa – maailma onneksi muuttuu, toivottavasti parempaan suuntaan. Mielipidevankien ikä on surullista faktaa. Hyh, menipä kylmiä väreitä. En tiedä olisiko tämä ihan ensimmäisenä ämpärilistalla, toisaalta kiinnostaisi käydä katsomassa vielä kun on mahdollista.
Tuolla olisi niin mielenkiintoista päästä käymään! Kävin Tallinnassa ekaa kertaa vuosi sitten, ja silloin ei Patareille ollut aikaa. Mua kiinnostaa kaikki tuollaiset vähän erikoisemmat paikat, ja kesän aikana kävin kolmessa entisessä vankilassa; kaksi kertaa Irlannissa ja Kakolassa Turussa. Harmillista että Patarei sulkeutuu turisteilta, toisaalta sen ymmärtää vankilan huonon kunnon takia.
Ompas kiehtovan näköinen ja oloinen paikka! Kovin paljoa ei ole tullut Virossa matkailtua melkein koko elämä siinä naapurissa on tullut asuttua, mutta tonne pitäisi kyllä päästä käymään vielä ennen sulkemista!
Googletin Stacyn kommentin luettuani asiasta virolaisista lehdistä, ja Patarei ollaan tosiaan sulkemassa, ilmeisesti siksi, että siellä kiertäminen on tällä hetkellä aika vaarallista. Turvallisuus on tietysti ykkösasia, mutta harmi silti, sillä itse en ole ehtinyt Patareissa käymään, ja täältä Lontoosta käsin lyhyt viikonloppureissukaan ei onnistu ihan yhtä helposti kuin Helsingistä.
Mä kävin Patareissa kesäkuisella Tallinnan visiitilläni, ja kirjoitin siitä myös postauksen: http://www.rantapallo.fi/kerranpoistuinkotoa/2016/06/30/patarein-vankila-tallinnan-hyytavampi-puoli/ Mä kävin paikassa opastetulla kierroksella, joka varmasti valotti paikkaa ja sen ankeutta paljon enemmän kuin omatoiminen kiertely. Meidän ryhmälle sattui oppaaksi paikassa jollain lailla työskentelevä nainen, joka tiesi mistä puhui ja juttua ja näytettävää riitti melkein 2,5 tunniksi. Mä suhtaudun Patareihin kovin ristiriitaisesti. Pelkkänä kiinteistönä se on kaikessa rappiossaan hurjan kaunis, mutta taas historialtaan todella hirvittävä. Mä koin paikan myös kammottavana ja aavemaisena, varsinkin kierroksen loppupuolella kun liikuimme osissa, jossa ei ollut sähkövaloa ja kävimme mm. huoneessa, jossa vankeja oli teloitettu ampumalla. Siellä lähes pilkkopimeässä seistessä oli kyllä varsin ahdistava olo. Kaikella tapaa.
Patarei sulkeutuu syyskuun lopussa, joten jäi sekin paikka näkemättä. Minusta on jotenkin vastenmielistä, että Sofi Oksanen ratsastaa Patareissa kuolleilla, en minäkään mene Auschwitziin kuvauttamaan itseäni. Ainoastaan jos minut olisi henkilökohtaisesti viety Auschwitziin saattaisin kuvan ottaa sen portilla.
Neuvostojärjestelmä oli tietysti raaka, mutta toisaalta, raakoja olivat myös sen vastustajat. Eestissä oli myös kovan luokan natseja, jotka halusivat pistää juutalaiset uuneihin, mutta kohtasivat itse hirttoköyden Patareissa.
Tuota en ole ajatellukkaan. Mä jotenkin luulin, että hänellä on joku yhtymäkohta paikkaan?
Totta myös tuokin, että neuvostoaika oli paha, mutta pahaa oli silloin myös monenlaista muutakin. Esimerkiksi Kaunaksessa, Liettuan toiseksi suurimmassa kaupungissa, juutalaiset koottiin torille toisen maailmasodan alkaessa ja teloitettiin kirveillä ihan kantaväestön toimesta.
No voi harmi. Ollaan menossa perheen kesken joten ei ole mahdollista jättää lapsia ulkopuolelle.. ehkäpä joskus eteen tulee tilanne että pääsee käymään tallinnassa ilman lapsia 🙂
Toivottavasti keksitte jonkun ratkaisun : )
PS: ja tosiaan. Uskon että aikuisten viikonloppu ON hyvä idea!
Millainen paikka käydä lasten kanssa? suunnitteilla käydä kyseisessä paikassa mutta itsellei jäi epäselväksi saako sinne lapset tulla. patarein omilla sivuilla mainitaan että opastetut kierrokset eivät ole soveliaita lapsille mutta muuten mainintaa ei lapsista ollut.
Meillä mukana olisi lähdössä 5 ja 7 vuotiaat
En veisi. 10-vuotiaista ylöspäin ehkä ihan OK, jos lapsi ei ole kovin herkkä. Itse en ottanut nuorempaa poikaani mukaan, koska tiesin, että vilkkaan mielikuvituksen omaavana paikka olisi liikaa. Vanhempi, joka oli tuolloin 11-vuotta kiersi mukana ja tutki paikkoja mun kanssa, mutta näki että oli vähän peloissaan. Jo liikkuminen tuolla on vähän hankalaa ja jopa turvatonta. Sähköjohtoja roikkumassa, piikkilankaa, likaa, hometta jne. ja lapset kun tuppaa kätensä tunkemaan kaikkialle.
Ehkäpä lapset voisi olla muun seurueen kanssa Lennusadamissa ja kävisit itse nopeasti kiertämässä paikan? Nämä paikathan sijaitsevat melko lähellä toisiaan, joten meillä esim. osa seurueesta meni Lennusadamiin ja käytiin sitten pojan kanssa Patarein vankilaan tutustumassa kahdestaan.
Näyttää tosiaankin paikalta, jossa mielikuvitus voi lähteä laukkaamaan niin lapsilla kuin aikuisillakin. Siksi varmaan onkin suosittu kuvauspaikka.
Vähän tuli mieleen Latvian Liepajasta Karostan vankilamuseo. Samaa neukkuhenkeä, mutta oli kyllä paremmin museoitu ja entisöity. Eli ehkä ei niin autenttinen fiilis.
testi