Padisen luostari – Länsi-Viron upea uutuuskohde 1300-luvulta

by Anna

Padisen luostari on ainoa lajissaan Pohjois-Euroopassa

Padisen luostari on Viron kesän 2020 uutuuskohde läntisellä Harjumaalla. Kyseessä on täysin entisöity sisterssiläisluostari, joka on ainoa lajissaan Pohjois-Euroopassa. Sana “uutuus” on tässä toki hieman huvittava, sillä rakennus on seissyt vankasti paikoillaan jo 1300-luvulta saakka. Uutta on nyt se, että luostari on remontoitu EU-rahalla erittäin tyylikkääksi nähtävyydeksi.

Padisen luostari osuu hyvin matkan varrelle, jos olet suuntaamassa esim. Haapsaluun. Se sopii myös hyvin päiväkohteeksi Tallinnasta käsin. 50 kilometrin matka luostariin pitkin kaunista maantietä vie noin 50 min.

Padisen luostari
Padisen luostari
Padisen luostari
Padisen luostari
Padisen luostari

Padisen luostari nousi korvauksena kristinuskon levittämisestä

Riian lähellä sijainnut Dünamünden sisterssiläisluostari sai vuonna 1220 Paadisen tienoilta maa-alueita korvauksena kristinuskon levittämisessä alueelle. Ensimmäisenä rakennuksena paikalle pystytettiin kivinen kappeli, ja osa luostarin munkeista siirtyi asumaan alueelle.

Kun Dünamünden luostari pakotettiin myymään Riian pääluostari Saksalaiselle ritarikunnalle vuonna 1305, siirtyivät munkit 1310 vuonna Padisen luostariin pysyvästi. Tila oli kuitenkin liian pieni ja Tanskan kuningas Erik Menved antoi luvan, suuren, linnoitetun luostarikokonaisuuden rakentaminen vuonna 1317.

Vuonna 1344 luostari poltettii Jürinyön kapinan melskeissä. Tuo kapina oli Viron ensimmäisiä kansannousuja, jossa talonpojat yrittivät vapautua saksalaisista ritareista ja aatelistosta. Padisen luostari kuitenkin toipui nopeasti ja hyötyi kasvavasta ja vahvasta sääntökunnasta. Sisterssiläinen sääntökunnan vahvuudeksi laskettiin vuonna 1354 liki 700 miesluostaria ja sen hallinto ulottui aina Portugaliin, Ruotsiin, Irlantiin, Viroon, Skotlantiin ja Sisiliaan asti.

1500-luvun puolivälissä alkoi uskonpuhdistus ja munkit ajettiin luostarista pois. Päärakennuksesta tehtiin linnoitus. 1500- ja 1600-luvuilla luostari kärsi ruotsalaisten ja venäläisten taisteluissa.

Luostarin toiminta loppui vuonna 1558 , kun Liivinmaan ritarikunnan viimeinen suurmestari Gotthard Kettler pelkäsi ruotsalaisten hyökkäävän luostariin. Hän päätti lähettää viimeisetkin luostarissa asuneet munkit pois suojellakseen heitä. Liivinmaan sodan (1558-1583) aikana käytiinkin useita taisteluja, jotka vahingoittivat rakennusta pahasti.

Padisen luostari
Padisen luostari
Padisen luostari
Padisen luostari

Luostarialueella on ollut myös koulu ja kolhoosi

Vuonna 1621 ruotsalaiset valtasivat Riian kaupungin saaden merkittävää apua linnanherra Thomas von Rammilta. Hän käytti vaikutusvaltaansa ja kehotti asukkaita antautumaan ja neuvottelemaan kuningas Kustaa II Adolfin kanssa. Palkkioksi tästä kuningas Kustaa II Adolf lahjoitti Rammin suvulle Padisen luostarin maat ja suuren osan luostarille kuuluvista maatiloista. Suku muutti alueelle asumaan ja mm. luostarirakennusten kivimateriaalia käytettiin läheisen Paadisen kartanon rakentamiseen

Ensimmäisen maailmansodan alkaessa Rammin perhe muutti pois Virosta ja vuonna 1920 kartano ja maatilat valtiollistettiin. Kartanorakennusta käytettiin kouluna vuoteen 1982 asti. Sen jälkeen rakennusta käytti mm. Koidulan kolhoosi sähkötarvikkeiden tuottamiseen. Itsenäistymisen jälkeen vuosina 1993 – 1998 Padisen kunta omisti rakennuksen. Vuonna 1998 tila palautettiin entisille omistajilleen, jotka remontoivat kartanon ja kunnostivat ympäristöä, teitä, puistoa ja kalalammikkoa. 

Padisen luostari remontoitiin EU-hankkeena ja se on nyt avoinna vierailijoille.

Padisen luostari
Alueella on viehättävä kahvila-ravintola, jossa kannattaa pistäytyä. Lähistöllä ei nimittäin ole kovin montaa muuta paikkaa, mistä saisi ruokaa tai juomaa.
Padisen luostari
Padisen luostari

Miten Padisen luostari ja Munkkivuori sekä Munkkiniemi liittyvät toisiinsa?

