Norsunluurannikko, maa numero 91 | Norsunluurannikko, viralliselta nimeltään Côte d’Ivoire.
Norsunluurannikko, maa numero 91 | Norsunluurannikko, viralliselta nimeltään Côte d’Ivoire oli maa numero 91 minulle. Kyseessä on 26 miljoonan ihmisen koti, joka ei valitettavasti minua sykähdyttänyt. Maassa ei ollut sinällään mitään vikaa, mutta ei siellä myöskään ollut mitään – jos ymmärrätte mitä tarkoitan. Päällimmäiseksi jäivät muistot sadekauden raiskaamista teistä ja jotenkin töykeästä suhtautumisesta valkonaamoja kohtaan. Liekö sitten ranskalaisten siirtomaaisäntien aiheuttamaa jäännettä?
Estimated reading time: 19 minuuttia
14.12.2024 – Jälleen lisää onnetonta soratietä.
Liberian ja Norsunluurannikon rajan kummallakin puolella tiestö oli sadekauden jälkeen todella surkeassa kunnossa. 300 kilometrin ajo ja rajanylitys vei 12 tuntia. On muuten erittäin häijyn näköistä katsoa, miten bussinperä heijaa. Liike on melkoinen. Kertaakaan se ei ole kuitenkaan osunut maahan. Keula otti kerran kiinni, mutta saatiin nätisti irti, kun kaikki ihmiset menivät takaosaan. Porukka otettiin lukemattomia kertoja pois kyydistä kävelemään, mutta niin tiukkaa ei ollut, että matkatavaroita olisi pitänyt purkaa ulos.
Bussi myös nostettiin maksimikorkeuteen. ”Mörkö” on vuosimalli 2000. Entisöity sisältä, alusta ja korityöt 2015. 800 000km ajettu. Suomalainen kori ja alustana Mercedes. 39 paikkainen noin metrin lyhyempi täysiversiota. Maavara ei nouse napista painamalla, vaan manuaalisesti. Janin on mentävä bussin alle homma hoitamaan. Vastaavasti kun saavuttiin lopulta asfalttitielle, piti bussi laskea manuaalisesti takaisin alas. Mies parka oli ihan kurassa.
15.12.2024 – Unohda Tinder. Pikavuoron reissuilla pariutuminen tapahtuu salamavauhtia!
Saavuttuamme illasta hotellilla selvisi yllättäen, etteivät samaa sukupuolta olevat saa yöpyä samassa huoneessa. Pikaromanssien tuloksena syntyi viisi uutta paria.
Maan yhteiskunta on erittäin konservatiivinen. Seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin suhtaudutaan torjuvasti tai vihamielisesti, ja homofobia on laajasti hyväksyttyä. Norsunluurannikon laki ei kuitenkaan suoraan kriminalisoi homoseksuaalisuutta. Miksi hotellin henkilökunta sitten tulkitsi reissuporukkamme olevan täynnä lesboja ja homoja? Todennäköisesti lauma outoja valkoisia naamoja riitti syyksi.
Kävin matkan varrella pöpelikössä tutkimassa kumipuita ja otin osumaa jostain pahiskasvista. Kyynärpäästä kämmenselkään asti oikeaa kättä alkoi kirvelemään ihan huolella illasta. Iho ei punoittanut, mutta poltti heti, jos jotain (tuuletus, kosketus) osui siihen. Kun alkoi hikoilemaan (eli koko ajan) kirveli. Illasta nukahdin hotellin sänkyyn käsi ulkona sängystä. Raaja ei kestänyt edes lakanan hipaisua.
Basilique Notre-Dame de la Paix de Yamoussoukro – maailman suurin kirkko.
Basilique Notre-Dame de la Paix de Yamoussoukro on katolinen kirkko Norsunluurannikon pääkaupungissa Yamoussoukrossa. Sen pinta-ala ja kupolin korkeus ylittävät esikuvansa Vatikaanin Pietarinkirkon mittasuhteet. Guinnessin ennätysten kirja tunnustaa sen maailman suurimmaksi kirkoksi, vaikka se ei olekaan katedraali. Basilika ei ole hiippakunnan pääkirkko, vaan se on lahjoitettu Vatikaanille ja toimii nykyään katolisen kirkon hallinnoimana.
