Pashupatinath – Hindujen kuoleman temppeli

496

Pashupatinath, yksi Nepalin pyhimmistä paikoista sijaitsee Bagmati-joen molemmilla rannoilla Katmandun itälaidalla.

Pashupatinath – Hindujen kuoleman temppeli | Yksi Nepalin pyhimmistä paikoista Pashupatinath-temppelialue sijaitsee Bagmati-joen molemmilla rannoilla Katmandun itälaidalla. Temppelialue on omistettu Pashupatilla, yhdelle Shivan muodolle, joka on tärkein hinduille kuoleman ja jälleensyntymän kiertokulun kannalta.

Pashupatinat on yksi hindujen kuoleman temppeleistä. Uskotaan, että he, jotka kuolevat Pashupatinathin temppelialueella, syntyvät uudelleen ihmisiksi, riippumatta elämän aikana tehdyistä synneistä.

Seuraava teksti ja kuvat käsittelevät hindulaista perinnettä, jossa vainajat tuhkataan roviolla Pashupatinath-temppelin alueella. Vaikkakin kaikki kuvat joissa ruumis olisi erityisen näkyvissä on jätetty julkaisematta, kuvat ja kuvaukset eivät silti välttämättä sovi sinulle, mikäli olet erityisen herkkä.

Estimated reading time: 13 minuuttia

Pashupatinathin temppelin lyhyt historia.

Ensimmäisen temppelin paikalle rakensi Prachanda Deva, Licchavi-kuningas, joka hallitsi Katmandun laaksoa vuosina 464–505 jaa. Tosin paikalla lienee ollut jo tuolloin yksinkertainen temppeli, joka tuolloin laajennettiin viisikerroksiseksi rakennukseksi.

Legendan mukaan Bhaskar Verma, Licchavi-hallitsija, joka hallitsi 6. vuosisadalla, päällysti koko temppelin kullalla. Luultavammin kyse kuitenkin oli siitä, että tuolloin temppelin katto kullattiin ensimmäisen kerran.

Hindupyhiinvaeltajat matkustavat ympäri maailmaa vierailemaan tällä. Erityisesti erityisjuhlat, kuten Maha Shivaratri- ja Teej-festivaalit keräävät satojatuhansia osallistujia. Yleisesti uskotaan, että kaikki kiroukset ja sielun kiertokulkua painavat synnit poistuvat heiltä, jotka vierailevat Pashupatinathin alueelle.

Jäin miettimään koskeeko tämä myös muita kuin hinduja. Oppaani mielestä koski. Tiedä sitten. Toivottavasti osumat omaan karmaan kuitenkin hieman vähenivät.

Itse Pashupatinathin temppeli on pyhä ja vain hindut voivat astua sinne. Olisi ollut mielenkiintoista nähdä myös sisätiloja, sillä kuvien mukaan kaikki käytettävissä olevat tilat on koristeltu erilaisilla maalauksilla, kaiverruksilla ja veistoksilla. Näitä on noin 3200 kappaletta ja jokainen kuvaa eri jumalaa tai jumalatarta.

Pashupatinath – Hindujen kuoleman temppeli ja Pashupatinathin Shiva Linga.

Suomalaiselle Shivan palvonnassa kaikki symboliikka on aivan outoa. Linga on yksi Shivan palvonnan keskeisimmistä symboleista. Lyhyesti kyseessä on patsas, jonka muodossa Shivaa yleensä palvotaan ja jolle uhrataan

Linga on usein muotoiltu sylinterinmuotoiseksi kivipatsaaksi, joka symboloi Shivan rajatonta voimaa ja luovuutta. Se voi esiintyä joko täysin yksinkertaisena tai koristeltuna monilla kaiverruksilla ja symboleilla, kuten lootuksen kukalla tai käärmeellä.

Lingan jalusta symboloi feminiinistä energiaa. Yläosaa taas pidetään fallossymbolina. Yhdessä ne edustavat maskuliinisen ja feminiinisen energian tasapainoa, jotka yhdessä ylläpitävät maailmankaikkeutta.