Padisen luostari mainitaan usein, kun puhutaan Helsingin paikannimistä. Luostari eli kukoistuskauttaan vuoden 1400 paikkeilla. Rikas luostari hankki Virossa sijaitsevien laajojen maa-alueiden lisäksi maaomaisuutta myös Porvoosta, Sipoosta ja Pernajasta. Ruotsin kuningas Maunu Eerikinpoika lahjoitti 15. toukokuuta 1351 Helsingeneli Vantaanjoen lohenkalastusoikeudet Padisen sistersiläis-munkeille. Tuolloin Helsinki mainittiin ensimmäisen kerran historiankirjoissa.

Vantaanjoki toimi siis keskiajalla virolaismunkkien kalastuspaikkana. Padisen luostarin veljeskunta piti tukikohtanaan myös Munkkiniemeä ja Munkkivuorta. Nämä paikannimet juontavat juurensa siis suoraan tähän veljeskuntaan.

Padisen luostari
Luostarin keittiö. Esillä on mm. uskomattoman suuri ennallistus astiasta, millä käyttövettä nostettiin.
Padisen luostari
Padisen luostari
Padisen luostari
Muistotaulu kalastusoikeuksista

Sisterssiläinen sääntökunnan vahvuudeksi oli vuonna 1354 liki 700 miesluostaria ja sen hallinto ulottui aina Portugaliin, Ruotsiin, Irlantiin, Viroon, Skotlantiin ja Sisiliaan asti

Sisterssiläinen sääntökunta (Ordo cisterciensis) eli sisterssiläiset on katolinen sääntökunta, jossa on luostareita sekä nunnille että munkeille.

Sääntökunta perustettiin vuonna 1098 Cîteaux’n apottiluostarin aloitettua toimintansa. Sääntökunnan perustaja oli benediktiiniläismunkki Robert de Molesme, joka koki oman yhteisönsä ajautuneen liian kauas pyhän Benediktuksen ohjeista ja opeista. Hän halusi perustaa luostariyhteisöjä, joissa elettäisiin omavaraisena ja keskityttäisiin rukoukselle, opiskelulle ja työlle. Sääntökunnan tunnusmerkiksi tuli täysin valkoinen asu, jossa oli musta huppu (erotukseksi benediktiiniläismunkkien mustista asuista). Tämä takia jäseniä kutsutaan joskus myös “valkoisiksi benediktiiniläisiksi” tai “bernhardilaisiksi” pyhän Bernhardin mukaan.

Kaikkein tunnetuin sisterssiläinen oli pyhä Bernhard Clairvauxlainen, jonka ansiota on sääntökunnan voimakas kehitys 1100-luvun alkupuolella. Pyhä Bernhard perusti Claisrvauxin luostarin, jota hän johti kuolemaansa asti. Luostarissa oli parhaimmillaan yli 700 munkkia ja sillä oli yli 350 aliluostaria.

Pyhä Bernhard edesauttoi myös sääntökuntaa huomattavan lähellä olevan Temppeliherrojen ritarikunnan syntymistä. Varsinaisen Temppeliherrain ritarikunnan perustivat Hugh of Payns ja Godfrey of Saint-Omer seitsemän muun miehen kanssa vuonna 1118. 

Convento de Cristo, mystinen Temppeliherrain luostari – TÄMÄ MATKA

Convento de Cristo, Kristuksen luostari seisoo edelleen ylpeästi kukkulalla Tomarin kaupungin vieressä. Sen porteista vyöryivät aikoinaan salaperäiset Temppeliherrain ritarit ratsuineen kohti Kristuksen vihollisia. Valkoisissa kaavuissa verenpunaisine ristineen etenivät Jumalan sotilaat taisteluun muslimeita, noita Saatanan ilmentymiä vastaan. Armon vuonna 1158 maurit, eli berbereistä, sekä arabeista koostunut muslimiarmeija olivat vaikuttaneet jo nelisensataa vuotta nykyisen Portugalin alueella.

2 comments

2 comments

Eila / Metkaamatkustelua heinäkuu 21, 2020 - 12:17 am

Olipa mukavaa lukea monenlaisia tietoja Padisen luostarista. Asuimme kesällä 2019 viisi päivää Padisen kartanossa ja pyöräilimme lähiseuduilla. Luostariin emme päässeet, koska uudistustyöt olivat kesken. Kesällä 2014 pääsimme kiipeämään luostarin torniin polkupyörämatkalla Laitsesta Paldiskiin, mutta silloinkin jäi tutustumatta tarkemmin luostariin ja sen historiaan.

Reply
Anna heinäkuu 30, 2020 - 8:48 am

Kiitos Eila

Myös Padisen kartano oli kyllä hieno. Siis ulkoapäin. Sisälle en kurkistanut. Nyt kun tiedän sen olevan siinä, niin voisi joskus yöpyä.

Reply

Leave a Comment