Perustiedot
- Rakennusaika: 1986–1989
- Arkkitehti: Pierre Fakhoury
- Korkeus: 158 metriä
- Pinta-ala: 30 000 m²
- Kapasiteetti: 18 000 henkilöä (7 000 istumapaikkaa, 11 000 seisomapaikkaa)
- Rakennusmateriaali: Marmori Italiasta, Espanjasta ja Portugalista
- Vihkiminen: Paavi Johannes Paavali II vihki basilikan 10. syyskuuta 1990
Erikoisia yksityiskohtia
- Vitraalit: Basilikassa on maailman suurin lasimaalausten pinta-ala, yhteensä 7 400 m². Yksi vitraaleista esittää presidentti Félix Houphouët-Boigny’ta polvistuneena Jeesuksen rinnalla Jerusalemin sisäänkäynnillä.
- Kustannukset: Rakennuksen kustannukset ovat arvioiden mukaan vaihdelleet 175–600 miljoonan Yhdysvaltain dollarin välillä. Presidentti Houphouët-Boigny väitti rahoittaneensa rakennuksen omista varoistaan, mutta tämä on herättänyt epäilyksiä varojen alkuperästä.
- Sadeveden hallinta: Osa basilikan pylväistä toimii sadeveden keräysjärjestelmänä, jossa vesi johdetaan pylväiden sisällä olevien kanavien kautta läheisiin tekoaltaisiin.
Kirkon tarpeellisuus on hyvin kyseenalainen, sillä maan 30 miljoonan ihmisen 33% kristittyjen osuudesta ainoastaan 17 prosenttia on katolisia. Vaikka basilika on suunniteltu 18 000 ihmiselle, tavalliset jumalanpalvelukset houkuttelevat vain muutamia satoja osallistujia. Sen ylläpito maksaa vuosittain noin 1,5 miljoonaa dollaria.
Livenä kirkko näytti joltain luurankorakennukselta. Anteeksi nyt tästä, mutta aika laimea esitys.
16.12 Norsunluurannikon hallinnollinen pääkaupunki Abidjan.
Norsunluurannikon hallinnollisessa pääkaupungissa Abidjanissa alkoi kostus ottamaan jo hieman hermoon. +32C (tuntui kuin +37C). Kosteus 81%. Ei juurikaan tuullut. Naamasta näkee, että hiki on.
Saavuimme vasta yömyöhään kaupunkiin ja lähinnä etsimme hotelleja. Porukka joutui jakaantumaan kolmeen eri hotelliin. Itse majoituin ihan hauskassa ranskalaisen miehen omistamassa hotellissa.
Matka jatkui klo 12 kohti Ghanaa ja meidän piti siirtyä sitä ennen bussin luo. Ensimmäiseen taksiin ei sitten mentykään, koska taksikuski oli kuspää, ei auttanut laukkujen laitossa ja pyysi liikaa. Ei siis meidän mielestä, vaan hotellin omistajan. Hirvittävän ranskankielisen pälätyksen jälkeen matkatavarat otettiin pois autosta ja taksari häipyi huutaen. Onneksi aloitimme tämänkin siirtymisen ajoissa.
Grand-Bassam – Ranskan siirtomaavallan pääkaupunki.
Päivän ajomatkan aikana kävimme entisen siirtomaahallinnon keskuksessa Grand-Bassamissa. Se oli Ranskan siirtomaavallan pääkaupunki Norsunluurannikolla vuosina 1893–1896. Täällä oli mahdollisuuden kurkistaa siirtomaa-ajan arkeen. Monet tuon ajan rakennuksista ovat yhä pystyssä – osin kunnostettuina, osin ajan armoilla. Kaupunki hylättiin väliaikaisesti keltakuume-epidemian vuoksi 1800-luvun lopulla.
Grand-Bassam sijaitsee Atlantin rannalla, noin 40 km Abidjanista itään. Kyseessä on UNESCO:n maailmanperintökohde, vuodesta 2012 alkaen.
Tarkastuksia ja töyssyjä.
Norsunluurannikon teillä matkustaessa kohtasi mitä erilaisempia tarkastuspisteitä ja hidasteita, jotka ovat osa arkipäivää – joskus turvallisuussyistä, toisinaan… no, tottumuksesta.