Pashupatinathin pääpyhäkössä sijaitsee kaikista pyhin linga, jota saa koskea vain joku neljästä huolella erikseen valitusta pääpapista. Mukhalingan (eli pyhimmän) neljät kasvot katsovat kukin erisuuntaan. Maidon ja Ganga Jalin (pyhän veden) kaataminen on mahdollista vain pääpappien kautta.

Temppelissä toimii myös 108 apupappia, jotka tunnetaan nimellä Bhandaris. Heidän virka periytyy suvussa, joissa tulee olla vähintään seitsemän sukupolvea kasvissyöjiä.

Hindulainen maailmankuva.

Hindulainen maailmankuva on syklinen. Universumin uskotaan syntyvän ja tuhoutuvan loputtomasti yhä uudelleen. Ihmisen elämä ja kuolema noudattavat samaa kosmista kiertokulkua, jota kutsutaan samsāraksi.

Samsāra on kärsimystä täynnä. Inhimillisen elämän päämääränä onkin samsārasta vapautuminen ja täydellisen jumalayhteyden saavuttaminen. Tätä kutsutaan moksaksi. Ihminen kietoutuu samsāraan karman kautta. Ihmisen ajatukset, sanat ja teot tuottavat joko ”hyvää karmaa” tai ”pahaa karmaa”.

Hindulaisuudessa on erilaisia näkemyksiä siitä, miten karmasta voi puhdistautua ja miten ihminen saavuttaa moksan. Vapautumiseen johtavia polkuja on kolme: tiedon tie, tekojen tie ja rakkauden tie. Koska suurin osa ei pysty saavuttamaan vapautumista, vaan jatkaa kuolemansa jälkeen elämän kiertokulkua, ajatus uudelleen nimenomaan ihmiseksi syntymisestä on luonnollisesti houkuttava.

Pashupatinath – Hindujen kuoleman temppeli. He jotka kuolevat Pashupatinathin temppelialueella, syntyvät uudelleen ihmisiksi.

Pashupatinathin temppelialueella tullaan myös kuolemaan. On ihan normaalia, että kuolemassa oleva henkilö tuodaan omaisten toimesta polttohautausalueella eikä sairaalaan. Paras kuolema on, että ruumis on mahdollisimman lähellä pyhää vettä. Siksi vartalo voidaan asettaa luiskalle siten, että jalat koskettavat pyhää vettä. Tässä asennossa henkilö sitten ottaa viimeisen hengenvetonsa.

Kun hindu kuolee, hänen ruumiinsa polttohaudataan. Aivan pienten lasten ja pyhimysten ruumiita pidetään kuitenkin puhtaina, joten ne haudataan maahan. Polttohautauksen ajatellaan auttavan ruumiista irtautunutta sielua jättämään kuollut kehonsa ja siirtymään nopeammin seuraavaan elämään. Hautajaiset tulee siksi järjestää niin pian kuin mahdollista.

Vainaja viedään ensin temppeliin. Tämän jälkeen hänet tuodaan joen rantaan ja omaisten osuus alkaa. Hänet nostetaan erityiselle kiviluiskalle puhdistamista varten. Ruumis puhdistetaan symbolisesti Bagmati-joen vedellä, jonka sanotaan virtaavan pyhästä Gangesista. Perheenjäsenet, yleensä miespuolinen jälkeläinen tai perheen vanhin, juottaa vainajalle pyhää vetää ja pesee vainajan jalat.

Tämän jälkeen vainajan kasvot ja jalat värjätään oranssinpunaiseksi. On myös yleistä käyttää paikalla olevia ammattipesijöitä apuna. Vainajan kasvot peitetään ja hänet peitetään valkoisella kankaalla (jos hän oli mies tai naimaton nainen) tai oranssilla kankaalla (jos hän oli naimisissa oleva nainen). Ruumiin päälle asetellaan kehäkukkaseppeleitä.

Vainaja on tähän asti maannut kasvot joen ylävirtaan. Nyt hänet käännetään toisin päin ja suku kiertää vainajan myötäpäivään hyvästellen hänet. Vainajalle päälle heitetään kukkia ja riisiä, jotka ovat symbolisia lahjoja matkalle seuraavaan elämään. Ruumis kuljetetaan torveen puhaltaen lyhyt matka rannalla sijaitseville polttolavalle, joista 5-7 on aina aktiivisessa käytössä.

