Osso buco, Ossi buchi – Kummisetäruoka

Osso buco, Ossi buchi – Kummisetäruoka

lokakuu 3, 2015

Osso buco, Ossi buchi – kummisetäruoka

Olen varmasti jo hieman tulevan Rooman matkani lumoissa. Kun näin Osso buco kiekkoja tarjouksessa kilohintaan 9,95€, se oli siinä. Tämä herkku oli pitkään pannassa nuoruudessani hullun lehmän taudin, tai oikeastaan sen hysteerian takia. Nyt onneksi näitäkin ruhonosia on saanut jo pitkään hyvin taas kaupasta.

Osso buco on siksi mainio ruoka, että se valmistuu liedellä oikeastaan ihan yksinään. Ei tarvitse vahtia, tai tuijotella kelloa. Mitä pidempää se padassa on, sen parempi lopputulos on tiedossa. Tätä ruokaa ei nyt oikein voi pilata mitenkään muuten, kuin liialla kiirehtimisellä.

Nesteen määrä on melko pieni suhteessa lihaan, mutta juuri tästä syntyy Osso bucon vahva maku. Ruoka tarvitsee valkoviinin antaman hapon, joten jos et raaski laittaa valkoviiniä, lisää ihan pieni määrä etikkaa. Ripaus sokeria taas on aina paikallaan, kun käytetään paljon tomaattia.

Virittäytyäksesi oikeaan italialaiseen tunnelmaan, kuvittele mielikuvissasi kummisetä päivällisellä sunnuntain kirkonmenojen jälkeen. Mamma hämmentää Osso bucoa liedellä, ja hoputtaa miniöitä kattamaan pöytää. Laita kynttilä palamaan, valitse italialaisia aarioita tai napolilaisia lauluja soimaan taustalle ja avaa punaviini. Sitä ei onneksi tähän ruokaa tarvita, vaan voit juoda kaiken yksin.

IMG_1513

IMG_1511

IMG_1515

Tarvitset:

n. 1,5 kiloa Osso buco-lihaa, eli naudan potkaviipaleita, jossa on luuydin tallella.  Perinteisesti tähän tulisi käyttää vasikanpotkaa, mutta sitä nyt on turha kuvitella löytävänsä suomalaiseen kaupasta. Jos löydät – Osta heti.

Valitse sellaiset palat, joissa luurengas on täynnä pelkkää ydintä. Jos viipale on sahattu läheltä niveltä, on reikä kokonaan tai toiselta puolelta täynnä luuhohkaa, ja siitä ei saa ydintä erikseen mitenkään. Luuhohka on siis isojen luiden sisässä olevaa ontelomaista luuta joka mm. tuottaa punaverisoluja

  • oliiviöljyä paistamiseen
  • 2 valkosipulinkynttä murskattuna
  • 2 sipulia ohuesti viipaloituna
  • 2 porkkana kuutioituna
  • 2,5 dl kuivaa valkoviiniä. EI punaviiniä.
  • 2,5 dl hyvää lihalientä
  • 4-5 laakerinlehteä
  • 400 g purkki tomaatimurskaa
  • oksa tuoretta timjamia
  • 1 tl sokeria
  • suolaa ja mustapippuria
  • vehnäjauhoja leivitykseen

Jos haluat leikkiä italialaista mammaa, niin tee päälle gremolata:

  • 1 valkosipulinkynsi
  • ½ sitruuna
  • 2 rkl persiljasilppua
  • ehkäpä vielä yksi sardellifilee
  1. Mausta jauhot suolalla ja pippurilla.
  2. Pyörittele lihakiekot jauhoissa ja paista ne öljyssä kunnolla ruskeiksi. Kiekot saa ruskistettua paremmin, kun niistä katkaisee luun toisella reunalla olevan jänteen ennen paistoa. Jänteen huomaa luun alareunasta, se kiertää lihan reunaa ulkokaarta pitkin. Laita lihat padan pohjalle.
  3. Kuullota porkkanat ja sipulit, kaada sekaan valkoviini ja lihaliemi ja huuhtele niillä viimeisetkin maut pannulta. Lisää pataan lihojen päälle
  4. Lisää vielä tomaattimurska, laakerinlehdet, pippuri, suolaa ja sokeri. Kansi päälle. Ota päiväunet, tai lähde lenkille.
  5. Anna kypsyä kevyesti poreillen, kunnes lihat irtoavat luusta kunnolla, noin 2-3 tuntia. Seuraksi pastaa tai ihan pottua. 

Nyt ei valmiista annoksesta ennättänyt ottaa edes kuvaa. Mutta hyvää oli!

IMG_1520

IMG_1521

  •  
  •  
  •  
  •  
6 comments

6 comments

Virpi /Täynnä tie on tarinoita lokakuu 6, 2015 - 10:59 pm

Täytyypä laittaa kirjanmerkkeihin tämä ohje! Tässähän tuli ihan nälkä! 🙂

Reply
Anna Koskela lokakuu 8, 2015 - 7:47 am

Nyt vaan vaanimaan, koska on tarjouksessa : )

Reply
Heli lokakuu 4, 2015 - 12:07 pm

Ihana, ihana osso buco (tai ossobuco niin kuin se ruoan kotiseudulla kirjoitetaan), lempiruokiani. Jos ihan vähän saa nillittää, niin mitään kummisetäruokaa se ei ole, eikä sitä laittaessa sovi kuunnella napolilaisia lauluja…Ossobuco on pohjoisitalialainen ruoka, tarkemmin vielä milanolainen. Italialaista keittiötähän ei oikeasti ole olemassakaan, vaan kullakin maakunnalla on omat ruokaperinteensä ja erot ovat aika isoja esimerkiksi nyt Napolin, Milanon tai Palermon välillä. Ja ossobucon kanssa tarjotaan perinteisesti risottoa, alla milanese tietenkin sitäkin (se on ainoa ruoka, jonka kanssa risottoa sopii tarjota lisäkkeenä) tai polentaa. Onkohan sitä asunut liian kauan Italiassa, kun huomaa tarvetta “korjata” tällaisia pikkuseikkoja 😉

Reply
Anna Koskela lokakuu 4, 2015 - 2:54 pm

Joo, saa nillittää. Taitaa tosiaan olla kotoisin Milanosta. Tuo kummisetä vaan jotenkin sopii tällaiseen ruokaan, missä luita on pätkitty oikein kunnolla!

En usko, että italialaiseen ruokaan voi suhtautua liian intohimottomasti. Etenkään, jos asuu Italiassa. Eli saa korjata, kun vetelen mutkia suoriksi : D

Odotan niin, että pääsen Roomaan taas syömään. Ainut ongelma on aina se hyvän ravintolan löytäminen. Minulla oli Larsenin kirjoittama, ja hyväksi todettu kirja: Rooma – ikuinen illallinen: Erilainen ravintolakirja. Se on muuttojen saatossa kadonnut johonkin. Tosin osa ravintoloistakin lienee jo kadonnut, mistä hän on kirjoittanut.

Reply
lillamy lokakuu 3, 2015 - 8:04 pm

Oi, tulipa vesi kielelle tästä ohjeesta! Ja ikävä Italiaan 😀

Reply
Anna Koskela lokakuu 3, 2015 - 8:33 pm

: )

Kyllä, tämä herkku katosi niin nopeasti, että oikeasti harmittaa ettei tullut tehtyä tuplasatsia. Toisaalta ei sinne pataan olisi mahtunut lisää lihaa. Täytyy ottaa taas kohtaa uusiksi.

Mä halua Italiaan tekemään tätä vasikasta!

Reply

Leave a Comment