Poliisi, santarmi, armeija tai erikoisjoukot voivat kaikki pitää omia tarkastuspisteitään. Tarkastuspisteitä on erityisesti kaupunkien sisään- ja uloskäynneillä, lähellä siltoja, raja-alueita ja iltaisin. Oli todella vaikea etukäteen tietää, onko kyseessä asiallinen pysäytys ja auton paperien tarkastus, sekä mahdollisesti kysymyksiä reitistä. Vai oliko sittenkin kysymyksessä joku randomi epävirallinen pysäytys ja korruptiohenkinen ”tarkastusmaksu”. (Emme maksaneet).
Tiellä oli tuskastumiseen saakka erilaisia töyssyjä, joihin bussin oli pakko jarruttaa. Jatkuva jarrutus-kiihdytys söi kyllä bussia, sekä tietenkin kuljettajaa. Itse tarkastuspisteillä luovuus erilaisissa tien poikki asetetuissa esteissä oli voimissaan. Bongasin ainakin itsetehtyjä piikkimattoja, autonrenkaita, romukärryjä ja puunrunkoja.
Kiina hyörii Afrikassa.
Hyväkuntoisen tien kummallakin puolella oli öljypalmuja valtavina suorina rivistöinä, ja monissa paikoissa näkyi röykkiöittäin niiden terttuja. Asumukset muuttuivat yhä vauraamman näköisiksi ja pyöreitä savesta tehtyjä majoja ei enää näkynyt missään.
Kiina hyörii ahkerasti Afrikassa. Se on myöntänyt suuria lainoja ja rakentaa kovalla vauhdilla mm. teitä ja siltoja. Ranskalaisten joukkojen poistuminen heijastaa laajempaa siirtymää, jossa Kiinan vaikutusvalta kasvaa entisen siirtomaavallan kustannuksella.
Vuonna 2023 Kiinan ja Norsunluurannikon välinen kauppa kasvoi 21 % ja saavutti 5,28 miljardia dollaria. Kiinan vienti Norsunluurannikolle oli 4,21 miljardia dollaria, kun taas tuonti oli 1,07 miljardia dollaria, mikä osoittaa merkittävää kauppavajetta Norsunluurannikon kannalta.
Kiinan rahoittamat infrastruktuurihankkeet ovat olleet keskeisiä Norsunluurannikon kehityksessä. Esimerkkejä:
- Abidjanin sataman laajennus: Kiinan Harbour Engineering Companyn toteuttama laajennusprojekti parantaa sataman kapasiteettia ja kilpailukykyä Länsi-Afrikassa.
- Alassane Ouattara -silta: Kiinalaisen China Road and Bridge Corporationin rakentama silta helpottaa liikennettä Abidjanissa ja on Länsi-Afrikan suurin vinoköysisilta.
- Laurent Pokou -stadion: Kiinan Civil Engineering Construction Corporationin rakentama 20 000-paikkainen stadion San Pédrossa toimi 2023 Afrikan mestaruuskisojen näyttämönä.
- Kiinan Exim Bank rahoittaa osittain Gribo–Popoli -vesivoimalaa, jonka kapasiteetti on 112 MW. Hanke toteutetaan yhteistyössä kiinalaisen Sinohydron kanssa, ja sen piti valmistua vuonna 2024.
Norsunluurannikko pähkinänkuoressa.
Norsunluurannikko, viralliselta nimeltään Côte d'Ivoire, sijaitsee Länsi-Afrikassa ja rajautuu lännessä Liberiaan ja Guineaan, pohjoisessa Maliin ja Burkina Fasoon, idässä Ghanaan ja etelässä Guineanlahteen.
Norsunluurannikko on suurin piirtein Suomen kokoinen valtio. Kyseessä on vuodesta 1843 enemmän tai vähemmän Ranskan alainen siirtomaa. Maalle myönnettiin Toisen maailmansodan jälkeen laajempia oikeuksia ja itsehallintoa. Täyden itsenäisyyden maa saavutti 1960.
Itsenäistyneen Norsunluurannikon johtoon nousi heimopäällikön poika Félix Houphouët-Boigny. Presidentti jäi parhaiten historiaan siitä, että hän vaihtoi vuonna 1983 Norsunluurannikon pääkaupungiksi maan suurimman kaupungin Abidjanin tilalle syntymäpaikkansa Yamoussoukron. Pieneen kylään rakennettiin muun muassa kansainvälinen lentoasema ja maailman suurin kristillinen kirkko Notre-Dame de la Paix. Projektit nielivät valtavia määriä valtion varallisuutta, joten niiden kritisointi oli varsin ymmärrettävää.