Polttamisen kokonaiskustannukset ovat noin 20 000–50 000 nepalin rupiaa (noin 150–400 euroa). Hinta vaihtelee polttolavan sijainnin mukaan ja sisältää polttolavan käytön, puut ja muut tarvittavat rituaalitarvikkeet. Kuninkaallisille on oma polttolavansa.

Vainajan peittämiseen käytetyt liinat heitetään jokeen, jotta ne kulkeutuisivat aina Gangesiin asti. Todellisuudessa joessa kahlaavat ihmiset nostavat ne heti ylös ja etsivät kankaisiin vainajan mukaan poltettavaksi laitettuja koruja, sormuksia ja rahaa. Myös tuhkan mukana veteen päätyvät kultahampaat kiinnostavat. Käytännössä kaikki mahdollinen palamattomista puista kukkaseppeleisiin kierrätetään. Tällä alueella poltetaan hyväosaisia. Bagmatin etelärannalla on köyhille vaatimattomampi alue polttoihin.

Haiseeko siellä palanut liha?

Kun kerron vierailustani alueella, tämä on aina se ensimmäinen kysymys. Itse en asiaa sen enempää pohtinut paikalla ollessani, mutta ei – Vastaus on, että ulkoilmakrematoriossa tuoksuu vain puun ja märkien olkien savu.

Vainaja asetetaan pää pohjoiseen päin ja läheisin miespuolinen sukulainen, yleensä poika, sytyttää vainajan tuleen hänen suustaan. Sen jälkeen hän kiertää vielä ruumiin jalkopäähän ja suutelee jalkoja. Sillä hetkellä, kun tulipalo syttyy kunnolla, ruumis peitetään märällä olkimassalla, joka saa aikaan valkoisen tiheän savuvaipan. Savu suojaa kehoa näkymästä polton aikana. Ilman täyttää savun tuoksu, muita tuoksuja ei synny.

Kun rovio palaa, perhe syö ja rukoilee. Tämä voi kestää muutamasta tunnista jopa koko päivän. Jotkut perheet jäävät koko polttamisen ajaksi, kun taas toiset voivat poistua aiemmin ja jättää työn temppelin virallisille työntekijöille.

Kun polttorovio on palanut loppuun, vainajan tuhkat lakaistaan joen pyhään veteen. Joskus rituaaliin kuuluu myös vainajan palaneen kallon särkeminen bambukepillä, sillä tämän uskotaan helpottavan vainajan sieluun siirtymistä jatkamaan matkaansa. Polttolava ja ympärystä siivotaan ja seremonia alkaa uudelleen seuraavan vainajan kohdalla.

Polttoseremonian jälkeen perhe aloittaa suruajan, joka voi kestää 13 päivää tai enemmän riippuen kastista. Surijat pukeutuvat tuon ajan valkoisiin vaatteisiin. Osa pitää valkoisia vaatteita koko seuraavan vuoden. Kolmantenatoista päivänä pidetään monimutkainen seremonia kuolleen sielun taivaallisen asuinpaikan kunniaksi. Vainajan tavarat tuodaan papin eteen siinä odotuksessa, että kuollut sielu hyväksyy ne. Kun vuosi on kulunut, surijat osallistuvat seremoniaan kuolleen muistoksi, ja seremonian päätteeksi he heittävät pois valkoiset vaatteet.

Matkailijan huomioitavaa:

• Seremoniat ovat pyhiä tapahtumia. Vaikka alue on avoin vierailijoille, on erittäin tärkeää osoittaa kunnioitusta. Valokuvaaminen vastarannalta on kuitenkin täysin sallittua. Itse polttoalueelle ei tule mennä, vaikkakin se olisi mahdollista ja ajoittain oppaat haluavat opastettaviin sinne viedä tipin toivossa.
• Alueella on koria, lehmiä ja apinoita. Apinoihin kannattaa suhtautua hieman varautuen, sillä ne ovat melko röyhkeitä. Eläimet ovat alueella vierailijoiden ja pyhiinvaeltajien hylkäämien ruokien vuoksi. Tosin oppaani vitsaili, että saattavathan ne olla paikalla myös syömässä ihmisen jäänteitä.