Houphouet-Boignyn kuoltua vuonna 1993 maa luisui hiljalleen suoranaiseen sisällissotaan ja maahan lähetettiin lopulta YK:n rauhanturvaajia. Rauhanturvaajien mandaattia on jatkettu tämän jälkeen useita kertoja. YK on asettanut maan aseidenvientikieltoon ja kaupparajoitteita sen timanttien viennille. Vuonna 2008 pakotteet luvattiin lopettaa kunhan maassa on järjestetty rehelliset vaalit.
Lokakuussa 2015 jo kertaalleen valittu, mutta virasta syösty presidentti Alassane Ouattara valittiin uudelleen ylivoimaisella ääntenenemmistöllä presidentinvaaleissa uudelle viisivuotiskaudelle. Ouattaran toisella kaudella perustuslaki kirjoitettiin uusiksi, ja hän ilmoitti laskennan "korkeintaan kahdesta kaudesta" alkavan hänen omalla kohdallaan alusta. Hän jatkaa edelleen vallassa. Vuoden 2020 vaaleissa Ouattara sai 98% äänistä.
Norsunluurannikko pähkinänkuoressa
- Asukasluku: Väkiluku on noin 26 miljoonaa.
- Pääkaupunki: Yamoussoukro on maan virallinen pääkaupunki, mutta Abidjan toimii taloudellisena keskuksena ja on suurin kaupunki.
- Kieli: Ranska (virallinen kieli), 60 paikalliskieltä
- Uskonto: Islaminuskoisia on noin 42,9 %, kristittyjä 33,9 % ja perinteisiä afrikkalaisia uskontoja harjoittavia 19,1 %.
- Väestöstä palkkatyössä: Norsunluurannikon työvoimasta suuri osa työskentelee epävirallisella sektorilla, erityisesti maataloudessa. Tarkkoja tilastoja palkkatyössä olevien osuudesta on vaikea saada, mutta virallisen sektorin osuus on suhteellisen pieni.
- Lapsityövoima: Lapsityövoima on merkittävä haaste, erityisesti kaakaonviljelyssä. Arvioiden mukaan noin 790 000 lasta työskentelee kaakaotiloilla.
- Luku- ja kirjoitustaito: Aikuisten lukutaitoaste on noin 47,2 %, mikä on alhaisempi kuin monissa muissa Afrikan maissa.
- Väestön ikäprofiili: Norsunluurannikon väestö on nuorta; alle 15-vuotiaita on noin 41,7 % väestöstä, 15–64-vuotiaita 55,6 % ja yli 65-vuotiaita vain 2,7 %.
- Itsenäistyminen: Norsunluurannikko itsenäistyi Ranskasta vuonna 1960. Ensimmäiseksi presidentiksi valittiin Félix Houphouët-Boigny, joka johti maata yli kolmen vuosikymmenen ajan kuolemaansa saakka vuonna 1993.
- BKT asukasta kohti: 2 530,85 USD (2023)
- Naisten asema: Naisten asema Norsunluurannikolla on perinteisesti ollut haasteellinen, ja sukupuolten välinen tasa-arvo on edelleen kehittymässä. Vaikka naiset osallistuvat yhä enemmän taloudelliseen toimintaan ja koulutukseen, he kohtaavat edelleen syrjintää ja rajoituksia erityisesti maaseutualueilla.
- Koulutus: Keskimääräinen koulunkäyntiaika on noin 8 vuotta.
Mikä ihmeen Pikavuoro?
Ensimmäinen kerta kun osallistuin Pikavuoroon, oli Pikavuoro Afrikkaan 1/3, eli matka Marokon Tangerista Senegalin Dakariin. Pikavuoro Afrikkaan 2/3 Senegalista Beniniin on jatkoa tuolle reissulle.
Kyseessä on seikkailuhenkistä omatoimimatkailua tarjoava Suomalaisen matkailuyrityksen ”Pikavuoro” konsepti, jossa tällä matkalla kulkuvälineenä toimii "Mörkö”. Bussi on vuosimalli 2000. Entisöity sisältä, alusta ja korityöt tehty 2015. 800 000 km ajettu. Suomalainen kori ja alustana Mercedes. 39 paikkainen, noin metrin lyhyempi täysiversiota. Maavara ei nouse napista painamalla, vaan manuaalisesti.
15 comments
Tämä Pikavuoro on kyllä tosi mielenkiintoinen tapa matkustaa ja tuossa näkee sitä nurjempaa puolta sekä maailmasta että matkailusta, tarkoitan matkustusmukavuutta. Tuohon pitää itseään vielä vähän psyykata. 😀
Järkyttävää. Onneksi ei tarvitse mennä, jos ei ole pakko 😄 Tietenkään ei voi olettaa, että asukkailla tuolla olisi samanlainen sivistystaso kuin meillä, ei ole valistettu kierrätyksestä eikä muusta. Maa kehittyy omaa tahtiaan, tai sitten Kiinan tahtia? Kambodzassa oli muuten samanlainen kiinameininki menossa. Olisin mielelläni lukenut enemmän tästä Pikavuoro-konseptista.
Ghanassa noin 7 kuukautta viettäneenä, niin aikalailla taitaa olla samaa meininkiä naapurissa. Se roskaaminen on todella suuri ongelma, mutta kun valtio ei panosta jätehuoltoon pennin vertaa, niin ketään ei kiinnosta. Kaikki tosiaan heitetään maahan. Ja kaikki pakataan torilla ja kojuissa niihin helvetin pieniin mustiin pusseihin! Jengi ei osaa käyttää ostoskasseja, vaikka Ghanassakin tehdään kestävää kentekangasta, mistä sais ommeltua vaikka minkälaisia kestokasseja, niin ei. 🙄 Liberiasta haluaisin kuulla vähän enemmänkin! Suunnittelen apaaehtoisduunia sinne, simpanssien kuntoutuskeskukseen ens vuonna, niin jos jotain erityistä mitä kannattaa huomioida? Mä niin odotan tota Ghanan rajashowta… pelkän viisumin saaminen on jotain ihan käsittämätöntä shaibaa… Mut muuten Ghana oli kyl ihan kiva maa, ihmiset ehkä vähän erilaisempia ku naapurissa. Ite kävelin siellä tosi paljon ja siis ihan yksin, eikä koskaan tarvinnu pelätä. Seikkailin ties missä. Mut toki perus huijaukset taksit ja kauppiaat. Uberia kannatta käyttää, ei takseja. Ja tiet ja tarkastukset ihan samat.
Mielenkiintoinen konsepti tuo Pikavuoro! Kauanko olitte Norsunluurannikolla tällä vierailulla ja vaihteleeko vierailuaika paljon maittain Pikavuorolla? 🙂
Onnittelut 91. maasta! 🙂 Äh, kuulostipas tuo ”käsiongelma” inhottavalta:/ Kamalaa, jos lakanan kosketuskin kirveli.. Ja tuo roskaaminen saa mut aina raivon partaalle!
Tämä on kyllä kieltämättä yksi niistä paikoista, missä en uskoisi viihtyväni minäkään. Tuo roskan määrä on ihan hirveä, lisäksi myrkkykasvit ja paikallisten vihamielinen suhtautuminen veivät lopunkin mielenkiinnon. Kuvia sentään oli kiva katsella kaikesta huolimatta. Ihan uskomatonta muuten tuo bussin veivaaminen, ja miten kuitenkin se selvisi hankalistakin oloista.
Mielenkiintoinen postaus ja maa jälleen. Ei ehkä sellainen, mihin tulee matkustettua ihan heti, jos koskaan, mutta kiinnostavaa tutustua. Omat Afrikka-kokemukset Itä-Afrikan puolelta ovat aika erilaisia, mutta niinhän se on, että kyseessä on valtava maanosa, johon mahtuu keskenään hyvin erilaisia maita ja alueita. Tuo roskaamisen määrä on kyllä surullinen. Asennekysymyshän se varmasti tosiaan suurelta osin on, investointirahaa tuntuu muunlaisiin hankkeisiin kyllä riittävän, niin ehkäpä voisi panostaa myös jätteidenkeräämisen ja jätteenkäsittelyn järjestelmien luomiseen, jos se vain nähtäisiin merkittävänä asiana.
Eipä kuulostanut ollenkaan sellaiselta kokemukselta, että matkailu olisi ollut jotenkin nautinto. Roskaamista on vaikea ymmärtää, samoin noita tuollaisia homoennakkoluuloja. Tuntuisi paljon paremmalta antaa naisten ja miesten nukkua yhdessä kuin laittaa toisilleen vieraat nais-mies pariskunnat yhteen. Eikä tuo sateen pilaama ajokelikään kuulostanut hyvältä. No, toivottavasti kokemus muista maista on parempaa. Ainakin minulle se ainoa Afrikan kokemukseni Keniasta oli moninkertaisesti hienompi. En muista, että mikään olisi silloin siellä ollut huonosti. Aila
Kiitos Aila.
Eipä se koko ajan nautintoa ole. Paljon odottelua, ryynäämistä, kuumuutta ja epävarmoja aikatauluja. Mutta se on toisaalta tuon matkan ideakin. Eli kaikkea voi tapahtua ja muutokset ovat vakio.
Vaikka parinkuntina huoneita jouduttiin ottamaan, niin todellisuudessa naiset nukkuivat naisten kanssa ja miehet miehien kanssa. Ei sitä sääntöä sitten vastaanottotiskiä pidemmälle vahdittu.
Tuota jättimäistä kirkkoa emme käyneet katsomassa, mutta Grand Bassamin alueella ja läheisellä Assinie-Mafian rantaresorttialueella viihdyimme useamman päivän. Guineanlahti oli mielestäni lähes parhaimmillaan tuolla, sillä ihmisiä pitkillä valkoisilla rannoilla oli niin vähän, että ne olivat melkein kuin omassa käytössä 🙂 Grand Bassamin alueella oli ei niin kamalan monta vuotta sitten monia tappanut terrorismi-isku ja sen jäljiltä turvallisuus oli ainakin vielä muutama vuosi sitten huipussaan. Abidjanissa sen sijaan sitten ei niinkään, eli kannatti vähän katsoa missä liikkui koska. Abidjanin Saint Paulin kirkko oli muuten arkkitehtoonisesti ihan hieno, etenkin lasimaalauksiltaan – ja läheiset puut täynnä jättikokoisia hedelmälepakoita. Tällaisia muistoja siis tuolta suunnalta – ei luultavasti palata, mutta ei tuo nyt huonokaan ollut.
Kiitos Pirkko.
Kirkossa ette hävinneet yhtään mitään. Guineanlahti oli kyllä kaunista, siltä osin kun rantaan matkan varrelta pääsimme. Grand Bassamin alue oli roskatonta ja hyvin hoidettua, joten siellä oli kyllä kiva käydä vähän rannalla kävelemässä ja varpaitaan uittamassa. Muutama todella kivan näköinen hotelli osui silmiin. Minä en terrori-iskua muistanut, ennen kuin joka matkalaisista siitä alkoi puhumaan. Mitään erityisen näkyvää vartiointia ei ollut. Tosin ei ollut turistejakaan – paitsi me.
Kierrätysjärjestelmien puutteen lisäksi haasteena joissain Afrikan maissa on paikallisten asenteet. Olemme todistaneet, miten koulun rehtori heittää tyhjän muovipullonsa auton ikkunasta ulos (niiden lukuisten muiden kadulla lojuvien ja liiskautuneiden joukkoon). Kun kyseenalaistin tätä, perusteluna oli, että paikalliset voivat käyttää tyhjää muovipulloa hyödyksi jossain.
Kiinan osallistuminen Afrikan rakennusprojekteihin tulee selvästi esille, kun maita pitkin ajaa. Tästä puhutaan ihmeen vähän.
Kiitos Marika
Asenne ongelmahan tuo on. Tai tietämyksen puute. Kaikki vain putoaa kädestä ja jätetään sinne tien viereen. Tyhjiä pulloja kerätään, mutta en ole mitenkään varma niiden jatkokäytöstä. Kai niistä jotain pennejä saa, kun kerää säkillisen.
Kiina ottaa Afrikkaa haltuunsa pala palalta. Se ei Suomea (vielä) kiinnosta.
Senegalista mulla vastaavia kokemuksia. Etenkin roskaaminen järkytti itseä. Niin kova kulttuurisokki ollut itselle, että hirveästi Afrikka ei vedä puoleensa.
Kiitos Mari
Tuo roskaaminen on jotakin niin kamalaa. Kaikki vaan sinne tienposkeen ja tuleen. Tai kaadetaan mereen. Tuolla ei ole alkeellistakaan ymmärrystä mistään lajittelusta. Ja kaupat on täynnä muovi krääsää, joka on kiedottu muoviin.